UKK-028 Diskelmä / Distress -split 7"EP
(co-release with Acclaim (JAPAN) and Human Liberation Front (CZECH REP.))
 |
Diskelmä: |
First press: 500 as black vinyl.
Diskelmä -homepage: www.diskelma.tk
Distress -homepage: www.myspace.com/distressrawshit
Profane Existence # 54:
"First off we get 3 tracks of heavy D-Beat from DISKELMA. The lyrics are short but sweet with Japanese translations. They remind me a lot of EXTREME NOISE TERROR. Good stuff. On the flipside we are treated to another 3 tracks of raw angry noise from DISTRESS. I would say that they are heavily influenced by Swedish and Finnish HardCore, wit a bit of DISCLOSE worship thrown in for good measure. Their lyrics are simple and to the point, and also include Japanese translations. Check it out! (Ken Ciderpunk)"
Toinen Vaihtoehto #204:
"Kansi näyttää siltä, että tässä on uusin Profane Existencen levy, mutta ei sitten ollutkaan. Bändien nimissä ja levyn kansissakin on D-beattia mainittu, mutta aika vähissä on D-beat tällä levyllä. Eipä sillä toisaalta mitään väliä ole. Distress on venäläinen bändi ja vanha Suomen kävijä. Musiikistaankin tulee mieleen jo mainittu P.E.-lafka, koska ne ovat julkaisseet tämän tyylistä musiikkia. State of Fear, Doom, vanhempi Hiatus ja vastaavat paukuttajat suorastaan kuuluvat läpi. Distress on kuitenkin uskottava ja onnistuu silti kuulostamaan itseltään. Samaa voisi oikeastaan sanoa Diskelmästä. Nämä kotimaan sällit yhdistelevät edelleen Japania ja Ruotsia ja onnistuu tälläkin kertaa. Biisit on ihan perusosista koottu, mutta ei se näytä nautittavuutta tässä haittaavan, onhan perunakin hyvää aika usein, vaikka se onkin aina perunaa, vittu. Kitarasoolot ja laulu on napattu Japanista ja se muu sitten Ruotsin hardcoresta ja crustista. Varsinkin juuri kitaroinnilla (se on varmaan sitten se kastike, joka saa ne perunat maistumaan...) onnistuu Diskelmä erottumaan muista vastaavista bändeistä edukseen. Esimerkiksi levyn toisella puolella meuhkaava Distress jää vielä aika kauaksi Diskelmästä. Suomi voitti tämän erän kitaran mitalla. Sisäkansissa vähän hämmentää, kun Tragedy linnut siellä lentelee. Mitä ihmettä ne siellä tekee. Levy on julkaistu kolmella lafkalla, joista yksi on Suomesta, yksi Tsekeistä ja yksi Japanista. Helpoimmalla ja halvimmalla kai tämän kuitenkin saa Suomesta" .m."
www.noise.fi:
"Tervetuloa seuraamaan d-beat-maaottelua Suomi-Venäjä. Ottelun tarjoaa Kämäset Levyt yhteistyössä japanilaisen Acclaimin ja tšekkiläinen Human Liberation Frontin kanssa. Mittelöissä on siis aimo annos kansainvälistä henkeä ja suuren punkjuhlan tuntua.
Suomea edustaa vuonna 2005 perustettu helsinkiläisryhmä Diskelmä kokoonpanolla Taste (vokaalit), Shoe (kitara), TimTim (basso), BabooNI (rummut) ja Rubber Animal (kitara). Ryhmä on tiukan paikan edessä, sillä vastapuolen viisikkona häärii kaksi vuotta pitempään kokemusta kerryttänyt pietarilainen Distress. Venäläisjoukkion kokoonpano on seuraava: Alex Distress (vokaalit), Max (kitara), Danila (kitara), ”Bassist” (basso) ja Vanek (rummut).
Diskelmän salainen ase on hurtti, huonouksia pelkäämätön huumorintaju. Mutta pystyykö se Distressin komeisiin keeseihin ja tuimaan jyräykseen? Vakuuttaako iroitteleva tyyli, vai välittyykö se pelkkänä pelleilynä?
1. kierros: S.O.F. (Soldiers of Fortune) vs. Filthy Business (cherny-biznes)
Kiekko laitetaan asemiin...ja noin! Siitä lähtee pyöritys käyntiin. Suomipoika lähtee vakuuttavasti hyökkäykseen mahtipontisilla kitaramelodioilla ja reippaalla poljennolla. Onko Diskelmä d-beatin Manowar? Kitaroinnin puolesta ehkä näin on, mutta vokaalihyökkäys jää kovan alkurykäisyn jälkeen kauas kuningastasosta. Tasten hieman ummehtuneen oloinen ärjyntä ei pärjää Alex Distressin tiukalle venäjänkieliselle rähinälle. Tämän johdosta pietarilaiset pääsevät lievästi niskan ja lopulta myös rankaisemaan. Aivan ensimmäisen kierroksen lopulla Diskelmän melodinen tarttuvuus tekee puolestaan tehtävänsä ja Suomi tasoittaa tilanteeksi 1-1.
2. kierros: Lost Souls vs. Power and Authority (sila-i-vlast)
No nyt on sitä Manowaria laulussakin! Helsingin soturit ryntäävät ylväästi taistoon, yllättävät Distressin täysin ja siirtyvät 2-1-johtoon. Lyhyen suomalaisen noususuhdanteen jälkeen venäläiset siirtyvät jälleen hallitsemaan kiekkoa. Distressin valtteina ovat tyylillinen varmuus ja soundillinen vaikuttavuus. Vanekin kiskalla pysyy virveli kireänä ja peltisenä, mikä luo persoonallisen vivahteen joukkueen muuten varsin raskaaseen skandicrust-vyörytykseen. Diskelmän on tähän paha mennä sanomaan yhtään mitään. Ei auta kitarasooloilut, ei auta Lost Soulsin tiiviimpi, puoleentoista minuuttiin jäävä ilmaisu. Distress tasoittaa ja tilanne on kahden kierroksen jälkeen 2-2.
3. kierros: Violent Society vs. Pseudopunk (psevdopunk)
Heti kolmannen kierroksen alkutahdeista on selvää kuka tulee viemään otteluvoiton. Pseudopunkin panssarivaunumaisen jykevä ja silti groovaava basso- ja rumpujunnaus on aloituskuviona vaarallisen tehokas. Diskelmä voi vain seurata avuttomana vierestä, kun Distress jyrää läpi puolustuksen ja iskee lukemaksi 2-3. Pietarilaiset eivät kuitenkaan siihen tyydy vaan lisäävät tempoa ja lähtevät vieläkin hurjempaan vyörytykseen. Aivan käsittämätöntä meininkiä! Näin upeaa d-beatia pääsee harvoin seuraamaan. Täysosuma on väistämätön, ja Distress siirtyy 2-4-johtoon. Viime sekunneilla, varmassa voitonhuumassaan venäläisten ote pääsee kuitenkin hetkeksi herpaantumaan. Diskelmä on kärppänä kiinni tilanteessa ja onnistuu kaventamaan. Muuhun ei aika riitä, ja näin loppulukemiksi jäävät 3-4."
Tom Sundberg 4/5
http://chambersmagazine.com:
"Jos nyt totta puhutaan, niin Discharge ei ole ikinä ollut minulle mikään elämää suurempi yhtye. Silti ei ole mikään ihme, että maailmassa on näitä dis-bändejä. Kyllähän te tiedätte, niittejä, nahkatakkeja, d-komppia ja kaikki kappaleet kertoo sodasta. Ainakin melkein. Ja nimi on tietysti Dis-alkuinen. Itseasiassa asiameininki kun tarkemmin miettii.
Sikäli levyn ulkoasu ei johdata hakoteille, sillä molemmat yhtyeet alkavat Dis ja kannessa on niin d-henkinen hyypiö kuin arvata saattaa, ja niin pitää ollakkin. Hyvä, että tietää mitä tuleman pitää.
Diskelmä vakuutti silloin, kun heidät näin livenä. Ja hyvältä kuulostaa musisointi myös vinyyliltä. Äkäistä on meno ja mukavia tilutuksiakin löytyy. Aistin ilmassa myös jotain japcoreen menevää, mutta tiedä häntä. Jotenkin ainakin luulen, että japcoressa on vähän tällainen meno. Kolme kappaletta ja pitkästymään ei pääse. Mielummin kuitenkin katson livenä ja toivon piikkitukka-niittitakki-punkkejen täyttävän pogolattian. Se olisi kaunis näky.
Distress on temponut asianmukaiset säröt soittimiin ja tahtia lyödään kiivasti näissäkin ralleissa. Distress on splitti-toveriaan suorempaa paahtoa ja moitteen sijaa on vaikea löytää. Mukavan rehellistä core-päätteistä äänimaailmaa, jota kuitenkaan tuskin puolituntista jaksaisi kuunnella, puolikkaalta seiskalta sitäkin paremmin. Kappaleet lauletaan ilmeisesti Venäjäksi, joka on tietysti piristävää. Tosin eihän autenttisessa hardcorepunkissa korva kieltä erota.
Tämä splitti paljastui vallan mainioksi julkaisuksi. Ainoa asia, mikä risoo, on nuo Tragedy-harakat. Eikö niitä ole jo nähty tarpeeksi? Loppuun tekisi mieli kirjoittaa epäkorrekti vitsi Venäjästä, Suomesta, pommi-aiheisista lauluista ja talvisodasta, mutta näinä korrekteina aikoina itsesensuuri puuttuu peliin. Joten kuten tämä levy, minäkään en vitsaile. Tuomas Koskinen 08.06.2007"