Trollspace 2

[Pöydällä nakki ja pullo vodkaa]

ei hyvää päivää mitä unia

[paskasti täytetty eläin]

Itellä kans refluksit täysin vituillaan. Unohdin ottaa napit aamulla ennen syömistä ja nyt on helvetti irti On tää kans yhtä. Lisäksi näläntunnetta ei käytännössä ole lainkaan, joten tuntuu että syön joko ihan liian vähän tai helvetisti liikaa.

[Trollface-mies]

Mietin tossa nyt ton Jessikka Aron kirjan jälkeen, että Venäjän hyökkäyssota on laukaissut selkeesti tämmösen omanlaisensa genren. Samaan sarjaan kuuluu ainakin edesmenneen ja heerokseksi korotetun Martti J. Karin "Miksi Venäjä toimii kuten toimii" ja sakeahkon nobodyn Pekka Virkin "Jälkisuomettuneisuuden ruumiinavaus". Ehkä muitakin on ilmestynyt? Aron opus on joka tapauksessa samaa jatkumoa.

Genren piirteitä:

-- Vahva essentialisointi: Venäjä ei ole historiansa aikana ikinä ollut mitään muuta kuin aggressiivinen, imperialistinen, pysähtyneisyydessä elänyt valtakunta, joka on kaikissa suhteissa poikennut täysin länsimaista ja tulee pysymään alati samanlaisena.

-- Kulttuurinen ja yhteiskunnallinen pessimismi: Venäjä kykenee manipuloimaan länsimaita lukemattomin erilaisin keinoin, joiden edessä länsimaat ovat voimattomia, demokraattisten ja avointen yhteiskuntiensa vuoksi.

-- Paranoia, salaliittoteoriat ja noitavainomentaliteetti: Venäjän tiliin laitetaan myös sellaista, mitä se mitä todennäköisimmin ei olisi tehnyt. Samalla annetaan ymmärtää, että keskuudessamme joko on aktuaali viides kolonna tai vähintäänkin sinisilmäisiä ja helposti hyväksikäytettäviä ihmisiä, joista monet ovat käyttäneet poliittista tai taloudellista valtaa. On suoritettava tarmokas puhdistus ja perkaus vallan huipulla.

Ja kuten aina, eiväthän nämä tuulesta temmattuja ole. Venäjä on tyrannia. Venäjä tosiaan toteuttaa monenlaisia hybriditoimia. Ja kyllä, meillä on ollut politiikassa ja taloudessa vaikuttajia, jotka ovat olleet aika lailla sokeita tälle toiminnalle, ja usein syynä on ollut raha.

Se, että mukana on todellisuutta, ei tee genrestä itsessään vähemmän paranoidia. Rinnastuksena: Jeffrey Epstein tosiaan pyöritti lapsia hyväksikäyttänyttä eliittirinkiä, mutta siitä huolimatta QAnon oli salaliittoteoria.

Masentavintahan tosiaan on, että nykyisen Venäjän toimista voisi kirjoittaa ihan yhtä raflaavan ja rajun teoksen täysin vahvistetuissa asioissa pysyen ja kriittisellä silmällä. Vaalivaikuttamista Yhdysvalloissa, palkkasoturitoimintaa Afrikan maissa, salamurhia ja sabotaasia Britanniassa ja Keski-Euroopassa, ja niin edelleen.

Mutta pakko vaan ilmeisesti vetää sinne syvään päätyyn.

[DECKARD COCAIN]

Lustraatiokiiman sokaisema turpoahdettu todellisuuskäsitys

e: kyllä tohon listaan varmaan vois lisää myös ton Alpo Rusin KGB-teoksen, joka kai kuitenkin sen verran merkittävä, että arvioitiin Hesaria myöten

[Jalkku]

Mietin tossa nyt ton Jessikka Aron kirjan jälkeen, että Venäjän hyökkäyssota on laukaissut selkeesti tämmösen omanlaisensa genren. Samaan sarjaan kuuluu ainakin edesmenneen ja heerokseksi korotetun Martti J. Karin "Miksi Venäjä toimii kuten toimii" ja sakeahkon nobodyn Pekka Virkin "Jälkisuomettuneisuuden ruumiinavaus". Ehkä muitakin on ilmestynyt? Aron opus on joka tapauksessa samaa jatkumoa.

Genren piirteitä:

-- Vahva essentialisointi: Venäjä ei ole historiansa aikana ikinä ollut mitään muuta kuin aggressiivinen, imperialistinen, pysähtyneisyydessä elänyt valtakunta, joka on kaikissa suhteissa poikennut täysin länsimaista ja tulee pysymään alati samanlaisena.

-- Kulttuurinen ja yhteiskunnallinen pessimismi: Venäjä kykenee manipuloimaan länsimaita lukemattomin erilaisin keinoin, joiden edessä länsimaat ovat voimattomia, demokraattisten ja avointen yhteiskuntiensa vuoksi.

-- Paranoia, salaliittoteoriat ja noitavainomentaliteetti: Venäjän tiliin laitetaan myös sellaista, mitä se mitä todennäköisimmin ei olisi tehnyt. Samalla annetaan ymmärtää, että keskuudessamme joko on aktuaali viides kolonna tai vähintäänkin sinisilmäisiä ja helposti hyväksikäytettäviä ihmisiä, joista monet ovat käyttäneet poliittista tai taloudellista valtaa. On suoritettava tarmokas puhdistus ja perkaus vallan huipulla.

Ja kuten aina, eiväthän nämä tuulesta temmattuja ole. Venäjä on tyrannia. Venäjä tosiaan toteuttaa monenlaisia hybriditoimia. Ja kyllä, meillä on ollut politiikassa ja taloudessa vaikuttajia, jotka ovat olleet aika lailla sokeita tälle toiminnalle, ja usein syynä on ollut raha.

Se, että mukana on todellisuutta, ei tee genrestä itsessään vähemmän paranoidia. Rinnastuksena: Jeffrey Epstein tosiaan pyöritti lapsia hyväksikäyttänyttä eliittirinkiä, mutta siitä huolimatta QAnon oli salaliittoteoria.

Masentavintahan tosiaan on, että nykyisen Venäjän toimista voisi kirjoittaa ihan yhtä raflaavan ja rajun teoksen täysin vahvistetuissa asioissa pysyen ja kriittisellä silmällä. Vaalivaikuttamista Yhdysvalloissa, palkkasoturitoimintaa Afrikan maissa, salamurhia ja sabotaasia Britanniassa ja Keski-Euroopassa, ja niin edelleen.

Mutta pakko vaan ilmeisesti vetää sinne syvään päätyyn.

Eikö toi nyt alkanut jo about talvisodasta eikä nykyisestä hyökkäyssodasta

[Richard Gear]

Sakeahko nobody tittelimatskuu, milloinhan moista uskaltaisi pyytää

[Trollface-mies]

Lustraatiokiiman sokaisema turpoahdettu todellisuuskäsitys

e: kyllä tohon listaan varmaan vois lisää myös ton Alpo Rusin KGB-teoksen, joka kai kuitenkin sen verran merkittävä, että arvioitiin Hesaria myöten

Juu no Rusi on kyllä tän genren kummisetä suorastaan.

[DECKARD COCAIN]

Lustraatiokiiman sokaisema turpoahdettu todellisuuskäsitys

e: kyllä tohon listaan varmaan vois lisää myös ton Alpo Rusin KGB-teoksen, joka kai kuitenkin sen verran merkittävä, että arvioitiin Hesaria myöten

Juu no Rusi on kyllä tän genren kummisetä suorastaan.

No joo, tää on itelle vasta aikuisiällä / twitteristä tullut sillain tutkalle tollaisena tyyppinä kuin mitä se on, mutta motivaattorit Rusilla tohon touhuun on ehkä avoimemmin henkilökohtaisen katkerat kuin muilla samaan köyteen tarttuneilla

[Trollface-mies]

Oma mielipiteeni euroviisuista: joskus 2000-luvulla tai niillä main lopetin niitten seuraamisen, koska paskaahan ne oli ja mksi helvetissä kukaan haluaisi haaskata aikaansa moiseen. Jonkun skaban taisin joskus nähdä, muistan hämärästi Ruslanan ja Severina Vučkovićin.

Myöhemmin 2010-luvulla kun seurustelin itseäni nuoremman naisen kanssa jouduin kohtaamaan kokonaan uudenlaisen todellisuuden ja tajusin, että milleniaalisukupolvi jumalauta diggaili viisuista sillai puolittain tosissaan ja puolittain ironisesti mutta koska ironinen diggailu oli käytännössä helvetin tosissaan otettava asia ja heille ilmeisesti myös identiteetin kulmakivi niin siinä sitten mentiin taas sivuvaunussa sivullisena uhrina.

Valitettavasti kaikki kollegatkin katsoivat viisuja ja vaikka yleensä resilienssini sosiaalista konformismia vastaan on aika vahva niin tässä ikävä kyllä kävi niin että kansanjuhla oli käytännössä pakko lusia joka kevät.

Nyttemmin olen onnistuneesti vihdoinkin päässyt irtautumaan koko showsta eikä muuten liikuta myöskään tapahtumaa ympäröivä poliittinen kaaos muuten kuin akateemisena kuriositeettina. Onneks megatapahtumia ja kulttuuristen ilmiöiden poliittisuutta tutkii ihan muut ihmiset kuin minä.

[Richard Müller]

Not all millenials

[No wave Mymmeli]

Not all millenials

Vain ne mulkut, eikun

[Richard Müller]

Not all millenials

Vain ne mulkut, eikun

Kauheaa panettelua.

[Pöydällä nakki ja pullo vodkaa]

Mietin tossa nyt ton Jessikka Aron kirjan jälkeen, että Venäjän hyökkäyssota on laukaissut selkeesti tämmösen omanlaisensa genren.

Genren piirteitä:

-- Vahva essentialisointi: Venäjä ei ole historiansa aikana ikinä ollut mitään muuta kuin aggressiivinen, imperialistinen, pysähtyneisyydessä elänyt valtakunta

-- Kulttuurinen ja yhteiskunnallinen pessimismi: Venäjä kykenee manipuloimaan länsimaita lukemattomin erilaisin keinoin, joiden edessä länsimaat ovat voimattomia, demokraattisten ja avointen yhteiskuntiensa vuoksi.

-- Paranoia, salaliittoteoriat ja noitavainomentaliteetti: Venäjän tiliin laitetaan myös sellaista, mitä se mitä todennäköisimmin ei olisi tehnyt.

täähän kuvaa myös sitä, millaisia artikkeleita venäjästä on viiemiset 2+ vuotta kirjoitettu, eli samaa jatkumoahan nuo kirjat on, kun sellaisille on selvästi tilausta

[Richard Müller]

Mietin tossa nyt ton Jessikka Aron kirjan jälkeen, että Venäjän hyökkäyssota on laukaissut selkeesti tämmösen omanlaisensa genren.

Genren piirteitä:

-- Vahva essentialisointi: Venäjä ei ole historiansa aikana ikinä ollut mitään muuta kuin aggressiivinen, imperialistinen, pysähtyneisyydessä elänyt valtakunta

-- Kulttuurinen ja yhteiskunnallinen pessimismi: Venäjä kykenee manipuloimaan länsimaita lukemattomin erilaisin keinoin, joiden edessä länsimaat ovat voimattomia, demokraattisten ja avointen yhteiskuntiensa vuoksi.

-- Paranoia, salaliittoteoriat ja noitavainomentaliteetti: Venäjän tiliin laitetaan myös sellaista, mitä se mitä todennäköisimmin ei olisi tehnyt.

täähän kuvaa myös sitä, millaisia artikkeleita venäjästä on viiemiset 2+ vuotta kirjoitettu, eli samaa jatkumoahan nuo kirjat on, kun sellaisille on selvästi tilausta

Välillä jotkut pif-viestitkin lipsuneet tähän genreen noissa venäjäkeskusteluissa.

[Pöydällä nakki ja pullo vodkaa]

"välillä"