Toksinen terapiakulttuuri

[vähemmän hirveä nimimerkki]

terapiateollisuus on pyrkimässä samaan ku shampooteollisuus. saamaan ihmiset uskomaan tuotteensa välttämättömäksi. epäilen kyl ettei omassa tuttavapiirissä hirveesti oo terapiassa käyneitä. tai ainakin vähemmän ku shampoon käyttäjiä.

mulla tulee ihan vitusti hilsettä jos en käytä sampoota, ja viikon-parin sampoottomuuskokeilu ei ole auttanut vielä yhtään

[Henkkamaukka Perusjätkä]

terapiateollisuus on pyrkimässä samaan ku shampooteollisuus. saamaan ihmiset uskomaan tuotteensa välttämättömäksi. epäilen kyl ettei omassa tuttavapiirissä hirveesti oo terapiassa käyneitä. tai ainakin vähemmän ku shampoon käyttäjiä.

Silloin kun mulla oli pitkä tukka niin oli ihan pakko pestä säännöllisesti tukka shampoolla. Joskus piti herätä yöllä kovaan kutinaan ja pestä lavuaarissa, koska ei kestänyt. Ei kutittanut markkinamies vaan päänahka

[Mörkyli]

en nyt hirveän rakentavasti ja nyansoidusti ilmaissut asiaani mutta voi veljet mikä väärinymmärrysten värisuora

Joo kattelen täällä ihan tätä kun vähän valikoivia nää reaktiot tässä topsussa.

[Hupakko]

terapiateollisuus on pyrkimässä samaan ku shampooteollisuus. saamaan ihmiset uskomaan tuotteensa välttämättömäksi. epäilen kyl ettei omassa tuttavapiirissä hirveesti oo terapiassa käyneitä.

Siis kai kaikki teollisuudenhaarat unelmoivat tästä. Toiset onnistuvat paremmin kuin toiset.

Ei omassakaan keski-ikää lähestyvässä tuttavapiirissä. Mut sit opiskelujen myötä tutustuin paljon parikymppisiin ihmisiin, ja siellä kyllä terapiassa käynti oli ihan normijuttu, ja siitä puhuttiin. Tämä on siis ehdottomasti hyvä asia, mutta sitten kun välillä kuului niitä "kaikkien pitää mennä terapiaan" ja "ei voi olla hyvä tulevassa ammatissa jos ei oo käynyt terapiassa" -kommentteja, niin vähän kyllä pisti miettimään.

[Sergio Pissahätä]

en nyt hirveän rakentavasti ja nyansoidusti ilmaissut asiaani mutta voi veljet mikä väärinymmärrysten värisuora

Joo kattelen täällä ihan tätä kun vähän valikoivia nää reaktiot tässä topsussa.

luulen että se että en osaa puhua tästä asiasta rakentavasti johtuu siitä, että koen itse esim. tunnetyön todella raskaana ja olen joutunut tosi paljon opettelemaan sitä, joten olen uupunut ja katkera ja toivon vaan, että saisin riittävästi psyykkistä hoivaa itsekin

[Didier Aciermont]

No eniten siinä ärsyttää toi, että ajatellaan sen "toksisen maskuliisuuden" olevan joidenkin mätien (tai ylipäätään yksilöiden) vika, joka voitais fiksata jollain terapiaistunnolla niin kuin yksilön katkennut jalka jossain ortopedilla.

Tässä kohtaa voi varmaan kaivaa noi kaikki uusliberalismikritiikit yms. perusjutut käyttöön ja sanoa, että just tässä kohtaa monesti toi terapiakulttuuri paiskaa armottoman hyvin kättä kaiken yksilökeskeisen "itsekasvatuksen ja tee itsestäsi paras mahdollinen versio" -lätinän kanssa.

juu tää toki, hyvä sanoa itsestään selvä asia kyllä kun se monesti unohtuu. Mutta unelmien maailmassa terapia/vastaavat käytännöt ei ole vain yksilöllinen projekti ja kaupallinen hyödyke vaan osa yhteisön yhteistä hoivaa

Valitettavasti emme elä unelmien maailmassa ja huonompaan suuntaan mennään kokoajan.

[Sergio Pissahätä]

istun muuten just tässä semmosella luennolla, jossa käsitellään hoivan, intersektionaalisen feminismin ja nykytaiteen kuratoinnin suhdetta

[Testo Torture]

no siis tässä nyt puhutaan laajemmin terapiakulttuurista, sekä siitä diskurssista mikä siinä mättää -- kuten ehkä siitä huomaa, niin täällä ollaan ihan asiallisesti keskusteltu mikä siinä on makrotasolla kenties pielessä.

Jos siitä huolimatta tullaan paukuttaan, että "no menkää siitä huolimatta terapiaan", niin emmä tiiä voiko sitä mitenkään kovin rakentavasti ymmärtää.

[Didier Aciermont]

mut olen kyllä silti sitä mieltä että miehet vois keskimäärin enemmän tehdä työtä toksisen maskuliinisuuden aiheuttaman kärsimyksen (omansa ja muiden) kitkemiseksi

auttaako antifasistinen tunnetaitokerho suurestikin koko yhteiskuntaa halkovaan ongelmaan? tolleen perusajatuksestasi en toki ole mitenkään eri mieltä

[Äŋ, verinokkaeläin 囧]

terapiateollisuus on pyrkimässä samaan ku shampooteollisuus. saamaan ihmiset uskomaan tuotteensa välttämättömäksi. epäilen kyl ettei omassa tuttavapiirissä hirveesti oo terapiassa käyneitä. tai ainakin vähemmän ku shampoon käyttäjiä.

Silloin kun mulla oli pitkä tukka niin oli ihan pakko pestä säännöllisesti tukka shampoolla. Joskus piti herätä yöllä kovaan kutinaan ja pestä lavuaarissa, koska ei kestänyt. Ei kutittanut markkinamies vaan päänahka

mut kutittiko päänahka siksi, että olit pessyt sitä vuosikaudet shampoolla...

[Tollundin mies]

Tässä kohtaa voi varmaan kaivaa noi kaikki uusliberalismikritiikit yms. perusjutut käyttöön ja sanoa, että just tässä kohtaa monesti toi terapiakulttuuri paiskaa armottoman hyvin kättä kaiken yksilökeskeisen "itsekasvatuksen ja tee itsestäsi paras mahdollinen versio" -lätinän kanssa.

Just olin kirjottamassa melko lailla saman asian eri sanoin, mutta esikatseluvaiheessa huomasin tussiksen ehtineen ensin.

En ole tämänkään asian asiantuntija, paitsi vähän, mutta tästähän on kyllä runsaasti akateemista lätinää myös olemassa. Suomeksi on olemassa kirja Terapeuttinen valta, kansainvälisistä tekijöistä esimerkiksi sosiologi Eva Illouzin jutut käyvät kritiikistä. Niin ikään Alain Ehrenbergin jutut masennuksesta ovat suositeltavaa luettavaa.

Voidaan varmaankin siis erottaa "toksinen terapiakulttuuri" (jos yo. hommaa haluaa sellaiseksi kutsua) ja sitten se sinällään ihan kannatettava ajatus, että suomalaisten äijätyypilliseksi kasvaneiden olisi ihan hyvä osata ilmaista itseään muutenkin kuin vaikenemalla.

[Didier Aciermont]

Kun miehille annettiin lupa puhua tunteistaan ja käsitellä kärsimyksiään niin kohdattiin pilkkaa ja alentuvaa suhtautumista, että löysimme lopulta viiteryhmämme Jordan Petersonin ja Andrew Taten ympäriltä.

[tekstendääriä naulan kantaan]

no siis tässä nyt puhutaan laajemmin terapiakulttuurista, sekä siitä diskurssista mikä siinä mättää -- kuten ehkä siitä huomaa, niin täällä ollaan ihan asiallisesti keskusteltu mikä siinä on makrotasolla kenties pielessä.

Jos siitä huolimatta tullaan paukuttaan, että "no menkää siitä huolimatta terapiaan", niin emmä tiiä voiko sitä mitenkään kovin rakentavasti ymmärtää.

Kop.

[Sergio Pissahätä]

mut olen kyllä silti sitä mieltä että miehet vois keskimäärin enemmän tehdä työtä toksisen maskuliinisuuden aiheuttaman kärsimyksen (omansa ja muiden) kitkemiseksi

auttaako antifasistinen tunnetaitokerho suurestikin koko yhteiskuntaa halkovaan ongelmaan? tolleen perusajatuksestasi en toki ole mitenkään eri mieltä

ei niitä ongelmia kerralla ratkota, vaan murunen kerrallaan. Parempi aloittaa tehden jotain kuin vaan katella vaan kun maailma palaa. Toki voi tehdä jotain muutakin ku kerhoilla

[Uutiset ja mää]

terapiateollisuus on pyrkimässä samaan ku shampooteollisuus. saamaan ihmiset uskomaan tuotteensa välttämättömäksi. epäilen kyl ettei omassa tuttavapiirissä hirveesti oo terapiassa käyneitä. tai ainakin vähemmän ku shampoon käyttäjiä.

Silloin kun mulla oli pitkä tukka niin oli ihan pakko pestä säännöllisesti tukka shampoolla. Joskus piti herätä yöllä kovaan kutinaan ja pestä lavuaarissa, koska ei kestänyt. Ei kutittanut markkinamies vaan päänahka

mut kutittiko päänahka siksi, että olit pessyt sitä vuosikaudet shampoolla...

Ite olin joku yli kymmenen vuotta käyttämättä sampoota ja joku kuukausi tai pari alkuun oli vähän ikävää kun hiukset rasvoittuivat ihan hemmetisti ja samoin päänahka ja päänahka myös kutisi. Mutta homma tasaantui sittemmin.