300501 - Helsinki, Domma (w/Valse Triste, Cause For Effect...)
Ensimmäinen keikka saatiin yllättäen Helsinkiin, kun udeltiin päästäiskö kuokkavieraana soittamaan Apina ja Gorilla -klubin keikalle. Se järjestyi ja itse tapahtuma oli mukava, mutta valitettavasti vain meidän keikka ei varmastikaan vakuuttanut ketään; treenauksen puutteesta johtuen musisointi oli huteraa ja Arjan ääni petti. Varsin epämääräinen ja lannistava aloitus kiertueelle...

310501 - Vilnius, Club Bombiakas (w/Bramborak) LIETTUA
Osa nukkui yön volkkarissa ja osa kaverin luona. Aamulla oli varhainen herätys, että ehdittäisiin Tallinkin Autoexpressiin ja ajoissa Viron puolelle. Pikalautta olikin jo klo 8.10 Tallinnassa, mutta siellä saatiinkin sitten tullimiehen oikun johdosta odottaa 90 minuuttia tullissa, ja sitten hän vaan päästi meidät menemään - ilman mitään kamojen pengontaa tai mitään! Helpotti, että päästiin matkaan ja samalla potutti moinen mielivalta. Baltian maiden ylitykset sujui ongelmitta. Latviaan tullessa ja lähtiessä piti kävellä desinfiointimatolla ja autokin ruiskutettiin suu- ja sorkkataudin varalta. Tuntui hölmöltä. Jossain Liettuan rajalla tuli tekstiviesti Krilazilta (Bramborakin laulaja), että illan keikka onkin siirretty alkuperäisen Green Clubin sijasta vanhaan pommisuojaan, eli Club Bombiakasiin. Syy tähän oli se, että Vilnassa oli hiljattain ollut Naton vastainen mielenosoitus ja poliisit epäilivät, että keikalla saattaisi olla Venäläinen vakooja ja tällä verukkeella laiton Green Clubkin olisi vaarassa. Liettuassa on ilmeisesti todella Nato-myönteinen ilmapiiri, kun sitä vastustaneet mielenosoittajat kokivat jälkeenpäin työpaikkojen menetyksiä ja kouluarvosanojen laskua...

Itse keikalla oli yllättävänkin paljon porukkaa, kun ajattelee, että varsin lyhyellä varoitusajalla oli keikkapaikka vaihdettu. Bramborak heitti kotiyleisölleen kovan keikan ja hienon fiiliksen johdosta mekin alettiin päästä vauhtiin. Hyvä keikka, vaikka hiukan olikin vielä ääniongelmia, mutta nyt oli jo toivoa ilmassa.

010601 - Bialystok, squat PUOLA
Aamulla rajan yli Puolaan ja Bialystokiin. Keikkapaikkana toimi varsin ränsistyneen näköinen korkea tiilitalo, jonka yläkerrassa - neljännessä kerroksessa - oli kunnostettu parina edellisiltana baari keikkakäyttöön (äänieristeitä oli laitettu yms.). Kyseessä oli squatin historian ensimmäinen keikka ja uhkana oli luonnollisesti poliisien tulo ja ehkä natsitkin (polttopulloja oli kuulemma lennellyt aiemminkin). Rankan roudauksen jälkeen sitten soundcheck ja keikkaa odottelemaan. Yks valtaaja vielä kertoi pelkäävänsä, että jos tulee paljon porukkaa ja kaikki hyppii, niin lattia voi romahtaa! Tuoreessa muistissa oli vielä telkkarissa näytetyt pätkät Israelilaisista hääjuhlista, jossa lattia romahti tuhoisin seurauksin, joten hiukan alkoi pelko hiipimään sisuksiin. Poliisiuhan takia soitimme ensimmäisenä ja nyt kulki soitot ja laulut! Ihmisiä oli melko paljon (250 sanoi Arja kuulleensa jostain), ne hyppi, eikä se lattiakaan romahtanut. Hienofiiliksinen keikka, todellakin! Paikallinen bändi (nimi ei jäänyt mieleen) soitti seuraavana, ja nyt, kun meno oli jo vapautunutta ja mukavaa, pyydettiin meitä soittamaan illan päätteeksi vielä toisenkin kerran - ja mehän soitettiin! Keikan jälkeen alkoi reggae soimaan stereoista ja bileet jatkui yömyöhään. Illan aikaan tapasimme myös Piotrin, joka järkkäsi JJ:n ekan Puolan kiertueen vuonna 1991. Toimii nykyään kierrätysneuvojana Bialystokissa. Luulisi töitä piisaavan.

Bialystokin squat

020601 - Warszawa, Centralny Dom Qultury (w/Valse Triste, Toro Bravo..) PUOLA
Aamu alkoi Bialystokissa aamiaisella ja varsin poliittisluonteisella haastattelulla. Ei kysytty varmaan yhtään musiikkiaiheista kysymystä... Sen jälkeen vielä otettiin muutamat yhteisfotot valtaajien kanssa ja sitten lähdettiinkin kohti Varsovaa. Heti alkumatkasta kävi selväksi, että Puolan teiden varret on nykyään pahimmillaan todella täynnä ilotyttöjä (varmaan ikähaitarilla 12-50 v.) myymässä itseään. Maan EU-kuntoon saattaminen nosti kyllä maan hintatason lähes länsimaiseksi, mutta palkkataso jäi entiselleen, ja jostainhan ne on rahat sitten revittävä. Surullista. Matkalla meinasi oikeasti tulla kuolonkolari, kun meinasimme jäädä kahden ison rekan väliin, toisen tullessa sivusta yhtäkkiä tielle. Kuolema ei ole ikinä käynyt yhtä lähellä! Vaaratilanteen jälkeen oli pakko pysäyttää auto ja antaa sykkeen rauhoittua, että kykeni jatkamaan matkaa... Shit happens. Perille tullessa meni takarengas puhki ja vararenkaan laitettuamme totesimme, ettei taida vararenkaat olla täysin oikeaa kokoa; vauhti putosi ja outoa tärinääkin tuntui.

No, tänään tapasimme sitten Valse Tristen ja Cause For Effectin sällit ensimmäistä kertaa ulkomailla ja kuulumiset vaihdettiin. Itse keikkapaikka oli nimestään huolimatta joku baari, jossa ei punk-keikkoja aikaisemmin ole pidetty. Varsovassa ei kuulemma käy keikoilla yleensä pahemmin porukkaa, eikä poikkeusta tapahtunut nytkään. Jotain 50-100 ihmistä ja menokin puolalaisittain melko laimeata. Suomalaisten lisäksi soitti latvialainen Toro Bravo Oi-punkkiaan, joka kuulosti itseasiassa melko hyvältä. Bändin laulajan macho-image vaan ei oikein kolissut.

Yöksi JJ-porukka meni Post Regimentin (r.i.p.) Nikan ja Maxin luo. Siellä sitten kuultiin kummia; kiertuejulisteena käyttämämme "kalloneula"-kuva on erään arvostetun Puolalaisen graafikon tekemä ja hän oli saanut julisteemme käsiinsä. Taiteilija itse ei välittänyt työnsä luvattomasta käytöstä ("minulla on tarpeeksi uusia ideoita, ettei minun tarvitse rahastaa vanhoilla"), mutta kuvan oikeudet omistava elokuvayhtiö - kuva on eräästä Kieslowskin elokuvajulisteesta - halusi asiasta pikaisesti kirjallisen selvityksen ja anteeksipyynnön. No, selvitys tehtiin ja homma on ilmeisesti sillä selvä, ellei muuta kuulu. Kuvaahan ei tietenkään saada enää käyttää.

030601 - Poznan, Rozbrat (w/Apatia, Infekcja...) PUOLA
Filip/Trujaca Fala kertoi, ettei Poznanin Rozbrat-squatilla ole sitten viime keikkamme (1996) tapahtunut juuri mitään parannuksia, mutta rohkenen kyllä olla eri mieltä. Lähestulkoon luonnon helmassa oleva yksikerroksinen ja monirakennuksinen (baari, keikkapaikka ja joku muu rakennus) Rozbrat on siisti, viihtyisä ja hieno paikka! Paikkaa tuntui ylläpitävän hiukan varttuneemmat punkit (lapsiakin näkyi), joten ehkäpä siinä osasyy siihen, että homma yhä pyörii; kyseessähän on Puolan vanhin squat.

Itse keikka olikin sitten kiertueen paras siihen saakka. Sali täynnä jengiä, kova meno ja ihmiset tunsi biisit etukäteen. Mikäs siinä on soittaessa! Muista bändeistä Apatia soitti hyvää Puola-peruspunkkia ja Infekcjallakin tuntui olevan setti uusiutunut varsin mukavasti hyvillä uusilla biiseillä (ehkä mini-LP tulossa?). Filipiltä saatiin vielä levyjä, kasetteja ja paitoja jatkokeikkoja varten, joten kaikki oli hyvin.

Yöllä poistuessamme Rozbratille vievää kapeaa käytävää pitkin tuli ns. mahdoton tehtävä eteen: 90 asteen kulmassa oleva sisääntuloportti selvittiin kyllä tullessa about sentin liikkumavarassa sisään, mutta ulos ei mitenkään. Paku ei vain mahtunut ulos! When there is a will there is a way; 10-20 hengen lauma Puola-punkseja yksinkertaisesti nosti pakumme ilmaan ja teki mahdottoman mahdolliseksi ja niin sitä vaan selvittiin ulos - uskomatonta!

040601 - Wroclaw, squat (w/Infekcja...) PUOLA
Aamulla sitten mentiin ostamaan Poznanista uudet takarenkaat Robertin (Malarie-lafka, Stupor-bändi) avustuksella. 520 zlotyä maksoi, mutta jatkossa osoittautui hintansa väärteiksi. Sitten porukka autoon ja matkalle kohti Wroclawia. Kävi ilmi, että myös tällä kertaa oli kyseessä squatin ensimmäinen keikka. Avajaisten juhlaa! Paikka oli puolilaillinen isohko rakennus, jossa myös asui melko paljon ihmisiä ja lisäksi oli siis baari ja keikkasali. Infekcjan basisti suunnitteli myös vaihtoehtoista lastentarhaa rakennukseen, kun paikalla pyöri muutenkin runsaasti lapsia leikkimässä ja ihmettelemässä. Good luck!

Itse keikka oli edellisillan kertaus; paljon ihmisiä, kova meno etc. Alkoi olla todella euforinen olotila koko JJ-poppoolla. Keikan jälkeen vielä olut virtasi ja discokin 70 & 80-lukujen hengessä pyörähti käyntiin. Ei todellakaan olisi uskonut, että on maanantai!

050601 - Gliwice, Krzyk-squat (w/Exmisja, Valse Triste, C.F.E...) PUOLA
Joskus päivällä sitten päästiin matkalle kohti Gliwiceä, josta oli aiemmin tullut Valse Triste/CFE-porukoilta uhkaavia tietoja mahdollisesta häädöstä ja natsiuhasta. Mitään peruuntumisia ei kuitenkaan kuulunut, joten ajoimme perille ja totesimme että squatti oli tähänastisista epäsiistein ja muutenkin lopunajat taisi olla ilmassa. Mutta itse keikalla soitti pari puolalaista bändiä (varsin hyvää hardcorea molemmat) sekä suomalaiset. Varsinkin Valse Triste veti kovan keikan; pienen keikkasalin täyttänyt porukka oli mukana ja hiki virtasi. Sen jälkeen oli kiva mennä soittamaan itsekin ja kovin oli hikistä menoa taas sekä bändillä, että yleisöllä, joka intoutui jopa improvisoimaan "oo-oo-oo"-yhteishoilausta 'Energy'-biisin aikana!

Illalla oli joukko poliiseja jossain kauempana tähyilleet squatille. Onneksi havainnon tehnyt Jantsa ei maininnut siitä meille muille - ei olisi varmaan nukuttanut enää sen jälkeen...

Gliwicen valtaus

Keikan jälkeen alkoi Malarie-Martin toimimaan DJ:nä soittaen myös runsaasti Suomi-punkkia - jee! Kivaa oli myös, kun Prahaan matkalla olleet viisi tmperelais-turistia (ex-Tehtaan porukkaa) löysi paikalle. Eli tällä Tsekin keikalla oli jotain parikymmentä suomalaista, heh!

Nukketeatteria Roznovin Vrahilla

070601 - Brno, (w/Blackfire, Final Solution) TSEKKI
Tamperelaiset lähtivät mukaamme myös pahamaineiseen (paljon natseja) Brnoon. Kyseessä oli tällä kertaa ehkä jopa satoja ihmisiä kerännyt ulkoilmatapahtuma Strelnice-ravintolan puistossa (vieressä sijaitsi mammutti-museo), jossa oli kunnia päästä soittamaan navajo-intiaanibändi Blackfiren kanssa. Heidän porukkaansa kuului bändin lisäksi mm tulkki ja about 70-vuotias intiaanivanhus. He olivat pitäneet aiemmin päivemmällä puhetilaisuuden intiaanien kohtelusta ja olosuhteista Yhdysvalloissa. Tämän jälkeen he esittivät perinteisissä intiaaniasuissa muutamia intiaanitansseja vanhuksen selittäessä tanssien historiallisia taustoja.

Itse musiikkiosuuden aloitti Brnolais-duo Final Solution ("anarko-folkia" eli akustisesti sellolla ja kitaralla poliittisia, punk-henkisiä lauluja!), jonka jälkeen kolmihenkinen Blackfire aloitti settinsä. Itse musiikki oli alkusetistä ehkä hiukan liian rokkia minun makuuni, mutta loppua kohti muuttui lähes hardcore-punkiksi. Kävipä muuten samainen seitsemänkymppinenkin lavalla rokkaamassa! Tyypit soittivat todella ammattimaisesti ja saivat yleisön todella hyvin joukkoon. Tuon jälkeen oli paha mennä lavalle soittamaan, eikä keikka sitten niitä meidän parhaimpia ollutkaan - kaukana siitä, mutta välillä näinkin.

Navajojen tanssinäytös

Keikka meni paremmin kuin edellisiltana, joskin lievää väsymystä ja rutiinin makua oli ilmassa. Porukkaa oli paikalla jälleen varsin mukavasti jotain 150-200 henkeä. Keikan jälkeen päätettiin lähteä suoraan kohti Karlsruhea, jonne olisi matkaa noin 700 kilometriä. Yöllinen ajo mahdollisti useampien taukojen pitämisen matkalla.

090601 - Karlsruhe, ExSteffi (w/Pankzerkroizer Polpotkin) SAKSA
700 kilometriä hitaalla pakettiautolla Saksan autobaanalla kesti jotain 11 tuntia. Unet jäi kaikilla tosi vähiin ja tuntuikin, että tämä ajo vaikutti koko loppureissun ajan jatkuvana univelkana. Mutta perille päästiin hyvissä ajoin ja vastaanotto oli mieluisa. Oli hienoa todeta, että saa nukkua seuraavan yönsä hyvällä patjalla ja aamulla voisi käydä vieläpä lämpimässä suihkussa. Tavattiin Tobias ja Tina (levynjulkaisijamme ja hänen tyttöystävänsä), jotka hoitivat meille heti murkinaa. He myös matkustivat loppureissun omalla autollaan mukana.

Itse keikka oli 3-kerroksisen ExSteffin kellarissa. Paikalla oli myös Pankzerkroiza Hampurista, jotka soittivat tuommosta hyvää emopunkkia, kuulostivat ehkä jopa hiukan Manifesto Jukeboxilta?! Me soitettiin jumalattomasta väsymyksestä ja sairauksista (3/6 porukastamme sairastui johonkin kurkkukipu/räkätauti/kuume-virukseen, joka ei hellittänyt koko reissulla) huolimatta hyvä keikka täydelle (pienehkölle) salille.

Karlsruhen mainio ExSteffi

Täällä tapasimme ensimmäistä kertaa myös Kölniläiset Inner Conflictin tyypit. Bändi vakuutti välittömästi paitsi musiikillaan, myös ystävällisyydellään ja mukavuudellaan! Periaatteessa bändillä sama konsepti kuin meillä: laulavat basisti ja kitaristi (miehiä) ja päävokalistina nainen. Ainoa suurempi poikkeus oli, että rumpalinvirkaa hoiti kone. Musiikki on melodista hc/punkkia ja biisimateriaali on erittäin hyvää ja tarttuvaa; melodiat jää heti soimaan päähän kauaksi aikaa! Suosittelen! Me saatiin kunnia aloittaa ja soitettiin kohtuullinen keikka, joskin tekniset ongelmat pilasi fiilistä aika paljon (keikkapaikan mikrofonit hajosi yksi toisensa jälkeen - onneksi oli omat joukossa...). Sitten aloitti Inner Conflict ja veti helvetin kovan keikan!

Keikan jälkeen JJ ja IC tutustuivat toisiinsa sosiaalisen oluenjuonnin merkeissä - Inner Conflictin laulaja Jenny ja meidän Arja vetivät lärvät ja lauleskelivat duona ABBAn 'Thank you for the music' yms. hittejä Meikäläinen meni unten maille.

110601 - Leverkusen, HDJ (w/Inner Conflict) SAKSA
Aamulla käytiin Gießenissä hiukan shoppailemassa ja juomassa kahvilassa kunnon sumpit. Sitten autoon ja kohti Kölnin kupeessa olevaa Leverkusenia. Keikkapaikkana toimi nuorisotalo (Haus der Jugend). Aluksi tuntui hölmöltä, kun paikka kuhisi teinejä, mutta sitten nuoriso-osuus päättyi klo 18 ja paikka muuttui keikkapaikaksi baareineen. Vaikea kuvitella, että joskus saisi ostaa olutta mistään Suomen nuorisotalosta... Alkuilta vaikutti tosi nihkeeltä, eikä porukkaa tuntunut olevan juuri ketään. Mutta kun Inner Conflict aloitti sitä huomasikin, että paikka onkin tupaten täynnä jengiä ja takarivistä näki bändin ainoastaan nousemalla penkille seisomaan. Jälleen tuli todistettua musiikin voiman, kun sairaana ja rättiväsyneenä menee lavalle ja yhtäkkiä huomaakin kaiken muun unohtuvan ja soittavansa hyvää keikkaa vastaanottavalle saksalaisyleisölle. Encorejen jälkeen todellisuus iski ja oli pakko mennä autoon makaamaan puoleksi tunniksi hiljaisuuteen. Yöksi ajettiin Hennen (Koyaanisquatsi-basisti) ja kumppanien kommuunitaloon, joka oli tuttu jo vuoden -98 reissulta. Saavat kuulemma asua talossa vielä tän vuoden loppuun ja sitten tulee mahdollisesti häätö. Todella sääli, koska talossa on hyvä tunnelma ihmisten kesken ja itse talo on iso ja viihtyisä.

JJ Leverkusenin nuopparilla

120601 - Hannover, Sturmglocke (w/Inner Conflict) SAKSA
Aamulla lähdettiin kohti Hannoveria ja perinteikästä Sturmglockea. Paikka oli todella iso, laillistettu squatti, jossa asui paikan yläkerrassa ja takapihalla karavaaniparkissa ihmisiä. Paikalla oli meneillään keskuslämmityksen asentaminen, joten ilmeisen vakaalta näytti myös paikan tulevaisuus. Todella hieno paikka viihtyisällä alueella, harmi vaan, ettei keikalle eksynyt kuin ehkä 30-40 ihmistä - siis vähäisin yleisömäärä koko reissulla. Lisäksi vielä molemmat bändit onnistui katkomaan ennätysmäärän kitaran- ja bassonkieliä, joten soittofiilistäkään ei löytynyt jatkuvien taukojen johdosta. Huonojen fiilisten johdosta alkoi olla pienoinen tilapäinen tappiomieliala.

JJ & Inner Conflict Sturmglockessa

130601 - Hemsbünde, Kneipe (w/Inner Conflict) SAKSA
Aamu alkoi Hilun puhelinsoitolla. Tehtiin pieni juttu kännykän välityksellä Ilmestyskirjaan, joka tuli jo samana iltana eetteristä. Sitten kauppoihin ostamaan tuliaiset lapsille ja tuttaville ja nokka kohti Rotenburgin kupeessa sijaitsevaa Hemsbünden kylää. Rotenburgissa käytiin vielä orkesterin piikkiin vetämässä reissun ensimmäiset pizzat (oli aikakin!) ja oluet. Hemsbündeen saapuessa ei olisi ikinä uskonut mitä tuleman pitää. Olemattoman pieni kyläpahanen, jota ei ole edes kartalla ja paikassa on yhdeksän punkin omistama valtava maalaistalo hienoine pihapiireineen!

Punkkien oma kartano Hemsbündessä

Kneipen iso olohuone oli jaettu kahtia baariin (oluthanat ja kaikki!) ja pieneen keikkasaliin. Kaiken kruunasi vielä se, että paikalle tuli jostain yleisöäkin ja molemmat bändit onnistui vetämään reissun päätteeksi hyvät keikat mukavalle yleisölle yhdessä Euroopan hienoimmista keikkapaikoista. Inner Conflictin setin lopussa vielä yhteishoilattiin heidän coveroimanaan meidän 'Opposites'-biisi sekä Jennyn & Arjan antaumuksella yhteislaulamana Dischargen 'Tomorrow belongs to us'! Ja näinhän se todella on, sillä yhteis-EP:nhän aiomme syksyllä tehdä...

Jenny & Arja vetää Dischargea

140601 - ...matkalla Saksasta Ruotsiin
Hyvästeltiin Inner Conflictit, Tobias & Tina ja sitten pitikin lähteä kotimatkalle haikein fiiliksin ja vielä yötä myöden ajelemaan. Toisaalta JJ-leiri oli yhä 3/6 sairaana ja kaikki univeloissa, joten koti ja sänky houkutteli kummasti tien päälle. Joskus yöllä mentiin Saksan Puttgardenista lautalla yli Tanskaan, ajettiin Kööpenhaminasta kiisteltyä Juutinrauman siltaa pitkin Ruotsiin ja siitä yhä edelleen Tukholmaan. Jotain 1000 kilometriä yhtä soittoa, kuskit vaan vaihtui lennossa. Ja vihdoin lautalle! Laivalla Arja painui suoraan saunaan ja porealtaaseen nautiskelemaan. Tuon jälkeen hän olikin kuin se kuuluisa Naantalin aurinko koko loppuillan. Luigi ja Marko jaksoi vielä ryypiskellä myöhään yöhön. Me muut mentiin yökaljan jälkeen nukkumaan ja aamulla sit saavuttiin Turkuun.

Erittäin onnistunut ja kiva oli reissu. Jopa rahallisesti päästiin reilusti plussan puolelle, mikä on todella harvinaista meille. Jälleen sitä huomaa haaveilevansa uudesta kiertueesta sitten joskus...

Teksti: Petteri
Kuvat: Jantsa, Luigi & Tobias