Muistan kuin eilisen päivän, kun viime kesänä istuin keinussa erään Portlandilaisen talon kuistilla amerikkalaiseen tapaan paikallista bisseä juoden ja kuulin juuri nauhoitetun TRAGEDYn nauhan. Heti ensi kerralta se kuulosti erittäin hyvältä ja tuntui, että naapuruston pikkupojat skeittasi sinä päivän paremmin ja ilma oli kuumempi ja kaikki muukin tuntui olevan äärimmäisempää. Herran jestas. Jo siinä vaiheessa oli aivan selvää, että tosta levystä tulee erittäin suosittu ilmestyttyään. Siinä vaiheessa jo mainitsin sellaisesta yksityiskohdasta, että Suomea ei sitten jätetä väliin Euroopan kiertueella. Piste. Nyt tuo hetki on jo hyvin lähellä ja hyvin pian saamme kaikki nähdä tämän bändin livenä. Voin vakuuttaa, että tämä bändi on livenä vähintäänkin yhtä pätevä kuin levyllä. ...sitä raivoa ja epätoivoa ja tunteenpurkauksia... Odotamme innolla.
Tämän haastattelun saaminen meni ikään kuin viime tinkaan. Alkuperäiset kysymykset, joissa oli runsaasti pähkäilyä ja politiikkaa, lähetettiin joskus toukokuussa. niistä ei kuitenkaan koskaan tullut mitään, syytä siihen en tiedä vieläkään. Onneksi sähköpostin välityksellä saatiin homma hoidettua nopeasti hiukan ennen deadlinea...

ONKO TEILLÄ PAINEITA MENESTYÄ (VIITATEN OVELASTI, HEH HEH, TRAGEDYN "PRESSURE TO SUCCEED"-BIISIIN, KUN ALKUPERÄINEN KYSYMYS OLI: "DO YOU HAVE PRESSURE TO SUCCEED?"), KOSKA EDELLINEN BÄNDINNE HIS HERO IS GONE OLI ERITTÄIN SUOSITTU? KYSYYKÖ IHMISET PALJON H.H.I.G. BIISEJÄ KEIKOILLA JA SOITATTEKO NIITÄ?
-Ei, minun mielestäni Tragedy seisoo aivan omilla jaloillaan ja minä en oikeasti välitä vittuakaan siitä mitä ihmiset sanoo tai ajattelee. Me tehdään nämä jutut niin kuin itse halutaan ja miellytetään vain itseämme. Jos ihmiset tykkää siitä, niin onhan se hienoa. Herran kiitos ihmiset ei oo juuri kyselleet HHIG biisejä, eikä me sitä paitsi niitä soitettaiskaan, koska Billy ei niitä biisejä tunne. Ne biisit kuuluu vain siihen aikaan, kun ne oli osa meitä. Eilinen on mennyt, miksi yrittää tuoda sitä takaisin?

MIKSI IHMEESSÄ HALUATTE JÄRKÄTÄ KOKO EUROOPAN KIERTUEENNE ITSE JENKEISTÄ KÄSIN? ETTEKÖ TE LUOTA KEHENKÄÄN?
-Joo, me todellakin on buukattu lähes koko kiertue täältä kotoa, mutta tottakai monet ystävät ovat auttaneet järkkäämän keikkoja. Emmekö luota kehenkään? Kyllä me luotetaan. Mutta luulenpa, että Euroopan scene seuraa USAn tapahtumia, trendejä ja muuta. Tarkoitan lähinnä sitä, että kaikki katsovat Amerikan touhuja erittäin tarkasti ja tuntuu siltä, että ihmiset on halukkaampia tekemään enemmän USAlaisen bändin takia kuin muiden maiden bändien ja yrittävät tehdä kiertämisen mahdollisimman helpoksi just jenkkiläisille ja niiden (nolo sanoa, mutta yhä vain paskemmille) levyille.
Eli me ei siis haluttu lähteä mukaan tähän juttuun, että oltais "jotain spesiaalia Amerikasta", eikä me haluttu, että joku tekee kaiken meidän puolesta ja me vain tullaan ja soitetaan keikka, eikä me olla edes koskaan nähty niitä ihmisiä, jotka sen keikan järkkää. Me on tehty se kaikki itse kavereiden avustuksella ja se on ollut äärettömän raskasta, mutta myös erittäin palkitsevaa.

TEETTE ERITTÄIN PITKÄN EUROOPAN KIERTUEEN, MIKÄ ON TEIDÄN RESEPTI SÄILYÄ HENGISSÄ KOKO 2,5 KUUKAUDEN KIERTUEESTA?
-Minulle... lukeminen. Erakoituminen, yksinäisyys. Olla ihan itsekseen ja yrittää olla niin, että ei välitä turhista jutuista. Tottakai se on vaikeaa, mutta me olemme jo vuosia tehneet sillä tavalla. Me on kierretty vähintään 4 kuukautta vuodessa (joka vuosi) ja onhan se erittäin stressaavaa ja ärsyttävää, kun neljä persreikä-pässinpäätä (minä olen niistä numero 1!) on koko ajan yhdessä noin pitkän aikaa.

KOSKAS ME VOIMME ODOTELLA UUSIA TRAGEDY-LEVYJÄ? EIKÖ OLISI JO AIKA?
-No meidän piti saada uusi 7" mukaan kiertueelle, mutta koska prässäyspaikka meni konkurssiin, tulee levy myöhässä ja me saadaan se jossain vaiheessa kiertueella. Uuden täyspitkän nauhoitukset on varmaan sitten kun mennään takaisin kotiin ja se tulee varmaan ulos ensi kesäksi.

TE KAIKKI ASUTTE (TAI AINAKIN ASUITTE) SAMASSA TALOSSA, MITES SE ON MAHDOLLISTA? EIKÖ SE TEE ASUMISTA HANKALAKSI, KUN NÄETTE SAMOJA IHMISIÄ KOKO AJAN PÄIVÄSTÄ TOISEEN NIIN KIERTUEELLA KUIN KOTONAKIN??
-Minä muutin pois tuosta talosta ja luulenpa, että se talo pannaan pakettiin pian, tai siis että jätkät muuttaa erilleen. Meidän persoonat ja elämäntyylit on sen verran kuluttavia ja se johtaa helposti siihen, että tilanteet on äärimmäisen jännittyneitä, on tappeluita, epämiellyttäviä asumisolosuhteita, lisää tappeluita ja siihen vielä kaikki bonukset päälle... uh. Me ollaan ehdottomasti vietetty liikaa aikaa yhdessä. Me osaamme ennakoida toistemme reaktiot erittäin hyvin ja sen sijaan että käyttäisimme sitä tappelujen ehkäisemiseen, me ärsytämme toisiamme lisää. Erittäin epäkypsää käytöstä, mutta näin se vain on. Me on eletty tässä toimimattomassa suhteessa viisi vuotta ja suhteen lopettaminen epäilemättä tekisi meille hyvää, mutta on liian pelottavaa lopettaa ja mennä eteenpäin, koska elämästäsi niin suuri osa on keskittynyt sen ympärille niin pitkäksi aikaa. Oh well...

MIKÄ TEIDÄT OIKEIN PITÄÄ MUKANA NÄISSÄ PUNKKITOUHUISSA? MITKÄ ON HOMMAN PARHAAT JA HUONOIMMAT PUOLET? TUNNETTEKO YHÄ SAMALLA TAVALLA KUIN LÄHTIESSÄNNE MUKAAN NÄIHIN JUTTUIHIN?
-Jaa-a, minä en todellakaan tiedä. Pitää oikein tuumata. Punk-musiikki saa edelleenkin aikaan kylmiä väreitä selässäni ja sillä on myös iso vaikutus tunteisiini muutenkin. Jos tuntuu paskalta, niin punkista tulee hyvä mieli.
Mutta enpä tiedä siitä punk.-yhteisöstä. Tottakai siinä on mukana joitain aivan käsittämättömän mukavia ihmisiä ja minäkin olen tavannut joitain rakkaimmista ystävistäni punkin kautta, mutta toisaalta punk ei ole ollut enää pitkään aikaan minkäänlainen vaihtoehto ainakaan poliittinen -tai paljon muutakaan- normaaliyhteiskunnassa elämiselle. Tuntuu siltä, että punk-yhteisökin palvelee meitä vain normaaliyhteiskunnan pienenä osana.
Punkilla ei ole pitkään aikaan ollut mitään todellista poliittista merkitystä, koska sen yhteiskuntakritiikki on hyvin vaisua ja se ruokkii vain punk-yhteisöä itseään. Viime aikoina koko tee-se-itse -meiningillä on tuntunut olevan seinä vastassa. Tottakai on sanomattakin selvää, että punk-yhteisössä on paljon hyviä puolia, koska enhän minäkään muuten olisi mukana enää. Minun omat poliittiset ja sosiaalisetkin näkemykset ovat kehittyneet oltuani mukana näissä jutuissa ja olen saanut valtavasti uutta tietoa erilaisista asioista. Oletan myös, että tämä kaikki tieto on saatavilla muillekin punkissa mukana oleville. Ja tottakai osa tämän päivän bändeistä on erittäin hyviä, ehkä jopa parasta mitä punkissa on koskaan ollut.
Punk avaa monia ovia esim. ruohonjuuritason kommunikaatiota hyväksikäyttämällä, se laajentaa sun näkökulmia moniin asioihin ja luo mahdollisuuksia halpaan matkustamiseen monille ihmisille. Minä en missään nimessä tunne samalla tavalla kuin tunsin silloin kun tulin mukaan tähän touhuun ja siihen on vaikuttanut kaikki se mitä tässä olen selittänyt.
Täytyy silti vielä selventää, että rakkauteni punkkia kohtaan ei ole vähentynyt pätkääkään. Se on vain jollain tapaa muuttunut ja se minkä takia lähdin mukaan tai mihin rakastuin, ei todellakaan ole sama nykyään kuin silloin kun olin 14, mutta silti se kaikki on vielä tallella. Ehdottomasti.

HISTORIA ON MEILLE OSOITTANUT, ETTÄ MENNEINÄ VUOSINA JA VUOSISATOINA MONET TAITEILIJAT JA ARTISTIT ON LEIMATTU HULLUIKSI JA MIELENVIKAISIKSI. MITEN TE UUDEN VUOSITUHANNEN TAITEILIJAT PIDÄTTE ITSENNE JÄRJISSÄNNE? TAI ONKO SE EDES MAHDOLLISTA TÄSSÄ MAILMASSA?
-Ai ollaanko me sun mielestä täysin järjissämme?? (no, tota mitä tohon nyt sanois_ .m. huom.) Sä et siis sittenkään ollut tarpeeksi pitkään meillä kylällä.
Henkilökohtaisesti en todellakaan ole sitä mieltä, että ihmiskunta olisi terve tai järjissään. Koko ihmiskunnan suhde tähän maapalloon on jo vuosituhannen ollut sellainen, että kaikki elävä ja elollinen on olemassa vain ihmisen mielihyvän tuottamista varten. Tämä on ollut koko ihmiskunnan toiminnan lähtökohta ja se on johtanut meidät itse aiheutettuun kaaokseen, jossa meillä ei ole enää mitään perustaa tai pohjaa olemassaolollemme, eikä minkäänlaista suhdetta ympäröivään maailmaan (luontoon). Kaikki tekemämme päätökset on vain omasta näkökulmastamme tehtyjä välittämättä sen kummemmin mistään tai kestään muusta. Tästä kaikesta seuraakin sitten tämä saastuttava teollisuus, yli-isot kaupungit, sähköistetty elämä, pelko kohdata vieraita ihmisiä, pelko omaa itseämme kohtaan ja alati lisääntyvä riiippuvuus teknologiasta.

OONKO MÄ PAHA IHMINEN? ("AM I EVIL?")
-Ai sinä vai, no osaat olla ilkeä, jos olet juonut 12 tölkkiä normaalia enemmän... mutta muutenhan sä olet semmonen iso ja kiltti nallekarhu (jaaha. .m.). Voisin muuten heittää pari yksityiskohtaa, jotka liittyisivät myös Metallicaan ja Danzigiin, mutta säästetään ne myöhemmäksi. Kiitti paljon ja pidähän huolta itsestäsi. Pian nähdään.

(.m.) kyseli, Yannick vastaili


TRAGEDY Suomessa 2001:

To 11.10. Oulu, Snooker Time. +Throwdown
*Pe 12.10. Turku, Tvo. +Catharsis, Selfish, Endstand, Manifesto Jukebox
*La 13.10. Tampere, squatti. +Selfish, Riistetyt
Su 14.10. Helsinki, Factory. +Selfish, Obsolete, Riistetyt

*Huom: Pe & La keikat vaihtoivat paikkaa aiemmasta tiedosta poiketen

Euroopankiertuepäivät:
<http://www.ebullition.com/tours.html#2>


TRAGEDY - LP (Tragedy Records)
His Hero Is Gonen rauniosta nousseen Tragedyn LP ei tuottanut pettymystä. Uteliaisuus alkoi kutkuttamaan kummasti, kun jostain luin Tragedyn olevan edeltäjiään melodisempaa. Piisit ovat ehkä mieleenjäävempiä kuin HHIG:llä ja paikoin kitara soittaa möyrästyksen taustalla välillä melodisempiakin sävelkulkuja, mutta täyttä tykitystähän tämä on HHIG:n ja Deathreatin hengessä. Silti esimerkiksi joku The Intolerable Weight voisi olla vähän kevyemmällä otteella soitettuna aivan jotain muutakin kuin mitä se nyt on. Iloista musiikkiahan tämä ei ole (kuka odottikaan?), mutta Tragedyn synkät tunnelmat osuivat prikulleen yhteen omien tuntojeni kanssa, kun soitin tätä levyä eräänä aamuna matkalla töihin vuoden poissaolon jälkeen. Juuri tältä se tuntui kun tiesi kylmän tehdassalin taas odottavan... Tuon kokemuksen jälkeen olen ollut aina hyvin samoilla aallonpituuksilla Tragedyn levyn kanssa. Uskomattoman komean ja vaikuttavan kuuloinen levy. Semmoinen, että aivan sydän meinaa pakahtua. Yhtäkkiä vaan huomaa, että silmät ei oo räpsynyt hetkeen aikaan ja on huomaamattaan pidätellyt henkeään ties kuinka kauan antaen Tragedyn itsestään irti päästämän voiman tihkua sisäänsä. Tämän kuunneltuaan on hetken semmoisessa hurmiossa, että voisi vaikka myydä muutama sata kevyemmän luokan levyä hyllystään pois tilaa viemästä. Ainut moite minkä (huonon etukannen lisäksi) voi keksiä on se, että olisivat voineet laittaa With Empty Hands Extendedin viimeiseksi piisiksi, se olisi ollut upea lopetuspiisi tälle levylle. Tässäpä taas semmoinen Suomenvierailija, joka on pakko kokea, muuten kyllä itkettää ja kaduttaa myöhemmin. Bändin nimi vaihtui huonompaan, mutta voi jessus: näiden äijien tuottama musiikki tuntuu hioutuneen lähelle täydellistä muotoaan. Rujoa metelöintiä, mutta samalla myös tajuntaa puhdistavia sulosointuja.
(AH)


Pääsivu / Ilmot / Keikat / Uutiset