Trollspace 2

[Trollface-mies]

Spoiler:

Joudun tuottamaan pettymyksen, elokuva oli ihan kohtalaisen hyvä. Ykkösosa oli, kuten olen monasti sanonut, puuduttava filmi, joka tyytyi toistamaan romaanin tapahtumat matalammalla intensiteetillä ja viljeli toimintakohtauksissaan tylsiä mil-scifi-motiiveja. Kaikki henkilöhahmot tuntuivat täysin sieluttomilta.

No, en tiedä, mitä oli tapahtunut, mutta henkilöhahmoihin oli saatu eloa. Tai ehkä se oli sitten vain se, että Zendaya oli tässä enemmän esillä ja teki hyvin uskottavan ja mukaansatempaavan action-roolin. Rebecca Ferguson pääsi samaten omilleen kunnon intrigue-roolissa. Chalamet ei ollut mikään järin mieleenpainuva persoona edelleenkään, mutta toisaalta kontrasti kahden vahvan naispääosan ja mitäänsanomattoman emo guyn välillä onnistui tavoittamaan myös Herbertin romaanin hengen.

Hyvää oli sekin, että romaanin tieteisfantasiamaailmaa sovellettiin nyt omaleimaisesti ja kekseliäästi. Ekassa leffassa kutakuinkin ainoat omat lisäykset olivat jotain täysin noloja päälleliimattuja juttuja kuten mentaatin ympäri muljahtavat silmät, ördäävät sardaukarit ja se hemmetin hämähäkki-humanoidi. Nyt sen sijaan fremeniyhteiskuntaan ja vaanivaan profetiaan saatiin hyvällä dramatisoinnilla ja myös rohkealla oman mielikuvituksen käytöllä puhallettua eloa ja aitoutta.

Sissisota kannatteli elokuvaa alusta loppuun erinomaisesti. Mukana oli ihan kelpo narratiivi eikä pelkkää visuaalista keekoilua prööt-prööt-saundeilla.

Ainoa facepalm-hetki oli Stilgarin Life of Brian -toteama siitä, kuinka mahdi todistaa olevansa mahdi kieltämällä olevansa mahdi. Yleisöäkin nauratti.

Feyd-Rauthan synttärigladiaattorimatsistakin oli saatu ihan kelpo näytös. Ei ihan tavoittanut romaanin jykevyyttä, jossa orjagladiaattori on huomattavasti tykimpi, mutta ajoi asiansa. Väkäsiä heittelevät banderillerot olivat ihan aidosti pelottavia ja kohtauksessa oli ehta tunnelma yläluokan väkivaltaviihteeksi järjestetyn barbaarisen kuolemannäytöksen ahdistavuudesta. Lady Fenringin viettelysten yö oli sekin ihan mainiosti tehty kohtaus.

Christopher Walken oli pettymys. Ja näemmä Thufir Hawatin roolihahmon olisi tosiaan voinut pyyhkiä ekasta leffasta kokonaan pois, kuten silloin sanoinkin, koska eipä äijää tässä enää nähty.

Herbert-bongareille laitettu yksityiskohta oli tällä kertaa pyramidishakki, pisteet siitä.

Loppukohtaus, jossa mennään suoraan jihadiin, erittäin onnistunut. Saas nähdä miltä kolmonen näyttää.

Annan arvosanaks 8/10, ilman Zendayaa olisin varmaan antanut seiskan. Ihan jees. Mutta eipä tule mieleen ihan heti toista leffasarjaa, jossa ensimmäinen ja toinen osa olis olleet näin kaukana laadullisesti toisistaan.

Pitääkö se nyt mennä kattomaan sitten kuitenkin. Ykkösosasta hyvinkin pitkälti nimittäin samaa mieltä.

Kollega tossa aamulla huomautti aivan aiheellisesti, että ekologia-puoli jäi nyt filmikokonaisuudesta aika lailla täysin puuttumaan. Tätä olen tässä miettinyt, että kirja on niin moniulotteinen, että kaikkea on mahdotonta tavoittaa. Mutta luulis, että edes jotain olisi saatu näin biodiversiteetti- ja ilmastokriisin aikana sanottua tästä aiheesta. Etenkin kun romaani oli omistettu ekologeille.

Se on totta kai leffassa vahvasti mukana, että planeetan luonnonvaroja hyväksikäytetään brutaalisti, ja alkuperäiskansa pistää hanttiin minkä kykenee. Mutta syvemmät romaanin ekologiset kysymykset jää käsittelemättä, vaikka olisi luullut jotain saumaa olevan. Ja tätä kun mietin niin tajusin sitten senkin, miksi Liet-Kynesin hahmo, joka oli suosikkihahmojani romaanissa, tuntui ekassa osassa niin yksiulotteiselta, vaikka näyttelijä oli hyvä. Kun kerran ekologia-puoli on jäänyt tässä niin vähälle, niin ei oikein ollut Kynesin hahmossakaan sisältöä.

Stilgarin jo mainitun Life of Brian -hetken ohella tuli myös mieleen, että Chalamet muuttumassa Kwisatz Haderachiksi muistutti jotenkin häiritsevästi sitä kun Hayden Christensenille sanotaan "Arise, Lord Vader". Hieman wince-inducing muuten kyllä hienossa kohtauksessa, jossa Zendaya näyttää jälleen kykynsä.

[Trollface-mies]

mullakin on trolde sulle yksi sotahissakysymys, jota olen yrittänyt pitkään selvitellä netissä.

Pärmin pataljoona eli erillinen pataljoona 21 on legendaarinen, mutta a) mitä tapahtui ko. yksikölle sen jälkeen, kun iso osa poliittisista syistä vangiksi joutuneista ja Pärmin pataljoonaan liittyneistä loikkasi Neuvostoliiton puolelle? ja b) mistä sotilasarvosta lähtien pataljoonan jäsenet eivät olleet vankitaustaisia tai poliittisesti "epäilyttäviä", koska muistan lukeneeni, että päällystö oli ihan samantapaista kuin tavallisissakin yksiköissä, joku pikkupatu oli esim. radion sinfoniaorkesterin klarinetisti.

Mulla oli tästä yksi kirja lainassa, mutta en ehtinyt lukea ennen palautusta ja en nyt saa sitä käsiini hetkeen, enkä tiedä toisiko sekään asiaan vastausta. Koko tuo poliittisista syistä vangituista (toki muitakin oli) koostettu erillispataljoona oli niin järjetön ja erikoinen hanke, että se kiehtoo minua melkein loputtomasti.

Ei ole ominta alaani ja voisin oikeastaan todeta, etten tiedä aiheesta: mitään, mutta miksi pysähtyä siihen, joten tässä näin kun hakukonetta pistän laulamaan, niin se meni näin:

-- Pärmin aito ja alkuperäinen Erillinen pataljoona 21 liitettiin vuonna 1942 uuteen yksikköön, joka oli nimeltään Jalkaväkirykmentti 101. Rykmentti rakennettiin täyteen vahvuuteensa Henkilöstötäydennyskeskusten kautta, edelleenkin vangeilla. Pärmin vanhasta pataljoonasta tuli uuden rykmentin kolmas pataljoona, eli III/JR 101.

-- Loppuvuodesta 1943 mainittu JR 101 muodostettiin uudelleen 21. Prikaatiksi, yleisesti tunnettu numeron mukaan "Venttiprikaatina". Rangaistuspataljoonat hajautettiin ja vangit sijoiteltiin pitkin poikin yksiköitä, mutta vankiporukan maine pysyi.

-- Jo mainittu Erillinen pataljoona 21 kuitenkin siirrettiin JR 101:n hajottamisen yhteydessä Jalkaväkirykmentti 5:n, eli enimmäkseen reserviläisistä kootun "Aaverykmentin" kolmanneksi pataljoonaksi. Rykmentti kuului 4. Divisioonaan ja päätyi taistelemaan Karjalan Kannaksella (en suostu kirjoittamaan tuota yhteen) vuoden 1944 neuvostojoukkojoen suurhyökkäystä vastaan. Pataljoona, joka tunnettiin edelleenkin "Pärmin piruina", hajosi lähes täydellisesti taistelun aikana, jonka jälkeen vankisotilaat siirrettiin työkomppanioihin ja tilalle tuli reserviläisiä.

Perkjärven taistelu otettiin taas yhtenä esimerkkinä vankisotilaiden kelvottomuudesta, vaikka mitä ilmeisimmin kyseessä oli yksi monista suurhyökkäyksen aikana tapahtuneista tilanteista, joissa yksinäinen pataljoona ei mahtanut oikein mitään ylivoimalle, etenkin kun tiedustelutietokin oli onnetonta tai olematonta.

Jos joku pysyi kärryillä tässä yksikkökehityksessä niin hienoa! Tässä gradu aiheesta.

Opinnäytteessä kerrotaan, että Pärmin pataljoonan aliupseeristo oli koottu varta vasten sotapoliisikomppanioista ja muualta haalituista aliupseereista ynnä myös siviilipoliiseista. Gradua varten on haastateltu yhtä alikessua, joka oli mukana alusta asti. Vangit pidettiin osana miehistöä, rykmentin alipäällystö oli siis kokonaisuudessaan rikoksista tuomitsemattomia.

Gradussa on tilasto Jalkaväkirykmentti 101:n henkilöstörakenteesta, ja näemmä siinä vaiheessa aliupseereiksi oli jo ylennetty muitakin. Aliupseereista rankaisemattomia oli 231, armahdettuja 157, armahduskelpoisia 30 ja ei-armahduskelpoisia 35. Varmaan siistiä olla kersanttina ja tietää, että jos ja kun tästä selvitään niin palataan lusimaan. Nähtävästi jopa rykmentin upseeristossa oli jo kaksi tuomittua rikollista ("pari poikkeusta", kuten gradu henkevästi toteaa).

Ja siinä alkuvaiheessa naapurin puolelle loikanneet poliittiset vangit tietystikin koulutettiin Neuvostoliitossa desanteiksi ja muihin tehtäviin. Mutta siis eihän nämä loikkaukset Pärmin pataljoonasta loppua tehneet, pataljoona puksutteli menemään edelleenkin ihan rangaistusvankien voimalla.

[Sergio Pissahätä]

mullakin on trolde sulle yksi sotahissakysymys, jota olen yrittänyt pitkään selvitellä netissä.

Pärmin pataljoona eli erillinen pataljoona 21 on legendaarinen, mutta a) mitä tapahtui ko. yksikölle sen jälkeen, kun iso osa poliittisista syistä vangiksi joutuneista ja Pärmin pataljoonaan liittyneistä loikkasi Neuvostoliiton puolelle? ja b) mistä sotilasarvosta lähtien pataljoonan jäsenet eivät olleet vankitaustaisia tai poliittisesti "epäilyttäviä", koska muistan lukeneeni, että päällystö oli ihan samantapaista kuin tavallisissakin yksiköissä, joku pikkupatu oli esim. radion sinfoniaorkesterin klarinetisti.

Mulla oli tästä yksi kirja lainassa, mutta en ehtinyt lukea ennen palautusta ja en nyt saa sitä käsiini hetkeen, enkä tiedä toisiko sekään asiaan vastausta. Koko tuo poliittisista syistä vangituista (toki muitakin oli) koostettu erillispataljoona oli niin järjetön ja erikoinen hanke, että se kiehtoo minua melkein loputtomasti.

Ei ole ominta alaani ja voisin oikeastaan todeta, etten tiedä aiheesta: mitään, mutta miksi pysähtyä siihen, joten tässä näin kun hakukonetta pistän laulamaan, niin se meni näin:

-- Pärmin aito ja alkuperäinen Erillinen pataljoona 21 liitettiin vuonna 1942 uuteen yksikköön, joka oli nimeltään Jalkaväkirykmentti 101. Rykmentti rakennettiin täyteen vahvuuteensa Henkilöstötäydennyskeskusten kautta, edelleenkin vangeilla. Pärmin vanhasta pataljoonasta tuli uuden rykmentin kolmas pataljoona, eli III/JR 101.

-- Loppuvuodesta 1943 mainittu JR 101 muodostettiin uudelleen 21. Prikaatiksi, yleisesti tunnettu numeron mukaan "Venttiprikaatina". Rangaistuspataljoonat hajautettiin ja vangit sijoiteltiin pitkin poikin yksiköitä, mutta vankiporukan maine pysyi.

-- Jo mainittu Erillinen pataljoona 21 kuitenkin siirrettiin JR 101:n hajottamisen yhteydessä Jalkaväkirykmentti 5:n, eli enimmäkseen reserviläisistä kootun "Aaverykmentin" kolmanneksi pataljoonaksi. Rykmentti kuului 4. Divisioonaan ja päätyi taistelemaan Karjalan Kannaksella (en suostu kirjoittamaan tuota yhteen) vuoden 1944 neuvostojoukkojoen suurhyökkäystä vastaan. Pataljoona, joka tunnettiin edelleenkin "Pärmin piruina", hajosi lähes täydellisesti taistelun aikana, jonka jälkeen vankisotilaat siirrettiin työkomppanioihin ja tilalle tuli reserviläisiä.

Perkjärven taistelu otettiin taas yhtenä esimerkkinä vankisotilaiden kelvottomuudesta, vaikka mitä ilmeisimmin kyseessä oli yksi monista suurhyökkäyksen aikana tapahtuneista tilanteista, joissa yksinäinen pataljoona ei mahtanut oikein mitään ylivoimalle, etenkin kun tiedustelutietokin oli onnetonta tai olematonta.

Jos joku pysyi kärryillä tässä yksikkökehityksessä niin hienoa! Tässä gradu aiheesta.

Opinnäytteessä kerrotaan, että Pärmin pataljoonan aliupseeristo oli koottu varta vasten sotapoliisikomppanioista ja muualta haalituista aliupseereista ynnä myös siviilipoliiseista. Gradua varten on haastateltu yhtä alikessua, joka oli mukana alusta asti. Vangit pidettiin osana miehistöä, rykmentin alipäällystö oli siis kokonaisuudessaan rikoksista tuomitsemattomia.

Gradussa on tilasto Jalkaväkirykmentti 101:n henkilöstörakenteesta, ja näemmä siinä vaiheessa aliupseereiksi oli jo ylennetty muitakin. Aliupseereista rankaisemattomia oli 231, armahdettuja 157, armahduskelpoisia 30 ja ei-armahduskelpoisia 35. Varmaan siistiä olla kersanttina ja tietää, että jos ja kun tästä selvitään niin palataan lusimaan. Nähtävästi jopa rykmentin upseeristossa oli jo kaksi tuomittua rikollista ("pari poikkeusta", kuten gradu henkevästi toteaa).

Ja siinä alkuvaiheessa naapurin puolelle loikanneet poliittiset vangit tietystikin koulutettiin Neuvostoliitossa desanteiksi ja muihin tehtäviin. Mutta siis eihän nämä loikkaukset Pärmin pataljoonasta loppua tehneet, pataljoona puksutteli menemään edelleenkin ihan rangaistusvankien voimalla.

Kiitoksia vastauksesta, ajattelinkin, ettei tämmöinen yksityiskohtainen trivia jostain yksiköstä välttämättä ole sun leipää mutta tietoa: löytyy. En ole tuota gradua lukenut, vaikka muuten tieto on samansuuntaista itsekin löytämäni kanssa. Lueskellaanpas.

[Trollface-mies]

Ja tämähän sopii mainiosti Dyyni-aiheeseen, koska sardaukarit on Salusa Secunduksella koulittuja rangaistusvankeja.

[Sergio Pissahätä]

Ja tämähän sopii mainiosti Dyyni-aiheeseen, koska sardaukarit on Salusa Secunduksella koulittuja rangaistusvankeja.

pitääpä kattoa meneekö Star-teatterissa DYYNI 2

[No wave Mymmeli]

Voisi ne kirjat lukea joskus

[Koiponen]

Pärmin pirut -kirjassa muistaakseni kerrottiin että Pärmi käveli veljensä kanssa Kuopiosta Saksaan jääkärikoulutukseen.

[Trollface-mies]

No kannattaako tota Humalistonsiltaa pitkin kävellä? Huomenna pitää lähteä junalla reissuun ja se nyt on luontaisin reitti rautatieasemalle sieltä missä olen. Ja kyllä, päärautatieasemalta lähden Tampereen suuntaan, en siis Kupittaalta.

[Jari-Pekka Leaud]

No kannattaako tota Humalistonsiltaa pitkin kävellä? Huomenna pitää lähteä junalla reissuun ja se nyt on luontaisin reitti rautatieasemalle sieltä missä olen. Ja kyllä, päärautatieasemalta lähden Tampereen suuntaan, en siis Kupittaalta.

Onks tää se vanha silta. Ihan oon onnistuneesti sitä pitkin kävellyt tässä joskus viime aikoina eli varmaan viime kesänä viimeks heh

[Trollface-mies]

No kannattaako tota Humalistonsiltaa pitkin kävellä? Huomenna pitää lähteä junalla reissuun ja se nyt on luontaisin reitti rautatieasemalle sieltä missä olen. Ja kyllä, päärautatieasemalta lähden Tampereen suuntaan, en siis Kupittaalta.

Onks tää se vanha silta. Ihan oon onnistuneesti sitä pitkin kävellyt tässä joskus viime aikoina eli varmaan viime kesänä viimeks heh

Meneekö niitä muitakin rautatien yli? Siis Köydenpunojankatua pitkin aattelin käppäillä aamulla ja siitä Logomon nurkilta lampsia sillan yli että hip hei ja sitten junaan.

No, jos silta esimerkiksi ei ole romahtamaisillaan tai suljettu jalankululta talvisin niin menen: siitä.

[morjens-osaston puuhastelija]

Ihan toimintakuntoinen silta se on, ja paljon diippii kelaa seinäkirjoituksissa (lukeminen omalla vastuulla)

[Trollface-mies]

Ihan toimintakuntoinen silta se on, ja paljon diippii kelaa seinäkirjoituksissa (lukeminen omalla vastuulla)

Tämä kuulostaa juuri oikealta reitiltä, eli lähden kuin Gandalf konsanaan ennen kuin aamu sarastaakaan sanomatta sanaakaan erämaan kautta rantaan läntiseen läpi salatun oven ja sillanpielten diippien kelojen.

[Sergio Pissahätä]

Pärmin pirut -kirjassa muistaakseni kerrottiin että Pärmi käveli veljensä kanssa Kuopiosta Saksaan jääkärikoulutukseen.

pitäs lukea tuo kirja

[No wave Mymmeli]

Ihan toimintakuntoinen silta se on, ja paljon diippii kelaa seinäkirjoituksissa (lukeminen omalla vastuulla)

Tuli jotenkin nostalginen fiilis

[skibidi murder]

Pitäs muuten kahlata niistä muutamasta suomalaisesta historioitsijasta joita edes tiedän tota Juha Siltalaa ja Työelämän huonontumisen lyhyttä historiaa. Raija Julkusen Uuden työn paradoksit (2008) -kirjassa on veikeä lyhyt oodi tälle vastarinnan kiiskelle, jota kotimaiset työstäkieltäytyjät ovat jostain syystä lainailleet kai vähemmän ku italialaisia älyköitä. En tunne miestä, mutta laitetaan nyt kuvien kanssa, koska Tuntematon sotilas -rinnastus.

Spoiler: