Punk in Finland

Pitäis näistä olla mielestäni epävarmakin vaikka läpi elämänsä sementoimatta mitään. Tärkeintä on mielestäni vapaus päättää omasta kehosta ja sen seurauksista.

Oon yrittäny opetella keskittymään siihen, mitenkehoni toimii parhaiten ja miten siinä voisi sitä myöten viihtyä parhaiten. Ulkonäkö on aikapieni osa sitä, vaikkasiitä hirveä numero onkin ulkoapäin tehty kaikilla tasoilla.

Tsemppiä kaikille joille tästä on tehty tarpeettoman vaikeaa yhteiskunnassa. Todella lämpimät sympatiat kaikille, kun näistä omasta kulmasta lukee ja yrittää oppia.

Näiden suhteen mietin toisinaan, miten se, ettei nuorempana ole oikein omaa kokemusta pohtiessa ollut tiedossa ei-binäärisiä ihmisiä (tuttuina, kauempana, fiktiivisinä), mutta koin vetoa androgyyniin sanana ja ilmiönä. Ja sitten esim. lukiossa mietin, että mitäs jos olenkin intersukupuolinen. Jostain ne ajatukset tulivat. Mutta lopulta ja nykyään itselleni "naiseus", mitä helvettiä se sitten onkaan, on se jokin sisäinen kokemus ja androgyynisyys ilmentämistapa.

Itse sanoitan nykyään oman sukupuoleni niin, että olen enemmän tai vähemmän binäärinen transnainen, kun on ehkä tarve murtaa sitä binäärisyyttä. Ja sitten toisaalta oon aiemmin sanonut olevani androgyyni transnainen. Se kai peilaa antipatiaani suhteessa ulkoapäin tuleviin odotuksiin esimerkiksi kehollisuuden suhteen, mutta säilyttää sen sisäisen kokemuksen kiinni jossain.

Dysforian ja muunlaisen kehoon tyytymättömyyden erottelu toisistaan on kyllä sellainen yksi, että selkeää, ei-selkeää, ei hyvää päivää.

Riena wrote: ↑

11 Jun 2024, 23:42

Dysforian ja muunlaisen kehoon tyytymättömyyden erottelu toisistaan on kyllä sellainen yksi, että selkeää, ei-selkeää, ei hyvää päivää.

Todellakin noin. Jos mä haluan muodokkaamman perseen, niin en tiedä yhtään mistä se johtuu. Koska kyllä sellainen näyttää hyvältä kellä tahansa! Muutenkin ihailen samanlaisia piirteitä kaikkien sukupuolten edustajissa.

mulla transitiota edeltävä kokemus oli sellainen et lapsena jne. tuntui että mun pitäisi olla tyttö ja jotenkin tunsin kans että olen kehollisesti(kin) poikkeava. se ei niinkään tuntunut että omassa ulkonäössä olis vikaa, kun silloin oli ylipäänsä niin vieraantunut itsestä kehollisena olentona että ei kyennyt ajattelemaan asiaa niin että itessä oisi jotain parannettavaa vaan et on niin kuin kokonaan väärin, mut ei ollut silloin mitään sanoja asialle eikä tiennyt että tää on joku "oikea juttu" vaan se oli vain tosi outo kokemus mistä ei voi kellekään puhua. opin transsukupuolisuuden olemassaolon vasta pari vuotta ennen kuin sen jo uskalsin itseeni 100 % yhdistää.

Samankaltaisia kokemuksia ennen sanallistamista oli itselläni kanssa. Tietyllä tapaa ihanankin tuttua kuultavaa, siis se, että joku muukin.

ripulipylly wrote: ↑

12 Jun 2024, 00:17

mulla transitiota edeltävä kokemus oli sellainen et lapsena jne. tuntui että mun pitäisi olla tyttö ja jotenkin tunsin kans että olen kehollisesti(kin) poikkeava. se ei niinkään tuntunut että omassa ulkonäössä olis vikaa, kun silloin oli ylipäänsä niin vieraantunut itsestä kehollisena olentona että ei kyennyt ajattelemaan asiaa niin että itessä oisi jotain parannettavaa vaan et on niin kuin kokonaan väärin, mut ei ollut silloin mitään sanoja asialle eikä tiennyt että tää on joku "oikea juttu" vaan se oli vain tosi outo kokemus mistä ei voi kellekään puhua. opin transsukupuolisuuden olemassaolon vasta pari vuotta ennen kuin sen jo uskalsin itseeni 100 % yhdistää.

no tää. toisinaan sitä jopa aattelee että on jopa ihan vetävän näköinen tyyppikin mutta se ei kuitenkaan tunnu oikealta, se ei oo minä joka sieltä peilistä takasin kattoo

ainiin oiskohan pitänyt kysyä saako quotata

jokatapauksessa silmien takana on joka kerta joku selittämätön suru, pettymys ja tyhjyys vaikka kuinka koittais olla tyytyväinen niihin kortteihin mitä on syntymässä ja (ekassa) murrosiässä saanut

varpu wrote: ↑

12 Jun 2024, 00:24

ainiin oiskohan pitänyt kysyä saako quotata

saa quotee juu

Pari vuotta sit yks noin 70-vuotias henkilö otti muhun yhteyttä ja sanoi jotenkin olevan innoissaan siitä, että meikäläinen on trans ja näin, ja sanoitti oman sukupuolikokemuksensa niin, että hän on monisukupuolinen. Niin se oli sillain ihana kohtaaminen, "we have always been here".

varpu wrote: ↑

12 Jun 2024, 00:23

ripulipylly wrote: ↑

12 Jun 2024, 00:17

mulla transitiota edeltävä kokemus oli sellainen et lapsena jne. tuntui että mun pitäisi olla tyttö ja jotenkin tunsin kans että olen kehollisesti(kin) poikkeava. se ei niinkään tuntunut että omassa ulkonäössä olis vikaa, kun silloin oli ylipäänsä niin vieraantunut itsestä kehollisena olentona että ei kyennyt ajattelemaan asiaa niin että itessä oisi jotain parannettavaa vaan et on niin kuin kokonaan väärin, mut ei ollut silloin mitään sanoja asialle eikä tiennyt että tää on joku "oikea juttu" vaan se oli vain tosi outo kokemus mistä ei voi kellekään puhua. opin transsukupuolisuuden olemassaolon vasta pari vuotta ennen kuin sen jo uskalsin itseeni 100 % yhdistää.

no tää. toisinaan sitä jopa aattelee että on jopa ihan vetävän näköinen tyyppikin mutta se ei kuitenkaan tunnu oikealta, se ei oo minä joka sieltä peilistä takasin kattoo

Joo, toi on kyllä itselläkin tunne usein. En vain ole sitä miltä näytän.

Runoilijan keho ei ole eteerinen hymy
eikä painijan saapas kaskelotin nahkaa.
Silti hämmennys poukkoilee alitajunnassa
harteilla harmaiden unien nuokkuessa.
Ne laskostuvat selkänikamille viittoina
ja nivelet naksahtelevat aamuyön valossa.

Sisäelimet suunnittelevat avointa murhaa
sukupuolielämän miettiessä eutanasiaa.
Kylmä ajatus viiltelee ihon alla
sähköisten supistuksien huutaessa.
Ne kuihtuvat selkänikamille käärmeinä
ja elimet poksahtelevat aamuyön valossa.

Pupillien kaivatessa suuntaviivoja
paniikki hieroo huulien limakalvoa.
Veren seisahdus sydänkammiossa
muistuttaa uskonnollista kokemusta.
Ne kuolevat selkänikamille aaveina
ja sävelet ränsistyvät aamuyön valossa.


Noin mä oon näitä tuntoja joskus parikymppisenä purkanut sanataiteella.

Lapsena harmitti, kun oma keho ei ollut runoilijan keho vaan joku duunarien lapsen keho. Niin siinä yhdistyy sitten latentti sukupuoliristiriita ja lapsena sanallistettu luokka-analyysi.