Unohdin torstaina illalla Gavisconin ja refluksi iski taas keskiyöllä kolmen tunnin yöunien jälkeen. Perinteiseen tapaan siinä sitten sai yskiä keuhkonsa puhtaaksi vatsahapoista.
Jouluna olin bakteeriperäisen keuhkoputkentulehduksen takia antibioottikuurilla ja aivan seis jotain kaks viikkoa. Ei ole mitään tietoa, mistä se tuli. Voiko refluksi aiheuttaa tällaisen? Siinä nyt koko ajan tulee päätyy vatsan puolelta tavaraa henkitorveen ja keuhkoihin.
Joka tapauksessa parempi kai tottua siihen, että yllämainittua litkua on juotava koko loppuikä. Ei se mitään, ainakin se toimii.
Entisen ammattiliittoni toiminnanjohtaja on siirtynyt Valtioneuvoston kanslian tutkimus- ja innovaationeuvoston pääsihteeriksi. Ristiriitaiset tuntemukset, vaikken olekaan ollut jäsen nyt enää neljään vuoteen. Mitäköhän hittoa mainittu neuvosto edes tekee? Nykyhallitus on lähinnä alasajanut asiantuntijakonsultaatioita ja valtioneuvoston kanslian omaa tutkimusta.
Neuvostotutkimusta tekevälle kaverille oli soitettu jommastakummasta iltapäiväpaskasta ja pyydetty kommenttia Putinin naissuhteista. Oli kehottanut kysyyn joltain muulta. Sanoin että melko varmasti väisti luodin kieltäytyessään, näin jo mielessäni miten iltsari oli suunnitellut lööppiä otsikolla "TUTKIJA KERTOO: NÄITÄ NAISIA PUTIN PANEE" tai jotain muuta vastaavaa. Mikä on kyllä laadukkaana naistenpäivän otsikkona ihan selvää jatkoa iltapäiväläpysköjemme noudattamalle linjalle.
Re: Trollspace 2
Posted: 09 Mar 2024, 07:35
by Man-Thing
Forceksia refluksin kanssa kamppailulle. Itsellekin tuttu tunne, gaviscon oli kanssa käytössä. Omalla kohdalla toi oli vaan ajoittaista ja vähemmän yllättävästi tuli aina rankahkon juopottelun jälkeen muutamaksi päiväksi vieraisille. Enää tulee vaan harvakseltaan kun ei ole tullut juotuakaan.
Re: Trollspace 2
Posted: 09 Mar 2024, 08:52
by Trollface-mies
Sikäli jos en ole syksyyn mennessä tukehtunut oksennukseeni, niin sain just käteistä tämmötteelle luentosarjalle Turun yliopistolla ens syksynä.
Title: “The Great Patriotic War, 1941–2022” – Memory, Culture, Narratives and Exploitation of the War against the Third Reich in the Soviet Union and Present-Day Russia
Spoiler:
Content: The lecture series focuses on the representations and narratives of the “Great Patriotic War” of the Soviet Union against the Nazi Germany. The primary emphasis in on cultural history of warfare, both in the political construction of wartime narratives and the cultural resonance of wartime narratives in subsequent politics in the USSR and the present-day Russia. The lecture series covers the construction of war propaganda and wartime narratives in 1941–1945, their significance in the Soviet era and their exploitation in the memory politics by the Putin regime, especially in the present-day invasion of Ukraine, where old images and narratives have been deliberately revived.
The lecture series aims to illustrate to the students such matters as the role of the Great Patriotic War as the cornerstone of Soviet patriotism comparable to the Revolution and as the paramount cornerstone of subsequent post-Soviet Russian patriotism; intersections between Soviet patriotism and Russian nationalism and their resonance to this day; importance of war propaganda and demonization of the enemy to the culture of war; significance of gender in the construction of wartime heroic myths and images; and the impact of the memory of war on the fault lines between loyalists and dissidents and its ability to transcend these fault lines.
Learning outcomes: Participants will gain a broad understanding of how the culture of war can be constructed, appropriated and utilized as a tool for political goals, and how it can be revived as the opportunity presents itself. They will be able to analyze and understand the far-reaching impact of war on Soviet and present-day Russian society and culture, particularly the role of the memory of war in the construction of identity in the 20th century Soviet Union and the 21st century Russia.
Course outline:
1. War of the Soviet Peoples, or War for Mother Russia? The lecture covers the Soviet rebirth of “patriotism” with the Nazi invasion in 1941, the invocation of Russian national greatness and the appropriation of Russian messianism into the Soviet patriotic rhetoric. The lecture discusses the Soviet attempt to combine the national narrative with the party narrative, i.e. presenting the struggle against foreign invader as a continuity in the Russian national history, while also appealing to the supposed solidarity between the Soviet fraternal peoples in the universal struggle against fascism. The lecture further covers the contrast between the deliberate wartime creation of special national-patriotic narratives for some non-Russian nationalities, and the post-war propagandistic portrayal of other such nationalities, such as Crimean Tatars and Chechens, as traitors and collaborators. The post-1991 transformation of Soviet narratives into new Russian narratives and the attempts by Putin and Medvedev to impose neo-patriotic victory narratives on Belarus and Ukraine are discussed.
2. Images of the Enemy. The lecture approaches the construction of foreign enemy in the Soviet propaganda and its legacy. The lecture portrays the role of state-run Sovinformburo in the centralized organization of wartime propaganda, and the birth of the images of “fascist beast” and “blonde witch” in the subsequent rhetoric of Ilya Ehrenburg and other Soviet propagandists. The propaganda narratives covered in the lecture include the incitement of patriotic hatred against the foreign invader, as well as the fostering of the sacred mission of liberating Europe from fascism. The dehumanization of the enemy and its role in the eventual atrocities and war crimes, as well as their subsequent justification or erasure, will be discussed. The lecture compares these past images and narratives of wartime enemy with their contemporary resurrection in the wartime propaganda against Ukraine.
3. Heroes of the Motherland. The lecture discusses the appropriation of the cult of individual heroism by the Marxist-Leninist ideology during the Second World War, and its role in the production of idealized, exemplary figures for Soviet citizens and national collective in total war. The lecture covers the wartime award of the Hero of Soviet Union, the explosive increase in new military awards for individual heroism after 1941, and the collective cult of “Hero Fortresses” and “Hero Cities”. The lecture also approaches the gendered narratives of heroism and the subsequent supposed wartime breaking of gender barriers with the celebration of women soldiers of the Red Army and Red Air Force. The lecture closes with the revival of heroism in the neo-patriotic narratives of the Putin regime, and the new construction of supposed wartime heroism with the “Z” campaigns of the war against Ukraine.
4. Victory of the People, or Victory of the Leader? The lecture discusses the utilization of war and victory in the strengthening of Stalin’s cult of personality, and the evident contradiction while presenting the Great Patriotic War as an effort by the Soviet peoples. The lecture also covers the rivaling cult of leadership subsequently constructed for the Red Army field commanders such as Marshal Zhukov. The significance of either direct or indirect war experience as a necessary element for subsequent Soviet and Russian leaders is discussed. The examples include Khruschev’s and Brezhnev’s attempts to build up their own personal history of wartime accomplishments. These past examples are compared with Putin’s references to his brother’s death during the Siege of Leningrad and his exploitation of the war in Ukraine in the strengthening of his personal dictatorship.
5. Loyalists and Dissidents; Artists and Authors of the Patriotic War. The lecture focuses on the images and narratives of the Great Patriotic War in art, literature, popular culture and historiography during and after the war. The examples include the works of Aleksandr Solzhenitsyn, Yevgeni Yevtushenko, Vasili Grossman, Mikhail Arkadyevich Svetlov, Konstantin Simonov, and Vladimir Gelfand. The lecture illustrates the contrast between the propagandistic, idealizing tones and the more down-to-earth portrayals of the true human cost of the war, both of which were written by dissidents and authors favored by the Soviet system. The lecture also discusses the massive post-war Soviet history-writing projects and audiovisual arts, including wartime propaganda films and major post-war cinema and television productions such as “Liberation” and “Seventeen Moments of Spring”.
6. Desacralization and the Return to Victory. The lecture focuses completely on the repeated re-construction of the wartime narrative in the 25 years which followed Gorbachev’s return to power in 1987. The lecture starts from the glasnost, the official call to ”fill the blank pages of history”, the admission of Molotov-Ribbentrop Pact and their role in the eventual “desacralization” of the Great Patriotic War and the subsequent collapse of the Soviet system. The lecture further discusses the uneasy and transitional approach towards the war during the Yeltsin years and the eventual return to the cult of the Patriotic War under Putin’s regime. These include renewed celebrations of the Victory Day in 2005, the subsequent history wars with East European countries, history laws, and their significance in the eventual run-up to yet another “Patriotic” war in 2014 and 2022.
Sikäli jos en ole syksyyn mennessä tukehtunut oksennukseeni, niin sain just käteistä tämmötteelle luentosarjalle Turun yliopistolla ens syksynä.
Title: “The Great Patriotic War, 1941–2022” – Memory, Culture, Narratives and Exploitation of the War against the Third Reich in the Soviet Union and Present-Day Russia
Spoiler:
Content: The lecture series focuses on the representations and narratives of the “Great Patriotic War” of the Soviet Union against the Nazi Germany. The primary emphasis in on cultural history of warfare, both in the political construction of wartime narratives and the cultural resonance of wartime narratives in subsequent politics in the USSR and the present-day Russia. The lecture series covers the construction of war propaganda and wartime narratives in 1941–1945, their significance in the Soviet era and their exploitation in the memory politics by the Putin regime, especially in the present-day invasion of Ukraine, where old images and narratives have been deliberately revived.
The lecture series aims to illustrate to the students such matters as the role of the Great Patriotic War as the cornerstone of Soviet patriotism comparable to the Revolution and as the paramount cornerstone of subsequent post-Soviet Russian patriotism; intersections between Soviet patriotism and Russian nationalism and their resonance to this day; importance of war propaganda and demonization of the enemy to the culture of war; significance of gender in the construction of wartime heroic myths and images; and the impact of the memory of war on the fault lines between loyalists and dissidents and its ability to transcend these fault lines.
Learning outcomes: Participants will gain a broad understanding of how the culture of war can be constructed, appropriated and utilized as a tool for political goals, and how it can be revived as the opportunity presents itself. They will be able to analyze and understand the far-reaching impact of war on Soviet and present-day Russian society and culture, particularly the role of the memory of war in the construction of identity in the 20th century Soviet Union and the 21st century Russia.
Course outline:
1. War of the Soviet Peoples, or War for Mother Russia? The lecture covers the Soviet rebirth of “patriotism” with the Nazi invasion in 1941, the invocation of Russian national greatness and the appropriation of Russian messianism into the Soviet patriotic rhetoric. The lecture discusses the Soviet attempt to combine the national narrative with the party narrative, i.e. presenting the struggle against foreign invader as a continuity in the Russian national history, while also appealing to the supposed solidarity between the Soviet fraternal peoples in the universal struggle against fascism. The lecture further covers the contrast between the deliberate wartime creation of special national-patriotic narratives for some non-Russian nationalities, and the post-war propagandistic portrayal of other such nationalities, such as Crimean Tatars and Chechens, as traitors and collaborators. The post-1991 transformation of Soviet narratives into new Russian narratives and the attempts by Putin and Medvedev to impose neo-patriotic victory narratives on Belarus and Ukraine are discussed.
2. Images of the Enemy. The lecture approaches the construction of foreign enemy in the Soviet propaganda and its legacy. The lecture portrays the role of state-run Sovinformburo in the centralized organization of wartime propaganda, and the birth of the images of “fascist beast” and “blonde witch” in the subsequent rhetoric of Ilya Ehrenburg and other Soviet propagandists. The propaganda narratives covered in the lecture include the incitement of patriotic hatred against the foreign invader, as well as the fostering of the sacred mission of liberating Europe from fascism. The dehumanization of the enemy and its role in the eventual atrocities and war crimes, as well as their subsequent justification or erasure, will be discussed. The lecture compares these past images and narratives of wartime enemy with their contemporary resurrection in the wartime propaganda against Ukraine.
3. Heroes of the Motherland. The lecture discusses the appropriation of the cult of individual heroism by the Marxist-Leninist ideology during the Second World War, and its role in the production of idealized, exemplary figures for Soviet citizens and national collective in total war. The lecture covers the wartime award of the Hero of Soviet Union, the explosive increase in new military awards for individual heroism after 1941, and the collective cult of “Hero Fortresses” and “Hero Cities”. The lecture also approaches the gendered narratives of heroism and the subsequent supposed wartime breaking of gender barriers with the celebration of women soldiers of the Red Army and Red Air Force. The lecture closes with the revival of heroism in the neo-patriotic narratives of the Putin regime, and the new construction of supposed wartime heroism with the “Z” campaigns of the war against Ukraine.
4. Victory of the People, or Victory of the Leader? The lecture discusses the utilization of war and victory in the strengthening of Stalin’s cult of personality, and the evident contradiction while presenting the Great Patriotic War as an effort by the Soviet peoples. The lecture also covers the rivaling cult of leadership subsequently constructed for the Red Army field commanders such as Marshal Zhukov. The significance of either direct or indirect war experience as a necessary element for subsequent Soviet and Russian leaders is discussed. The examples include Khruschev’s and Brezhnev’s attempts to build up their own personal history of wartime accomplishments. These past examples are compared with Putin’s references to his brother’s death during the Siege of Leningrad and his exploitation of the war in Ukraine in the strengthening of his personal dictatorship.
5. Loyalists and Dissidents; Artists and Authors of the Patriotic War. The lecture focuses on the images and narratives of the Great Patriotic War in art, literature, popular culture and historiography during and after the war. The examples include the works of Aleksandr Solzhenitsyn, Yevgeni Yevtushenko, Vasili Grossman, Mikhail Arkadyevich Svetlov, Konstantin Simonov, and Vladimir Gelfand. The lecture illustrates the contrast between the propagandistic, idealizing tones and the more down-to-earth portrayals of the true human cost of the war, both of which were written by dissidents and authors favored by the Soviet system. The lecture also discusses the massive post-war Soviet history-writing projects and audiovisual arts, including wartime propaganda films and major post-war cinema and television productions such as “Liberation” and “Seventeen Moments of Spring”.
6. Desacralization and the Return to Victory. The lecture focuses completely on the repeated re-construction of the wartime narrative in the 25 years which followed Gorbachev’s return to power in 1987. The lecture starts from the glasnost, the official call to ”fill the blank pages of history”, the admission of Molotov-Ribbentrop Pact and their role in the eventual “desacralization” of the Great Patriotic War and the subsequent collapse of the Soviet system. The lecture further discusses the uneasy and transitional approach towards the war during the Yeltsin years and the eventual return to the cult of the Patriotic War under Putin’s regime. These include renewed celebrations of the Victory Day in 2005, the subsequent history wars with East European countries, history laws, and their significance in the eventual run-up to yet another “Patriotic” war in 2014 and 2022.
Mietin tossa eilen illalla tän kykypuolueen yhden espoolaisen kansanedustajan viimeisintä sekoilua, jossa se meni ja vuoti AKT:n lakkoilmoituksen suoraan Twitteriin ennen kuin teksti oli julkaistu. Sen seurauksenahan sitten liiton yks toimija mainitsi, että jos työnantajapuoli käyttää kansanedustajia bulvaaneina varotuksena annettujen lakkoilmotusten vuotamiseen, niin jatkossa ehkä ei enää anneta ilmotusta, lyödään vaan perseet penkkiin suorilta. Mikään lakihan ei edellytä poliittisesta lakosta ilmoittamista, se on vaan tapahtunut hyvän tavan nojalla.
Eli fantastinen moniosaaja-kansanedustaja onnistui perseilemään asiat pahemmiksi, nimenomaan oman puolensa perspektiivistä. Pisti taas ajattelemaan nykyajan meininkiä, jossa internetin ihmemaailman suuret toivot lähtevät tekemään politiikkaa aikuisten maailmassa. Ja sitten jossain kohtaa törmätään todellisuuteen.
Enitenhän näitä on tietysti siinä yhdessä puolueessa. Näyttävin episodi varmaan sattui silloin 2013 -- ei helvetti, tätä on kestänyt toistakymmentä vuotta? -- kun James Hirvisaari huomasi, ettei Seppo Lehtoa voinutkaan tuoda eduskuntaan heittelemään ojennetun käden tervehdyksiään suoraan lehtereiltä. Se, että edustaja näin oli tehnyt, oli vääjäämätöntä. Aikansa kun on perseillyt menemään nettimaailmassa ja päässyt vielä eduskuntaan ansioinaan nämä perseilyt, niin miksi lopettaa perseilyä? Kun jostain touhusta on kerran palkittu, niin sitä jatketaan.
Noh, sometrollailusta ja sen heijastumisesta oikeistopolitiikkaan on kirjoitettu kyllästymiseen asti kaikenlaista jonninjoutavaa markantalon valtio-opillista ja media-analyysiä. Oma perspektiivini on historiantutkijan. Meikäläistä kiehtoo se, että tätä nykyä perseilyä harrastavat suhteellisen koulutetut ihmiset.
Sitä voi aatella niitä aikoja, kun tähän maahan saatiin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Porvaristo ja sitäkin ylemmät vanhoilliset säädyt olivat aluksi kauhuissaan, kun lakia säätämässä palloili yhtäkkiä jotain alle kolmekymppisiä ompelijattaria ja pari vuotta kansakoulua käyneitä torppareita. Herrammakiesus, mitä siitäkin tulisi. Miten nämä ihmiset voisi päästää päättämään valtakunnan asioista? Miksi heidät päästettiin?
Itse asiassa kutakuinkin kaikki näistä kouluttamattomista ihmisistä säätivät ihan hyviä lakeja. Useimmilla oli vahva itseopiskelun eetos, joten muodollisella koulutuksella oli vähemmän merkitystä kuin nykyisin. Valtiollisesti he olivat kansakunnan valveutuneinta osaa. Kaikki heistä olivat tehneet koko ikänsä käytännön työtä. Kellekään heistä eduskunta ei ollut mikään uusi omituinen maailma, vaan ihan vain uusi työmaa, jossa yritettiin hoitaa asiat samalla tavalla kunnolla kuin aiemmassakin elämässä. Ja vähän parantaa muittenkin asioita.
Pahin erhe, minkä he tekivät, oli kansalaissodan aloittaminen. Senkin vasta viimesijaisena ratkaisuna poliittisessa umpikujassa kun laillisen valtiovallan romahdus oli jättänyt jälkeensä hyvin epäselvän tilanteen, ja osa porukasta oli vakuuttunut siitä, että on pakko aseistautua ja sen jälkeen vakuuttui siitä, että on pakko ottaa valta ennen kuin käy kylmät. Murheellinen, mutta sinänsä ymmärrettävä prosessi.
Nykyään suhteellisen koulutetut keskiluokkaista porvaristoa edustavat yksilöt perseilee menemään miten sattuu. Juuri kukaan niistä ei ole tehnyt mitään rehellistä työtä, ihanneammatti on influensserin homma tai muunlainen paskapuheella tienaaminen. Politiikka on performanssia ja sellaisenaan jatketta nettiperseilylle. Ja sitten tapahtuu se törmäys reaalimaailmaan. Koska ne instituutiot kuitenkin toimii vielä, niitä ei pääse pakoon. Perseilyllä onkin seurauksia: yllättäen kun pläjäytät someen jotain, niin saat kenkää eduskuntaryhmästä tai ministeriö peruu valtionavut nuorisojärjestöltä tai liitot ilmoittavat, että tästä lähin muuten poliittisista lakoista ei enää anneta ennakkovaroitusta, vaan satamissa lyödään hanskat naulaan kertaylläköllä.
Yli sata vuotta sitten kouluttamattomat ihmiset olivat fiksumpia kuin nykypäivän koulutetut ihmiset. En halua kuulostaa liiaksi Teemu Keskisarjalta, mutta joissakin asioissa olemme taantuneet. Alituinen fucktardization tuntuu olevan aikamme ilmiö.
Re: Trollspace 2
Posted: 10 Mar 2024, 08:15
by Testo Torture
Asiallinen analyysi. Ton kanssa on oikeasti tosi vaikee pelata koska kuka helvetti, siis jollakin järjellisyyden asteella varustettu henkilö, edes pystyy tai osaa dipata tuolle tasolle. Tiäksää.
Re: Trollspace 2
Posted: 10 Mar 2024, 09:33
by renki
Hyvä kirjoitus
Re: Trollspace 2
Posted: 10 Mar 2024, 10:25
by Uutiset ja mää
Hyvä analyysi. Tossa on semmonenkin ero, että niillä sadan vuoden takaisilla on ollut jotain pelissä, kun söätivät lakeja. Ne siis (usein) koskettivat heitä itseään ja elämänpiiriään joten heillä oli sikäli käsitystä monien lakien toiminnasta.
Näille nykyperseilijöille noilla oikeilla jutuilla ei ole mitään väliä, tai ainakaan suoraa vaikutusta, joten kaikki on vain jotain performanssia tai jotain hähmäistä ideologiaa jota ajetaan huvikseen tai jostain identiteettisyistä.
Re: Trollspace 2
Posted: 10 Mar 2024, 11:08
by ORKO VAI SLIMER?
Tuntuis vastaavan omaa mielikuvaa näistä nuorista lupauksista, ja valitettavasti se näyttää joihinkin purevan. Mikä lie sunk cost fallacy uskoa loputtomiin johonkin nettiedgyilyllä itsensä brändänneeseen kusipäähän.
Ei ehkä yksittäisenä ilmiönä kiinnosta joku kepulainen conehead mutta vähän edelliseen liittyen, mites sit tää kärnän droppaus - kriittinen massa äänestäjistä persuuntunut?
Tuntuis vastaavan omaa mielikuvaa näistä nuorista lupauksista, ja valitettavasti se näyttää joihinkin purevan. Mikä lie sunk cost fallacy uskoa loputtomiin johonkin nettiedgyilyllä itsensä brändänneeseen kusipäähän.
Ei ehkä yksittäisenä ilmiönä kiinnosta joku kepulainen conehead mutta vähän edelliseen liittyen, mites sit tää kärnän droppaus - kriittinen massa äänestäjistä persuuntunut?
Itse jotenkin ajattelen että nousi tuollaisena lupaavana kykynä Lapista substanssiosaamisella tai sillä, että jotkut luuli sillä sitä olevan. Sitten luisu twitteröyhäilistöön ja Lapissa ei enää ollut kotia koska Väykkä ja hätäratkaisuna Helsinki. Ja Helsinki +kepu = nojaa
Tuntuis vastaavan omaa mielikuvaa näistä nuorista lupauksista, ja valitettavasti se näyttää joihinkin purevan. Mikä lie sunk cost fallacy uskoa loputtomiin johonkin nettiedgyilyllä itsensä brändänneeseen kusipäähän.
Ei ehkä yksittäisenä ilmiönä kiinnosta joku kepulainen conehead mutta vähän edelliseen liittyen, mites sit tää kärnän droppaus - kriittinen massa äänestäjistä persuuntunut?
Itse jotenkin ajattelen että nousi tuollaisena lupaavana kykynä Lapista substanssiosaamisella tai sillä, että jotkut luuli sillä sitä olevan. Sitten luisu twitteröyhäilistöön ja Lapissa ei enää ollut kotia koska Väykkä ja hätäratkaisuna Helsinki. Ja Helsinki +kepu = nojaa
Käsitin että tän länkätys oli alkanut jo kauan ennen kansanedustajuutta mutta en muista edes millaset sukat mulla on vaikka ne on kaikki samanlaisia ettei tarvis miettiä mitään pari asioita.
