Muunsukupuolisuudesta ja elämästä
Posted: 24 Apr 2024, 09:52
Kirjoitin sosionomiopintojen aikana tämmösen kirjotuksen ku piti kirjoittaa jostain. Moni mun opiskelukaveri sanoi, että tekstin kautta alkoivat itse miettimään juttuja enemmän. Että jos kiinnostaa tämmönen aihe niin tässäpä tämä.
Muunsukupuolisuudesta ja elämästä
Sukupuoli on moninainen ilmiö ja sukupuolia on monia. Siinä voi olla monenlaisia ulottuvuuksia ja joillakin ihmisillä se voi myös vaihdella, kun taas toisilla ihmisillä se pysyy samana koko elämän ajan. Muunsukupuolisuus tarkoittaa sukupuoli-identiteettiä, joka ei ole yksiselitteisesti miehen tai naisen identiteetti, vaan näiden yhdistelmä tai jotain aivan muuta. Monille muunsukupuolisuus on henkilökohtainen, omaa sukupuolta kuvaava käsite. Länsimaisten esiintyvyystutkimusten mukaan noin neljä prosenttia ihmisistä on muunsukupuolisia. (Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus 2019.)
Muunsukupuolisten lippu – Nonbinary Pride
Uusi tasa-arvolaki, joka tuli voimaan 1.1.2015, ottaa huomioon sukupuolen moninaisuuden. Tasa-arvolaki kieltää syrjinnän sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella. Lisäksi tasa-arvolaki velvoittaa viranomaisia, koulutuksen järjestäjiä ja työnantajia ennaltaehkäisemään syrjintää sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella. (Tasa-arvovaltuutettu 2019.) Lain tunteminen ja sen mukaan toimiminen on osa sosiaalialalla toimimista. Sukupuolen moninaisuus ei siis ole mielipidekysymys.
Syrjintä jää usein huomaamatta, koska ihmiset pitävät syrjiviä rakenteita, asenteita ja mikroaggressioita normaaleina. Mikroaggressiot ovat arjessa tapahtuvaa viestintää, jolla tahallisesti tai tahattomasti vähätellään tai stereotypisoidaan tiettyjen ryhmien identiteettejä. Mikroaggressioiden haitalliset vaikutukset syntyvät niiden toistuvuudesta arjessa ja siitä, että niiden kuormittavuutta ei useinkaan ymmärretä. (Karvinen & Venesmäki 2019.)
Yhteiskunnassamme monet rakenteet ja käytännöt ovat rakentuneet heteronormin varaan. Samalla oletetaan, että henkilö kokee sukupuolensa samaksi kuin mikä syntymässä on määritelty. Usein puhutaan cis-heteronormatiivisuudesta, joka lähtee oletuksesta, että cis-heteroseksuaalisuus on luonnollinen ja toivottu seksuaalinen suuntautuminen sekä sukupuoli-identiteetti ja kaikki muut suuntautumiset ja identiteetit nähdään poikkeavina ja vähemmän toivottuina. Normi on yhteydessä cis-hetero-oletukseen; ihmiset oletetaan ensisijaisesti cis-heteroiksi, ellei toisin erikseen mainita. (THL 2018.)
Entäpä mitäs nämä termit tarkoittavat ja mitä meidän ammattilaisten pitäisi ottaa huomioon? Onneksi tietoa löytyy helposti netistä ja perusasioiden opetteluun ei mene varttia kauempaa. Kirjavinkki: Sukupuolena ihminen. Vaatimus ottaa asioista selvää on muunsukupuolisen Emilia Kokon mielestä kohtuullinen. (Yle 2019.)
Varsinkin ammattilaisten on hyvä olla perillä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä sekä käytettävästä terminologiasta. Oikeusministeriön koordinoima Rainbow Rights Promoting LGBTI Equality in Europe –hanke teki oppaan Tilaa moninaisuudelle! Opas seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuuden edistämiseen. ”Opas on suunnattu eri alojen ammattilaisille sekä viranomaisille, jotka työssään kohtaavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Jokainen ammattilainen tietää, että syrjintä on kiellettyä, mutta aina syrjivää käytöstä tai syrjiviä rakenteita ei ole helppo tunnistaa. Tässä oppaassa tarkastellaan erilaisia haasteita, joita sateenkaarevat ihmiset ovat muun muassa palveluissa kohdanneet sekä sitä, miten jokainen ammattilainen voi omassa työssään edistää yhdenvertaisuutta. Opas tekee näkyväksi asenteissa ja rakenteissa olevia haasteita ja esittää keinoja ylittää ne. Oppaaseen on koottu käytännön toimenpide-ehdotuksia, joiden avulla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjimättömyyttä ja yhdenvertaisuutta voidaan edistää henkilöstön ja toiminnan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelussa sekä myös laajemmin arjen työssä.” (Karvinen & Venesmäki 2019; Valtioneuvosto 2019.)
A-klinikkasäätiön Messiin-projektin tuotoksena ilmestyi vuonna 2007 opas Vedettiin viinaa ihan homona – Ei-heterot ja sukupuolen monimuotoisuus päihdepalveluissa. Oppaan tarkoituksen on lisätä ymmärrystä seksuaalisuuden, sukupuolen ja perhemuotojen moninaisuudesta sekä aihepiirin liittymisestä päihteiden käyttöön ja riippuvuuksiin. Oppaassa kerrotaan, että ammattilaisen tehtävänä on kehittää omaa ajattelua ja asenteitaan, mikään ammatillinen työote ei kykene peittämään asiakkaalta sitä, että ammattilaisella on ennakkoluuloja häntä kohtaan. Työnantajan velvollisuus on puuttua epäasialliseen asennoitumiseen, joka voi tulla esiin esimerkiksi kahvipöytäkeskusteluissa, joissa asiakkaista tai työtovereista puhutaan halventavasti tai epäkunnioittavasti. (Lydén 2007.)
Ammattilaisen ja työyhteisön vastuulla on koulutuksen ja asiantuntijuuden lisääminen, ei ole asiakkaan vastuulla olla ohjaaja tilanteessa, jossa asiakas itse tarvitsee tukea (Lydén 2007). Saman voisi katsoa pätevän muihinkin marginaaliryhmiin ja vähemmistöihin. Meidän opiskelijoiden ja ammattilaisten velvollisuus on siis ottaa asioista selvää, vaikkakin ideaali olisi, että asioita käsitellään osana sosionomin ydinosaamisopintoja. Ehkäpä tämä tapahtuu sosiaalialan lainsäädännön kurssilla.
Olen muunsukupuolinen. Juridisesti olen nainen, sillä Suomessa ei ole kolmatta juridista sukupuolta. Mikroaggressioita tulee vastaan jatkuvasti. Ulkonäköni vuoksi oletetaan, että olen nainen, samoin nimen perusteella. Myös monia muita ominaisuuksiani tarkkaillaan oletetun naiseuden viitekehyksestä. Minulle kerrotaan usein, että käytökseni tai sanani eivät ole sopivia, koska olen nainen. Ihmiset jaksavat ihmetellä sitä, että olen asiakeskeinen, käytännönläheinen, tykkään puutöistä, ilmaisen harvoin tunteitani, vihaan ruoanlaittoa ja en halua lapsia. Nämä asiat tuntuvat jostain syystä olevan ristiriidassa sen kanssa, että minulla on ihmisnaaraan lisääntymiselimet. Toisaalta pidän neulomisesta, virkkaamisesta ja leipomisesta, joita pidetään naisoletetuille sopivina puuhina.
Stereotypiat ovat väsyttäviä, varsinkin jos vuodesta ja sosiaalisista tilanteista toiseen ihmiset jaksavat kummastella asiaa. Monessa asiassa ihmiset haluavat tuoda ilmi sen, että minä olen erilainen, eivätkä minun oikeuteni oikeastaan ole niin tärkeitä, ei ainakaan niin tärkeitä kuin niiden, joita on enemmän. Monen mielestä on ihan ok päivitellä kummallisuuttani ääneen. Myös eristämistä outouden vuoksi on tapahtunut koulu- ja työyhteisöissä usein, ellei ryhmässä satu olemaan muita oudoiksi määriteltyjä. Useinhan eristämistä ei ymmärretä kiusaamisen muodoksi vaan se on oikeutettua johtuen yksilön ominaisuuksista. Minun oletetaan ottavan kaiken huumorilla tai että minun pitää ymmärtää, että outouteni on etuoikeutetussa asemassa oleville vaikea pala purtavaksi. Todella harva ymmärtää, miten paljon mikroaggressioita heidän sanoissaan tai teoissaan on. Harva hahmottaa, että toisen sukupuoli-identiteetistä puhuminen henkilön selän takana olisi jotenkin väärin. Vaikka moni niin tekee, se ei ole oikein.
Toisinaan minua ja muita vähemmistöjen edustajia kiukuttaa se, miten vähemmistöihin suhtaudutaan ja miten vähemmistöistä puhutaan. Usein annetaan ymmärtää, etteivät vähemmistöt saa tuohtua mistään vaan heidän pitää ymmärtää valta-asemassa olevia. Tätä kutsutaan sävypolisoinniksi (tone policing), joka tarkoittaa pyrkimystä kontrolloida vähemmistöön kuuluvan ihmisen tapaa reagoida. Siihen puuttuminen, minkälaiseen sävyyn sorretut puhuvat itseensä kohdistuvasta sorrosta ja/tai millaisella tunteella he reagoivat siihen. Tyypillistä sävypolisointia on vaatia sorretuilta rauhallisuutta ja asiallisuutta silloinkin, kun heihin kohdistuu sortoa. (Yle 2019.)
Muunsukupuolisuudesta ja elämästä
Sukupuoli on moninainen ilmiö ja sukupuolia on monia. Siinä voi olla monenlaisia ulottuvuuksia ja joillakin ihmisillä se voi myös vaihdella, kun taas toisilla ihmisillä se pysyy samana koko elämän ajan. Muunsukupuolisuus tarkoittaa sukupuoli-identiteettiä, joka ei ole yksiselitteisesti miehen tai naisen identiteetti, vaan näiden yhdistelmä tai jotain aivan muuta. Monille muunsukupuolisuus on henkilökohtainen, omaa sukupuolta kuvaava käsite. Länsimaisten esiintyvyystutkimusten mukaan noin neljä prosenttia ihmisistä on muunsukupuolisia. (Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus 2019.)
Muunsukupuolisten lippu – Nonbinary Pride
Uusi tasa-arvolaki, joka tuli voimaan 1.1.2015, ottaa huomioon sukupuolen moninaisuuden. Tasa-arvolaki kieltää syrjinnän sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella. Lisäksi tasa-arvolaki velvoittaa viranomaisia, koulutuksen järjestäjiä ja työnantajia ennaltaehkäisemään syrjintää sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella. (Tasa-arvovaltuutettu 2019.) Lain tunteminen ja sen mukaan toimiminen on osa sosiaalialalla toimimista. Sukupuolen moninaisuus ei siis ole mielipidekysymys.
Syrjintä jää usein huomaamatta, koska ihmiset pitävät syrjiviä rakenteita, asenteita ja mikroaggressioita normaaleina. Mikroaggressiot ovat arjessa tapahtuvaa viestintää, jolla tahallisesti tai tahattomasti vähätellään tai stereotypisoidaan tiettyjen ryhmien identiteettejä. Mikroaggressioiden haitalliset vaikutukset syntyvät niiden toistuvuudesta arjessa ja siitä, että niiden kuormittavuutta ei useinkaan ymmärretä. (Karvinen & Venesmäki 2019.)
Yhteiskunnassamme monet rakenteet ja käytännöt ovat rakentuneet heteronormin varaan. Samalla oletetaan, että henkilö kokee sukupuolensa samaksi kuin mikä syntymässä on määritelty. Usein puhutaan cis-heteronormatiivisuudesta, joka lähtee oletuksesta, että cis-heteroseksuaalisuus on luonnollinen ja toivottu seksuaalinen suuntautuminen sekä sukupuoli-identiteetti ja kaikki muut suuntautumiset ja identiteetit nähdään poikkeavina ja vähemmän toivottuina. Normi on yhteydessä cis-hetero-oletukseen; ihmiset oletetaan ensisijaisesti cis-heteroiksi, ellei toisin erikseen mainita. (THL 2018.)
Entäpä mitäs nämä termit tarkoittavat ja mitä meidän ammattilaisten pitäisi ottaa huomioon? Onneksi tietoa löytyy helposti netistä ja perusasioiden opetteluun ei mene varttia kauempaa. Kirjavinkki: Sukupuolena ihminen. Vaatimus ottaa asioista selvää on muunsukupuolisen Emilia Kokon mielestä kohtuullinen. (Yle 2019.)
Varsinkin ammattilaisten on hyvä olla perillä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä sekä käytettävästä terminologiasta. Oikeusministeriön koordinoima Rainbow Rights Promoting LGBTI Equality in Europe –hanke teki oppaan Tilaa moninaisuudelle! Opas seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuuden edistämiseen. ”Opas on suunnattu eri alojen ammattilaisille sekä viranomaisille, jotka työssään kohtaavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Jokainen ammattilainen tietää, että syrjintä on kiellettyä, mutta aina syrjivää käytöstä tai syrjiviä rakenteita ei ole helppo tunnistaa. Tässä oppaassa tarkastellaan erilaisia haasteita, joita sateenkaarevat ihmiset ovat muun muassa palveluissa kohdanneet sekä sitä, miten jokainen ammattilainen voi omassa työssään edistää yhdenvertaisuutta. Opas tekee näkyväksi asenteissa ja rakenteissa olevia haasteita ja esittää keinoja ylittää ne. Oppaaseen on koottu käytännön toimenpide-ehdotuksia, joiden avulla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjimättömyyttä ja yhdenvertaisuutta voidaan edistää henkilöstön ja toiminnan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelussa sekä myös laajemmin arjen työssä.” (Karvinen & Venesmäki 2019; Valtioneuvosto 2019.)
A-klinikkasäätiön Messiin-projektin tuotoksena ilmestyi vuonna 2007 opas Vedettiin viinaa ihan homona – Ei-heterot ja sukupuolen monimuotoisuus päihdepalveluissa. Oppaan tarkoituksen on lisätä ymmärrystä seksuaalisuuden, sukupuolen ja perhemuotojen moninaisuudesta sekä aihepiirin liittymisestä päihteiden käyttöön ja riippuvuuksiin. Oppaassa kerrotaan, että ammattilaisen tehtävänä on kehittää omaa ajattelua ja asenteitaan, mikään ammatillinen työote ei kykene peittämään asiakkaalta sitä, että ammattilaisella on ennakkoluuloja häntä kohtaan. Työnantajan velvollisuus on puuttua epäasialliseen asennoitumiseen, joka voi tulla esiin esimerkiksi kahvipöytäkeskusteluissa, joissa asiakkaista tai työtovereista puhutaan halventavasti tai epäkunnioittavasti. (Lydén 2007.)
Ammattilaisen ja työyhteisön vastuulla on koulutuksen ja asiantuntijuuden lisääminen, ei ole asiakkaan vastuulla olla ohjaaja tilanteessa, jossa asiakas itse tarvitsee tukea (Lydén 2007). Saman voisi katsoa pätevän muihinkin marginaaliryhmiin ja vähemmistöihin. Meidän opiskelijoiden ja ammattilaisten velvollisuus on siis ottaa asioista selvää, vaikkakin ideaali olisi, että asioita käsitellään osana sosionomin ydinosaamisopintoja. Ehkäpä tämä tapahtuu sosiaalialan lainsäädännön kurssilla.
Olen muunsukupuolinen. Juridisesti olen nainen, sillä Suomessa ei ole kolmatta juridista sukupuolta. Mikroaggressioita tulee vastaan jatkuvasti. Ulkonäköni vuoksi oletetaan, että olen nainen, samoin nimen perusteella. Myös monia muita ominaisuuksiani tarkkaillaan oletetun naiseuden viitekehyksestä. Minulle kerrotaan usein, että käytökseni tai sanani eivät ole sopivia, koska olen nainen. Ihmiset jaksavat ihmetellä sitä, että olen asiakeskeinen, käytännönläheinen, tykkään puutöistä, ilmaisen harvoin tunteitani, vihaan ruoanlaittoa ja en halua lapsia. Nämä asiat tuntuvat jostain syystä olevan ristiriidassa sen kanssa, että minulla on ihmisnaaraan lisääntymiselimet. Toisaalta pidän neulomisesta, virkkaamisesta ja leipomisesta, joita pidetään naisoletetuille sopivina puuhina.
Stereotypiat ovat väsyttäviä, varsinkin jos vuodesta ja sosiaalisista tilanteista toiseen ihmiset jaksavat kummastella asiaa. Monessa asiassa ihmiset haluavat tuoda ilmi sen, että minä olen erilainen, eivätkä minun oikeuteni oikeastaan ole niin tärkeitä, ei ainakaan niin tärkeitä kuin niiden, joita on enemmän. Monen mielestä on ihan ok päivitellä kummallisuuttani ääneen. Myös eristämistä outouden vuoksi on tapahtunut koulu- ja työyhteisöissä usein, ellei ryhmässä satu olemaan muita oudoiksi määriteltyjä. Useinhan eristämistä ei ymmärretä kiusaamisen muodoksi vaan se on oikeutettua johtuen yksilön ominaisuuksista. Minun oletetaan ottavan kaiken huumorilla tai että minun pitää ymmärtää, että outouteni on etuoikeutetussa asemassa oleville vaikea pala purtavaksi. Todella harva ymmärtää, miten paljon mikroaggressioita heidän sanoissaan tai teoissaan on. Harva hahmottaa, että toisen sukupuoli-identiteetistä puhuminen henkilön selän takana olisi jotenkin väärin. Vaikka moni niin tekee, se ei ole oikein.
Toisinaan minua ja muita vähemmistöjen edustajia kiukuttaa se, miten vähemmistöihin suhtaudutaan ja miten vähemmistöistä puhutaan. Usein annetaan ymmärtää, etteivät vähemmistöt saa tuohtua mistään vaan heidän pitää ymmärtää valta-asemassa olevia. Tätä kutsutaan sävypolisoinniksi (tone policing), joka tarkoittaa pyrkimystä kontrolloida vähemmistöön kuuluvan ihmisen tapaa reagoida. Siihen puuttuminen, minkälaiseen sävyyn sorretut puhuvat itseensä kohdistuvasta sorrosta ja/tai millaisella tunteella he reagoivat siihen. Tyypillistä sävypolisointia on vaatia sorretuilta rauhallisuutta ja asiallisuutta silloinkin, kun heihin kohdistuu sortoa. (Yle 2019.)
