mtvuutiset.fi
Toimittajan kommentti: Kritiikki ei ole ajojahtia, vaan huuto ihmisarvoa kunnioittavan Suomen puolesta
Kari Pyrhönen kari.pyrhonen(at)mtv.fi
5–6 minutes
Hallituksesta jo eronneen Vilhelm Junnilan natsiflirttailut sekä ministerinä yhä toimivan Riikka Purran sysimusta ihmiskäsitys (jota hän yritti vuorokaudessa pestä pois) ovat heittäneet poikkeuksellisen ikävän varjon Suomen päälle.
Ilmapiirin muutos on ollut häkellyttävän nopea. Moni kysyy surullisena ja kauhuissaan, mitä helvettiä Suomessa tapahtuu!
Olen seurannut politiikkaa 1970-luvun lopulta, lähes rippikouluikäisestä. Mitään vastaavaa en ole nähnyt enkä kokenut. Poikkeuslaki vuonna 1973 lienee surkeinta tätä ennen. Itse en vielä osannut liikuttua siitä, että kansalta vietiin äänioikeus, kun matelevat poliitikot hyväksyivät Kekkosen valinnan presidentiksi ilman vaaleja.
Luit oikein: ei vaaleja! Urkki ei jaksanut kampanjoida.
Tänään tulee ikävä Matti Vanhasen morsianta ja uuniperunoita. Anneli Jäätteenmäen Irak-skandaali ratkottiin kuten pitikin, pääministerin piti vaihtua. Samoin lähti pääministeri Antti Rinne Postin omistajaohjauksen kriisissä. Sanna Marinin bileet ja aamiaislaskut ovat iltasatua nykyisen sotkun keskellä.
Tänään meillä istuu hallitus, jota tasavallan presidentti on joutunut jo kahdesti ojentamaan rasismista. Aivan kuin presidentti huomauttaisi jollekin nappuloiden jalkapallojoukkueelle, että kuulkaas junnut, ei saa huudella n-sanaa eikä ketään saa uhkailla ampumisella. Nyt tsot tsot ja nollatoleranssia!
Sitten hallitus laatii julkilausuman, että eivät ole rasisteja. Mitä? Tarvitaanko tällaiseen itsestään selvään asiaan joku kirjallinen vakuuttelu.
Eihän tällaista ole nähty eikä kuultu koskaan aiemmin!
On myös täysin käsittämätöntä, että eduskunnan puhemies nousee messuamaan syyttäen pientä vihervasemmistolaista klikkiä ja mediaa psykoosin levittämisestä.
Puhemies on valtakunnassa presidentin jälkeen kakkonen. Puhemieheksi valitun tulee käyttäytyä arvokkaasti ja asettua kaikkien puolueiden yläpuolelle. Puhemies on sovittelija, joka pitää yllä eduskunnan arvovaltaa. Tarpeen mukaan hänen tulee myös ojentaa kansanedustajia, täysin tasapuolisesti joka suuntaan.
Nyt Halla-aho laukoo näkemyksiään Riikka Purraa ja perussuomalaisia puolustaen. Muut ovat ”huutokuorossa”.
Edelleen, on aivan poikkeuksellista ja surullista, että hallituksemme ministeri joutuu maailmalla pyytelemään anteeksi samassa hallituksessa istuvan ministerin rasistista historiaa. Ulkoministeri Elina Valtosen oli pakko pahoitella Purran turkkilaispuheita, kun Turkin suurin lehti niistä jo kirjoitti.
Presidentti Niinistö näkee varmaankin painajaisia kuilun reunalta. Jos nyt hakisimme Nato-jäsenyyttä, Erdogan saattaisi hymyillä, että odotelkaa.
Itse näen, että Junnilan ero omasta tahdostaan ja Purran anteeksipyytelyt ovat teatteria. Muutama tunti ennen Junnilan omaksi väitettyä eroilmoitusta, sama mies ihmetteli somessa, miksi häntä jahdataan. Purra teki parannuksen vuorokaudessa ja esitti anteeksipyytelevää.
Jos Riikka Purra olisi uskottavasti halunnut sanoutua irti synkistä kirjoituksistaan, miksi hän ei tuonut niitä julki jo aikoja sitten? Hän piilotteli niitä loppuun saakka ja aiheutti pahemman sotkun kuin rakastamansa mesimäyrä koskaan.
Kuulostaa myös kovin epäuskottavalta, että Purra ei olisi tiennyt, mitä mesimäyrä-symboliikka tarkoittaa; että se on viittaus Yhdysvaltain äärioikeiston kovan linjan toimintatapoihin.
Somessa tiedotusvälineitä tietysti syytetään ajojahdista. Yhtä paljon ihmiset ovat surullisia, pettyneitä ja kauhuissaan. Emme halua tällaista Suomea!
Kyse ei ole oikeistosta ja vasemmistosta
Olen ottanut kantaa tähän kaaokseen somessa. Näen, että journalistina rajani kulkee viimeistään tässä: Kun Suomen politiikan korkeimmassa johdossa viljellään rasismia, journalisti ei voi kuunnella näitä ihmisvihaa huokuvia puheita neutraalisti ”mielipiteinä”. Rasistinen viha ja mielipiteen vapaus ovat kaksi eri asiaa.
Kyse ei ole vasemmisto-oikeisto -taistelusta. Kyse on siitä, mikä on oikein ja väärin. Jos hallituksessa istuisi nyt vasemmistolainen ministeri, joka olisi vastuullisena aikuisena, vaikkapa 30-vuotiaana perheellisenä, mässäillyt Stalinin niskalaukauksilla, kritiikin kyyti saisi olla yhtä kylmää.
Viimeisten tietojen mukaan Riikka Purra on 2019 blogissaan, tuolloin jo aktiivisena perussuomalaisena, nimitellyt burghassa kulkeneita naisia säkeiksi, jotka tunnistaa ihmisiksi vain siitä, että lapsia kulkee perässä.
Tällainen kirjoittelu on hyytävää, sivistymätöntä. Se kertoo ihmisen syvään juurtuneesta vieraiden kulttuurien ja uskontojen kammosta - ksenofobiasta, josta kumpuaa rasismi. Miten tällaisen ihmiskuvan omaava ihminen voi edustaa meitä Suomen hallituksessa?
Kritiikki tällaista politiikan suuntausta kohtaan ei ole ajojahtia eikä kostoa, vaan huuto ihmisarvoa kunnioittavan Suomen puolesta.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/toi ... #gs.34lcpt
