UKK-031 Juggling Jugulars: Salute no one 12"LP

1. Gladiators
2. Useless
3. Suffocate
4. When I see
5. Addicted

6. E55
7. Questionnary
8. Game
9. Parasites
10. Colleague inferior
11. Crime & punishment

First press: 666 as black vinyl.

New long-play from this veteran band. Here we have now the new bass player and 11 great songs. I think this band is just getting better and better when they are getting older. still sounding fresh and honest mix of melodic hardcore and punk rock. Cd version out by Twisted Chords (Germany).

Juggling Jugulars homepage: http://jj.punkinfinland.net/

Maximumrock'n'roll #303:

"Somehow, only the Europeans can pull this off: killer hardcore with male/female vocals that are both melodic and tough as fuck. They don't really sound like POST REGIMENT. but I think of them in the same vein: political, relentless, and not afraid to really sing. Ever since their split with INNER CONFLICT a few years ago, JUGGLING JUGULARS has done no wrong. (PC)"


Equalizing Distort::

"The JUGGLING JUGULARS were always a band that I had written off as a pop punk. They can write a tune, but they don't deserve the dismissal of GREEN DAY or NO FX. The title “Salute No One” suggests the serious tone to which the band approaches their lyrics. They are a statement type of a band. Musically they sound like VICE SQUAD, NAKED RAYGUN and LIFE, BUT HOW TO LIVE IT, I do like my punk with more hardcore in it but for fans of the punk renaissance in the likes of FUCKED UP and the REGULATIONS you will dig this. And the band shows some diversity with the riffage in “E55” which sounds like East Bay Ray's “Holiday in Cambodia”. (SP)"

Desibeli.net:

"Jotkut asiat paranevat vanhetessaan. Bändien kohdalla käyrä luonnollisesti aluksi kohoaa yhteisen taidon ja näkemyksen terävöityessä. Turhan usein käy kuitenkin niin että kun tietyt asiat tai tietty taso on saavutettu, tekijöiden into ja motivaatio homman kehittämiseen alkaa taantumaan. Puhutaan ammattimaistumisen tietyistä huonoista puolista – rutiini ei ole yleensä hyvä asia luovassa työssä. Onneksi välillä tulee vastaan poikkeuksia, bändejä jotka tuntuvat edelleen vuosikymmenten jälkeen olevan yhtä innoissaan ja parantavan otettaan yhä vaan. Hardcorepunkin kohdalla tällaiset artistit ovat todella vähissä ainakin Suomessa. Vaikka vanhojakin virityksiä välillä nostellaan jaloilleen, tuntuu prosesseissa olevan eniten kyse nostalgiasta. Täysin riippumatta siitä, toimiiko bändi edelleen tiukasti tai – kuten ikävä kyllä yleensä – ei.
Juggling Jugularsin kohdalla ei ole hetkeäkään kyse mistään nostalgiasta. Pikkuhiljaa itseään kehittänyt yhtye on jaksanut tehdä työtä pitkäjänteisesti melodisen hardcorensa eteen eikä minua ainakaan edellisen, lähes neljän vuoden takaisen Nothing´s Finished -levyn, jäljiltä yllätä yhtyeen todella tiukka, tarttuva ja koukukas uutukainen. Edellisen tapaan saksalaisen Twisted Chordsin kautta julkaistava yhtyeen kolmas levy Salute No One onnistuu kiteyttämään tiukasti rullaavan bändin ja Arja n laulun ja herrojen toimivien stemmojen yhdistelmästä erittäin kovan kokonaisuuden, josta nousee myös niitä hitikkäitä yksittäisiä herkkupaloja. Heti avausisku Gladiators pistelee komeasti, rullaten tiukasti toimivalla melodialla. Useless ja etenkin Suffocate todistavat bändin olevan ehkä entistäkin enemmän parhaimmillaan kertosäkeiden parissa. Tiukasti ja synkeästi kaahaavien säkeiden jälkeen huudatetaan yleisöä teemaan sopivan yrmysti, nyrkkiä lyöden. Silti yhtyeen kitarakuvioissa on rutosti myös sellaista huomaamatonta kepeyttä ja rentoutta, joka aikaansaa sen äärimmäisen maukkaan rullaavuuden.
Tiukasta ja tummasyisestä hardcoresta on edelleen kyse, mutta Jugujen melodiat ovat nykyään sellaisella tasolla että kokonaisuudesta ei tule mitenkään kauhean raskasta tai yksiuraisen jyräävää vaikutelmaa. Jugut pistävät tasavahvan tiukasti ja hienosti rullaten When I See n kipakasta koukukkuudesta Addicted in meuhkan kautta aina päätösraita Crime & Punishment in rauhallisempaan melankoliaan. Ei petä vaan parantaa." (Ilkka Valpasvuo 4,5/5)