#126
Post
by Longhaired weirdo » 06 Oct 2018, 00:19
Piti kirjoittaa aiheesta jo jokin aika sit tähän topikkiin kun tuli noi oletukset ja muut puheeksi mutten uskaltanut, mutta haluisin kuitenkin jotain vähän avata kaikesta huolimatta.
Itellä on vähän vaikeeta ensinnäkin täysin omaksua tota muunsukupuolinen-termiä omakseni vaikka se tällä hetkellä onkin ainoa järkevä suomenkielinen sana kuvaamaan kokemustani, koska mun päässä siihen liittyy semmoinen tietynlainen androgyyniys että ei oo mies eikä nainen. Itse taas koen olevani sekä mies että nainen (ja vähän jotain siltä väliltä). Suomenkielessä ei oo oikein mitään hyvää sanaa kuvaamaan tätä. Ja tiedän että toi mun päässä oleva assosiaatio joka liittyy sanaan muunsukupuolinen on vain sitä, mun oman pään sisäinen assosiaatio mistä pitää oppia pois koska muunsukupuolisuus on hyvin laaja ilmiö ja voi käsittää myös tommoisen mitä itsestäni kuvailin.
Toinen seikka liittyy sukupuolen performatiivisuuteen. Judith Butlerinsa lukeneet osaa varmaan antaa tän asian teoreettisesta puolesta paremman selityksen kuin minä (olen lukenut Butlerilta vain pari haastattelua mutten yhtään kokonaista kirjaa), joten mä puhun vain omasta henk koht kokemuksestani. Mä tykkään tietyistä maskuliinisista ulkoisen olemukseni piirteistä (esim pulisongit, matala ääni jne) ja tykkään kyllä kun niitä kehutaan, mutta välillä kun tunnen itseni enemmän feminiinimmäksi haluaisin että muut ihmiset pystyisivät näkemään itseni sellaisena kuin millaiseksi itseni tunnen sisimmässäni. Tässä vaan tulee se ristiriita vastaan että mä oon tietyissä asioissa hyvin mukavuudenhaluinen ja sanotaanko välillä jopa laiska ihminen, ja ulkonäkö (etenkin vaatetus) on yksi niistä asioista. Mä ostan uusia vaatteita hyvin harvoin, ja kun ostan laitan yleensä sen että ne tuntuu hyvältä mun päällä sen edelle miltä ne näyttää. Tästä syystä suurin osa vaatetuksestani onkin yleensä yksinomaan bändipaitoja (jotka on varmaan kuluttamistani vaatteista eniten ulkonäön vuoksi ostettuja), farkkuja, verkkareita ja flanellipaitoja. Tää on se mun normaali arkivaatetus enkä mä yleensä jaksa ulos lähtiessäni nähdä sen enempää vaivaa ulkonäköni eteen kuin laitan paidan päälle ja housut jalkaan ja täts it. Se on rentoa, helppoa ja mukavaa enkä mä enempää tarvii.
Mutta tästä syystä mut myös luetaan automaattisesti ja yleensä hyvin totaalisesti mieheksi vaikka mä en itse sillä hetkellä itseäni sellaiseksi tuntisikaan. Jos mä haluan että musta näkis edes jollain tapaa että sukupuoleni ei ole vain siihen binäärin yhteen päähän lukittu niin mun pitää nähdä erityisvaivaa sen eteen. Mun pitää silloin nähdä huomattavasti vaivaa etsiäkseni "naisten vaatteita" jotka istuu mun päälle, ja kuten kanssani kirppareilla käyneet piffaajat tietävät niin tää on useimmiten aika mahdoton tehtävä. Tästä syystä olenkin useimmiten ratkaisuna tähän päätynyt meikkaamaan, ja vaikka se onkin hauskaa ja mä tykkään siitä niin niinä harvoina kertoina kun mä sitä teen niin siitä välillä tulee mulle semmoinen olo että mä laitan jonkin performanssin päälle että muut näkis mut sellaisena kuin mitä mä sisimmässäni oon, ja tästä että se tuntuu joltain performanssilta tulee semmoinen olo että mun sukupuoli-identiteetti ois jotain pinnallista show'ta. Ja tästä tulee se vaarallinen ilmiö että sitä ikään kuin alkaa uskoa kaikkien transfoobikoiden puheita siitä että mun sukupuoli ei oo todellinen, että se on jotenkin feikki ja mä oon oikeasti vain mies ja mun pitäis vain hyväksyä se. Rogediscoon tai vastaaviin erikoistapahtumiin on hauska meikata kun siellä ei tarvii (tai ei oo ainakaan tähän asti tarvinnu) välittää muiden ihmisten reaktioista ja on mukavaa tuntea että muutkin näkee mut myös jonain muuna kuin miehenä, mutta mä haluaisin että muut ihmiset näkis mut sillei myös kun olen vain ihan rento arki-itseni joka ei jaksa meikata ja uloslähtiessään heittää vain farkut ja t-paidan päälle. Tää vain ei oo mulle oikein mahdollista, etenkään jos haluan pitää kiinni myös olemukseni maskuliinista puolista niitä päiviä varten jolloin tunnen oloni maskuliinisemmaksi.
En tiiä oliko se nyt kuinka selkeästi sanottu mutta halusin sanoa aiheesta jotain niin tulipahan sössötettyä.
PERKELEEN TONTUT!
"How come so nice people can make such a music, I can't understand" -Cactuksen omistaja
