2002-04-04 / 2002-04-22 European -tour
Reissuun lähdettiin 4.4. Turusta. Autoa lähdettiin hakemaan vuokraamosta joskus puolenpäivän aikaan ja äijä seisotti meitä tunnin pihalla pakkasessa ja vitutti. Ruuvaili kojetaulua irti ja teki viimesiä virityksiä autoon: "mikähän tähän nyt tuli? Ei ku tais palaa sulake…". Siinä kateltiin sitä touhua vierestä ja paleltiin, ei ollu kesä vielä ei. Aamulla sato lunta. No, saatiin se kuitenkin vihdoin viimein ja sitte vaan ajelemaan ympäri kaupunkia hakemaan ihmisiä kasaan. Matkaan lähti siis allekirjoittanut, Jarza, Raato, Tommi, Belette, Tomi ja Jade Turusta sekä Arska Lahdesta. Tinatuoppi ja Rokkibaari piti tietysti käydä hyvästelemässä… laivaan päästiin ja ruotsinlaivalla tietysti piti ottaa löysät pois. Jotenki osattiin kuitenki välttää diskot & karaoket, paitsi Jarza tais siellä käydä, oli ainaki aamulla aika ryytyneen olonen ja sammu heti autoon.

  

Suomalainen punk-laulaja		 Siinä sitte ajeltiin kohti Hyltebrukia ja kateltiin Jarzan kuolausta. Tussi oli jollakin mukana, ni sitä piti tietenkin testata sammuneeseen suomalaiseen punk-laulajaan... Hyltebrukissa oltiin hyvissä ajoin ja keikasta oli kovat odotukset, soittihan siellä kovia bändejä, mm. From Ashes Rise jenkeistä, Hellbound Kanadasta, Saksasta Allee Der Cosmonauts, Ruotsin Wolfbrigade (joka valitettavasti peru), Diskonto… jne. Isot festarit siis. Oltiin saatu keikka aika viime tipassa, ni oltiin vähä niinku bonus-bändi, eli soitettiin ekana. Ei haitannu, jengiä oli kuitenki hyvin ja menoakin jopa ihan mukavasti. Eka keikka aina vähä jännittää, mut tää oli kyllä hyvä. From Ashes Risen jätkät oli kuulemma Suomessa puhunu että ei oo ikinä nähny niin kännistä jätkää kun suomalainen punk-laulaja - enkä kyllä epäile sitä. Hellboundin laulajaa naureskeltiin ku se näytti ihan Jarzan isoveljeltä. Kateltiin keikat, jenkit kyllä vakuutti ja muut jäi minusta vähän niitten varjoon, semmonen professionaali ote hommaan.  

Aamulla sitte heräiltiin ja lähdettiin kohti Köpistä. Matkaevääksi saatiin varmaan 20 pussia sipsejä ja suklaata ym…Tanskassa mentiin ensimmäisenä perinteisesti Christianiaan, löysät pois taas. Nolotti ku eksyttiin matkalla vaikka olis kyllä pitäny osata sinne. Istuttiin siellä rannassa ja sinne tuli punkkeja, osa vähän eksoottisemman näkösiä, eli ei ollut paljon vaihtoehtoja: Apatia No -tyypit tietenkin. Kierreltiin niitten kanssa paikkoja ja lähdettiin meidän autolla yhdessä kohti Ungdomshusetia. Naureskeltiin ku auton lattialla oli jostain syystä kortsu, että saatiinkohan nyt Suomalaisen homo-bändin maine… Keikan järkkääjä oli ihan hullu suomifriikki ja osti kaikki mahdolliset suomilevyt… Ungdomshuset on kyllä helevetin hieno paikka, kyllä. Ekana bändinä lauteille meni paikallinen Uro. Tosi hyvää anarkopunkkia! Tätä kyllä kuunteli & katteli mielellään. Muijalaulajalla oli viimenen keikka, valitettavasti. Sen verran hyvin hoiti hommansa. Mukana oli selloa sun muuta (semmonen iso zydeemi, juu nou.) Sitte meni suomiurpot lavalle. Nyt oli jo vähä rennompi fiilis soittaa, ei kuulunu niin paljo suomea yleisöstä… paitsi tietysti oman porukan urpoilut. Hyvä keikka. Sitte vuorossa kovasti odottamani Apatia No. Hyvin väänsivät, hiki lensi ja kansa tykkäs. Kyllä lähti semmosta murinaa laulajatytöstä että huh-huh… pupu menis pöksyyn jos alkas mulle murisemaan. Keikan jälkeen oli kova diskomeininki aamuun asti.
 


URO @ Ungdomshuset / Copenhagen 6.4.2002

APATIA NO @ Ungdomshuset / Copenhagen 		 

Aamulla paleli. Odoteltiin Uron kitaristin kanssa jotain sen kaveria joka olis vähä tsekkaillu meidän autoa kun se piti (nyt jo) jotain kummaa ääntä… ei pystyny kauaa odottaan ku oli päiväkeikka Flesburgissa, Pohjois-Saksassa kello 14. Eväät saatiin matkaan ja lähdettiin ajelemaan, jotain se auto kolisi… Flensburgissa ei meinannu keikkapaikkaa löytyä millään. Löydettiin squatti mutta se oli väärä paikka. Siellä oli samana iltana keikalla Apatia No ja Contra la Contra Valkovenäjältä. Harmitti ku olisin halunnu nähdä ne eikä ollu aikaa… no, ne vei meidät kuitenki oikeeseen paikkaan eli Kühlhausiin. Saman tien kamat kasaan ja sound checkin tekoon. Vitutti kova kiire ja hässäkkä. Sitten nähtiin Pogo-Paul, joka oli - tietysti - järkänny meille Saksan keikat. Se toi meille korin kaltsua ja pullon vodkaa, jonka Jarza omi "kurkkulääkkeksi". Soitettiin ekana ja porukat hengaili aika paljo vaan pihalla ku sinnekki kuuli ihan hyvin. Ei mikään ihme meininki, mut päiväkeikka on päiväkeikka. Toisena bändinä oli Kochen Mit Glas, harmitti ku piti lähteä melkeen heti ajelemaan kohti Hampuria ja keikasta nähtiin vaan parit ekat biisit. Muutenkaan ei oikeen kerenny jutella niitten kanssa, mutta jälkikäteen on kyllä kirjoteltu kun ovat kuulemma Suomeen tulossa…

TRURUN TAUTI @ Kuhlhaus / Flensburg		  

Siis illalla oli Hampurissa keikka, kova kiire… otettiin joku Hampurilainen jätkä mukaan Flensburgista. Se kyllä tais olla vähä kamoissa tai jotain ku oli niin poissaoleva. No, hyvin opasti meidät perille. Ensin mentiin syömään (eihän näitä kenenkään nimiä enää muista…) jonku luo ja sieltä sitte ajettiin pakilla keikkapaikalle: Gausplatz-Bauwagenplatz oli paikan nimi, semmonen erittäin räkänen ja epämääränen karavaanimeininki. Pogo oli varotellukin että siellä on täys kaaos ja tyypit vetää kaikkea mahdollista roinaa… vähä ihme fiilis ku kaikki oli niin sekasin. No, ei muuta ku rokkikamat lavalle ja kaksinkäsin kaljojen kimppuun, että pääsis edes vähän samalle levelille… eka bändin nimi oli varmaankin nimeltään scheisse, oli se ainaki ihan täyttä paskaa ja joka biisi kerto scheissesta. Mutta se ehkä sopi tähän mestaan aika mainiosti. Sitte Tauti lavalle. Se oli semmonen ärsyttävän valosa liikuntasalin tyyppinen huone. Vitutti se valo, niin laitettiin värilliset plexit teipillä naamaan ja alettiin soittamaan. Joku paikallinen soitti koko keikan ajan messissä, ilman piuhaa kuitenkin, kommandopipopäässä se huuteli toiseen mikkiin. Tahdissa meni, mut ei sillä paljoa sanottavaa tainnu olla… Tommia vitutti ku koko ajan joku tallo sen pedaalit eikä meinannu ite mahtua lavalle ollenkaan. Joku halus kans auttaa rumpujen soitossa koko ajan…tais bassoki olla vaikeeta saada Raadolle ennen keikkaa… mutta ei se paska keikka ollu, aika omaperäinen kyllä. Keikan jälkeen lähdettiin onneks muualle nukkumaan, paitsi Jarza joka halus välttämättä jäädä sinne. No, minkäs teet. Me lähettiin ja se jäi. Seuraavana päivänä oli vapaapäivä, valitettavasti. Mentiin puistoon paikallisten kanssa piknikille, heiteltiin frisbeetä ja juotiin. Vähä käytiin jotain shoppailemassa levyjä ja ostin uudet kengät. Tyhmänä poikana jätin vanhat kämäset vaihdokkeina kauppaan ja uudet hiersi koko loppu reissun ajan, tuskaa… Jossain vaiheessa lähdettiin takasin isäntäväen kämpille. Oltiin siellä vähän aikaa ja sitte ne heitti meidät pihalle. "we have to drive" sanovat ja me katottiin monttu auki että mikä homma… no, ei muuta ku autoon nukkumaan sitte… mahtavaa. Jätkät kävi vielä jossain baarissa ja sai loistoidean: "katotaan videoita (joo, autossa oli videot & tv!) niin kauan että sammutaan". Jossain vaiheessa yötä heräsin ja laitoin töllön kiinni. Aamulla ei tietenkään auto lähteny enää käyntiin… Jarza hukassa (ei puhelinta tietenkään ku siitä pitää muistaa maksaa välillä laskut…) ja pitäs mennä Bremeniin keikalle. No, etittiin joku paikallinen nisti ja kyseltiin karavaani-squattia. Seki oli tosiaan aika nistin olonen jamppa, mutta sano että se on pahin paikka mitä on… no, puhuttiin ainakin samasta paikasta. Scheissebändin rumpali piti soittaa apuun että löydettiin sinne. Raato mätkäytti heti Jarzaa turpaan ja lähdettiin ajelemaan kohti Bremeniä. Jäi paska fiilis koko Hampuria kohtaan.		  


Bremenissä oltiin hyvissä ajoin. Schlachthof Magazinkeller oli keikka paikan nimi, vaikutti mukavalta ja oli helpottunut olo. Mentiin bisselle lähibaariin odottelemaan. Eka bändi oli muistaakseni nimeltään Boltzen, semmosta aika peruspunkkimeininkiä - paitsi että laulajan keesi oli kihara. Taudin keikka meni hyvin. Ihmisiä ei ollu kovin paljon ja sali oli melko iso, mutta meininki oli hyvä. Johtuen lähinnä siitä että Bremenin ihmiset on kyllä ihan super-mukavia! Yöksi mentiin Coranin ja Nicolen luo. Auto piti jättää "Junkies Corneriin" ja jonku piti nukkua autossa, Arska uhrautu ja veti hirveet kännit autossa. Sitte tuli aamulla "semmoset väpinät". Muilla oli luxusta. Nyt ei palellu ku oli ½ metriä paksu peitto! Osa porukasta meni jonku tyypin luo millä oli kuulemma ihan käsittämättömän iso pinokkio-kokoelma. Aamulla pyörittiin vähä kaupungilla, Bremen on kyllä mukava paikka.		  

Sitte otettiin Coran matkaan ja lähdettiin Hannoveriin. Hannoverissa mentiin ensin johonkin vallatun oloseen paikkaan, (ei kai ollu, vaan joku kaupungin antama talo että pysyvät pois jaloista kaaos-päivien aikana…). Isännän nimi oli "punk", kysyin että mistä moinen nimi ja se vastas että "minä oli ensin". No, mitäpä siihen lisäämään enää mitään. Kateltiin Fleas'n'Licen keikkavideota ja Raato treffas vanhaa kaveriansa Dionia. Vihdoin lähdettiin keikkapaikalle. Pysäytettiin auto johonki alikulkutunneliin ja mentiin - ehkä pienimpään ikinä - keikkapaikkaan, Kopernikus. Oisko se ollu jotain 20m2 about. No, ei siinä mitään, pienet lavat on parhaita. Lämppärinä soitti Jimmi Pelz Fistfuck USA, mitähän siitä nyt sanos? Ihan ok, mut ei kyllä erikoisesti säväyttäny… koko ajan piti lähinnä vahtia ettei paikalliset exploited-punkkarit pölliny meidän kaljoja… niin ja joku ranskalainen hampaaton exploited-punkki kans. Se pyysi kyytiäki Ranskaan, ehkä tällä kertaa oli parempi ettei huolittu sitä kyytiin… keikka oli kyllä hyvä, semmonen energinen meininki… harmitti vaan ettei keikan järkännyt Höhnie ilmestyny paikalle. Keikan jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Ranskaa. Matka oli helvetin pitkä, huominen välipäivä, mut haluttiin mennä ajoissa Orleansiin kattomaan vanhoja kavereita Beleten kotikaupunkiin. No, ei päästy ku Belgiaan kun autosta tippu moottori! Joo, toiselta puolelta petti kiinnitys ja se tippu jonku 15cm moottoritiellä. Ihmeteltiin vähä aikaa ja työnneltiin autoa ympäri kylää. Onneksi löyty asiallinen korjaamo, hinattiin auto sinne ja mentiin baariin. Ei aikaakaan ku auto oli jo taas kunnossa. Korjaaja kysy että onko auton omistaja joku gangsteri ku laitto meidät matkaan tuommosilla renkailla. Sanottiin että on se, kiiteltiin ja käteltiin konemestaria, annettiin ep ja jatkettiin matkaa.		  

Orleansissa meitä odotti Dodox ja Sam sekä pastis-pullot. Mentiin Samin mökille, mikä oli ihan helvetin hieno systeemi, vähä niinku jotku lapin mökit. Sauna vaan puuttu, mut senkin olivat kuulemma meinannu rakentaa, asiaa. Biletettiin jonku aikaa ja mentiin nukkumaan. Seuraavana päivänä mentiin Beleten vanhaan kantakuppilaan. Istuttiin terassilla, aurinko paisto. Beleten vanhempien ja kavereitten kanssa istuttiin ja oli tosi mukava ilmapiiri. Illalla sitten keikalle, sali oli semmonen nuorisotalotyylinen, iso, kliini ja hyvät kamat, saatiin jopa backstage-passit... Ihmeteltiin ku nähtiin juliste missä oltas näköjään seuraavana päivänä Pariisissa keikalla - kukaan ei vaan ollu kertonu meille mitään ja olin buukannu sille päivälle keikan aikaa sitte jo Geneveen… joo, jotain hämäriä bändejä kävi heilumassa lavalla. Sitten tuli MEB, mitä olin kovasti odottanut. Se oli kyllä tosi vakuuttava, varsinki se niitten reggae-osasto toimi kympillä. Olis huvittanu soittaa ennen niitä mutta viimesenä oli taas pakko soittaa. Meininki oli hyvä, käsi aukes keikan aikana ja veri lensi. Nolotti ku Samin hifi-rummut oli keikan jälkeen ihan veressä… sitten takasin Samin mökille. Sinne tuli kaikki tutut ja tuntemattomat. Isot bileet. Philippekin oli ajanut kuulemma jonku 10h pelkästään että näkee meidät, tuntu mukavalta. Piti vaan mennä nukkumaan suht aikasin ku huomenna oli pitkä matka…
 


13.4. Geneve

...vai Pariisi???		  

Aamulla lähdettiin aikasin, Belette näytti yliväsyneeltä, Jade tyrmäkännissä ja Tomiki vissiin kännissä. No, piti ajella itse. ihan mukava oli ajella vaihteeksi, nauratti vaan kun Ranskassa oli liikenneympyröitä 500m:n välein! Keikan järkkääjä oli sanonu että pitää olla 5-6 aikaan perillä, kuulemma tärkeää. Jossain vaiheessa ei kukaan (minä/Belette) meinannu jaksaa enää ajaa ja muut kuskit kännissä, vitutti. Ei auttanu ku purkaa vitutusta ja alettiin piirrellä sammuneen Jaden naamaa tussilla. Jospa se tajuais että senki pitää välillä oikeesti ajella. Siinä oliki sitte hauskaa sekä meillä että tullivirkailijoilla Sveitsin rajalla ku ne katteli sen naamaa… Sveitsin raja on muutenki vielä aika tiukka. Squat Bandido Asso löyty ihmeen helposti ja Franz oli hauska heppu. Kuulemma meidän piti olla siellä ajoissa että ehditään juomaan bisseä yhdessä, no joo… hirveellä kiirellä ajeltiin ja pelotti muutenki niillä vuoristoteillä ja tunneleissa työnnellä jotain 130km/h. Mut täällä oltiin. Raato rakastu paikkaan heti, lupas muuttaa sinne. Eka bändi oli Boycotos, semmosta ska-meininkiä. Kaikki tais olla aika väsyneitä ja lähinnä lötköteltiin back stagella ku ne soitti. Taudilla vaan meininki parani keikka keikalta… bassokaappi pamahti, se vähä harmitti… mutta palvelu pelas, pastista ja jotain paukkuja Franz kiikutti koko ajan lavalle. Oltiin kyllä aika kekkulissa, mut ei haitannu - päinvastoin. Keikan jälkeen Raato oli jo menossa rappuja pitkin ylös nukkumaan ku väkisillä raahasivat sen takasin ja piti soittaa vielä toinen keikka… no, siinä ei auttanu ku vetästä setti uusiksi. Ilmassa oli ehkä hieman Kiima-tyylistä meininkiä… toisen keikan jälkeen vielä oli jotain epämäärästä soitantaa, lava vapaa, kai siellä tuli itekki jotain norjaa käytyä huutelemassa mikkiin. Aamulla oli kyllä kieltämättä aika sekava & humalainen olo.		  



Seuraavana päivänä lähdettiin Bieliin, Scrottbariin. Sinänsä mielenkiintoinen paikka että tähänastisten kokemuksien perusteella se on jakanu mielipiteet aika hyvin - joko sitä inhoaa tai tosiaan tykkää. Mulle se oli ihan must ja tuntu olevan (tällä kertaa) kaikille muillekin. Semmonen autokorjaamo-meininki, tyypit siellä hitsaili autojansa ja oli muutenki semmosia moottoriöljysiä crusteja, helvetin mukavia ihmisiä kyllä. Järkkääjä Anette oli ollu kattomassa meitä jo Genevessä, ja maine oli levinny tänne että hullut suomalaiset humalaiset jotka soittaa alasti… vaikka ei se nyt ihan semmosta muualla ollu ku Genevessä… meidän kanssa soitti Argies Argentiinasta. Semmosta Clash-tyylistä meininkiä. Soitettiin ekana, sitte Argies. Poliisit tuli välillä käymään mutta ne ajo ne pois. Pääsin itekki tutustumaan paikallisiin kyttiin, luulin kyllä niitä ekaks joksikin crusteiksi ku oli niin pimeetä… Argiesin jälkeen Anette pakotti meidät soittamaan vielä toisen setin Geneven tyyliin… no, ei siinä mitään. Paitsi että Tommi oli saanu jotain tiukkaa viinaa käsiinsä ja sammunu vessan portaille. Käytiin se sieltä Jarzan kanssa kantamassa lavalle ja annettiin kitara käteen. Siinä se istu lavan reunalla huppu silmillä ja soitti (paremmin kun eka setin!), Taudin Kiima-osasto taas vähän kesäisemmässä vaatetuksessa ja Jarza kaatuili koko ajan rumpuihin ja puhu jotain käsittämätöntä siansaksaa välispiikkeinä, aika kaaoskeikka, mutta siihen kai pyrittiinkin. Harvemmin ollu tuommonen meininki maanantaina keikalla. Taisi olla Argentiinan pojat vähän ihmeissään suomimeiningistä kun ne oli semmosia skarppeja jätkiä… Harmittaa kun kuulin että Expon takia varmaankin tyhjentävät Scrottbarin. Muutenkin tosi mukavia nuo Sveitsin vallatut talot, toivottavasti jaksavat tapella.
Lähdettiin ajamaan kohti Baselia. Siellä paikkana oli Elsi 11 -squat, semmonen vitun iso kompleksi. Kunto loppu kun piti niitä rappusia kiivetä ylös ja alas. Tänne tuli pari jotain Raadon vanhaa juoppokaveria. Juottivat sitä sen verran tehokkaasti että teki kyllä aika tiukkaa saada rummut ja basso svengaamaan… mutta ihan asiallinen keikka oli kyllä. Vitusti ihmisiä ja hyvä meininki! Strahlkahl oli eka bändi. Keikan jälkeen oli pihalla tuli-show ja kaikkea muuta mukavaa hippimeininkiä. Ja bileet jatku erittäin myöhään…




Tomi @ Schrottbar / Biel, Sveitsi 15.4.2002




Seuraavana päivänä lähdettiin Hohenemsiin, Itävaltaan. Odotukset oli korkealla, eikä turhaan. Musiikillisesti oli ehdottomasti paras keikka, samoin myös yleisön meininki, ihan hulluja tyyppejä! Levyjäki meni ihan älyttömästi… kamat ja soundit oli hyvät ja Paky miksaajana vallan loistava. Ruokaki oli tosi hyvää… Lämppärinä soitti Petra ist Krank Ranskasta, semmosta grindiä tai jotain muuta melua, ei henk.koht. napannu, mut kyllä ainaki Tommi tykkäs…

Aamulla lähdettiin takaisin Sveitsiin kohti Zürichiä ja Ego-Squattia. Siellä olis taas keikka Argiesin kanssa. Zürichissä oli aika suomimeininki. Ensin kuunneltiin Tautia radiosta, sitten keikalle tuli Turusta just sinne muuttanu Kim, sen sisko, äiti, ym. ym. suomalaisia. Oli talon porukka ihmeissään ku tulee suomalaisia keski-ikäsiä tyyppejä punkkikeikalle vetämään kaljaa… Argies soitti eka ja tykkäsin. Lepposa meininki. Meillä oli taas hyvä meininki ja eivät meinanneet taas päästää lavalta pois… kuskasivat vaan korikaupalla kaljaa lavalle ja sanovat ettei asiaa pois ennen ku kori on tyhjä. Itävallasta oli tullu myös Carmen, joka lähti meidän mukana loppukeikoille manageroimaan.


ARGIES @ Ego-squat / Zürich 17.04.2002

  


Aamulla lähdettiin aikasin (ei tarpeeksi aikasin) kohti Prahaa. Matkassa oli myös yks puolalainen heppu, joka pyysi kyytiä. Matkalla auto täryytti tosi pahasti ja rengas oli ihan loppu, onneks oli vararengas. Tosin sekin oli gangsterin tyylin ihan loppu. No, päästiin me sillä kotiin asti… rajalla olikin sitte mukava show. Kolme tuntia odoteltiin, täyteltiin lappuja, laskettiin rahoja, osteltiin lappuja, koirat nuuski systeemit, kaikki pengottiin… vitutti ku myöhästyttiin keikalta. Squat Miladassa oli ollu kuulemma 150 ihmistä odottelemassa, kun vihdoin päästiin sinne, ihmisiä oli enää joku vajaa 50. Mutta, soitettiin kuitenki keikka ja oli hyvä meininki. Liedosta tuttuja suomifriikkejä nähtiin sekä Ethania, Polloin ex-kitaristia. Suomipunk kuulu koko illan ja paikalliset tyyypit jopa sammu suomalaisittain sinne. Olivat ollu 10 vuottaki sitte kattomassa Tautia ja lupasivat tulla Puntalaan…

Berliinissäkin hommat kusi. Alun perin keikka piti olla Köpissä, mutta sain viestiä kiertueella että keikka onkin Subversivessa. No, mentiin sinne mut ne sano et ei oo keikkaa. Carmen sai meidät puhuttua jollakkin hardcore-keikalle soittamaan. Paikka oli vitun siisti ja kamat jytisi vitun hyvin, mutta ei ollu fiilistä ku ei ne ollu tullu meitä kattomaan ja kaikenlisäksi olin tosi kipeä sillon. Paska olo. Aamulla taas Jarza hävinny. "Eikö sulle mikään riitä?", kyseltiin siltä ku löydettiin se. Oltiin jo suunniteltu että Jarzan kanadalainen isoveli Hellboundista saa vetää viimesen keikan kun niiden kanssa soitetaan Neuruppinissa.


Jukkeli, Tommi, Jade, Belette, Jarza, Tomi, Carmen @ Mittendrin / Neuruppin 20.4.2002

 

Kun mentiin paikalle, kuultiin että on Adolfin synttärit ja natsihässäkkää saattais olla luvassa, Itä-Saksassa kun vielä oltiin. No, ei mitään tapahtunu kuitenkaan, vähä ne kävi siinä pihalla jotain keskaria esittelemässä ja huutelemassa… keikka oli ihan tosi hyvä, loppukiri toimi. Soitettiin ekana. Aivan mainio meininki, ei tehny mieli lopettaa soittamista ollenkaan. Hellboundkin toimi nyt huomattavasti paremmin kun Ruotsissa. Oli tosi hyvä. Sitten keikan jälkeen hirvee disko-meininki ja loppukiri. Yhtä suurta perhettä oltiin kaikki siellä, niinku melkeen joka paikassa muallakin, hyvä fiilis, semmonen yhteenkuuluvuuden tunne.


HELLBOUND @ Mittendrin / Neuruppin 20.4.2002





TURUN TAUTI @ Mittendrin / Neuruppin 20.4.2002 		 

Aamulla sitte sika-aikasin ylös ja ajelemaan kohti kotia, loppukiri tais vielä kiristyä, ei voi oikeen kirjottaa siitä mitään ku ei oo oikeen havaintoa. Kotiin ku pääsi ni ei osannu ku pyöriä kämppää ympäri. Meidän keikat oli kyllä valehtelematta melkeen järjestäen paljo parempia ku Suomessa ikinä, johtuneeko siitä että ei täällä tunnu ketään oikeen kiinnostavan mitkään suomibändit. Takasin tekee mieli.

-Jukkeli-

  
 
Loppukiri.