Punk in Finland

Kiitos tästä topsusta ja kaikista viesteistä. Mukava lukea hyvin sanallistettuja asioita aiheesta ja ihmisten kokemuksista.

riparapa wrote: ↑

25 Apr 2024, 17:54

Muunsukupuolisuus tuntuu monia hämmentävän jos ihmisen sukupuolipresentaatio on syntymässä määritetyn mukainen, mikä on kyllä todella ankeeta

Tämä on yksi syy siihen miksi en ole edes itsekseni uskaltanut sukupuolisuuttani miettiä, kun oma presentaatio on korkeintaan androgyyni enkä ajattele että alkaisin hirveästi käyttämään mekkoja ja meikkiä vaikka siitä ei mitään seuraisikaan. Mutta toisaalta nyt kun olen pari päivää uskaltanut ajatella itseäni muusuna tjsp. niin ymmärrän paremmin että se oma kokemushan sen ennen kaikkea määrittää, enhän mä esim. ajattele että vaikka transnaisen pitäisi olla yltiömäisen feminiininen "kelvatakseen" niin en tiedä miksi asettaisin sitten itsellenikään mitään vaatimuksia niin,

Kostojevski wrote: ↑

26 Apr 2024, 08:56

Kiitos tästä topsusta ja kaikista viesteistä. Mukava lukea hyvin sanallistettuja asioita aiheesta ja ihmisten kokemuksista.

Kiitos!

Hank - tosiaan oma kokemushan sen ennen kaikkea määrittää. Ite huomaan usein kyllä, että miten kuitenkin tietyt ulkopuoliset jutut vaikuttaa ja alan miettimään, että miltä minun tulisi vaikka muusuna näyttää. Myös nimiasia on sellainen, että tulee välillä olo, että pitääkö mun vaihtaa se joksikin sellaiseksi, joka alleviivaa enemmän sitä, etten ole ainakaan nainen, koska nykyinen etunimeni on sellainen, joka useimmiten tulkitaan naisen nimeksi. Mä kuitenkin pidän mun etunimestä ja olen jaksanut kyllä kertoilla kaikille, jotka mut naiseksi määrittelee sen perusteella, että miksi niin ei kannattaisi tehdä.

Transpolille kun olin mennyt käymään t-paidassa ja shortseissa, niin en ollut kuulemma feminiinisesti pukeutunut ja enemmän kuulemma androgyynisesti.

Ennen tänne Ruotsiin muuttoa toimin sosiaalialalla ja mulla on mielenkiintoisia keskusteluja asiakkaiden kanssa, jotka siis useimmiten olettivat, että olen nainen. Kerroin usein (pitkäaikaisen asiakassuhteen ollessa kyseessä), että en ole rouva tai neiti tai nainen ollenkaan. Keskustelut sujuivat aina tosi hyvin ja moni kiitteli sitä, että kerroin ja että oppivat uutta samalla.

Riena - on kyllä kumma juttu, että tosiaan transhenkilöiden kohdalla tunnutaan vaativan semmosta yltiöstereotyypistä ulkonäön presentaatiota. En tajua yhtään. Vaikuttaa siltä, että pitää näyttää tarpeeksi naiselta tai mieheltä ja joku raati sitten arvioi, että onko se nyt tarpeeksi. Olen pahoillani että tommosta arviointia joudut kokemaan.

mutavelho wrote: ↑

26 Apr 2024, 07:58

Didier Aciermont wrote: ↑

25 Apr 2024, 18:11

Itse en jaksa puhua omista muunsukupuolisuusajatuksista kenellekään kun ei kiinnosta selitellä olemistani ja sama seksuaalisuuden kanssa.

Samankaltaisia keloja vaikka toisaalta tuntuu et kai olis tärkeää mitä useampi tämmöisistä kertoisi aihepiirin normalisoimiseksi ja tiedon ja ymmärryksen lisäämiseksi. Sit taas kaikki ei voi olla hiljaa ellei vaan hyväksy jatkuvaa väärinsukupuolittamista liittyen esim. ammattiin, perhestatukseen, harrastuksiin.

Itse menen ihan cis miehestä vaikken semmoinen koe olevani, mutta en koe ehkä täysin muunsukupuolisuuttakaan omaksi termikseni. Lisäksi ala jolla työskentelen rajoittaa itseilmaisua aika voimakkaasti kun nytkin olen kuulemma elokapina-aktivisti ja mitä milloinkin kun tilasin kerran jossain työlounaalla kasvisruokaa. Ei liity toki topikin aiheeseen mutta ihan älyttömät mittasuhteet saa pienikin asia. Elokapinassa ei omissa kirjoissani mitään vikaa niin olen suhtautunut enemmän kehuna.

Seksuaalisuudesta puhumisen suhteen olen avoimempi, mutta ei jotenkin ole siitäkään kiinnostanut internetissä keskustella.

Sukupuolikokemuksesta puhumisen haasteisiin ja ehkä sen miettimisen poisjäämiseen vaikuttaa aivan varmasti myös aivan äärimmäisen toksisen maskuliinisessa ja turvattomassa ympäristössä kasvaminen. Valitettavasti vaikuttaa edelleen voimakkaasti kaikkeen käytökseeni vaikka olen yrittänyt tehdä aktiivisesti töitä sen eteen ja terapiaan ei ole varaa.

Kyllähän tommosen asiat mitä didier kuvasit ihan varmasti vaikuttaa siihen, mistä asioista uskaltaa puhuta tai mitä pysyy miettimään. Ite olen paljon vaan joutunut pullottamaan asioita jonnekin, koska ne on liian suuria kokonaisuuksia ja ei riitä resurssit niitä käsitteleen tai tuntuu tuulimyllyjä vastaan taistelemiselta.

Samoja haasteita on täälläkin ollut, parin viime vuoden aikana näiden äärelle on kunnolla edes päässyt kun on oppinut pitämään elmästä ja itsestään.

Tuo nimihomma on tosiaan jännä kun olen tässä samalla myös vuosien varrella opetellut pitämään nimestäni, mutta toisaalta ke keksin ensimmäistä kertaa jonkun sukupuolineutraalin nimen joka kuulostaa hyvältä ja haluaisin ehkä vaihtaa siihen, mut virallisten asioiden lisäksi tuntuu niin oudolta käyttää jotain muuta kuin syntymässä määriteltyä nimeä Mietin että pystyisikö siihen vaikka totuttelemaan jos pyytäisi itsestään käytettävän jossain turvallisesa porukassa tuota nimeä niin näkisi tuntuuko se itsestä miltä, mut toisaalta tuntuu hölmöltä tommoinen idea sosiaalisesta kokeesta. Vaikeaa on,

Riena wrote: ↑

26 Apr 2024, 09:08

Transpolille kun olin mennyt käymään t-paidassa ja shortseissa, niin en ollut kuulemma feminiinisesti pukeutunut ja enemmän kuulemma androgyynisesti.

Uskomatonta.

Hank da Transilvania wrote: ↑

26 Apr 2024, 09:43

Mietin että pystyisikö siihen vaikka totuttelemaan jos pyytäisi itsestään käytettävän jossain turvallisesa porukassa tuota nimeä niin näkisi tuntuuko se itsestä miltä, mut toisaalta tuntuu hölmöltä tommoinen idea sosiaalisesta kokeesta. Vaikeaa on,

Tämmöinen on nimenomaan todella hyvä idea ja on usein käytetty. Tosi moni nimen vaihtaja, itseni mukaan lukien, on käynyt prosessin jossa nimi tuntuu vieraalta, mutta kuten muidenkin, niin itsensäkin on totuttava siihen nimeen, pikkuhiljaa se sitten alkaa tuntua luontevalta. Tsemppiä!

Mä puutun väärinsukupuolittamiseen varmaan liian vähän. Tuntuu et se pitäis tehä uudessa ympäristössä jotenki tosi aikaisin, ja silloin en ehkä tunne oloani vielä tarpeeks turvalliseksi. Sit jos ehtii menee aikaa, niin se kynnys nousee, varsinkin jos siinä ajan kuluessa on aistinu siinä ympäristössä jotain negatiivisia asenteita tms

Oon töissä parissakin eri paikassa törmänny semmoseen tilanteeseen, että on pitäny kirjata asiakasmääriä tilastoja varten ja ne on sit mennyt nainen/mies/muu jaottelun mukaan. Ja koska työssä "ei voida asiakkaiden sukupuolia alkaa kyselemään", niin nämähän piti kaikki vaan olettaa. Muu-kategoriasta sanottiin vaan että ei me olla sitä käytetty.

A) pöljää, koska ylipäätään sukupuolella ei ois pitäny olla toiminnan kannalta mitään merkitystä tossa tilastoinnissa, koska toimintaa ei suunnitella sen perusteella

B) hitosti pöljempää tehdä tilastoja, jotka ei edes vastaa totuutta

C) äöäöäööäääääöäöäöäöäääöääää