Aiemmin läpikäydyn Road to Redin kaltainen jättiboksi, sisältää parisenkymmentä cd:tä keikkataltiointeja Larks' kokoonpanon kutistuttua nelikoksi. Nämä keikat ovat osoittautuneet projektin aikana bändin kiinnostavimmaksi ajanjaksoksi mutta silti vain yksi keikka / päivä kannattanee kuunnella, ettei ala tympiä kuten Red-boksin kanssa jo meinasi käydä.
CD 1 & 2: Apollo Theatre, Glasgow, UK, October 23, 1973
Alkaa tutulla keikalla, tästä on noin puolet julkaistu 90-luvun Great Deceiver -kokoelmalla ja onhan tämä kova. Todella siistin kuuloinen, soitto kulkee ja improt on kiinnostavia, settilistassa ei valittamista ja onpa pari ylläriäkin encorena kun tulee Poseidonin aikaiset biisit. Larks’ Tongues part 1 todella kova, Easy Money myös. Fracturen näppäilyt menee vielä vähän eri lailla kuin sitten myöhemin vakiintuneessa versiossa ja puolivälissä tulee jazzahtava basso-rumpu osuus, Lamentissa lähtee kunnon turhapuro wah -soolo. Tight Scrummy -impron casiokomppi on mainio! Hieno keikka.
CD 3 & 4: Volkshaus, Zurich, Switzerland, November 15, 1973
Collectors' club cd:nä aiemmin julkaistu, sekä osittain myös Great Deceiverillä JA vieläpä yhden biisin verran SaBB-levyllä, mainio keikka tämäkin muttei kokonaisuutena yhtä tiukka kuin edellinen. Vähän liian nopea Larks' Tongues part 1, Fracturessa näppäilyt menee jo tällä keikalla "normaalisti" ja tämä on todella kova veto. Samat Poseidon-biisit tässäkin. Law of Maximum Distress on ihan hyvä kaksiosainen impro, joiden välissä vanha tuttu Mincer. Some More Pussyfooting tuo mieleen 1969 keikkojen Mars-livet, niinkin paljon että olisi voinut nimetä ihan rehdisti niin. Schizoid Man -encore hieman laiska rumpujen osalta, varsin hyvä keikka tämäkin.
CD 5 & 6: Concertgebouw, Amsterdam, Netherlands, November 23, 1973
Vanha kunnon Nightwatch, eli jo 90-luvulla kokonaisuudessaan julkaistu keikka. Projektin alussa tämä jäi USA:n jalkoihin, mutta ajan kanssa on noussut yhdeksi bändin parhaista livejulkaisuista. Kaikki toimii, soundi on tosi hyvin erittelevä ja soittimet pysyy vireessä. Eikä Fripp juttele liikaa
Valtaosa SaBB-levyn liveistä on tältä keikalta ja esimerkiksi improt toimii tässä alkuperäisessä asiayhteydessä paljon paremmin. Schizoid Man -encorekin parempi veto kuin edellisellä boksin keikalla.
CD 7: Palazzo Dello Sport, Udine, Italy, March 19, 1974
Kolmen biisin alle puolituntinen tallenne. Exiles perushyvä veto, Fracture oikein mainio ja Larks' Tongues part 2 myös + aika raa'alla bassosäröllä. Virvelisoundi on vähän kolkko, eipä tästä oikein muuta sanottavaa keksi mutta varsin jees.
CD 8: Palazzo Dello Sport, Brescia, Italy, March 20, 1974
Parin minuutin mainio raastava intro Larks' pt. 1:lle, kitara on vähän hevimmän kuuloinen kuin boksin aiemmilla keikoilla ja rummuilla tulee hienoja pläjäyksiä pitkin biisiä, mutta virveli on oudossa kireydessä ja kimahtaa ärsyttävästi. Viulun soolo-osuus on ihan vieraan kuuloinen ja taustasoinnutukselta tosi kaunis. Hyvä ja normaalista poikkeava veto! Doctor Diamond ei ole tässä ihan niin kova kuin ainakin myöhemmällä Mainzin keikalla, vähän vielä hakee muotoaan. Easy Moneyssa taidettiin laulaa "you were a mincer", väliosassa tulee kunnon kaahausta ja sooloilua, kunnes Frippin kitara mykistyy eikä enää loppubiisiin tokene. Lament ja Night Watch vähän livahtavat ohi perushyvinä vetoina, soundien balanssiongelmaa on yhä kun osa rummuista puskee muista soittimista yli. Sitten vielä pitkä impro jossa pyöritään lähinnä kiertoäänien, huminan ja kilkatuksen ympärillä: helvetin hyvä ja liukuu Starlessiin makeasti. Onkohan tämä Starlessin ensiesitys? Sanat menee vielä vähän eri lailla, lopetus pikkasen pieleen mutta ihan siististi. Kesken jäävä Exiles päättää tämän keikan, joka kärsii soiton hapuilusta ja teknisistä ongelmista. Mutta ihan keikan alku oli kiven kova!
CD 9: ORTF T.V, Paris, France, March 22, 1974
Ei ylläreitä tässä setissä, puolen tunnin taltiointi jossa vain yksi lyhyt impro. Soitto on mukavan rentoa ja rummuilla varsinkin tullaan just sopivasti vähän jäljessä. Yleisön äänien puutetta meinasin ihmetellä, mutta tämähän onkin otsikon perusteella tv-live. Setin päättävä Starless on todella kova veto!
CD 10: Palais Paul Videl, Avignon, March 24, 1974
Tästä keikasta on vaikea sanoa oikein mitään, perushyvä paitsi improja jäin kaipaamaan. The Great Deceiverissä on tosi hätäinen tempo, Fracture ja Talking Drum oli tämän parhaat vedot. Larks pt.2 jää kesken tallenteen päätteeksi.
CD 11: Palais Des Sports, Besançon, France, March 25, 1974
Tallenne alkaa kesken Dr. Diamondin, vähän turha pariminuuttinen kun ei edes ole mitään siirtymää seuraavaan biisiin. Fracture on taas tiukasti vedetty, välillä tulee jotain vääriä ääniä. Great Deceiver kiireinen mutta hyvä veto. Eka impro jeppis ja jollain lailla Pompeii-aikaisen Pink Floydin mieleen tuova, tässä on myös sulava Starless-siirtymä josta taas kova veto. Mutta alkaa tässä boksin edetessä käydä vähän kuten Road to Redinkin kanssa, että ainakin Starless ja Lament alkaa kyllästyttää
Exilesin alku meinaa mennä ihan pieleen mutta nopsaan paikattu. Lopussa vielä lyhyehkö kauniin kuuloinen impro, jota olisin voinut kuunnella pidempäänkin.CD 12: Stadttheater, Augsburg, Germany, March 27, 1974
Tämä oli kokonaisuutena tosi hyvä keikka ja piristävä Easy Moneykin mukana setissä taas. Doctor Diamond alkaa tuntua näiden aikojen heikoimmalta biisiltä, mutta kiva kuriositeetti näillä keikoilla kun ei ikinä studiolevylle päätynyt.
CD 13: Halle Der Fachhochschule, Dieburg, Germany, March 28, 1974
Doctor Diamondilla sisään, keikan alku ei innosta normaalia enempää koska jatkuu Lamentilla ja Night Watchilla joka lienee tämän kauden heikoin biisikolmikko. Mutta sitten paranee, kun tulee todella tiukasti vedetty Fracture, jota seuraavassa improssa toistuu vähän Fracturen kuvioita ja tuollasta Circlen mieleen tuovaa pianoa. Wetton laulaa upeasti tällä keikalla ja kuulostaa siltä että on hyvä fiilis, esim Exiles todella kova veto. Soundi on näillä boksin keikoilla ollut aika tasaisen hyvä, ei ole niin rupuisia tullut vielä kuin Road to Redillä pari tallenentta oli. Great Deceiver ja seuraava impro myös kunnon tykitystä, valitettavasti vaan nyt kun olisi Starless maistunut mainiosti tähän päätteeksi ja se alkaa tosi lupaavan kuuloisesti, jää se kesk
CD 14: Stadthalle, Heidelberg, Germany, March 29, 1974
Tämähän oli boksin tähän mennessä top-3 keikkoja, myös club-cd:nä aikaisemmin julkaistu todella hyvältä kuulostava ja rennosti soitettu keikka. Erityisesti alkupuoliskolla Cross erottuu edukseen ja viulun soundi on mahtava, Wettonin laulu myös mukavan rentoa. Tokasta improsta lähtien alkaa erityisen kova meno, hieno Starless ja Easy Moneykin. Harmi vaan, että vikana alkava Fracture jää pahasti kesken, tämän keikan olisin kyllä halunnut kuulla loppuun asti.
CD 15: Elzer Hof, Mainz, Germany, March 30, 1974
Vanha kunnon Live in Mainz joka jo ensikuulemalla nousi livejulkaisujen kärkeen, ei juurikaan uutta sanottavaa tästä muuten, paitsi nyt kun on kuullut tämän boksin myötä useamman oton Doctor Diamondista, on tällä keikalla vedetty se kaikkein kovin.
CD 16: Jahnhalle, Pforzheim, Germany, March 31, 1974
Olikohan tähän mennessä boksin rupuisin soundi, varsin hyvän kuuloinen kyllä tämäkin eikä muutaman biisin jälkeen enää edes kiinitä huomiota. Settilista aika perus, Night Watchissa oli jotenkin mainio meno. Fracture loppuu kesken.
CD 17: Stadthalle, Kassel, Germany, April 1, 1974
Tämäkin keikka on julkaistu collectors' club cd:nä aiemmin, eikä ihme. Todella tiukka meno ja boksin top 5 -joukossa ainakin. Bassosoundi on kunnon rutinaa, soi hienosti kitaran kanssa yhteen esim ekassa improssa kun tulee näiden vuorottelua. Doctor Diamond todella kova veto, jonka jälkeen toinen loistava impro josta Exiles lähtee nätisti. Lamentissa on mainiot rumpukilkuttelut, tästä keikasta kuvittelen kuulevani että soittajilla on ollut hauskaa ja on vaan heitelty kaikkea sinne tänne biiseihin, kuten Starlessin sellaiset kiihtyvästi virvelille putoavat kapulat, mahtavan kuuloinen tossa hiljaisessa kohdassa enkä muista millään keikkatallenteella tätä kikkaa kuulleeni. Kitarallakin on mehukkaasti resonoivia venytyksiä, parhaita Starless-vetoja. Vielä rauhallisen kitaraimpron kautta Easy Moneyyn, hyvä soolo ja keikan päätteeksi taas kesken jäävä Fracture, valitettavasti koska taaskin olis kelvannut.
CD 18: Stadthalle, Göttingen, Germany, April 2, 1974
Välispiikkien perusteella tämän Eurokiertueen vika keikka ja sen itse asiassa kuulee, ainakin rumpujen osalta. Kova kiire tuntuu olevan päästä soittamaan jo seuraavaa osaa eikä kovin sulavasti paikata aina näitä, tosin tuo tatsi on muutenkin niin löysin rantein -menoa ettei tämä juurikaan häiritse, eikä tähän normaalioloissa kiinnittäisi huomiota jos ei olisi 14 lähes identtistä keikkaa kuuntelun painolastina
mukava kuulla kokonaisena vedetty Fracture, eikä keikan päättävä Night Watch jää kesken. Tähän päättyy boksin varsinainen live cd -osio, mutta dvd/bd levyjen jatkona on vielä jotain bonusta 
CD 21 & 22: Bonus Audio - University Of Texas, Arlington, TX, October 6, 1973
Bonus-keikan soundi on muita tallenteita rupisempi, mutta oikein helposti kuunneltava. Tämä olisi ajallisesti ollut boksin eka levy, joten ihan järkiveto laittaa alkuun parempilaatuiset. Soitollisesti tämä on ihan häikäisevän kova keikka.
Larks' Tonguesin viulusoolo on parhaita kuulemiani ja kitaran poikkeava taustasoinnutus tosi hienosti toimiva. Naurattaa kun yleisön äänet kuuuluu niin selvästi, esim Frippin välispiikissä joku kommentoi "jiihaa" ja aika jurrisen kuuloista huutelua muutenkin
Fracturessa maltetaan jumittaa mukavan kauan väliosassa ja siitä lähtevä nousu on hienoa kuultavaa, Bruford ja Cross kikkailee. Tokassa improssa on sama casiokomppi kuin Great Deceiver -kokoelmallekin päätyneellä erään toisen keikan taltioinnilla, hyvä on. Talking Drum ja Larks' part 2 pitkästä aikaa todella mukava päätös keikalle, samoin Schizoid Man jossa on todella jyräävät soolot. Ehdottoman hyvä lisä boksille!CD 23: Bonus Audio 3 - Palazzo Dello Sport, Udine, Italy, March 19, 1974
Tämähän onkin näköjään kokonainen bootleg-tallenne keikasta, jonka muutama biisi oli jo levyllä 7, soundi on ihan kuunneltava ja erikoisuutena tällä keikalla on soitettu Guts on my Side -biisi, jota ei kai sen koommin missään ole kuultu. Biisi oli ihan hyvä ja varsinkin lopetus oli mainio, muuten settilista aika tavanomainen eikä improista jäänyt mitään kovin mainittavaa mieleen. Hyvä lisä boksille ja tämän myötä Starless-boksi on käyty läpi.
Periaatteessa kiva ettei kyseessä ole 1/1-kopio alkuperäisestä, mutta...