Onko Veren ääriin paras lukemasi kirja?

[John Hand]

Spoiler:

kuin suuren punaisen falloksen pää kunnes se ylitti näkymättömän reunan ja jäi matalana ja sykkivänä ja pahantahtoisena heidän selkänsä taa.

Tää on kyllä vielä kamalampaa kuin osasin edes kuvitella

Joo huh huh, todella törkeää tekstiä. Nyt meni auringonnousut boikottiin tässä huushollissa

No sori mutta joku Sven Hassel tuli mieleen tästä kaunokirjallisesta otteesta

Näin se kai sitten on, että yksi amerikkalaisen kirjallisuuden klassikoksi nostettu kirja on vaan Korkkaria ilman kuvia, kun mutavelhoa hiersi kirjailijan käyttämä yksittäinen metafora Se on kiva, kun joku oikea kirjallisuuskonossöörikin piipahtaa tässä junttitopicissa käymässä

ootko taas ihan raivona siellä

Seuraan vaan ihmetellen vallassa, että tyyppi, joka availee jotain kirjailijoiden arvostustopsuja solkenaan tulee tänne karmit kaulassa ja toteaa, että lukematta paskaa ja sen jälkeen saa yhdestä sitaatista vahvistuksen hommilleen. Ei kait siinä

ei oo kovin kummosta tekstiä tämä osio tbh

Jokuhan saattais kurkistaa sitten vähän syvemmälle ennen kuin dumaa 400-sivuisen romaanin tuosta noin vaan, mutta kyllä tähän maailmaan porua mahtuu. Oon täällä saanut komppailla jo samanmielisten kanssa niin paljon, että soraäänillekin riittää sijaa!

oletetun klassikko statuksen vuoksi vois lukea KUNHAN KERKIÄÄ mutta länkkärit muuten on vähän semmonen genre ettei luettuna oikein kiinnosta tex willereitä enempää

kandee lukee butcher’s crossing nopee

[Mike Judge]

Päälle puolet luettu. Ihan helvetin hyvä kirja.

[normaalit ruokajuomat]

Mites noi Kaikki kauniit hevoset ja Tasangon kaupungit, onko kukaan lukenut niitä?

Oon lukenut muut suomennetut McCarthyt ja eipä niistä hirveästi moitittavaa löydy. Eli jossain vaiheessa pitäis tarttua noihin..

[John Hand]

rajatrilogia toki luettu ja pidän kovasti

[Jean D'ork]

Toi alun suomennos on kyllä helkkari rautainen, voiskin seuraavan kierroksen lukea käännöksenä. Oon kuunnellut tän kirjan englannin kielellä kahdesti. Kuuntelu on ollut siitä hyvä ratkaisu, että jos oisin itte lukenut, oisin varmaan viettänyt viimeiset pari vuotta yrittämässä purkaa pelkän ekan sivun lauseita, kuten "The Dipper stove."

Ton on lukenut sellainen tyyppi ku Richard Poe, ja esimerkkinä äänikirjasta tää hipoo kyllä täydellisyyttä. Sama tyyppi on lukenut kans Suttreen. Siinä on hiton hyvä kirja kans, verkkainen ja melankolinen elämys.

[Olavi Virta 93]

rajatrilogia toki luettu ja pidän kovasti

[Olavi Virta 93]

Päälle puolet luettu. Ihan helvetin hyvä kirja.

[ORDNUNG HUSSEIN]

Tekee mieli palata vielä tohon Nick Caveen. Aasintamma tosiaan oli aika raju ja likaisuudessaan herättävä lukukokemus silloin lukioikäisenä. Tykkäsin. Nyt tätä lukiessa siitä kuitenkin häviää aika paljon originaaliutta.

Spoiler:

KUN AASINTAMMA NÄKI HERRAN ENKELIN

Rujo ja runollinen saaga ihmisyhteisöjen ja ihmismielen petollisimmista oikuista.

Caven uutuusromaanin kunniaksi Like julkaisee kulttiteoksesta kaivatun uusintapainoksen, jossa on kirjailijan tuore esipuhe. Mykkä Euchrid-poika syntyy syrjäiseen Ukoloren laaksoon vanhan Chevy-romun takapenkille juoppohullun äidin ja kieroutuneen isän perheeseen. Laaksossa asuva fundamentalistinen uskonnollinen lahko ei suvaitse poikkeavia ihmisiä, ja Euchrid saa tuta sen nahoissaan: maailma ei tunne armoa. Mutta Euchrid tuntee Jumalan henkilökohtaisesti ja saa tältä kauhistuttavan tehtävän. Teos on jylhän kaunis kauhutarina koston varaan rakentuvasta uskonnollisuudesta. Caven verbaalisen sinfonian johtosävelenä soivat rakkauden, riivauksen ja väkivaltaisen kuoleman teemat. Syvän etelän gotiikka imee syvyyksiinsä vääjäämättömästi kuin juoksuhiekka. "Vanhatestamentillisista äänenpanoista huolimatta Cave onnistuu ujuttamaan saastan sekaan myös Raamatun herkkyyttä, valoa ja kauneutta." - Antti Majander, Helsingin Sanomat "Kun aasintamma näki Herran enkelin on postmodernin maailman Vihan hedelmät: raivokas ryöpytys uskonnollista masokismia ja sur(inho)realismia mutta myös tummaa, bluesin läpitunkemaa runoutta." - Hannu Waarala, Keskisuomalainen
Kirjan arvostelut
“”Kyse ei ole sensaatiohakuisesta saastalla mässäilystä. Cave on luonut ehdottoman maailman, jonka sisällä julmuus ja rumuus on johdonmukaista ja tarkoituksenhakuista. Jobin kirja kohtaa Stephen Kingin.”” — Ari Närhi, Aamulehti

Mutta en tiä, kai tääkin pitäis lukea uudestaan. Cavella itellään ihan mielenkiintoiset kelat kirjasta:

Spoiler:

In 1985, I went to live in Berlin, where I got it into my head to write a novel, and for the next three years I locked away myself in a room in Kreutzberg and wrote it. I called it And the Ass Saw the Angel. It was about a mad, hermetic mute boy called Euchrid Eucrow, who, having been denied the faculty of speech, eventually explodes in a catharsis of rage and brings to its knees the religious community in which he lives. The story, set in the American South and told through the voice (or non-voice) of Euchrid Eucrow, was written in a kind of hyper-poetic thought-speak not meant to be spoken, a mongrel language that was part Biblical, part Deep South dialect, part gutter slang, at times obscenely reverent and at others reverently obscene. Throughout the story, God fills the mute boy with information, loads him up with bad ideas, "hate inspiration straight from God," as he puts it. But with no one to talk to, and now way to talk, Euchrid, like a blocked pipe, bursts. For me, Euchrid is Jesus struck dumb, he is the blocked artist, he is internalized imagination become madness.

Mika Tiirisen suomennosta pidin hyvänä silloin nuorempana. Vois lukea originaalina silti, kiinnostaa toi kieliaspekti mistä Cave puhuu.

[ORDNUNG HUSSEIN]

En oo kyllä tota Liken tekstissä mainittua Vihan hedelmiäkään lukenut. Ehkä nää on molemmat sen jälkeläisiä?

[UUWATTSMAN]

En oo kyllä tota Liken tekstissä mainittua Vihan hedelmiäkään lukenut. Ehkä nää on molemmat sen jälkeläisiä?

Vihan hedelmät on kyllä kanssa aivan jäätävän hyvä.

[blondi söpöliini]

Tekee mieli palata vielä tohon Nick Caveen. Aasintamma tosiaan oli aika raju ja likaisuudessaan herättävä lukukokemus silloin lukioikäisenä. Tykkäsin. Nyt tätä lukiessa siitä kuitenkin häviää aika paljon originaaliutta.

Spoiler:

KUN AASINTAMMA NÄKI HERRAN ENKELIN

Rujo ja runollinen saaga ihmisyhteisöjen ja ihmismielen petollisimmista oikuista.

Caven uutuusromaanin kunniaksi Like julkaisee kulttiteoksesta kaivatun uusintapainoksen, jossa on kirjailijan tuore esipuhe. Mykkä Euchrid-poika syntyy syrjäiseen Ukoloren laaksoon vanhan Chevy-romun takapenkille juoppohullun äidin ja kieroutuneen isän perheeseen. Laaksossa asuva fundamentalistinen uskonnollinen lahko ei suvaitse poikkeavia ihmisiä, ja Euchrid saa tuta sen nahoissaan: maailma ei tunne armoa. Mutta Euchrid tuntee Jumalan henkilökohtaisesti ja saa tältä kauhistuttavan tehtävän. Teos on jylhän kaunis kauhutarina koston varaan rakentuvasta uskonnollisuudesta. Caven verbaalisen sinfonian johtosävelenä soivat rakkauden, riivauksen ja väkivaltaisen kuoleman teemat. Syvän etelän gotiikka imee syvyyksiinsä vääjäämättömästi kuin juoksuhiekka. "Vanhatestamentillisista äänenpanoista huolimatta Cave onnistuu ujuttamaan saastan sekaan myös Raamatun herkkyyttä, valoa ja kauneutta." - Antti Majander, Helsingin Sanomat "Kun aasintamma näki Herran enkelin on postmodernin maailman Vihan hedelmät: raivokas ryöpytys uskonnollista masokismia ja sur(inho)realismia mutta myös tummaa, bluesin läpitunkemaa runoutta." - Hannu Waarala, Keskisuomalainen
Kirjan arvostelut
“”Kyse ei ole sensaatiohakuisesta saastalla mässäilystä. Cave on luonut ehdottoman maailman, jonka sisällä julmuus ja rumuus on johdonmukaista ja tarkoituksenhakuista. Jobin kirja kohtaa Stephen Kingin.”” — Ari Närhi, Aamulehti

Mutta en tiä, kai tääkin pitäis lukea uudestaan. Cavella itellään ihan mielenkiintoiset kelat kirjasta:

Spoiler:

In 1985, I went to live in Berlin, where I got it into my head to write a novel, and for the next three years I locked away myself in a room in Kreutzberg and wrote it. I called it And the Ass Saw the Angel. It was about a mad, hermetic mute boy called Euchrid Eucrow, who, having been denied the faculty of speech, eventually explodes in a catharsis of rage and brings to its knees the religious community in which he lives. The story, set in the American South and told through the voice (or non-voice) of Euchrid Eucrow, was written in a kind of hyper-poetic thought-speak not meant to be spoken, a mongrel language that was part Biblical, part Deep South dialect, part gutter slang, at times obscenely reverent and at others reverently obscene. Throughout the story, God fills the mute boy with information, loads him up with bad ideas, "hate inspiration straight from God," as he puts it. But with no one to talk to, and now way to talk, Euchrid, like a blocked pipe, bursts. For me, Euchrid is Jesus struck dumb, he is the blocked artist, he is internalized imagination become madness.

Mika Tiirisen suomennosta pidin hyvänä silloin nuorempana. Vois lukea originaalina silti, kiinnostaa toi kieliaspekti mistä Cave puhuu.

Cave on huikea sanoittaja, mutta noi kaunokirjalliset tuotokset on aika käppää.

[Hörhö]

Onko mielipiteitä niistä kahdesta uudesta kirjasta, mitä tuli viime vuonna?

[Ultra-lehti]

Cave on huikea sanoittaja, mutta noi kaunokirjalliset tuotokset on aika käppää.

Muita sen kirjoja en oo lukenut, mutta Bunny Munron kuolema oli varmaan yksi huonoimmista kirjoista mitä oon lukenut.

[Olavi Virta 93]

Onko mielipiteitä niistä kahdesta uudesta kirjasta, mitä tuli viime vuonna?

Pitää varmaan jossain välissä lukea, mutta jotenkin se niiden synopsis vaikutti sellaiselta, että ei oo vielä ainakaan herännyt mitään mielenkiintoa lukea

[ORDNUNG HUSSEIN]

Cave on huikea sanoittaja, mutta noi kaunokirjalliset tuotokset on aika käppää.

Muita sen kirjoja en oo lukenut, mutta Bunny Munron kuolema oli varmaan yksi huonoimmista kirjoista mitä oon lukenut.

En oo lukenut kuin Aasintamman, ja senkin tosiaan lukiossa. Silloin pidin! Toki varaan oikeuden muuttaa mielipidettäni jahka luen tuon aikuisena uudelleen

Mites Cave elokuvakäsikirjoittana? Nuorna miesnä tykkäsin myös The Propositionista...