Punk in Finland

Oon nyt media-alan opiskelijana jotenkin herkistynyt tällaisille. Äsken tuli telkkarista Perjantai-minidokkari jostain syväjäädytysjormasta niin siinä näytettiin varmaan 20 kertaa kun tää tyyppi kävelee kaupungilla äänen puhuessa taustalla. Sit jos yritetään jostain todella banaalistakin aiheesta tehdä ”syvällinen” niin joku tyyppi seisoo sivusta kuvattuna ikkunaan päin hailakassa päivänvalolammikossa, jne. Tuntuu että ihan kaikki infopläjäykset ei ihan kanna av-muodossa mutta kaiken pitää olla jotain videota nykyään niin

Topic seurantaan koska kiinnostaa miettiä tämmöisiä elokuvissa ja tv:ssä

Irtokenkä kolaripaikalla.

Vittuuntuneena jupisten katsotaan sälekaihtimien välistä ulos niin että kurkistusaukko venytetään yhden käden sormilla kaihtimiin.

se mitä yhessä vaiheessa piti olla leffoisssa että esitellään hahmot niin, että tulee freeze frame jossa hahmon nimi ja joku infoplöräytys sen alla. juku että ne oli paskoja

Ymmärrän kyllä vitutuksen, mutta noita keinoja käytetään siis siksi, koska ne on eräänlaista kuvannollisen kerronnan peruskieltä. Jotkut art house -leffat koittaa rikkoa ihan tarkotuksella näitä ja tuloksena on että osa jengi valittaa ettei ymmärrä mitään. Sellasta tasapainotteluahan se on!

Todella järeä kirja, en suosittele ns. yhtään kenellekkään

Just parhaita

Varsinki tollaset Ylen dokkarit, ne on täynnä kliseitä just siks että ne on suunnattu tosi laajalle yleisölle

Netflix dokkarit alkaa aina silleen että kuvataan sohvaa tai tuolia, haastateltava astuu siihen, kysyy voidaanko aloittaa ja sit tulee joku "this story is not about me" etc etc

YOU MIGHT BE WONDERING HOW I GOT HERE..

meksiko ja muut jenkkejä köyhemmät ja kuumemmat maat on tosi keltasia

mortal throne of pasanen wrote: ↑

18 Sep 2024, 07:27

YOU MIGHT BE WONDERING HOW I GOT HERE..

En tiiä onko tää niinkään visuaalista kuin vaan klisee

On se kyllä varmaan kumpaakin