hs.fi
Orpon hallitus alkoi äkisti vastustaa suuryritysten vastuullisuutta vaativaa lakia – selvitimme miksi
Petja Pelli HS, Jarno Hartikainen HS
11–14 minutes
Suomi ei haluakaan yritysvastuudirektiivin etenevän. HS selvitti, mistä mielenmuutos johtuu.
Kävelet vaatekauppaan ja löydät juuri sen, mitä olit etsimässä, ja vieläpä edulliseen hintaan. Mikä onni! Harmillisesti pesulapun Made in Bangladesh -merkintä pilaa tunnelman, ja mieleen nousee kysymyksiä: Missä oloissa vaate on valmistettu? Onko valmistuksessa käytetty lapsityövoimaa?
Juuri näihin huoliin valmisteilla oleva EU:n yritysvastuudirektiivi pyrkii vastaamaan. Direktiivi pakottaisi Euroopassa toimivat suuryritykset valvomaan alihankkijoitaan kaikkialla maailmassa nykyistä tarkemmin. Yritysten täytyisi selvittää toimitusketjujensa ihmisoikeus- ja ympäristöriskit ja puuttua niihin, tai niitä uhkaavat mojovat sakot.
Direktiivi on yksi merkittävämmistä yrityksistä ulottaa läntiset vastuullisuusstandardit myös kehittyviin talouksiin.
Kuluttajalle tämä tarkoittaisi suurempaa varmuutta siitä, että kaupan hyllyllä olevat tuotteet täyttävät ainakin perustason vastuullisuusvaatimukset. Tietyt riskialat, kuten juuri tekstiiliteollisuus, ovat erityisen laajasti direktiivin vaatimusten piirissä.
Kaksi vuotta valmisteilla ollut direktiivi uhkaa nyt kuitenkin kaatua neuvotteluiden viime metreillä, pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituksen myötävaikutuksella. Suomi on aiemmin tukenut direktiiviä, mutta nyt hallitus kääntyi sitä vastaan, koska pitää siihen sisältyvää ryhmäkanneoikeutta niin suurena periaatteellisena ongelmana, että on sen varjolla valmis kaatamaan koko direktiivin.
HS selvitti, kuinka hallituksen mielenmuutos tapahtui.
Ryhmäkanne tarkoittaa, että ryhmä ihmisiä voi valtuuttaa jonkin tahon ajamaan asiaansa yritystä vastaan oikeudessa riita-asiassa. Tuomio tulee kaikkia ryhmän jäseniä sitovaksi.
Jos siis suomalainen suuryritys tai sen alihankkijat rikkoisivat maailmalla ihmisten perusoikeuksia – hyödyntäen vaikkapa lapsityövoimaa tai ihmiskauppaa tai aiheuttamalla ympäristötuhon – uhreilla olisi oikeus valtuuttaa esimerkiksi ammattiliitto tai ympäristöjärjestö ajamaan asiaansa suomalaisessa tuomioistuimessa.
Näin direktiivi laajentaisi ryhmäkanteen soveltamisalaa Suomessa. Tähän asti ryhmäkanteita on Suomessa voinut nostaa vain kuluttaja-asioissa, mutta yritysvastuudirektiivi mahdollistaisi ryhmäkanteen käytön vastuullisuusasioissa.
Tämän vuoksi oikeusministeriö, elinkeinoelämä ja hallitus ovat asettuneet asiassa poikkiteloin.
Valtionhallinnon sisällä ryhmäkanneoikeuden laajentaminen kuitenkin jakaa näkemyksiä. Kun Suomen kantaa yritysvastuudirektiiviin muodostettiin virkamiestasolla, työ- ja elinkeinoministeriö oli valmis hyväksymään ryhmäkanneoikeuden laajentamisen, vaikka pitikin sitä tarpeettomana ja ongelmallisena.
”Huomioiden, että sääntelyllä tavoitellaan myös sitä, että haitallisten vaikutusten kohteeksi joutuneilla olisi paremmat mahdollisuudet saada oikeusturvaa asiassaan, Suomi voi kokonaisharkinnan perusteella hyväksyä siviiliprosessia koskevat lisäykset osaksi neuvottelukompromissia. Direktiivin siviiliprosessia koskevat säännökset rajoittuvat vain yritysvastuudirektiivin loukkauksia koskeviin asioihin”, todetaan HS:n näkemässä luonnoksessa.
TEM:n mielestä ”säädöstekstiä kokonaisuutena arvioiden Suomi voi hyväksyä lopullisen neuvottelutuloksen.”
Oikeusministeriö kuitenkin otti tiukemman linjan:
”Neuvottelutulokseen sisältyy uusia yritysvastuudirektiivin loukkauksia koskeviin asioihin sovellettavia siviiliprosessia koskevia säännöksiä, jotka ovat kansallisen oikeusjärjestelmän kannalta hyvin ongelmallisia. Suomi ei voi hyväksyä uusia säännöksiä ryhmäkanteesta, jotka tarkoittavat ryhmäkanteen laajentamista muihin kuin kuluttaja-asioihin”, todetaan oikeusministeriön kommenteissa.
Oikeusministeriössä ei pidetty siitä, että Suomen ryhmäkanneoikeus laajenisi direktiivin sivutuotteena ikään kuin keittiön kautta.
Ryhmäkanteen lisäksi oikeusministeriö vastustaa direktiiviin sisältyvää todisteiden esittämisvelvollisuutta, joka ministeriön mukaan velvollisuutta ”angloamerikkalaiseen” suuntaan, johon Suomessa ei ole totuttu. Ryhmäkanteen tekijät voisivat etsiä todisteita yrityksen tiedoista laajasti eivätkä vain yksilöityjen dokumenttipyyntöjen perusteella.
Hallitus asettui asiassa oikeusministeriön kannalle. Se muotoili kantansa eduskunnan suurelle valiokunnalle näin:
”Suomi suhtautuu erittäin kriittisesti neuvottelutulokseen ryhmäkanteen ja todisteiden esittämisvelvollisuuden osalta. Kokonaisuutena arvioiden Suomi katsoo, että se voi pidättäytyä äänestämästä neuvottelutuloksesta osana isompaa joukkoa.”
EU-maiden neuvoston sääntöjen mukaan äänestämisestä pidättyminen luetaan ei-ääneksi.
Hallituksen kanta seuraili myös työnantajia edustavan Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) lausuntoa. Helmikuun 7. päivälle päivätyssä lausunnossa EK kehuu direktiivin tavoitteita.
”On sekä suomalaisten että eurooppalaisten yritysten etu, että kykenemme luomaan EU-tasoisia yhteisiä, selkeitä ja toimivia velvoitteita ja pelisääntöjä ihmisoikeuksien, ympäristön ja ilmaston suojelemiseksi”, kirjoittaa johtaja Tommi Toivola.
EK toivoo kuitenkin selkiytystä direktiivin ”tulkinnanvaraisuuksiin”.
”Erityisesti toivomme, että kahdesta direktiivin neuvottelutuloksen haastavimmasta asiasta, eli ryhmäkanne-elementistä ja todisteiden esittämisvelvoitteesta kyettäisiin vielä neuvottelemaan siten, että ne eivät sisältyisi enää lopulliseen, hyväksyttävään direktiiviin”, lausunto toteaa.
Hallitus teki siis suuren periaatteellisen valinnan.
Suomi on pitkin matkaa kannattanut direktiivin läpiviemistä ja kannattaa yhä sen päätavoitteita. Direktiiviin on tehty monia Suomen vaatimia muutoksia. Direktiivin ajatellaan suosivan suomalaisia, verraten vastuullisesti toimivia yrityksiä, kun hyväksikäyttöä ja ympäristön pilaamista harrastavat yritykset eivät saisi epäreilua kilpailuetua. Yritykset ovat jo alkaneet valmistautua direktiivin voimaantuloon.
Nämä asiat painoivat vaakakupissa vähemmän kuin ryhmäkanteen vastustaminen.
Viime aikoina eri tahot ovat vedonneet hallitukseen, jotta se ei estäisi yritysvastuuta lisäävän kokonaisuuden läpimenoa hankaliksi kokemiensa yksityiskohtien vuoksi.
Kokonaisuutta ovat puolustaneet esimerkiksi Finanssiala ja Insinööriliitto. Suomen hallituksen kanta on, että ryhmäkanne ”poikkeaa meillä voimassa olevista yleissäännöksistä ja hajaannuttaa järjestelmää”. Insinööriliiton mielestä perustelu on erikoinen.
”Vastuullisesti toimivien yritysten asemaa parantava direktiivi ollaan valmiita hylkäämään ryhmäkanteen takia, joka sekin vahvistaisi hyvin asiansa hoitavien yritysten asemaa ja parantaisi ja tehostaisi oikeudenkäyttöä”, kirjoitti mielipidekirjoituksessa liiton edunvalvontajohtaja Petteri Oksa.
Ryhmäkanneoikeuden laajentamista ovat puolustaneet myös yritysvastuuverkosto Fibs ja Yritysvastuuoikeuden yhdistys.
Ryhmäkanteen laajentamisen tarpeesta on muutoinkin käyty Suomessa keskustelua. Advokaatti-lehti haastatteli valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivistoa artikkelissa, joka käsitteli Vastaamo-tapausta ja nykyajassa yleistyneitä massiivisen uhrimäärän rikoksia. Koivisto ehdotti tulevaisuuden ratkaisuksi rikosasioihin sovellettavaa versiota ryhmäkanteesta.
Yksi direktiiviä puolustaneista lausunnoista tuli tutkija Nikodemus Solitanderilta, joka johtaa kauppakorkeakoulu Hankenissa yritysvastuuseen keskittynyttä CCR-tutkimusinstituuttia (Centre for Corporate Responsibilty).
Solitanderin mukaan Suomen hallituksen omaksuma kanta panee pohtimaan, suhtautuuko Suomi ylipäänsä vakavasti YK-sopimuksista juontuvaan velvollisuuteensa suojella ihmisoikeuksia.
”Ehdotettu kanta kyseenalaistaa erityisesti yhden kansainvälisen ihmisoikeusjärjestelmän perusperiaatteista, jonka mukaan oikeuden loukkaantumisen yhteydessä valtioilla on vastuu ihmisoikeusloukkausten uhrien mahdollisuudesta saada suojelua ja hyvitystä”, CCR:n lausunnossa lukee.
Pitäisi siis olla olemassa jokin toimiva mekanismi, jolla uhrit voivat hakea oikeutta – sen vuoksi ryhmäkanne on direktiivissä mukana.
Solitanderin mukaan hallituksen perustelut ryhmäkanteen torjumiselle ovat suurelle valiokunnalle osoitetussa kirjelmässä silmiinpistävän niukat.
”Nykymuodossa tätä kohtaa kirjelmää voidaan tulkita enemmän poliittisena kannanottona ryhmäkannemekanismia vastaan kuin näyttönä siitä, miksi se olisi oikeusjärjestelmän kannalta ongelmallinen”, hän sanoo.
Hän arvostelee hallitusta uhrien näkökulman unohtamisesta.
”Tämä on kirjoitettu liikaakin yritysten näkökulmasta lähtien siitä, mikä olisi niille joustava systeemi.”
Solitander muistuttaa, että Suomessa on lykätty oman yritysvastuulain säätämistä juuri siksi, että EU-tason yhteisiä pelisääntöjä on pidetty parempana ajatuksena.
Tutkija Solitander tulkitsee direktiiviä ja sen taustalla vaikuttavia YK-sopimuksia niin, että direktiivi koskisi käytännössä hyvin vakavia ihmisoikeusrikkomuksia. Siksi hän ei näe pelkoa tuomioistuimien kuormittumisesta aiheellisena.
HS pyysi oikeusministeriötä tarkemmin perustelemaan kantaansa.
Ministeriön mukaan yksi ongelma on se, että ryhmäkanne tuotiin osaksi direktiiviä neuvotteluiden loppuvaiheessa, kun EU-maat ja Euroopan parlamentti hieroivat kompromissia lain sisällöstä. Ryhmäkanne ei sisältynyt komission alkuperäiseen esitykseen, vaan ilmestyi osaksi direktiiviä Euroopan parlamentin vaatimuksesta.
”Keskeistä on se, että ryhmäkanteesta ei ole tehty mitään vaikutusarvioita. Ei ole arvioitu sen vaikutuksia yrityksiin tai tuomioistuimiin”, sanoo lainsäädäntöneuvos Kirsi Pulkkinen oikeusministeriöstä.
Tämä ei sinänsä ole tavatonta EU:n lainsäädäntöprosessissa, jossa esityksiin voidaan tehdä matkan varrella hyvin merkittäviäkin muutoksia.
Oikeusministeriön lausunnossa oltiin huolissaan tuomioistuinten ruuhkautumisesta.
”On mahdollista, että ryhmäkanteiden kustannukset tuomioistuimille nousevat hyvinkin korkeiksi ja niillä on tuomioistuimille merkittäviä resurssivaikutuksia”, lausunnossa todetaan.
HS pyysi oikeusministeriöltä tarkennusta siihen, minkälaiset tapaukset tuomioistuimia voisivat kuormittaa.
”Tilanteet voivat liittyä mihin tahansa direktiiviehdotuksen ja sen liitteen noin neljässäkymmenessä kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun velvollisuuden rikkomiseen. Nämä sopimukset sisältävät säännöksiä ympäristö-, ihmis-, työ- ja sosiaalisista oikeuksista, jotka on alun perin osoitettu valtioille, ei yrityksille”, ministeriö kirjoittaa sähköpostivastauksessaan.
Suomen lisäksi muutaman muunkin EU-maan hallitus on kääntynyt direktiiviä vastaan, jokainen omista syistään. Esimerkiksi EU:n suurin jäsenmaa Saksa on ilmoittanut pidättyvänsä äänestyksestä. Syy on se, että hallituskoalitioon kuuluva liberaalipuolue on ilmoittanut vastustavansa direktiiviä. Tämän tulkitaan yleisesti johtuvan siitä, että kannatustaan menettänyt puolue yrittää nostaa profiiliaan yritysten oikeuksien puolustajana kesäkuun EU-vaalien alla.
Myös Viro ja Ruotsi ovat vetäneet tukensa direktiiviltä. Molempien maiden ministerit perustelevat tätä sillä, että direktiivin vaikutuksia yrityksille on vaikea ennakoida. Mediatietojen mukaan kriitikoiden leirissä on monia muitakin maita.
EU-maiden neuvotteluita luotsaava Belgia on nyt ottanut käsittelyyn aikalisän. Neuvotteluilla on kiire, sillä jos direktiivi halutaan valmiiksi tällä vaalikaudella, lopullinen sopu pitäisi hyväksyttää Euroopan parlamentin viimeisessä täysistunnossa huhtikuussa.
Juuri nyt direktiivin kohtalo on hyvin epävarma.
https://www.hs.fi/talous/art-2000010227278.html
