Sin Dios on espanjalainen anarko-punk-bändi,
joka on tulossa Suomeen syyskuussa. Tässä haastattelussa Sin Diosin
Pepe vastailee englanninkielentaitoisen ystävänsä välityksellä
kysymyksiini. Bändi soittaa Liedossa Lousy Punk Festivaaleilla 15.9.2001.
(http://punkfestival.cjb.net) Haastatteli: Katja Heikkinen. |
ALOITITTE SOITTAMISEN 1980-LUVUN LOPUSSA. KERTOKAA BÄNDISTÄNNE.
OLETTEKO KÄYNEET LÄPI SUURIA MUUTOKSIA JA OVATKO JÄSENENNE VAIHTUNEET
PALJON?
-Aloitimme todellakin kesällä 1988. Meillä oli noin vuoden ajan
tilapäinen kokoonpano, josta vain Pepe (kitara ja laulu) ja Ignacio (basso
ja laulu) jatkoivat. 1989 Canino tuli mukaan soittamaan rumpuja ja näin
jatkoimme vuoteen 1997, jolloin bändiin liittyi uusi basisti Pepino. Näin
jatkettiin vuoden 1999 loppuun, jolloin Guti liittyi mukaan uudeksi basistiksi.
Hän on yli kymmenen vuotta nuorempi kuin me muut ja on ihme kyllä
jaksanut pysyä mukana kahden vanhan äijän bändissä.
Olemme kolmentoista vuoden aikana siis vain vaihtaneet basistia kahdesti!! Black
Sabbath on muuttunut paljon enemmän ja soittavat vieläkin!!!
OLKAA YSTÄVÄLLISIÄ JA NIMETKÄÄ
KAIKKI LEVYNNE JA VIDEONNE, JOTTA HALUKKAAT VOIVAT KOETTAA OTTAA SELVÄÄ
NIISTÄ.
1.990 - Sin Dios ... ni amo : Initial Demo of the band
1.991 - "Ruido Anticapitalista" Split LP with Tarzan
1.993 - "Alerta Antifascista" LP
1.997 - " Guerra a la Guerra" CD & MC
1.999 - "Solidaridad" Benefit Live recording LP, CD & MC
2.000 - "Ingobernables" LP, CD & MC
Olemme levyttäneet myös jotain 15 muuta biisiä eri kokoelmille
ja spliteille Camenterio Shown, Apatia No:n Protesteran ja Intolerancen kanssa.
OLETTE OLLEET VASTIKÄÄN POHJOIS-AMERIKAN KIERTUEELLA.
VOITTEKO KERTOA JOTAIN SIITÄ JA MITÄ EROA NÄITTE MEKSIKON JA
USA:N VÄLILLÄ?
-Emme voi puhua puolueettomasti, koska Kalifornian jälkeen Meksiko näyttää
alueelta, jota köyhyys hallitsee. Tässä mielessä, kun vertailemme
rikasta ja vaurasta USA:a, joka on myynyt itsensä amerikkalaiselle unelmalle
ja näkemämme Meksiko ovat vain kolikon kaksi puolta, kun puhutaan
kapitalismista. Toisaalta järjestystä ja kuluttamista, toisaalta köyhyyttä,
kaaosta ja väkivaltaa. Olimme Puerto Ricossa ja näimme millaista siellä
on, näimme että joillakin on rahaa ja korkea elintaso, jopa punk-scenessä.
Kaikki, joita Amerikassa tunnemme, ovat latinoja ja he ovat pitäneet meistä
hyvää huolta ja ottaneet meidät perheenjäsenikseen. USA:n
punk-scene on maahanmuuttajaystäviemme mukaan melko epäpoliittinen
ja rasistinen valkoisten pentujen kerho. Mutta kuten sanoin, emme voi täysin
varmasti sanoa mitään siitä, koska melkein kaikki keikoillamme
olivat meksikolaisia maahanmuuttajia. Amerikkalaisessa scenessä kieli on
erittäin tärkeä asia, laulatko espanjaksi vai englanniksi.
ENTÄ EUROOPPALAINEN JA POHJOISAMERIKKALAINEN SCENE?
KÄYTTÄVÄTKÖ IHMISET SIELLÄ ENEMMÄN RAHAA LEVYIHIN
JA MITEN AKTIIVISIA HE MUUTEN OVAT. OVATKO AKTIVISTIT JA PUNKIT TOISISTAAN ERILLISIÄ
RYHMIÄ?
-Puhuaksemme vain musiikillisista eroista, Euroopassa punk on polittisempaa
ja ihmiset kiinnostuneempia asioista kuin Amerikassa. Kuitenkin sekä Amerikasta
että EEUroopasta löytyy anarkistikollektiiveja, jotka toimivat samoilla
periaatteilla ja samaa maalia kohti huolimatta niitä erottavasta valtamerestä.
Toisaalta punk on degeneroitunut olemaan piittaamatonta ja epäpoliittista
kaikkialla ja joka maasta löytyy esimerkkejä tästä. Superkaupallisimmat
bändit HC-punk-pop-akselilta löytyvät kuitenkin Amerikasta, esimerkkinä
näistä NoFX, Green Day jne.
JANKUTAN EDELLEEN AKTIVISMISTA. SANOITUKSENNE OVAT AIKA
RANKKOJA. OLETTEKO MUUTEN AKTIIVIVIA JA TULEEKO VALLANKUMOUKSEN ETEEN TEHTYÄ
MUUTAKIN KUIN SOITELTUA BÄNDISSÄ?
-Elämämme ei rajoitu vain musiikin soittamiseen. Aikuistuttuamme olemme
toimineet aseistakieltäytyjien ja antifasistien ryhmittymissä, tukeneet
vaihtoehtolevynjulkaisutoimintaa, squattailleet jne. Tällä hetkellä
kuulumme anarkosyndikalistiseen liittoon C.N.T:hen (National Labour Confederation)
ja menemme mukaan kaikkiin aktioihin ja mielenosoituksiin joiden lähettyvillä
satumme olemaan.
Täytynee mainita, että meillä on info-kauppa, jossa punkin ja
vaihtoehtolevyjen lisäksi on myynnissä anarkistista materiaalia kirjojen,
historiankuvausten, lehtien ja zinejen muodossa.
MIKÄLI OLEN OIKEIN YMMÄRTÄNYT, KAPPALEISSANNE
ON MELKO VÄKIVALTAMYÖNTEISIÄ SANOITUKSIA. MIKÄ ON SUHTEENNE
VÄKIVALTAAN JA VOIKO SITÄ KANNATTAA PYRITTÄESSÄ MUUTOKSIIN
YHTEISKUNNASSA?
-Väkivallalla ei koskaan saavuteta vapaata yhteiskuntaa. Joissakin tietyissä
tapauksissa se voi olla tarpeellista ja itsepuolustuksena se on hyväksyttävää.
Vallankumouksessa väkivallan pitää palvella lopullisia päämääriämme
ja jos sitä on pakko käyttää, sen tulee tapahtua vain erikoistapauksissa
puolustaaksemme poliittisia ja sosiaalisia saavutuksiamme. Käytämme
sanoituksissamme väkivaltaista kieltä, mutta emme koskaan ilman tarkoitusta
tai kritiikittömästi hyväksyen sen. Puhumme väkivallasta,
joka kohdistuu pankkeja vastaan, valtiota vastaan, kapitalismia vastaan... Tällä
kaikella ei kuitenkaan ole merkitystä, jos samaan aikaan emme tee anarkistista
työtä, mikä tarkoittaa epäkiitollista ja nimetöntä
työtä, jota tehdään joka päivä työpaikoilla,
naapureiden parissa kansalaisjärjestöissä ja poliittisissa organisaatioissa,
lasten kasvatuksessa jne. Tämä näkymätön työ on
juuri sitä, joka lopulta tulee muuttamaan yhteiskunnan. Pelkkä väkivalta
ei auta mitään, se vain lisää valtakoneiston väkivaltaa
meitä kohtaan.
ONKO ITSELLÄNNE OLLUT ONGELMIA VALTAKONEISTON SUHTEEN?
OVATKO SANOITUKSENNE AIHEUTTANEET TEILLE ONGELMIA VIRKAVALLAN KANSSA JA ONKO
KEIKKOJANNE YRITETTY PERUA?
-Yksi meistä on ollut pidätettynä ja tuomittu, kun hän on
koettanut pistää käytäntöön sen mistä laulamme
(aseistakieltäytyminen, mielenosoitukset ja anarkoaktiot), mutta niistä
laulaminen ei ole aiheuttanut toimenpiteitä. Kannattaa muistaa myös,
että toimimme ympäristössä, missä meillä ei ole
mahdollisuutta tulla kuulluiksi radiossa, TV:ssä tai lehdissä.
Toki meillä on sanoituksia joista tulisi ongelmia (kuten kuninkaan vastustaminen,
väkivallan tuomitseminen), mutta luulen etteivät valtaapitävät
halua antaa meille julkisuutta, jota sanoitustemme kieltäminen toisi. Läntisen
demokratian sensuuri on hiljaisuutta ja kaltaistemme huomiotta jättämistä
tai informaation levittämättä jättämistä. Meidän
tapauksessamme tämä merkitsee sitä, ettei lehdistö millään
tavalla huomioi meitä. Jos soitamme Madridissa 1000:lle ihmiselle, siitä
ei ole lehdissä riviäkään. Jos taas jollekin suurelle levymerkille
levyttänyt muusikko soittaa vaikkapa vain sadalle ihmiselle, siitä
kerrotaan jos hänen levy-yhtiönsä on maksanut siitä. Me
emme koskaan ole hyväksyneet tätä markkinapeliä. Vaikka
musiikkilehtien toimittajat tietäisivätkin meidät, he eivät
voi kirjoittaa meistä, koska elämme maanalaisessa maailmassa, jossa
meillä on omat vapaat lehtemme ja fanzinemme, vapaa radio ja vaihtoehtolevymerkkimme.
Sieltä käsin voimme toimia vapaasti, sieltä käsin kritisoida
heitä ankarasti.
NÄIN MUSIIKKIVIDEONNE JA SIINÄ OLI MUUTAMA
AIKA SHOKEERAAVA KUVA SOTILAIDEN TAPPAMISTA IHMISISTÄ JNE. MITÄ VOITTE
SANOA VALTION VÄKIVALLASTA JA POLIISIVÄKIVALLASTA JA ONKO SE TAVALLISTA
ESPANJASSA?
-Espanjassa meillä on vahvat perinteet valtion harjoittamasta väkivallasta.
Kyseessä voi olla joko laillinen armeija, erilaiset poliisin yksiköt
tai epäviralliset, aseistetut joukot, jotka käyvät ns. likaista
sotaa. Espanja on keskimatkassa tiellä kohti tilannetta, jossa siitä
on tullut väkivaltainen valtio, joita esiintyy Keski-Amerikassa ja kolmansissa
maissa. Puoliksi se on vielä eurooppalainen maa, joissa on erittäin
yllättävää nähdä uutisissa ihmisiä ammuttavan
mielenosoituksissa. 80-luvulla, jolloin opiskelijat alkoivat vaatia oikeuksiaan
sattui joskus, että poliisi avasi tulen kesken mellakoiden. 1992 Sin Dios
soitti konsertissa Amerikan 500-vuotista valloitusta vastaan ja konsertin jälkeen
oli mielenosoitus, joka päättyi joihinkin ampumahaavoihin.
Nämä tapaukset ovat kuitenkin olleet satunnaisia eivätkä
mittaa poliisiväkivallan määrää Espanjassa. Todellinen
väkivalta tapahtuu poliisiasemalla sen jälkeen, kun sinut on pidätetty.
Ihmisiä uhkaillaan kuin he olisivat pelkkää paskaa ja jos vastaa
jotain takaisin, tulee hakatuksi. Tämä ei kuitenkaan ole todellisuutta
tavalliselle kansalaiselle, vaan vain niille, jotka kärsivät siitä
suoranaisesti tai heidän perheilleen. Espanjassa meillä on organisaatio
nimeltä "Association Against Torture" joka on omistautunut paljastamaan
poliisiväkivaltaa ja julkaisevat joka vuosi tiedoksiannon kaikista kidutus-
ja pahoinpitelytapauksista. Voin vakuuttaa että joka vuosi näitä
tapauksia on satoja.
Espanjassa meillä on pitkät perinteet taistelusta monella alueella
(työläiset, opiskelijat, talojen valtaus, antifasismi jne) ja tämän
vuoksi poliisi saattaa halutessaan äityä erittäin pahaksi.
MITÄ SANOTTE ETA:STA? ANTAISITTEKO ITSENÄISYYDEN
BASKI-MAALLE JA OIKEUTTAAKO ITSENÄISYYSTAISTELU IHMISHENKIÄ VAATIVAT
ISKUT? TOISAALTA OLEN KUULLUT MYÖS ESPANJAN HALLITUKSEN SUORITTAMISTA VÄKIVALTATOIMENPITEISTÄ
BASKEJA VASTAAN.
-Tilanne Baskimaassa on hankala, eikä koskaan voi tietää onko
ratkaisu lähellä vai kaukana tulevaisuudessa. Itsenäisyydestä
puheenollen, Sin Dios ei usko, että millään hallituksella on
oikeutta ottaa tai antaa kellekään itsenäisyyttä, sen voivat
tehdä vain ihmiset itse. Joten kannatamme kaikkien kansojen itsemääräämisoikeutta.
Baskimaan tilanne on kuitenkin kompleksisempi. Aluksi voin sanoa, että
on olemassa useita sosiaaliluokkia, jotka hamuavat itsenäisyyttä,
eivät ainoastaan "sorretut". Baski-porvarit ovat kaikkein innokkaimmin
ajamassa itsenäisyyttä. Emme usko nationalismiin, joka ei johda perustavanlaatuisiin
muutoksiin systeemissä. Emme ole niiden puolella, jotka haluavat vain muodostaa
uuden hallintakoneiston vanhan tilalle. Tunnemme kuitenkin enemmän sympatiaa
niitä kohtaan, joilla on kanssamme yhteinen vihollinen, mutta olemme selvillä
heidän perimmäisistä poliittisista mielipiteistään.
Tätä taustaa vasten: tuemme kaikkea baskikansan taistelua, joka kohdistuu
Espanjan valtion harjoittamaa sortoa kohtaan. Emme kuitenkaan ole baskinationalistien
puolella, olivat he sitten oikealta tai vasemmalta.
On hankalaa sanoa mitään ETA:sta täällä Espanjassa
ilman että tulee leimatuksi jommallekummalle puolelle (ETA tai Espanjan
hallitus). Emme usko autopommeihin vallankumouksen välineenä. Uskomme,
että muutokset täytyy saavuttaa jotenkin muuten. Et voi olla anarkisti
ja hyväksyä kidnappauksia ja autopommeja. Anarkistit Espanjassa eivät
tue ETA:a, mutta emme tahdo sanoa sitä liian kovaäänisesti jottei
vaikuttaisi siltä kuin tukisimme hallituksen linjaa ja kaikkia niitä
kyynisiä demokraatteja.
Me Sin Diosissa ajattelemme, että tulisi mieluummin puhua huonojen työolosuhteiden
aiheuttamista onnettomuuksista kuin ETA:n terrorismista. Työpaikkaonnettomuuksien
määrä Espanjassa on moninkertainen kuin ETA:n suorittamien rikosten
määrä. Tähän epäkohtaan ei kukaan halua puuttua,
vaikka suurin osa näistä onnettomuuksista oltaisiinkin voitu välttää.
Toinen esimerkki: useampi aviomies murhaa vaimonsa vuodessa kuin mitä ETA:lla
on uhreja, eikä kukaan sano sitä terrorismiksi.
ONKO TEILLÄ KONTAKTEJA MUIDEN MAIDEN KANSOJEN KANSSA,
JOTKA TAISTELEVAT ITSEMÄÄRÄÄMISENSÄ PUOLESTA?
-Meillä on kontakteja ihmisiin, jotka taistelevat anarkistiliikkeessä
Venezuelassa, Braziliassa, Meksikossa, Puerto Ricossa, Uruguayssa, Chilessä
ja Argentiinassa, mutta he eivät ole alkuperäiskansaa ja elävät
ja taistelevat kaupungeissa. Uskomme, että kaikilla alkuperäiskansoilla
on oikeus elää kuten itse haluavat. Valitettavasti kapitalismi ulottaa
lonkeronsa maapallon joka kolkkaan tukahduttaen kaikki muut elämän
muodot.
Ollessamme Meksikossa meillä ei valitettavasti ollut tilaisuutta käydä
Chiapasissa tapaamassa zapatisteja. Olemme iloisia, kun mikä tahansa kansa
uskaltaa nousta kapitalismia vastaan missä tahansa maailman kolkassa. Zapatistien
marssiessa Mexico Cityyn tuhannet ja tuhannet ihmiset saapuivat sinne kannattamaan
heidän liikettään!
ANARKOSYNDIKALISMI ON AINA OLLUT VAHVA LIIKE ESPANJASSA.
KERTOISITTEKO SIITÄ?
-Tästä aiheesta voisin puhua tuntikausia, koska se on osa Espanjan
historiaa ja rakastamme sitä ja olemme ylpeitä siitä. Anarkistiset
ideat saapuivat Espanjaan 1800-luvun lopulla. Vapautuksen ajatukset kasvoivat
nopeasti maaseudulla maatyöläisten parissa ja kaupungeissa tehtaissa.
Viime vuosisadan alussa työläiset muodostivat ensimmäisen anarkosyndikalistisen
ammattiliiton, C.N.T:n. 30 vuodessa noin miljoona työläistä liittyi
siihen. 1936 fasistiset armeijavoimat aloittivat vallankaappauksen ja porvarit
ja katolinen kirkko liittyi taisteluun työläisiä vastaan.
Sota kesti kolme hirvittävää vuotta ja suurin osa anarkisteista
tapettiin. Nyt vuonna 2001 on vielä jäljellä jokunen vanha ukko
C.N.T:ssä, joka eli sodan aikana. He kertovat meille pidätyksistä,
teloituksista ja kaikesta muun Espanjan sisällissodasta. Siitä on
myös kirjoitettu lukuisia kirjoja. Aluksi meillä oli menestystä.
Kun fasistit hyökkäsivät, ihmiset lähtivät kaduille
ja pysäyttivät fasismin. Suurilla alueilla vallankumous ei ollut vain
unelma. Näillä alueilla ihmiset ottivat haltuunsa tehtaat ja tuhosivat
maanomistuksen (maa jaettiin sillä työskenteleville työläisille).
Kuukausia anarkistit taistelivat eturintamassa ja taistelivat vallankumouksen
hyväksi.
Mutta fasistit voittivat lopulta. Saksa ja Italia tukivat heitä eikä
minkään muun maan kuin Meksikon virallinen hallitus antanut meille
tukeaan. Diktaattori Franco hallitsi 40 vuotta eteenpäin aina kuolemaansa
asti, ja nyt kukaan ei enää halua puhua anarkismista. Anarkismi on
nykyään synonyymi terrorismille, koska valtaapitävät eivät
halua ihmisten tuntevan omaa historiaansa, sehän voisi olla vaarallista
(ehkäpä uusi vallankumous..). Anarkosyndikalismi merkitsee meille
kaikkien ihmisten vapautumista kaikista vallan kahleista.
MITÄ SANOTTE NYKYISESTÄ PÄÄTÖKSENTEKOKÄYTÄNNÖSTÄ?
-Emme usko, että puolueiden johtajat enää päättävät
todellisuudessa mitään. Rahamarkkinat tekevät nykyään
todelliset päätökset, pankit ja ylikansalliset yhtiöt ovat
ne, jotka todella hallitsevat maailmaa.
On tärkeää, että ihmiset tulisivat sosiaalisesti tiedostavimmiksi.
Skinit (sharp skins) tai punkkarit eivät tule tekemään vallankumouksia.
Vain tiedostavat ja omaatuntoaan kuuntelevat ihmismassat voivat tehdä sen.
Se oletko punkkari, hevari tai vaikkapa skini, ei merkitse mitään,
jos aatteen mukana ei seuraa tekoja.
SKINEISTÄ PUHEEN OLLEN. ONKO ESPANJASSA PALJON NATSEJA
JA SKINEJÄ?
-Noin 10v. sitten Madridissa oli paljon natsiskinejä, mutta oikeastaan
he olivat enemmän SHARP-skinejä (eli antirasistisia). Mutta täällä
on paljon natseja, jotka eivät ole skinejä. Heidän joukossaan
on monen moista vipeltäjää: ovat natsit, perinteiset fasistit,
Espanjan patriootit, Katalonian patriootit, Euroopan patriootit, anarkonatsit
jne. Oikeastaan he eivät ole poliittinen ongelma. He ovat ongelma kaduilla
mutta he ovat kaukana todellisesta vallasta.
TYÖSKENTELETTEKÖ JOSSAIN?
-Emme juuri nyt työskentele, mutta emme nää mitään
pahaa yhtiöissä työskentelemisessä. Mitä voi tehdä,
jos sinulla on lapsia elätettävänä? Myydä punk-demoja?
Olemme työläisiä ja olemme työskennelleet useissa yhtiöissä.
Tärkeintä on olla rehellinen siitä, mitä ajattelee eikä
olla kenenkään toisen työläisen johtaja. Etsimme aina töitä,
joissa kukaan ei joudu työskentelemään alaisinamme ja johto on
mahdollisimman kaukana meistä. Emme pidä ihmisistä, jotka yrittävät
hyötyä toisista ihmisistä, oli se sitten isäsi, ystäväsi
tai työkaverisi.
YMMÄRRÄN. VIELÄ YKSI KEVYEMPI KYSYMYS.
MILLAISTA MUSIIKKIA KUUNTELETTE JA MILLAINEN ON LEVY-YHTIÖNNE?
-Rakastamme punkkia, HC:ta, metallia ja muunkinlaista musiikkia kuten flamencoa,
jazzia jne. Riippuu tilanteesta.
Tiedämme suomalaiset bändit Rattuksen ja Ratsian ja lukuisia heavy
bändejä. Pidämme niistä paljon. Uudemmista bändeistä
tiedämme Endstandin, Manifesto Jukeboxin, Juggling Jugularsin. Wastedin
ja joitain muita.
Meillä on oma levy-yhtiö "Difusion Libertaria La ideA".
Se on D.I.Y.-pohjainen lafka. Bändit kuten esimerkiksi Chumbawamba, jotka
myyvät itsensä suurille levymerkeille, ovat tekopyhiä ja vailla
uskottavuutta.
Nähdään syyskuussa, kun saavumme sinne soittamaan.
Lue lisää Sin Diosista: www.nodo50.org/sindios/