Toksinen terapiakulttuuri

[Riena]

Sit vaik psykoterapia on hyvä, niin lääketieteellisessä aikakauskirjassa on kans hyvä. Lihavoitu kohta terapiakulttuuria mietittäessä suht olennainen.

Psykoterapia on tutkitusti hyödyllinen ja riittämättömästi käytetty hoito useissa psykiatrisissa sairauksissa. Sitä tulee arvioida samoin kuin kaikkia muitakin hoitoja ja ymmärtää myös hoidon rajoitteet sekä hoidon aiheuttamat mahdolliset haittatapahtumat. Tietämättömyys psykoterapiatutkimuksen tuloksista voi johtaa psykoterapian idealisointiin hoitomuotona. Psykoterapiaan, kuten kaikkiin tehokkaisiin hoitoihin, liittyy myös haittavaikutuksia, joiden laatu vaihtelee vähäisistä vakaviin. Haittavaikutuksia ei tunneta, ja niiden luokitteluun ja arviointiin ei ole vielä olemassa kansainvälisesti hyväksyttyä toimintamallia. Hoitojen tuloksellisuuden seuranta vain kliinisesti ja laadullisesti arvioiden ei ole asianmukaista. Psykoterapioiden seurantaan on nyt avautunut psykoterapian laaturekisteri, johon jatkossa tulee saada potilas- ja terapeuttikohtainen tieto kaikista yhteiskunnan tukemista psykoterapiamuodoista.

https://www.duodecimlehti.fi/duo15040

[Peukaloisen retket]

Se mikä kyllä vituttaa välillä on, että maailmaa viedään ehdoin tahdoin päin helvettiä (kapitalismi, ilmastonmuutos jne) ja kaikkien olot esim. töissä, koulussa, taloudellisesti yms. paskotaan ja sitten, kun ihminen menee siitä luonnollisesti vähän paskaksi niin se on mielisairas ja ongelma, joka pitää hoitaa eikä noi vitun psykopaatit, jotka tilanteen ovat luoneet.

[Didier Aciermont]

Se mikä kyllä vituttaa välillä on, että maailmaa viedään ehdoin tahdoin päin helvettiä (kapitalismi, ilmastonmuutos jne) ja kaikkien olot esim. töissä, koulussa, taloudellisesti yms. paskotaan ja sitten, kun ihminen menee siitä luonnollisesti vähän paskaksi niin se on mielisairas ja ongelma, joka pitää hoitaa eikä noi vitun psykopaatit, jotka tilanteen ovat luoneet.

Guns not therapy on vaalisloganini jos lähden joskus ehdolle. Pitää kyllä jotenkin tarkentaa, että ne on tarkoitettu valtaapitävien vallasta ajamiseen.

[Sergio Pissahätä]

siis itellä yks tunteidenkäsittelyjutuista mitä terapiassa opin oli nimenomaa sen erottaminen että millon (ja miten) niiden tunteiden äärelle kannattaa pysähtyä pidemmäks aikaa ja millon ei. ettei luikahda välttelemiseks muttei myöskää märehtimiseks. et eihä terapian idea oo mikää semmone että nyt vatvotaa jokasta asiaa perin pohjin

Varmasti näin mutta mitä tommoseen "toksiseen" terapiakulttuuriin tulee niin tämmöiset tunnetaidot tai niiden kehittäminen/kehittyminen ei ole mikään terapian yksinoikeus, tai että aina automaattisesti kannattaisi lähestyä noita asioita terapian kautta.

ja itse kommentoin tätä asiaa feministisestä kulmasta, koska monesti se opettaminen & opettelun tukeminen jää naisille ja naiseksi sosiaalistetuille. Ja siitäkös riemu reppeyty

[Uutiset ja mää]

Se mikä kyllä vituttaa välillä on, että maailmaa viedään ehdoin tahdoin päin helvettiä (kapitalismi, ilmastonmuutos jne) ja kaikkien olot esim. töissä, koulussa, taloudellisesti yms. paskotaan ja sitten, kun ihminen menee siitä luonnollisesti vähän paskaksi niin se on mielisairas ja ongelma, joka pitää hoitaa eikä noi vitun psykopaatit, jotka tilanteen ovat luoneet.

Guns not therapy on vaalisloganini jos lähden joskus ehdolle. Pitää kyllä jotenkin tarkentaa, että ne on tarkoitettu valtaapitävien vallasta ajamiseen.

Eli jos vaalislogan toimii, jengi ajaa sut asein pois.

[Testo Torture]

Se mikä kyllä vituttaa välillä on, että maailmaa viedään ehdoin tahdoin päin helvettiä (kapitalismi, ilmastonmuutos jne) ja kaikkien olot esim. töissä, koulussa, taloudellisesti yms. paskotaan ja sitten, kun ihminen menee siitä luonnollisesti vähän paskaksi niin se on mielisairas ja ongelma, joka pitää hoitaa eikä noi vitun psykopaatit, jotka tilanteen ovat luoneet.

Jep!

Vähän niinq se Hesarin taannoinen pääkirjoitus, jossa kirjoitettiin muka huolissaan nuorten mielenterveysongelmista, mutta lähinnä tiivistettiin se siihen, että vanhempien pitäis pakittaa kasvatushommissa muutama vuoskymmen taaksepäin. Ei siis terapiakulttuuria tää, mutta ongelma on sama kuin siinä "toksisessa terapiakulttuurissa": peitetään monisyisiä ongelmia vain yksilöiden tai yksilöityjen asioiden kontolle, jolloin kokonaiskuva jää todella kapeaksi ja mähmäiseksi.

[Didier Aciermont]

Se mikä kyllä vituttaa välillä on, että maailmaa viedään ehdoin tahdoin päin helvettiä (kapitalismi, ilmastonmuutos jne) ja kaikkien olot esim. töissä, koulussa, taloudellisesti yms. paskotaan ja sitten, kun ihminen menee siitä luonnollisesti vähän paskaksi niin se on mielisairas ja ongelma, joka pitää hoitaa eikä noi vitun psykopaatit, jotka tilanteen ovat luoneet.

Guns not therapy on vaalisloganini jos lähden joskus ehdolle. Pitää kyllä jotenkin tarkentaa, että ne on tarkoitettu valtaapitävien vallasta ajamiseen.

Eli jos vaalislogan toimii, jengi ajaa sut asein pois.

Ehkä tätä täytyy vielä hioa

[Sergio Pissahätä]

mutta koska en jaksa analysoida sitä pirttimaan paskaa kolumnia nyt, menenkin KÄSITTELEMÄÄN TUNTEITANi tuonne ulos, koska vituttaa ja turhauttaa. Ja jospa löytäisin kaverin pihalle kasvaneelle tatille

[vähemmän hirveä nimimerkki]

Se mikä kyllä vituttaa välillä on, että maailmaa viedään ehdoin tahdoin päin helvettiä (kapitalismi, ilmastonmuutos jne) ja kaikkien olot esim. töissä, koulussa, taloudellisesti yms. paskotaan ja sitten, kun ihminen menee siitä luonnollisesti vähän paskaksi niin se on mielisairas ja ongelma, joka pitää hoitaa eikä noi vitun psykopaatit, jotka tilanteen ovat luoneet.

tässä on mielestäni kiinnostava paradoksi sen suhteen, että joka tapauksessahan ihmisen pitää elämässä osata hyväksyä kurjuuden ja julmuuden olemassaolo, ja jonkun 1800-luvun kainuulaisen pienviljelijän olemassaolo on varmasti ollut paljon julmempaa sen suhteen kuin 2020-luvun kaupunkilaisnuoren; mutta sitten väittäisin että kun ihminen kykenee siihen hyväksyntään, niin se ei tee siitä parempaa kapitalismin ratasta vaan päinvastoin saa sen halveksumaan järjestelmälle olennaista statuskilpailua, joten kuitenkaan ihan sellainen täydellinen hyväksyntä ei ole sitä mitä systeemi haluaa

[Uutiset ja mää]

Se mikä kyllä vituttaa välillä on, että maailmaa viedään ehdoin tahdoin päin helvettiä (kapitalismi, ilmastonmuutos jne) ja kaikkien olot esim. töissä, koulussa, taloudellisesti yms. paskotaan ja sitten, kun ihminen menee siitä luonnollisesti vähän paskaksi niin se on mielisairas ja ongelma, joka pitää hoitaa eikä noi vitun psykopaatit, jotka tilanteen ovat luoneet.

Jep!

Vähän niinq se Hesarin taannoinen pääkirjoitus, jossa kirjoitettiin muka huolissaan nuorten mielenterveysongelmista, mutta lähinnä tiivistettiin se siihen, että vanhempien pitäis pakittaa kasvatushommissa muutama vuoskymmen taaksepäin. Ei siis terapiakulttuuria tää, mutta ongelma on sama kuin siinä "toksisessa terapiakulttuurissa": peitetään monisyisiä ongelmia vain yksilöiden tai yksilöityjen asioiden kontolle, jolloin kokonaiskuva jää todella kapeaksi ja mähmäiseksi.

Niin, ja sitten jos nimetään joku ongelma, sanotaan nyt vaikka älypuhelimet, ei kuitenkaan haluta edes kehittää potentiaalisia ratkaisuja siihen nimettyyn ongelmaan.

[Uutiset ja mää]

mutta koska en jaksa analysoida sitä pirttimaan paskaa kolumnia nyt, menenkin KÄSITTELEMÄÄN TUNTEITANi tuonne ulos, koska vituttaa ja turhauttaa. Ja jospa löytäisin kaverin pihalle kasvaneelle tatille

Alkaa mennä jo todella off-topiciksi mutta tosta vatvomissivujuonteesta tuli mieleen että olen itsessäni huomannut, että ulos meneminen on kyllä todella tehokas tapa tunnistaa relevantteja tunteita. Siis tyyliin silleen että jos vielä 10 kilometrin kävelyn jälkeen harmittaa, niin kyseessä on joku oikea ongelma jolle on syytä koettaa tehdä jotain.

[Mörkyli]

Mä oon tässä miettinyt tuota toksista terapiakulttuuria tai lähinnä tuota terapian näkemistä ratkaisuna kaikkeen. Terapiasta voi olla todella paljon hyötyä, kun se on oikea-aikaista ja että asiakkaalla on sisäinen motivaatio siihen. Omassa duunissa monella asiakkaalla oli ajatus, että jonkilainen terapia (tarkoittaen yleensä kuntoutuspsykoterapiaa) passiivisesti vaan muuttaa elämän ja poistaa pahan olon. Ettei oikeestaan tiedetty, että mitä se kuntoutuspsykoterapia vaikka on ja millaisia asioita se saattaa tuoda eteen ja että pitää myös itse ajatella. Ja kun nyt tätä kirjoittelin niin huomasin että mymmelin laittamassa duodecim-artikkelissa oli paremmin ilmaistuna samaa juttua.

[Huolestunut keskiluokka]

Se mikä kyllä vituttaa välillä on, että maailmaa viedään ehdoin tahdoin päin helvettiä (kapitalismi, ilmastonmuutos jne) ja kaikkien olot esim. töissä, koulussa, taloudellisesti yms. paskotaan ja sitten, kun ihminen menee siitä luonnollisesti vähän paskaksi niin se on mielisairas ja ongelma, joka pitää hoitaa eikä noi vitun psykopaatit, jotka tilanteen ovat luoneet.

onhan se näinkin, mut en mä näe esimerkiksi terapiassa käymistäkään ongelman ytimenä, kun en kaikenlaisten ongelmien ratkaisunakaan.

Mun kokemus on, että ylipäätään aina kun olen mitään mielenterveystukipalveluja käyttänyt, niin siellä on oltu mun puolella kapitalismin paineita ja vaatimuksia vastaan. Mut jos sitä kapitalismia ei voi heti tuosta purkaa, niin siinä samalla hoidon tarkoitus on tehdä sellaiseen osallistuvan elämästä siinä kapitalismissakin parempaa.

Ja siis ei mielenterveyspalveluista ole tuollaista häpeää ja "mielisairas"-stigmaa päälleni syydetty, sellainen tulee ihan muualta, esim. vanhemmiltani sukupolvineen, fasisteilta yms.

[Pierrot le Fou]

Se mikä kyllä vituttaa välillä on, että maailmaa viedään ehdoin tahdoin päin helvettiä (kapitalismi, ilmastonmuutos jne) ja kaikkien olot esim. töissä, koulussa, taloudellisesti yms. paskotaan ja sitten, kun ihminen menee siitä luonnollisesti vähän paskaksi niin se on mielisairas ja ongelma, joka pitää hoitaa eikä noi vitun psykopaatit, jotka tilanteen ovat luoneet.

tässä on mielestäni kiinnostava paradoksi sen suhteen, että joka tapauksessahan ihmisen pitää elämässä osata hyväksyä kurjuuden ja julmuuden olemassaolo, ja jonkun 1800-luvun kainuulaisen pienviljelijän olemassaolo on varmasti ollut paljon julmempaa sen suhteen kuin 2020-luvun kaupunkilaisnuoren; mutta sitten väittäisin että kun ihminen kykenee siihen hyväksyntään, niin se ei tee siitä parempaa kapitalismin ratasta vaan päinvastoin saa sen halveksumaan järjestelmälle olennaista statuskilpailua, joten kuitenkaan ihan sellainen täydellinen hyväksyntä ei ole sitä mitä systeemi haluaa

Historiaton väite

[Peukaloisen retket]

Se mikä kyllä vituttaa välillä on, että maailmaa viedään ehdoin tahdoin päin helvettiä (kapitalismi, ilmastonmuutos jne) ja kaikkien olot esim. töissä, koulussa, taloudellisesti yms. paskotaan ja sitten, kun ihminen menee siitä luonnollisesti vähän paskaksi niin se on mielisairas ja ongelma, joka pitää hoitaa eikä noi vitun psykopaatit, jotka tilanteen ovat luoneet.

tässä on mielestäni kiinnostava paradoksi sen suhteen, että joka tapauksessahan ihmisen pitää elämässä osata hyväksyä kurjuuden ja julmuuden olemassaolo, ja jonkun 1800-luvun kainuulaisen pienviljelijän olemassaolo on varmasti ollut paljon julmempaa sen suhteen kuin 2020-luvun kaupunkilaisnuoren; mutta sitten väittäisin että kun ihminen kykenee siihen hyväksyntään, niin se ei tee siitä parempaa kapitalismin ratasta vaan päinvastoin saa sen halveksumaan järjestelmälle olennaista statuskilpailua, joten kuitenkaan ihan sellainen täydellinen hyväksyntä ei ole sitä mitä systeemi haluaa

No näin just. Mut vaikka olen samaa mieltä sinäänsä vertauksesta 1800-luvun kainuulaiseen pienviljelijään, niin toisaalta en usko, että sen tarvitsi kelailla koko lajinsa mahdollista tuhoutumista (puhumattakaan lukuisista muista lajeista siinä samalla) tai vähintään sivilisaatioiden romahtamista ja hirveetä kaaosta ja että tehdäkö lisää lapsia maailmaan, jossa tällaiset uhkakuvat roikkuvat ilmassa.