Vain yhden Ilveksen tähdenOlen itse niin kovin nuori, että Ilveksen menestyksen vuosista en voi tietää muuten kuin toisen käden kautta. Lisäksi olen Ilves-kannattajana niin nuori, että en ole täysin sisäistänyt sitä reaktiota, minkä Ilveksen uudella vuosituhannella esittämät otteet ovat pitkän linjan kannattajissa saaneet aikaan. Olen esimerkiksi lukenut miten "tämän on viimeinen kausi kun käyn hallilla", tai kuinka "Ilveksen perinteet on tuhottu" ynnä muuta sellaista. Itselleni tämä kaikki on kuitenkin isossa kuvassa pelkkiin aidanseipäisiin keskittymistä. Kun niitä perinteitä kerran on, miksi turhaan tuhota ne itse hylkäämällä seura kokonaan kenties sen historian syvimmässä aallonpohjassa? Kun sanon seura, tarkoitan tässä yhteydessä etupäässä Ilves Hockey Oy:tä, elikkäs jääkiekon edustusjoukkuetta hallinnoivaa osakeyhtiötä. On kuitenkin muistettava se taustalla oleva ry, jolla on junioritoimintaa useissa lajeissa ja joka ei sinänsä ole missään aallonpohjassa. Meille ilvesläisen seuratoiminnan ulkopuolella oleville, ilvesläisen jääkiekon kautta maailmaa tarkasteleville rakkain on kuitenkin edustusjoukkue. Siis se jengi, joka karsii liigapaikastaan joka toinen vuosi, ja ottaa runkosarjassa pisteitä säännöllisesti ainoastaan Jokereilta. Onneksi kuitenkin edes Jokereilta.
En kuitenkaan sulata sellaisia näkemyksiä, joiden mukaan epäonnistuneiden henkilövalintojen takia olisi mielekästä hylätä seura. Toisaalta taas, uskoisin että moisia näkemyksiä esittäneet esittävät niitä tunnekuohun vallassa, ilman todellista aikomusta hylätä uppoava laiva. Sitten taas, jos he kerran hylkäävät tämän laivan, niin painukoon vittuun vaan. Ei me sen neljännentoista sijan saavuttamiseen teitä tarvitakaan. En nyt jaksa luetella tässä Ilveksessä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana epäonnistuneita pelaajia, valmentajia ja seurajohtajia, eikä sellaisessa lopulta olisi mitään mieltäkään. Me kaikki kuitenkin tiedämme, että viimeinen mestaruus on vuodelta 1985, eikä seuraavaa ole tulossa näkyvissä olevassa tulevaisuudessa. Jos emme laske sellaiseksi
Suomen Jääkiekkoliiiton Mestaruutta, ja sitä emme todellakaan laske. Tämän hetken kannalta on yhdentekevää mitä tapahtui joskus ysärillä, kun jouduttiin liigakarsintaan. Tai mitä tapahtui sinä mystisenä yönä, kun Juha Alen kengittiin joukkueesta ulos. Ainoa asia millä juuri nyt on merkitystä, on seuran
tulevaisuus ja tämä olisi syytä ymmärtää myös Takojankadulla.
On aivan päivänselvää, että Ilveksen kaltaisen seuran tulee korostaa historiallista merkittävyyttään Suomen jääkiekkokartalla. Tai siis, maailman jääkiekkokartalla. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan kannata sotkea pataa kattiloiden kanssa. Historian tärkein opetus on nimittäin se, että kaikkein tärkeintä on tämä hetki ja tulevaisuus, sillä niihin voimme itse vaikuttaa tässä ja nyt. Voimme tutkimuksen ja itsereflektion avulla oppia historiasta, ymmärtää paremmin miksi olemme sellaisia kuin olemme ja mistä tämä kaikki paska juontaa juurensa. Emme kuitenkaan voi ajatella niin, että uljas historia ja kunniakkaat saavutukset pelastaisivat meidät tämän päivän katastrofaaliselta surkeudelta, vaikka tosiasiallisesti esimerkiksi meikä joskus niiden 1930-luvun pokaalien taakse piiloutuukin. Tällöin kyse on kuitenkin vain eskapismista, sellaisesta älyttömästä defenssimekanismista joka fanille marraskuisen Lukko-tappion hetkellä suotakoon. Tunteista tässä kuitenkin eletään ja hei, lopulta kyse on kuitenkin vain jääkiekosta. Eikö niin?
Vain jääkiekosta.Paskan vitut, sanon minä. Kyse ei koskaan ole ollut vain jääkiekosta. Käppäisempikin urheilusosiologi tietää, että urheilussa harvoin on kyse vain urheilusta. Tampereella johtavien kiakkoseurojen vastakkainasettelu ei elä poliittisista riidoista tai kielipolitiikasta, vaikka joku käppä voisi tähän jonkun TBK-läpän heittääkin. Kyse on Tampereella nimittäin paljon itsenäisemmästä jakolinjasta, joka elää ilman poliittista, uskonnollista tai kielellistä jakoa.
Ilves vai Tappara? Kylmät väreet menee pelkästään tuota kirjoittaessa. Tästäkään huolimatta historia, perinteet ja syvät jakolinjat eivät tarjoa meille pakopaikkaa surkeuden hetkellä, vaan meidän on kyettävä ammentamaan niistä tarpeellinen pohja, energia ja selkänoja kohti parempaa huomista. Ei tässä ainakaan paljon huonommin voi mennä? On täysin selvä asia, että kilpailulliseen sarjaan osallistuvan joukkueen on tavoiteltava mestaruutta joka vitun kerta. Miksi muuten osallistua siihen kilpailuun? Itse ainakin lähden kauteen 2012-2013 mestaruus mielessä, vaikka ymmärrän sen olevan ihan helvetin kaukana todellisuudesta. Silti jokaista ottelua on lähdettävä voittamaan, joka vitun tiistai-torstai-ilta. En voi muuta toivoa, kuin että te, toverini piffin ilvesläiset, teette samoin. Sillä hetkellä, kun olemme joulutauolla sarjan viimeisinä kaksikymmentä pistettä kaikkia muita perässä, minäkin uhoan hylkääväni seuran ikuisiksi ajoiksi. En silti tee niin. En tietenkään. Vaadin pelaajia, valmentajia, omistajia, johtajia, hallitusta ja toimistotyöntekijöitä vittuun pilaamasta rakastamaani seuraa, mutta Ilvestä en hylkää. Se on ainoa joka pysyy.
Vain yhden Ilveksen tähden, Tampereen Ilveksen.
_________________
Piho wrote:
Täytyy kyllä olla helvetin tyhmä ihminen, jos haluaa helvettiin, kun taivaan ihanuuksiakin olisi tarjolla.
Login
Register
FAQ
Search
