Paikalla: Requiem, Charon, Insomnium, Viikate, Diablo, Eläkeläiset,
Finntroll,
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus sekä vajaat 1900 muuta.
Ilmoissa ei ollut moittimista. Luojan kiitos Pellavarockia ei järjestetä
millään hiekkakentällä. Pölytys olisi ollut moisella
alustalla hiekkamyrskyn
luokkaa, jonka vaikutusta pitkät moshaavat propelliletit olisivat pahentaneet
jo vallan elinkelvottomaksi. Untulanrinteen maasto aiheutti jo tällaisenaankin
sen, että räkä ja kynnenaluset -joillakin jopa kalsarit!- olivat
hevinmustat
vielä maanantainakin.
Requiem oli saatanan hyvä. Ihmisiä kerääntyi paikalle pikkuhiljaa.
Jotkut
taisivat jopa seurata bändin työskentelytapoja. Ensimmäinen järkytykseni
oli,
että hernekeittoa ei olisikaan tarjolla! No, makaronilaatikkokin oli hyvää.
Charon oli saatanan hyvä. Alkoi jo olutkarsinakin täyttyä. Joku
kysyi
kohteliaasti, että 'anteeksi, saakohan täällä polttaa?'
Joko hevikarjut ovat
jumalattoman kohteliaita tai sitten huumorintaju on kosmista kaliberia.
Insomnium oli saatanan hyvä. Nuoriso alkoi jo tässä vaiheessa
valittaa kipeitä
niskojaan, mutta kyllä ne päät vielä kääntyilivät.
Jos ei muuta, niin 'hassuja'
festivaalihattuja paheksumaan. Se onkin terve piirre maamme nuorisossa: ohi
kulkevalle jannulle, jolla on dinosauriin kikkeli hattuna, ei anneta aplodeja
vaan moista come-and-get-it-babe -vihjailua paheksutaan jylhään ääneen.
Hyvä.
Viikate oli saatanan hyvä. Yleisökin alkoi jo olla fiiliksissä,
taisi kaunis
kesäpäivä mennä ihan tarkoituksella pilalle hirttotunnelmien
ja harmituksen
soljuessa korvistoon.
Joku kyllä hymyili.
Diablo oli saatanan hyvä. Janottamaan se kyllä laittoi. Olin valmistautunut
jo
aiemmin toiseen järkytyksen, mutta pelko pois: tänä vuonna oluen
rinnalla
myytiin siideriä meille naisille. Hieno homma.
Eläkeläiset oli saatanan hyvä. Vaikka olivat aika lailla selvin
päin! Toinen
järkytys! Tässä vaiheessa yleisössä alkoi esiintyä
alastomuutta, ensibongaus
oli tavattoman karvainen miehen pylly. Epäreilua kyllä soittaa noinkin
tolkuissaan, kun Eläkeläsiä oltiin tultu vip- ja yritysjohto-tasolta
katsomaan
mahataudista huolimatta. Eihän edes Pori Jazzissa ole noin selviä
soittajia.
Finntroll oli saatanan hyvä. Tiedä sitten miksi, mutta tämän
vuotisen
julistekilvan voittaja oli tässä vaiheessa virne naamallaan. Harmikseni
en
saanut virneestä kuvaa, olisi samalla luultavasti ratkennut ensivuotinen
kisa.
Toisaalla alastomuus jatkui: miehisen hikisiä yläruumiita näkyi
laajalti, mutta
ei kai mikään peikkolauma saunaan vaatteet päällä lähtisikään.
Hikinen lihas on
kaunis.
Trio Niskalaukaus oli saatanan hyvä. Ja oli taas vaatettanut arviolta
40 %
yleisöstä. Poikkeuksina paita-asioissa nähtiin tosin piristäviä
poikkeuksiakin,
kuten Sleepy Sleepers ja Merzbow.
Pellavarock teki taas uuden yleisöennätyksen, parantaen jopa viime
vuoden
maagisesta '1313 lippua myyty' -tuloksesta. Ennakkonakin lippuja meni jo vaikka
kuinka paljon! Ja mikä ettei menisi. Pellavarockin tunnelma on leppoisa,
bändianti on suhteutettu hyvin isojen nimien ja tulevien legendojen
kesken. Puitteet ihastuttavat, sijainti kohtuullinen eikä paikalle tunnu
tulevan koskaan mitään kornia paskapäälaumaa. Kooltaan tapahtuman
ei tarvitse
kasvaa enää yhtään. Jotakin uudistumista varmasti jossakin
vaiheessa kaivataan
- mikseipä esim. päälavalle hevit ja paviljonkiin jotakin muuta
(odotetaan
Ramorockin nousua ja sivulavan haara-asentorocktarjontaa, vaikka.). Tänäkin
vuonna yleisö oli toki hevanderivoittoista, mutta paikalla oltiin vauvasta
työeläkeikäisiin. Nuorin varmistettu oli 8 v., mutta näkyipä
isukin olalla joku
arviolta juuri kolmannen ikävuotensa täyttänyt, onneksi muhkein
kuulosuojaimin
varustettuna. Senioriosastoa edusti arviolta 65-vuorias pukuherra, jolla oli
kainalossaan kaksi kaunotarta. Luultavasti joku rocktähti, puhui aika paljon
Elviksestä.
Tero Lehdon Toisessa Vaihtoehdossa nro 153 julkaistu repostelu Pellavarockista.