Punk in Finland

Eli korkeaan asemaan nostettujen taiteilijoiden pilkkaamista. Otetaan heti helpot alta pois.

Kirjallisuus:

David Foster Wallace. Päättymätön riemun suomennos oli ilmestyessään vuoden kulttuuritapaus ja Kari Hotakaisen mesenaattityötäkin kiiteltiin. Kukaan ei vain pysähtynyt miettimään, että kannattaako koko kirjaa kääntää. Ilmanaikuista ja pikkunäppärää ”oivallusta” toisensa perään. Tällainen Erlend Loen Supernaiivi ihmisille, jotka eivät koskaan kasvaneet aikuisiksi.

Hermann Hesse. Perinteet velvoittavat.

Elokuvat:

Takashi Miike. Japanilainen shokkiohjaaja on shokeerannut allekirjoittaneen yhden kerran: tehdessään ihan säädyllisen samuraielokuvan. Muuten miehen tuotanto on sellaista suoraan videolle -kamaa, mutta jostain syystä Ichi the Killerin aikaan maailma oli sellainen, että kulttimaine tuli pyytämättäkin.

Michael Haneke. Loppusoinnun lisäksi tätä Itävallan auteuria yhdistävät Miikeen oikeastaan samat kriittiset sanat. Funny Games on top5 huonoimmat elokuvat mitä olen nähnyt. Joo se on hei mediakritiikkiä. No niin ovat Sanna Ukkolan kolumnitkin.

Katotaan riittääkö näistä juttua vai pitääkö jatkaa vielä

Aika kova ja ahkera Miike-fani saa kyllä että tyypin kaikki elokuvat kattoo ja niistä tykkää.

ihan hyviä steitmenttejä, mutta ethän se edes pilkannut (välttämättä) ko. taiteilijoita vaan niiden yksittäisiä teoksia. pl. hesse

visitor q on täydellinen elokuva

Penis origamissa epäonnistuminen wrote: ↑

18 Jun 2024, 20:09

ihan hyviä steitmenttejä, mutta ethän se edes pilkannut (välttämättä) ko. taiteilijoita vaan niiden yksittäisiä teoksia. pl. hesse

No siis kyllä tässä implikoitiin, että jokainen näistä on taiteilijana epäonnistunut silmissäni!

audition on ainoa takashi miiken elokuva, jonka olen nähnyt. ja se oli oikeastaan kauhuelokuvaksi naamioitu leffa yksinäisyydestä. hanekelta pidin itse valkoisesta nauhasta paljon enemmän kuin funny gamesista.

First Love (2019) oli helvetin hyvä Miike.

jotkut diggaa wallacen esseistä. mää sain tosin tokalla yrittämällä luettua päättymättömän riemun viime kesänä. ja vaikka ensiyrittämällä tuntui, että kyseessä on kirja, jota pontus purokuru (tai eetu viren) varmaan fanittaa, niin lopulta loppuun luettuani mielipide muuttui. huolimatta erikoislaatuisista henkilöhahmoista ja superyksityiskohtaisesta kerronnasta se oli lopulta todellinen "lukuromsku" ja myös eräällä tavalla surullinen kuvaus narsismista ja ironiasta.

siis tuollaisista amerikkalaisuuden "perustunteista"

mutta eihän se wallace mikään thomas mann sentään ole...

lit/filmbro scum: the topik

seuraavaks vaikka aronofsky ja trier ja pynchon tai en tiiä

pidetään symposium wrote: ↑

18 Jun 2024, 20:16

lit/filmbro scum: the topik

seuraavaks vaikka aronofsky ja trier ja pynchon tai en tiiä

no aronofsky onkin ihan täyttä paskaa.

Aronofsky on paska ja Trier hupiukko, mutta Pynchonia ette hauku

ei se melancholiakaan tosijjaan niin kaksinen ollut. dogville muistaakseni ihajjees, tosin sen katsomisesta on miltei 20 vuotta aikaa.