Orpon natsihallituksen kootut natseilut

[pigra senlaborulo]

iltalehti.fi
Orpo kommentoi Rydmanin ”ay-mafia”-puheita: ”Ei me tarvita yhtään lisää jännitteitä tähän”
Marko-Oskari LehtonenTänään klo 15:50
3–4 minutes

Pääministeri Petteri Orpo (kok) kommentoi ajankohtaisia asioita Kesärannassa.

Vuoden ensimmäisellä Ylen Pääministerin haastattelutunnilla esille nostettiin muun muassa ay-liikkeen poliittiset lakot, joilla vastustetaan Orpon hallituksen esittämiä työmarkkinauudistuksia.

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto sanoi lauantaina Ylen Ykkösaamussa, että Orpon hallitus ei halua aidosti neuvotella, vaan ottaa selkävoittoja. Orpon mukaan tämä ei pidä paikkaansa.

– Hallitus ei halua mitään selkävoittoja. Me olemme kertoneet ennen vaaleja, että me haluamme näitä uudistuksia tehdä.

Orpon mukaan työmarkkinakiistassa ei ole kyse siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, vaan siitä, että Suomen talous on ”vaarallisessa tilassa”.

– Nämä uudistukset ovat sellaisia, jotka olisi pitänyt tehdä Suomessa jo aikoja sitten.

Orpon mukaan ay-liike aiheuttaa Suomen taloudelle vahinkoa poliittisilla lakoillaan.

– Meidän mielestämme nämä uudistukset eivät ole mitenkään dramaattisia. Siksi kannattaisi miettiä tarkkaan, tarvitaanko näitä kaikkia lakkoja.

Orpo kommentoi Rydmanin puheita

Orpolta kysyttiin tulehtuneeseen tilanteeseen ja sen ympärillä käytävään keskusteluun liittyen, kumpi johtaa hallitusta: hän vai perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra.

– Pääministeri johtaa hallituksen työskentelyä. Voin kertoa, että hallitus on tällä hetkellä päättäväisempi ja yhtenäisempi kuin kertaakaan sen aloittamisen jälkeen.

Esiin nostettiin elinkeinoministeri Wille Rydman (ps), joka on puhunut julkisesti ”ay-mafiasta”.

Orpon mukaan keskustelussa on käytetty – puolin ja toisin – vahvaa kieltä, mutta pääministerin mukaan jokainen ministeri tietää kyllä, missä rajat menevät.

– Jokaisen pitäisi olla provosoimatta ja provosoitumatta. Ei me tarvita yhtään lisää jännitteitä tähän.

– Valitettavasti joitain ylilyöntejä aina tulee ja minä en siitä pidä.
Orpo: Putin on saatava vastuuseen

Venäläisen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin kuolemaa vankilassa Orpo luonnehti ”katastrofaaliseksi uutiseksi”, jota osattiin lännessä pelätä.

– Venäjän johto on vastuussa Navalnyin kuolemasta. Se kertoo siitä, että he ovat valmiita mihin tahansa toimiin tukahduttaakseen opposition.

Orpon mukaan maailmalla pitää havahtua siihen, kuinka häikäilemätön Venäjä ja sen johto on.

– Paras vastaus tällä hetkellä on se, että entistä tiiviimmin, voimakkaammin ja nopeammin autetaan Ukrainaa.

– Se, mitä pitää nyt tehdä, on se, että me emme anna Venäjän voittaa Ukrainassa. Me emme voi antaa (Vladimir) Putinin häikäilemättömän politiikan edetä. Meidän täytyy puolustaa demokratiaa, meidän täytyy puolustaa Ukrainaa ja sitä kautta Eurooppaa.

Orpo ei näe tällä hetkellä ”mitenkään mahdollisena”, että hän vastaisi Venäjän pääministeri Mihail Mišustin soittoon, mikäli sellainen puhelu Venäjältä tulisi.

Orpon mukaan Navalnyin tapaus on vain tuorein osoitus siitä, miten häikäilemätön Venäjän johto on pyrkimyksissään. Orpon mukaan Venäjän johto ja Putin on saatava vastuuseen teoistaan.

– Poliittisia suhteita ei voi tällä hetkellä olla.

Orpon mukaan ennen kuin poliittisten suhteiden palauttamisesta voidaan edes puhua, Ukrainaan pitää syntyä rauha Ukrainan ehdoilla.

– Se edellyttää myös sitä, että Venäjällä pitää vaihtua valta.

Pääministeriä haastattelivat Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi, Kalevan vastaava päätoimittaja Antti Kokkonen sekä Turun Sanomien vastaava päätoimittaja Jussi Orell. Juontajana toimi Ylen politiikan erikoistoimittaja Ari Hakahuhta.

Siirry vaalitulospalveluun

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/f ... cb4903b009

[Hupakko]

Össönsössönsöö. Ay-mafia. Sössötisöö, edellinen hallitus. T: Pensa-Petteri.

[punkhank]

Petteri ei ole kuullut tai nähnyt yhtään mitään siitä mitä Rydman sanoi Ay-liikkeistä viime viikolla mutta kyllähän tässä on ihan molemmin puolin käytetty todella ikävää kieltä, pidetään kielenkäytöstä huolta puolin ja toisin.

Joo paskanpuhuminen välittyi tänään meidän autoradioon asti kun kertoi ettei ole kuullutkaan Rydmanin haastattelua

[pigra senlaborulo]

Viime viikolla julkistettu uutinen hallituksen tuhannen uuden tohtorin rahoituspilotista on kerännyt kritiikkiä niin yliopistoilta, oppositiosta kuin hallituksen sisältäkin.

Kysymyksiä on herättänyt muun muassa se, mihin ja miten rahoitusta on hankkeessa kohdistettu. Myös rahoituksen pitkäjänteisyyden puute on herättänyt yliopistoissa huolta.

Varsinaista perusajatusta, siis sitä, että Suomeen koulutetaan tuhat uutta tohtoria, kukaan ei vastusta. Päinvastoin, kaikki HS:n haastattelemat henkilöt pitävät pilottia yhtenä tärkeimmistä panostuksista pitkiin aikoihin tohtorikoulutuksen ja tutkimusosaamisen tason nostamiseksi.

Tämä myös vähentää yliopistojen halua kommentoida aihetta kriittisesti julkisesti.

”Kun kerrankin tiedemaailmalle annetaan rahoitusta, ei sitä haluaisi ryhtyä julkisesti kritisoimaan, vaikkei ihan täysin samaa mieltä sen tarkoituksenmukaisuudesta olisikaan”, erään yliopiston johdosta todetaan HS:lle.

Mistä uusissa tohtoripaikoissa on oikein kyse?

Hallituksen päätöksen taustalla on tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa käsitelleen parlamentaarisen työryhmän raportti. Raportin perusteella säädettiin TKI-rahoituksen turvaava rahoituslaki, joka käytännössä velvoittaa lisäämään rahoitusta 200 miljoonalla eurolla vuodessa. Samalla odotetaan, että yrityssektori lisäisi tutkimusrahoitustaan 400 miljoonalla eurolla vuosittain.

Osa tämän hallituskauden TKI-panostuksista päätettiin toteuttaa tohtoripilottihankkeella, jossa 255 miljoonaa euroa jaettiin viidelletoista tutkimushankekokonaisuudelle Suomen Akatemian kansainväliselle paneelille toimitettujen hakemusten perusteella.

Eniten tohtorikoulutuspaikkoja meni syöpälääketutkimukseen (152 paikkaa), matemaattiseen mallintamiseen (100 paikkaa) ja tekoälytutkimukseen (100 paikkaa).

Närää uusissa tohtoripaikoissa on kuitenkin herättänyt hakumalli, jonka lopputuloksena joillekin tutkimusaloille koulutuspaikkoja tuli poikkeuksellisen runsaasti samaan aikaan, kun osa aloista ei saanut niitä lainkaan.

Vaasan yliopisto sai haussa vain seitsemän uutta tohtorikoulutettavaa, vaikka se haki yhteensä seitsemääkymmentä. Sen rehtori Minna Martikainen korostaa, ettei halua kritisoida Vaasan yliopiston vähäistä paikkamäärää, vaan sitä, että moni keskeinen ala jäi vaille koulutuspaikkoja.

”Energia-alaan keskittyvä tutkimus ja koko kauppatieteet esimerkiksi jäivät kokonaan vaille uusia tohtorikoulutuspaikkoja. Miten me sitten varmistamme jatkossa viennin osaamisen, jonka varassa koko Suomen tulevaisuus lepää?” Martikainen kysyy.

Vaille paikkoja jäivät myös ympäristöteknologiaan ja vihreään siirtymään keskittyvä tutkimus, joita TKI-tavoitteissa on pidetty keskeisinä.

Tästä ollaan myös huolissaan alalla toimivissa yrityksissä ja hallituspuolueiden sisällä.

”Kun kohteita katsoo, ne ovat selvästi akateemisesti tehtyjä valintoja, eivätkä valintoja sen näkökulmasta, miten Suomeen saataisiin lisää investointeja”, parlamentaarisessa TKI-työryhmässä yrityksiä edustanut konepajayhtiö Wärtsilän tutkimus- ja kehitysjohtaja Juha Kytölä esimerkiksi sanoo.

”Missään tapauksessa en pidä huonona, että esimerkiksi lääketieteeseen panostetaan. Mutta satsaukset vaikkapa vihreän energian aloille olisivat olleet sellaisia, joilla olisi voitu saada suurta vipuvartta tukemaan Suomen talouden hyvinvointia.”

Kytölän mukaan Wärtsilä oli valmistellut tohtorikoulutettavien hakemuksia yhdessä Oulun, Vaasan ja Lappeenrannan yliopistojen kanssa.

”Yksikään näistä ei kuitenkaan mennyt läpi. Tietyt teemat jäivät valinnoissa täysin kattamatta.”

”Tämä TKI-panostus on yksi ainoita asioita, mihin tämä hallitus oikeasti rahallisesti panostaa. Silloin voisi toivoa, että sillä panostuksella saataisiin myös talouden kannalta tarpeellisia vaikutuksia aikaan”, erään hallituspuolueen kansanedustaja puolestaan arvioi.

Joidenkin yliopistojen johdossa myös arvioidaan paikkojen epätasaisen jakautumisen voivan johtaa siihen, ettei tavoiteltua määrää tutkijoita saada kaikille aloille rekrytoitua.

Kysymyksiä on herättänyt myös se, mihin suuri määrä pienen alan tutkijoita työllistyy kolmivuotisen rahoituksen päättymisen jälkeen.

Koko tutkijapotista yli 10 prosenttia menee Helsingin yliopiston lääketieteelliselle tiedekunnalle. Tiedekunnan dekaanin Johanna Arolan mukaan on mahdollista, että tohtori­koulutettavien suuri määrä ja aikataulupaine aiheuttavat haasteita koulutettavien löytämisen suhteen.

”Tällaista ponnistusta ei aikaisemmin olla nähty, mutta uskoisin sen silti voivan realistisesti toteutua. Olemme jo hakuvaiheessa kartoittaneet kaikille paikoille potentiaaliset ohjaajat, joten nyt kaikki on vain hakijoiden määrästä kiinni”, Arola toteaa.

Moni HS:n haastattelemista on sitä mieltä, että tohtoripaikkojen suurempi hajauttaminen olisi ollut nykymallia hyödyllisempää.

Tätä mieltä on myös parlamentaarista TKI-työryhmää aikanaan johtanut Matias Mäkynen (sd).

”Tohtoripilotti ei ole mitenkään huono hanke, mutta herää kysymys, onko järjestelmän tehokkuuden kannalta mielekästä, että joillekin aloille tulee hirveä määrä tohtori­koulutettavia ja sitten toisilla aloilla ei yhtään”, Mäkynen sanoo.

”TKI-rahoituksen tärkein periaate oli pitkäjänteisyys ja ennakoitavuus, mutta tässä ei nyt luoda mitään pysyvää hanketta.Tällainen poukkoilukin voi olla ihmisten ja järjestelmän näkökulmasta ongelmallista”.

Hänen mukaansa yksinkertaisin ratkaisu olisi ollut nostaa yliopistojen perusrahoitusta, minkä jälkeen yliopistot olisivat saaneet itse päättää, mihin hankkeisiin lisärahoitus käytetään. Korkeakoulujen perusrahoitusta kuitenkin päinvastoin tällä hallituskaudella leikataan. Tämän vuoden osuus leikkauksesta on 7 miljoonaa euroa.

Osassa yliopistoista nykyistä jakomallia kuitenkin kehutaan siitä, että sen avulla tietyille aloille saadaan suurempi vaikutus.

”Yhdellä tai kahdella lisätohtorilla ei vielä saada ihmeitä aikaan”, eräästä yliopistosta todetaan.

Tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala (kok) itse pitää tohtorirahoituspilotin hakumenettelyä onnistuneena. Hänen mukaansa tohtoripaikkojen jaossa pyrittiin lisäämään rahoitusta mahdollisimman korkeatasoisille ja toteuttamiskelpoisille tutkimushankkeille.

”Edes kaikille niille hakemuksille, jotka saivat toiseksi korkeimman tieteellisen arvosanan, ei voitu myöntää rahoitusta. Arviointiraati asetti hakemukset järjestykseen laadun ja toteuttamiskelpoisuuden perusteella ja sai eroteltu nämä valituksi tulleet”, Multala sanoo.

Arviointiprosessiin ei Multalan mukaan puututtu poliittisella ohjauksella. Hakemuskriteerit sekä lopulliset hankkeet päätettiin ministeriössä.

”Toki voi aina kysyä, pitäisikö käyttää enemmän poliittista harkintaa tällaisia päätöksiä tehtäessä. Itse kuitenkin ajattelen, että kun meillä on Suomen Akatemian kaltainen taho, joka pystyy ammattimaisesti arvioimaan hakemusten laatua, niin siihen on hyvä nojata päätöksenteossa”, Multala sanoo.

Multala ei allekirjoita kritiikkiä siitä, että Suomen Akatemian korkeimmalle arvioimat hankkeet eivät houkuttaisi yksityisiä tahoja mukaan TKI-panostuksiin.

”Ei voi ajatella, että pitäisi saada tuloksia yritysten investoinneista heti ensi vuonna. Esimerkiksi lääketutkimuksessa ja -teollisuudessa on paljon potentiaalia pidemmällä aikavälillä. Lisäksi valittujen hankkeiden joukossa on myös sellaisia, joissa tehdään jo valmiiksi yhteistyötä yritysten kanssa”, Multala sanoo.

Hänen mukaansa se, kuinka hyvin tuhannen tohtorin hanke tulee onnistumaan ja mitä siitä voidaan oppia, nähdään tulevien vuosien aikana.

”Hakuprosessi on takana ja pallo yliopistoilla. Katsotaan, miten he saavat täytettyä

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010217525.html

[aatos kipotti]

Olen ollut havaitsevinani, että uutisten kommenttiraitojen sävy on muuttunut aika lailla kitkerämmäksi hallituksen suuntaan tässä hiljattain. Mikä on tietysti positiivinen kehityssuunta.

[38911 BASIC BYTES FREE]

Olen ollut havaitsevinani, että uutisten kommenttiraitojen sävy on muuttunut aika lailla kitkerämmäksi hallituksen suuntaan tässä hiljattain. Mikä on tietysti positiivinen kehityssuunta.

Joo, ja jopa Jodel (joka on hiukan semmonen Ylilauta 2.0) näyttää siltä että vaikka joissain asioissa hallituksen linja saa kannatusta niin työvoimapolitiikassa enemmistö sielläkin on lakkoilijoiden puolella.

[pigra senlaborulo]

hs.fi
Orpon hallitus alkoi äkisti vastustaa suuryritysten vastuullisuutta vaativaa lakia – selvitimme miksi
Petja Pelli HS, Jarno Hartikainen HS
11–14 minutes

Suomi ei haluakaan yritysvastuudirektiivin etenevän. HS selvitti, mistä mielenmuutos johtuu.

Kävelet vaatekauppaan ja löydät juuri sen, mitä olit etsimässä, ja vieläpä edulliseen hintaan. Mikä onni! Harmillisesti pesulapun Made in Bangladesh -merkintä pilaa tunnelman, ja mieleen nousee kysymyksiä: Missä oloissa vaate on valmistettu? Onko valmistuksessa käytetty lapsityövoimaa?

Juuri näihin huoliin valmisteilla oleva EU:n yritysvastuudirektiivi pyrkii vastaamaan. Direktiivi pakottaisi Euroopassa toimivat suuryritykset valvomaan alihankkijoitaan kaikkialla maailmassa nykyistä tarkemmin. Yritysten täytyisi selvittää toimitusketjujensa ihmisoikeus- ja ympäristöriskit ja puuttua niihin, tai niitä uhkaavat mojovat sakot.

Direktiivi on yksi merkittävämmistä yrityksistä ulottaa läntiset vastuullisuusstandardit myös kehittyviin talouksiin.



Kuluttajalle tämä tarkoittaisi suurempaa varmuutta siitä, että kaupan hyllyllä olevat tuotteet täyttävät ainakin perustason vastuullisuusvaatimukset. Tietyt riskialat, kuten juuri tekstiiliteollisuus, ovat erityisen laajasti direktiivin vaatimusten piirissä.

Kaksi vuotta valmisteilla ollut direktiivi uhkaa nyt kuitenkin kaatua neuvotteluiden viime metreillä, pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituksen myötävaikutuksella. Suomi on aiemmin tukenut direktiiviä, mutta nyt hallitus kääntyi sitä vastaan, koska pitää siihen sisältyvää ryhmäkanneoikeutta niin suurena periaatteellisena ongelmana, että on sen varjolla valmis kaatamaan koko direktiivin.

HS selvitti, kuinka hallituksen mielenmuutos tapahtui.

Ryhmäkanne tarkoittaa, että ryhmä ihmisiä voi valtuuttaa jonkin tahon ajamaan asiaansa yritystä vastaan oikeudessa riita-asiassa. Tuomio tulee kaikkia ryhmän jäseniä sitovaksi.

Jos siis suomalainen suuryritys tai sen alihankkijat rikkoisivat maailmalla ihmisten perusoikeuksia – hyödyntäen vaikkapa lapsityövoimaa tai ihmiskauppaa tai aiheuttamalla ympäristötuhon – uhreilla olisi oikeus valtuuttaa esimerkiksi ammattiliitto tai ympäristöjärjestö ajamaan asiaansa suomalaisessa tuomioistuimessa.

Näin direktiivi laajentaisi ryhmäkanteen soveltamisalaa Suomessa. Tähän asti ryhmäkanteita on Suomessa voinut nostaa vain kuluttaja-asioissa, mutta yritysvastuudirektiivi mahdollistaisi ryhmäkanteen käytön vastuullisuusasioissa.



Tämän vuoksi oikeusministeriö, elinkeinoelämä ja hallitus ovat asettuneet asiassa poikkiteloin.

Valtionhallinnon sisällä ryhmäkanneoikeuden laajentaminen kuitenkin jakaa näkemyksiä. Kun Suomen kantaa yritysvastuudirektiiviin muodostettiin virkamiestasolla, työ- ja elinkeinoministeriö oli valmis hyväksymään ryhmäkanneoikeuden laajentamisen, vaikka pitikin sitä tarpeettomana ja ongelmallisena.

”Huomioiden, että sääntelyllä tavoitellaan myös sitä, että haitallisten vaikutusten kohteeksi joutuneilla olisi paremmat mahdollisuudet saada oikeusturvaa asiassaan, Suomi voi kokonaisharkinnan perusteella hyväksyä siviiliprosessia koskevat lisäykset osaksi neuvottelukompromissia. Direktiivin siviiliprosessia koskevat säännökset rajoittuvat vain yritysvastuudirektiivin loukkauksia koskeviin asioihin”, todetaan HS:n näkemässä luonnoksessa.

TEM:n mielestä ”säädöstekstiä kokonaisuutena arvioiden Suomi voi hyväksyä lopullisen neuvottelutuloksen.”

Oikeusministeriö kuitenkin otti tiukemman linjan:

”Neuvottelutulokseen sisältyy uusia yritysvastuudirektiivin loukkauksia koskeviin asioihin sovellettavia siviiliprosessia koskevia säännöksiä, jotka ovat kansallisen oikeusjärjestelmän kannalta hyvin ongelmallisia. Suomi ei voi hyväksyä uusia säännöksiä ryhmäkanteesta, jotka tarkoittavat ryhmäkanteen laajentamista muihin kuin kuluttaja-asioihin”, todetaan oikeusministeriön kommenteissa.

Oikeusministeriössä ei pidetty siitä, että Suomen ryhmäkanneoikeus laajenisi direktiivin sivutuotteena ikään kuin keittiön kautta.

Ryhmäkanteen lisäksi oikeusministeriö vastustaa direktiiviin sisältyvää todisteiden esittämisvelvollisuutta, joka ministeriön mukaan velvollisuutta ”angloamerikkalaiseen” suuntaan, johon Suomessa ei ole totuttu. Ryhmäkanteen tekijät voisivat etsiä todisteita yrityksen tiedoista laajasti eivätkä vain yksilöityjen dokumenttipyyntöjen perusteella.

Hallitus asettui asiassa oikeusministeriön kannalle. Se muotoili kantansa eduskunnan suurelle valiokunnalle näin:

”Suomi suhtautuu erittäin kriittisesti neuvottelutulokseen ryhmäkanteen ja todisteiden esittämisvelvollisuuden osalta. Kokonaisuutena arvioiden Suomi katsoo, että se voi pidättäytyä äänestämästä neuvottelutuloksesta osana isompaa joukkoa.”

EU-maiden neuvoston sääntöjen mukaan äänestämisestä pidättyminen luetaan ei-ääneksi.

Hallituksen kanta seuraili myös työnantajia edustavan Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) lausuntoa. Helmikuun 7. päivälle päivätyssä lausunnossa EK kehuu direktiivin tavoitteita.

”On sekä suomalaisten että eurooppalaisten yritysten etu, että kykenemme luomaan EU-tasoisia yhteisiä, selkeitä ja toimivia velvoitteita ja pelisääntöjä ihmisoikeuksien, ympäristön ja ilmaston suojelemiseksi”, kirjoittaa johtaja Tommi Toivola.

EK toivoo kuitenkin selkiytystä direktiivin ”tulkinnanvaraisuuksiin”.

”Erityisesti toivomme, että kahdesta direktiivin neuvottelutuloksen haastavimmasta asiasta, eli ryhmäkanne-elementistä ja todisteiden esittämisvelvoitteesta kyettäisiin vielä neuvottelemaan siten, että ne eivät sisältyisi enää lopulliseen, hyväksyttävään direktiiviin”, lausunto toteaa.

Hallitus teki siis suuren periaatteellisen valinnan.

Suomi on pitkin matkaa kannattanut direktiivin läpiviemistä ja kannattaa yhä sen päätavoitteita. Direktiiviin on tehty monia Suomen vaatimia muutoksia. Direktiivin ajatellaan suosivan suomalaisia, verraten vastuullisesti toimivia yrityksiä, kun hyväksikäyttöä ja ympäristön pilaamista harrastavat yritykset eivät saisi epäreilua kilpailuetua. Yritykset ovat jo alkaneet valmistautua direktiivin voimaantuloon.

Nämä asiat painoivat vaakakupissa vähemmän kuin ryhmäkanteen vastustaminen.

Viime aikoina eri tahot ovat vedonneet hallitukseen, jotta se ei estäisi yritysvastuuta lisäävän kokonaisuuden läpimenoa hankaliksi kokemiensa yksityiskohtien vuoksi.

Kokonaisuutta ovat puolustaneet esimerkiksi Finanssiala ja Insinööriliitto. Suomen hallituksen kanta on, että ryhmäkanne ”poikkeaa meillä voimassa olevista yleissäännöksistä ja hajaannuttaa järjestelmää”. Insinööriliiton mielestä perustelu on erikoinen.

”Vastuullisesti toimivien yritysten asemaa parantava direktiivi ollaan valmiita hylkäämään ryhmäkanteen takia, joka sekin vahvistaisi hyvin asiansa hoitavien yritysten asemaa ja parantaisi ja tehostaisi oikeudenkäyttöä”, kirjoitti mielipidekirjoituksessa liiton edunvalvontajohtaja Petteri Oksa.

Ryhmäkanneoikeuden laajentamista ovat puolustaneet myös yritysvastuuverkosto Fibs ja Yritysvastuuoikeuden yhdistys.

Ryhmäkanteen laajentamisen tarpeesta on muutoinkin käyty Suomessa keskustelua. Advokaatti-lehti haastatteli valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivistoa artikkelissa, joka käsitteli Vastaamo-tapausta ja nykyajassa yleistyneitä massiivisen uhrimäärän rikoksia. Koivisto ehdotti tulevaisuuden ratkaisuksi rikosasioihin sovellettavaa versiota ryhmäkanteesta.

Yksi direktiiviä puolustaneista lausunnoista tuli tutkija Nikodemus Solitanderilta, joka johtaa kauppakorkeakoulu Hankenissa yritysvastuuseen keskittynyttä CCR-tutkimusinstituuttia (Centre for Corporate Responsibilty).

Solitanderin mukaan Suomen hallituksen omaksuma kanta panee pohtimaan, suhtautuuko Suomi ylipäänsä vakavasti YK-sopimuksista juontuvaan velvollisuuteensa suojella ihmisoikeuksia.

”Ehdotettu kanta kyseenalaistaa erityisesti yhden kansainvälisen ihmisoikeusjärjestelmän perusperiaatteista, jonka mukaan oikeuden loukkaantumisen yhteydessä valtioilla on vastuu ihmisoikeusloukkausten uhrien mahdollisuudesta saada suojelua ja hyvitystä”, CCR:n lausunnossa lukee.

Pitäisi siis olla olemassa jokin toimiva mekanismi, jolla uhrit voivat hakea oikeutta – sen vuoksi ryhmäkanne on direktiivissä mukana.

Solitanderin mukaan hallituksen perustelut ryhmäkanteen torjumiselle ovat suurelle valiokunnalle osoitetussa kirjelmässä silmiinpistävän niukat.

”Nykymuodossa tätä kohtaa kirjelmää voidaan tulkita enemmän poliittisena kannanottona ryhmäkannemekanismia vastaan kuin näyttönä siitä, miksi se olisi oikeusjärjestelmän kannalta ongelmallinen”, hän sanoo.

Hän arvostelee hallitusta uhrien näkökulman unohtamisesta.

”Tämä on kirjoitettu liikaakin yritysten näkökulmasta lähtien siitä, mikä olisi niille joustava systeemi.”

Solitander muistuttaa, että Suomessa on lykätty oman yritysvastuulain säätämistä juuri siksi, että EU-tason yhteisiä pelisääntöjä on pidetty parempana ajatuksena.

Tutkija Solitander tulkitsee direktiiviä ja sen taustalla vaikuttavia YK-sopimuksia niin, että direktiivi koskisi käytännössä hyvin vakavia ihmisoikeusrikkomuksia. Siksi hän ei näe pelkoa tuomioistuimien kuormittumisesta aiheellisena.

HS pyysi oikeusministeriötä tarkemmin perustelemaan kantaansa.

Ministeriön mukaan yksi ongelma on se, että ryhmäkanne tuotiin osaksi direktiiviä neuvotteluiden loppuvaiheessa, kun EU-maat ja Euroopan parlamentti hieroivat kompromissia lain sisällöstä. Ryhmäkanne ei sisältynyt komission alkuperäiseen esitykseen, vaan ilmestyi osaksi direktiiviä Euroopan parlamentin vaatimuksesta.

”Keskeistä on se, että ryhmäkanteesta ei ole tehty mitään vaikutusarvioita. Ei ole arvioitu sen vaikutuksia yrityksiin tai tuomioistuimiin”, sanoo lainsäädäntöneuvos Kirsi Pulkkinen oikeusministeriöstä.

Tämä ei sinänsä ole tavatonta EU:n lainsäädäntöprosessissa, jossa esityksiin voidaan tehdä matkan varrella hyvin merkittäviäkin muutoksia.

Oikeusministeriön lausunnossa oltiin huolissaan tuomioistuinten ruuhkautumisesta.

”On mahdollista, että ryhmäkanteiden kustannukset tuomioistuimille nousevat hyvinkin korkeiksi ja niillä on tuomioistuimille merkittäviä resurssivaikutuksia”, lausunnossa todetaan.

HS pyysi oikeusministeriöltä tarkennusta siihen, minkälaiset tapaukset tuomioistuimia voisivat kuormittaa.

”Tilanteet voivat liittyä mihin tahansa direktiiviehdotuksen ja sen liitteen noin neljässäkymmenessä kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun velvollisuuden rikkomiseen. Nämä sopimukset sisältävät säännöksiä ympäristö-, ihmis-, työ- ja sosiaalisista oikeuksista, jotka on alun perin osoitettu valtioille, ei yrityksille”, ministeriö kirjoittaa sähköpostivastauksessaan.

Suomen lisäksi muutaman muunkin EU-maan hallitus on kääntynyt direktiiviä vastaan, jokainen omista syistään. Esimerkiksi EU:n suurin jäsenmaa Saksa on ilmoittanut pidättyvänsä äänestyksestä. Syy on se, että hallituskoalitioon kuuluva liberaalipuolue on ilmoittanut vastustavansa direktiiviä. Tämän tulkitaan yleisesti johtuvan siitä, että kannatustaan menettänyt puolue yrittää nostaa profiiliaan yritysten oikeuksien puolustajana kesäkuun EU-vaalien alla.

Myös Viro ja Ruotsi ovat vetäneet tukensa direktiiviltä. Molempien maiden ministerit perustelevat tätä sillä, että direktiivin vaikutuksia yrityksille on vaikea ennakoida. Mediatietojen mukaan kriitikoiden leirissä on monia muitakin maita.

EU-maiden neuvotteluita luotsaava Belgia on nyt ottanut käsittelyyn aikalisän. Neuvotteluilla on kiire, sillä jos direktiivi halutaan valmiiksi tällä vaalikaudella, lopullinen sopu pitäisi hyväksyttää Euroopan parlamentin viimeisessä täysistunnossa huhtikuussa.

Juuri nyt direktiivin kohtalo on hyvin epävarma.

https://www.hs.fi/talous/art-2000010227278.html

[Tilli Mössönpoika]

kiitos Petteri

[Rilli Bönthö Vapaus]

Petteriä ei voi edes Venäjä-kannasta kiitellä, koska sehän taitaa hänellä olla vain vakiokommentti joka asiaan:

Poliittisia suhteita ei voi tällä hetkellä olla.

[pigra senlaborulo]

Työministeri Arto Satonen (kok) on toistuvasti sanonut, että poliittisten lakkojen kesto on Ruotsissa rajattu muutamaan tuntiin.

”Jos me otamme esimerkin Ruotsi, jota me tässä monessa asiassa seuraamme, niin Ruotsissa poliittiset lakot on käytännössä rajattu 2–3 tuntiin”, hän sanoi esimerkiksi Ylellä aiemmin helmikuussa.

Satonen on käyttänyt Ruotsin esimerkkiä yhtenä perusteena sille, että hallitus on rajaamassa poliittiset lakot Suomessa enintään 24 tuntiin.

Hänen väitteensä poliittisten lakkojen rajoittamisesta Ruotsissa ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Poliittisia lakkoja yksityisellä sektorilla ei Ruotsissa ole rajoitettu lailla tai järjestöjen välisillä sopimuksilla. Satonen on lausunnoissaan viitannut oikeuskäytäntöön.

Hallituksen esitysluonnoksessa sanotaan, että Ruotsin työtuomioistuin on sallinut viikon mittaisen poliittisen saarron ulkomaan lipun alla toimivaan laivaan mutta pitänyt kuukauden mittaista saartoa ylimitoitettuna.

Esitysluonnoksessa todetaan, että poliittiset työtaistelut ovat Ruotsissa harvinaisia ja niiden asema on epäselvä.

”Poliittiset työtaistelut voivat olla sallittuja lähinnä lyhyinä protestiluontoisina toimenpiteinä, joiden kesto on tosiasiallisesti määritetty etukäteen. Pidempiaikaisena niiden saatetaan katsoa riistävän vastapuolelta tälle kollektiivisopimuksen perusteella kuuluvat oikeudet, erityisesti työnantajalta tämän työnjohto-oikeuden.”

Mutta tarkoittaako ”lyhyt protestiluontoinen toimenpide” kahta tuntia vai esimerkiksi kahta päivää?

Hallitusneuvos Nico Steiner työ- ja elinkeinoministeriöstä ei osaa sanoa. Hänen mukaansa virkamiesten tiedossa ei ole oikeustapauksia, joissa poliittiset lakot olisi Ruotsissa rajattu esimerkiksi nimenomaan muutamaan tuntiin.

Hallituksen esitysluonnoksen edellä mainittu kohta on lainattu oikeustieteilijä Johannes Lammisen väitöskirjasta.

Myöskään Lammisen tiedossa ei ole oikeuden ratkaisuja, joiden perusteella voisi päätellä poliittisten lakkojen hyväksytyn keston Ruotsissa. Oikeuskäytännön puutteen vuoksi asia on epäselvä, hän sanoo.

Työoikeuteen erikoistunut emeritusprofessori Niklas Bruun on samaa mieltä.

”Ruotsissa oikeustieteilijät ovat yhtä mieltä siitä, että poliittiset lakot hyväksytään. Lisäksi niihin kuuluu mielenosoituksellinen luonne, eli ne eivät voi kestää kovin pitkään. Mutta mitä ’kovin pitkään’ tarkoittaa, on auki”, Bruun sanoo.

Ruotsin oikeuskäytäntö on pitkälti peräisin 1980-luvulta. Viime aikoina poliittisia lakkoja ei Bruunin mukaan ole ollut, tai ainakaan niitä ei ole käsitelty työtuomioistuimessa.

”En usko, että viikkokausia jatkuvia poliittisia lakkoja hyväksyttäisiin. Mutta on aivan virheellistä väittää, että olisi joku kahden tai kolme tunnin raja. Ei ole mitään sellaista ennakkotapausta.”

Ministeri Satonen sanoo Helsingin Sanomille, että hänen käsityksensä Ruotsin käytännöstä on syntynyt esimerkiksi elinkeinoelämän edustajien puheista. Satonen epäilee heidän viitanneen siihen, että poliittiset lakot ovat Ruotsissa tyypillisesti hyvin lyhyitä.

”Vaikka sallitun raja ei kulkisikaan juuri kahdessa tai kolmessa tunnissa, niin oleellista on, että poliittiset lakot eivät ole Ruotsissa täysin rajoittamattomia vaan niiden kestoa voidaan arvioida oikeudessa tapauskohtaisesti.”

Satonen lisää, että joissain maissa poliittisia työtaisteluita on rajoitettu hyvinkin tiukasti.

Hallituksen esitysluonnoksen mukaan poliittiset työtaistelut ovat Saksassa kiellettyjä.

Tanskassa ”poliittisten lakkojen katsotaan periaatteessa rikkovan työrauhavelvollisuutta, mutta ne ovat kuitenkin käytännössä sallittuja lyhyinä muutaman tunnin mielenilmaisuina tai protesteina”.

Norjassa poliittiset lakot ovat laillisia kuten Suomessa ja Ruotsissa, mutta ne eivät saa kestää liian pitkään. Oikeuskäytännössä ei ole asetettu tarkkaa rajaa kestolle.

”Esimerkiksi 11 ja 16 päivän pituisten poliittisten työtaisteluiden on katsottu olleen työrauhavelvollisuuden vastaisia, koska niiden kesto ylitti aiempien poliittisten työtaisteluiden tavanomaisen keston”, esitysluonnoksessa sanotaan.

Hallituksen on määrä antaa esitys lakko-oikeuden rajoittamisesta eduskuntaan lähiviikkoina. Hallituksen tavoitteena on, että lainmuutos tulisi voimaan kesällä.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010234412.html

[(The True)HAKONEN]

news at 11: lahtari puhuu paskaa

[Kuumavesipullo]

news at 11: lahtari puhuu paskaa

jos se vaan muisti väärin

[aatos kipotti]

news at 11: lahtari puhuu paskaa

jos se vaan muisti väärin

"sori siitä"

[valtion virallinen tili]

Tosta väänsin redditissä jonkun kanssa vkonloppuna kun ruotsissa ei ole samallalaila yhtä yhteistä työlakia mitä noudatetaan vaan aika pitkälti sopimuskohtaiset ja julkisella taas omat juttunsa ja vaikka lakikirjauksia löytyykin ne riippuu kuitenkin tapauskohtaisesta tulkinnasta jne.

Et en tiiä onko toi Satonen tai muut hallituksen pellet oikeesti sitä mieltä että tollanen sekava tilkkusäkki on parempi kun vaika tupo ja muut täällä tehdyt jutut.

Also vitun tyhmää väittää että Ruotsissa ois jotenkin lakko-oikeutta rajoitettu kun lokakuusta lähtien ja edelleen ollu toi Tesla lakko johon osallistuu millo ketäki tukilakkoilemaan

[jaltsun weird living era]

vois joku ottaa tosta mafiahommasta koppia ja käydä vaikka Rydmanin tyynylle laittamassa ketsuppisen kaalinpään.