UKK-015
Painajainen:
Vihan Rytmi / Todistusaineistoa... 12"LP + 7"EP
Co-release
with Zerga Records and Fight-records
 |
Vihan
rytmi 12"LP:
|
 |
Todistusaineistoa
7 "EP:
|
First
press: 1000 as black vinyl.
LUG&LETTUCE
#78: "This is amazing! For all the bands that complete to be heavy.
Painajainen is heavy
and dark sounding. They are also very epic with their vocal style having
a huge echo. The whole sound is
amazing and beautiful, but not in a pretty way. It's beautiful in an awesome
crust-punk dream sort of
way. Their sound is unique and doesn't sound like anything else today
or yesterday. As best I can make
out, this Finnish band was around in the mid 80's. If this was recorded
then, it was well ahead of it's time.
I can't see anything in the story to tell that they are still around or
that this was recorded in the present
- though it does have an of today sound of thick, heavy, monumental metallic
crust punk that has a
different spin. This record comes in a gate fold with an LP and a 7".
I'm telling you - amazing!! (-Chris)"
PROFANE EXISTENCE # 45:" Hailing from Finland, Painajainen delivered very gloomy 80's crust. I wish I could read the lyrics, because the vocals seem to coming from very tortured soul. The LP comes with the rare 7" insede the gatefold cover. The layout and artwork really add to the post-apocalyptic atmosphere of the music. Fans of Amebix should have this! (Jake)"
SUE-ZINE:
Painajainen: Vihan rytmi. Arvosana: 10
Painajaisen
syksyllä 1986 nauhoitettu lp on vihdoin julkaistu virallisesti, ja
ainakin aluksi vain vinyylinä. Kyseessä on kulttuuriteko kolmelta
suomalaiselta pienkustantajalta. Bonuksena hienoihin gatefold-kansiin
pakatussa levyssä on Painajaisen vuonna 1985 nauhoittama ja seuraavana
vuonna julkaisema harvinainen Todistusaineistoa -ep. Ep on pitkäsoittoa
huomattavasti primitiivisempää menoa, mutta alansa klassikko
sekin.
Vihan
rytmin kasettikopio on levinnyt vuosien varrella ympäri maailmaa
ja saavuttanut kulttiklassikon aseman. Itsellänikin on ollut kopio
nauhasta jo toistakymmentä vuotta. Nauhaa on ollut moni julkaisemassa,
mutta asia on hautautunut mm. alkuperäisen kustantajan koviin hintapyyntöihin.
Onneksi projekti onnistui nyt toista kautta.
Alunperin
hyvinkääläinen Painajainen vaikutti vuosina 1982-1987,
ollen ko. vuosikymmenen puolivälissä suomalaisen hardcoren ykkösnimi.
Bändi koostui tinkimättömistä aktivisteista ja yhtye
ei ollut vieras näky mielenosoituksissa ja talonvaltauksissa. Kitaristi
Nalle Rissanen käsitteli sanoituksissaan ihmisen vieraantumista luonnosta
ja yleensäkin ihmisrodun turhuutta ja mielettömyyttä. Optimismia
ei juuri löydy. Sanoitukset eivät ole ikävä kyllä
vanhentuneet pätkääkään – ainoastaan Kumiluoteja-kappaleessa
kuvattu Etelä-Afrikan arki on hieman parantunut apartheid-hallituksen
sittemmin väistyessä.
Painajainen
oli aikalaisiaan ainakin kaulan verran ylempänä musiikillisesti,
soitannollisesti ja soundillisesti; Vihan rytmin tekemiseenkin kulutettiin
siihen aikaan ruhtinaallinen viikko. Bändillä oli myös
omaperäinen laulaja Oze, jonka paniikkihuuto taipui tarvittaessa
myös laulumelodiaan. Levyllä ei huonoja kappaleita ole –
ainoastaan hyviä ja parempia. Jos Neurosis, Amebix ja vanhempi Killing
Joke kolahtavat, on Vihan rytmi suositeltava hankinta.
Vihan
rytmin miksauksen jälkeen, marraskuussa 1986, yhtye alkoi ikävästi
levitä, kun Nalle siirtyi kuopiolaiseen, metallisempaan Damage-yhtyeeseen,
josta sittemmin muodostui puhdasta heavyä soittanut Warmath. Oze,
basisti Luigi ja rumpali Aikkari sinnittelivät vielä hetken
uusien turkulaisten jäsenten kera, mutta toukokuussa 1987 oli jäähyväiskeikan
aika. Oze ja Luigi jatkoivat vielä jonkin aikaa yhdessä The
Stairs of Odessa -yhtyeessä, jonka linjana oli englanninkielinen
postpunk hieman alkuaikojen The Cultin tyyliin. Heinäkuussa 2003
Painajainen soitti levyn julkaisun kunniaksi kaksi keikkaa, joista ainakin
Puntala-Rockissa heitetty toimi hyvin. -Mika Penttinen-
TOINEN VAIHTOEHTO #164: "Vaatimattomat 17 vuotta vierähti biisien nauhoittamisesta niiden julkaisuun. Hirvittävä musta aukko on ollutkin tässä kohtaa Suomen punk-historiaa. Moni on varmaan nämä biisit jo joltain käppäseltä kasetilta kuullutkin, mutta on todella mekavaa kuunnella hyviä versioita vinyyliltä aikä joltain venyneeltä kasetilta. Hyvää kannattaa odottaa. Ahdistusta täynnä oleva musiikki on pakattu kauniiseen ja varmasti kalliiseen pakettiin. Mukana tuleva bonus 7"EP ilmestyi alunperin jo vuonna 1986 (Ann&Archie Records) ja se on kyllä yksi niistä levyistä, jotka ovat tehneet aikamoisen vaikutuksen. Kauhean helpolla ei ole tuota suomalaisen hardcoren helmeä mistään aikoihin löytynyt ja onkin hyvä, että se on laitettu samaan pakettiin LP:n kanssa. Monesta Ann&Archien EP:st' puuttui jostain syystä liitteenä olleet lyriikat, mutta onneksi ne on saatu mukaan tähän. LP on nauhoitettu vuonna 1986 ja se on reilusti vähemmän suoraa hardcorea kuin tuo EP. Kuuntelu kannattaa aloittaa EP:stä jos haluaa seurata bändin musiikillista kehittymistä. Hardcoren lisäksi LP:llä kantautuu kaikuja ainakin metallista ja ehkä jostain post-punkista. Soittotaitokin on parantunut matkan varrella. Selkeimmin silti kuuluu se, että tuohon aikaan monet (ei vaan Painajainen, vaan monet muutkin) olivat kuunnelleet paljon Venomia ja muuta metallisempaa tavaraa. Venomin ja Amebixin henki elää erittäin vahvana. Venomista puhuttaessa voisin selventää sen verran, että tässä ei nyt olla liikkeellä millään huumorisaatanavitturock-asenteella. Venomin henki on tässä lähinnä musiikillisesti mukana ja sitä paitsi Painajaisen sällit soittaa paremmin kuin Venomin jätkät koskaan. Huomionarvoista on myös se, että Amebixin Monolith äänitettiin vasta vuosi tämän jälkeen, eikä suinkaan ennen tätä. Vaikutteita oli aika hankala ottaa Monolithistä, jos sitä ei oltu näiden nauhoitusten aikaan vielä edes tehty. Että kuka on ottanut vaikutteita ja keneltä???? Kaikenlaiset myöhemmät muka synkät ja raskaat crustit sun muut on aika paljon velkaa bändeille kuten Painajainen. Painajainen oli aikaansa edellä eikä ole ajastaan vieläkään jäljessä. Varmasti jotain Miseryn ja muiden vastaavien tyyppejä harmittelee, kun eivät itse saaneet näitä biisejä tehdä. Painajaisessa tosin on kyse muustakin kuinn vaan musiikista. Ahdistus ja viha lähes kaikkia ihmisiä kohtaan on käsin kosketeltavissa. Huomasin itsekin suhtautuvani kaikkiin ihmisiin paljon epäilevämmin, kun kuuntelin tämän muutaman kerran ja lähdin sen jälkeen kylille heilumaan. Anteeksi ei anneta eikä pyydetä. Vihan rytmistää syntyy erittäin puhuttelevaa musiikkia. Ozen äänikin on kyllä yksi suomalaisen punkin parhaita ja tunnistettavimpia. Se myös sopii ahdistuksen soundtrackiksi. Toivottavasti sellaiset nuoret ihmiset, jotka eivät ole vielä Painajaiseen tutustuneet, ottavat tästä tilaisuudesta kaiken hyödyn irti a ostavat levyn. Ostamista tärkeämpää on kyllä se, että kuuntelee levyn ajatuksella uudestaan ja uudestaan. Jos ei missään vaihteessa kolahda, niin voi samantien kaivaa esiin "Poser"-rintanapin ja poistua paikalta. .m."
Painajainen info-page: http://zerga.deepturtle.net/painajainen.htm