Sukupuolifriikkijengin topsukka --- CV!

[homolta näyttävä anarkisti]

Kiitti tyypit. Pitäisköhän vaihtaa nikkiä ku noi tervetulotoivotukset jotenkin nolottaa...

Olisko muuten jotain vinkkejä et miten tämmönen melko maskuliinisen näkönen ihminen vois tehdä itestään vähemmän uhkaavan olosen tullessaan johonkin trans/queer-erityisiin tiloihin tuolla fyysisessä maailmassa? Tykkään kyllä meikata ja se on tietty kätevä tapa viestiä omaa kvääriyttään, mutta vähemmän ilmeiset jutut kiinnostaa. Saa vastata sekä samaa ongelmaa omalla kohdallaan pohtivat että asiaa sieltä "femmemmältä puolelta" tarkkailevat!

Itse en lähinnä käy missään missä ei oo tuttuja/ilman tuttuja. Mutta joskus kun vielä oli aktiivisempi seura elämä ja halus käydä mestoissa niin ongelma oli, vastauksia en osaa antaa.

[sxoxy]

Kiitti tyypit. Pitäisköhän vaihtaa nikkiä ku noi tervetulotoivotukset jotenkin nolottaa...

Olisko muuten jotain vinkkejä et miten tämmönen melko maskuliinisen näkönen ihminen vois tehdä itestään vähemmän uhkaavan olosen tullessaan johonkin trans/queer-erityisiin tiloihin tuolla fyysisessä maailmassa? Tykkään kyllä meikata ja se on tietty kätevä tapa viestiä omaa kvääriyttään, mutta vähemmän ilmeiset jutut kiinnostaa. Saa vastata sekä samaa ongelmaa omalla kohdallaan pohtivat että asiaa sieltä "femmemmältä puolelta" tarkkailevat!

Vaatetus ja hiustyyli ny tulee ekana mieleen. Meikeillä saa kyl ihmeitä kans tehtyä, contouring hommat varsinki semmost mustaa magiaa et oksat pois. Vaikeelta vaikuttaa mut reenii vaan vaatii varmaan

[Upadek]

Kyllä ihan pelkillä vaatteilla voi viestittää jo paljon!

[Hidden Fist of the Salafists]

Kiitti tyypit. Pitäisköhän vaihtaa nikkiä ku noi tervetulotoivotukset jotenkin nolottaa...

Olisko muuten jotain vinkkejä et miten tämmönen melko maskuliinisen näkönen ihminen vois tehdä itestään vähemmän uhkaavan olosen tullessaan johonkin trans/queer-erityisiin tiloihin tuolla fyysisessä maailmassa? Tykkään kyllä meikata ja se on tietty kätevä tapa viestiä omaa kvääriyttään, mutta vähemmän ilmeiset jutut kiinnostaa. Saa vastata sekä samaa ongelmaa omalla kohdallaan pohtivat että asiaa sieltä "femmemmältä puolelta" tarkkailevat!

Itse en lähinnä käy missään missä ei oo tuttuja/ilman tuttuja. Mutta joskus kun vielä oli aktiivisempi seura elämä ja halus käydä mestoissa niin ongelma oli, vastauksia en osaa antaa.

Paljonhan tää on oman pään sisällä oleva ongelma kun ei käytännössä yleensä kukaan tuu sanomaan, että "sori hei mulle tulee sun läsnäolosta epämukava olo", ja näitä sitten kelailee keskenään semmosella perinteisellä "mitähän noikin musta ajattelee" -meiningillä. Yks tuttu sano lohdullisesti joskus että "jos kärsii queer impostor syndromesta ni se meinaa että on luultavasti queer ku ei heterot tommosia mieti"

[No wave Mymmeli]

Mulla on vähän sama ongelma, mut yleensä vaan menen meikkailematta tai muutenkaan. Korvakorugamella pystyn omaa ilmettä yleensä pehmittämään.

[Kapteeni Lara Corleone Koukku]

Kiitti tyypit. Pitäisköhän vaihtaa nikkiä ku noi tervetulotoivotukset jotenkin nolottaa...

Olisko muuten jotain vinkkejä et miten tämmönen melko maskuliinisen näkönen ihminen vois tehdä itestään vähemmän uhkaavan olosen tullessaan johonkin trans/queer-erityisiin tiloihin tuolla fyysisessä maailmassa? Tykkään kyllä meikata ja se on tietty kätevä tapa viestiä omaa kvääriyttään, mutta vähemmän ilmeiset jutut kiinnostaa. Saa vastata sekä samaa ongelmaa omalla kohdallaan pohtivat että asiaa sieltä "femmemmältä puolelta" tarkkailevat!

Itse en lähinnä käy missään missä ei oo tuttuja/ilman tuttuja. Mutta joskus kun vielä oli aktiivisempi seura elämä ja halus käydä mestoissa niin ongelma oli, vastauksia en osaa antaa.

Paljonhan tää on oman pään sisällä oleva ongelma kun ei käytännössä yleensä kukaan tuu sanomaan, että "sori hei mulle tulee sun läsnäolosta epämukava olo", ja näitä sitten kelailee keskenään semmosella perinteisellä "mitähän noikin musta ajattelee" -meiningillä. Yks tuttu sano lohdullisesti joskus että "jos kärsii queer impostor syndromesta ni se meinaa että on luultavasti queer ku ei heterot tommosia mieti"

Lohdullisesti sanottu ja itsekin stressaan tämmöisiä, kun näytän ihan suurelta perunalta vaikka miten meikkailisin ja pelkään aina vieväni kauheasti tilaa ja olevani pelottava.

[No wave Mymmeli]

Mulla vähän se, että kun nimen virallistamisen jälkeen ei enää voi silleen olla kaapissa, niin työelämässä mennyt femiini-nimelläni ja pukeutunut niin kuin oon pukeutunutkin. Eniten se omassa päässä tökkii.

Ja siinä silleen huomaa, että tietyt paikat yhteiskunnasta ovat vastaanottavaisempia kuin ennen. Mut eivät kyl kaikki.

[Hidden Fist of the Salafists]

Olisko muuten jotain vinkkejä et miten tämmönen melko maskuliinisen näkönen ihminen vois tehdä itestään vähemmän uhkaavan olosen tullessaan johonkin trans/queer-erityisiin tiloihin tuolla fyysisessä maailmassa? Tykkään kyllä meikata ja se on tietty kätevä tapa viestiä omaa kvääriyttään, mutta vähemmän ilmeiset jutut kiinnostaa. Saa vastata sekä samaa ongelmaa omalla kohdallaan pohtivat että asiaa sieltä "femmemmältä puolelta" tarkkailevat!

Vaatetus ja hiustyyli ny tulee ekana mieleen. Meikeillä saa kyl ihmeitä kans tehtyä, contouring hommat varsinki semmost mustaa magiaa et oksat pois. Vaikeelta vaikuttaa mut reenii vaan vaatii varmaan

Ihan ensimmäisen maailman ongelmiahan nää mun pulmat on verrattuna ihmisiin, jotka joutuu kohtaamaan jatkuvaa väärinsukupuolittamista. Mua ei siis sen suuremmin ahdista jos/kun randomit kadulla näkee mut miehenä, koska mä oon kyllä myös sitä, mut ns. "omien joukossa" tuntuu ihan eri tavalla tärkeeltä tulla nähdyksi laajemmin. Koen tosiaan gender queerin enemmän mua kuvaavana terminä kuin muunsukupuolinen, koska tää on enemmän tämmöstä lokeroihin sopimattomuutta ja identiteetin liukuvuutta kuin kokemusta siitä, että syntymässä määritelty sukupuoli olis väärä.

[kuka hemmetti]

Päivää topiin.

Huikkaan tältä naapuripöydästä omista asioistani nyt sen verran et mulla on tähän astisessa elämässä ollut kaksi erittäin merkittävää ihmissuhdetta transtaustaisen tyypin kanssa. Ekan suhteen päättymisestä on kohta 15v aikaa ja toinen on nyt olemassa oleva.

En oo ajatellut yhtään hiukkaa että mun ulosannilla täälä on mitään vaikutusta tai merkitystä rogeen tai yhtään mihinkään muuhunkaan ja oon muun muassa tästä syystä pitänyt enimmäkseen turpani ihan kiinni, niin kun monesta muustakin asiasta joita pidän henkilökohtaisena tai sellaisena mistä en haluu tai ole asemassa sanoa yhtään mitään. voi olla että ajattelen asiaa uudelleen

hyvää viikonloppua kaikille ja kiitos ja näkemiin!

[Verenkin imijä]

Mä ite koen oloni paljo turvallisemmaksi seurassa joka jotenki erottuu "valtavirrasta" tai semmosista vallitsevista sukupuolistereotypioista. Tyypillisesti feminiinisten ja maskuliinisten asioitten sekottaminen keskenään yheksi kokonaisuudeksi tuo mulle turvaa ku vaik ite oon mies ni monet asiat mun tyylis, kiinnostuksenkohteis ja maneereis on sellasii joita ei perinteisesti käsitetä hirveen miehekkäiks. Jos olisin cislapsuuden eläny niin olis kiusattu: aivan vitusti. (Kiusattiin jo mut eri asioista.)

En mä silti pidä siitäkään et mua yritetään laittaa johonki ei-mies-lokeroon, jota joskus vahingossa tapahtuu nykyään lähinnä queerpiireis koska cisheterot olettaa mut korrektisti mieheksi nykypäivänä. Ymmärrän et se on vahinko mut seki on vaivaannuttava asia joutuu joskus korostamaan.

Mut joo pointtini oli ehkä tässä et se voi olla tosi pienestäki kii ja riippuu porukan taustoist et miten ne mitäki lukee. Esim jos mä nään et jollain kaukovilkaisulla mieheksi olettamallani on vaiks siistityt kulmat tai kynsilakkaa tai vaik jotku räikeet korvikset ni oon päässäni sillee onko meil jotai yhteistä.

Vähän disclaimerina toki se et tyypit ketä ite koen uhkaavina on lähinnä trans/homofobisii cishetmiehii, eli jos kohtaan jonkun joka poikkeaa tän porukan stereotypiasta ni se jo laskee itel vähän muureja jossain geneerises paikas kohdates. Queertapahtumaan mennessä oletan automaattisesti et kävijät on jollain tapaa queer adjacent vähintääs (jos ei ite nii queertyyppien kavereita tms ku ovat kerta paikal) ja siinä ulkonäöl jne ei ole mitään merkitystä omalla kohalla. Ku ei kaikki haluu tai voi poiketa semmosest jonku tietyn skp:n "mallist" jo ihan oman turvallisuuden vuoksi.

[Longhaired weirdo]

Olin alunperin aatellu jos vähän availisin viime aikoijen sukupuolituntemuksia omalla kohallani, mut pitää ehkä nyt vähän ekaksi koota ajatuksia aiheesta ja ootella että pahin vitutus laantuu.

No niin, palataanpas asian äärelle.

Mulla on jotenkin viime aikoina ollu todella vahva alemmuuskompleksi ja huijarisyndrooma liittyen omaan queeriyteeni. Oon vuosia yrittäny jotenkin pyöritellä omaa identiteettiäni ja saada itelle joku selkeys siihen mitä mä oikein oon, ja nyt kun tuntuu et oon aika varma siitä niin tuntuu myös jotenkin et oon vaan hirvee pelkuri. Jos mun pitäis joku termi nyt itelleni anoo millä määrittelisin itteni niin se ois genderfluid. Vaikka yhessä vaiheess käytinkin itestäni sanaa muunsukupuolinen niin en enää oikein koe sitä itelleni sillei sopivaksi koska se ehkä jotenkin liikaa etymologisesti tuntuu siltä et on jotain muuta ku mies tai nainen, ja mä oon täl hetkel aika varma siitä et mä nimenomaan koen itteni sekä mieheksi että naiseksi. Mikä on hankalaa siinä mielessä et tuntuu ettei mul oo oikein mitään kunnon keinoja presentoida itteäni sellaisena kuin oon, joten oon viime aikoina vaan tylsästi enimmäkseen menny default-miesmoodilla kuten oon tehny suurimman osan elämästäni. Osittain tähän myös liittyy se et mitä vihamielisemmäks queer-ihmisiä kohtaan käytetty retoriikka kääntyy niin ymmärrettävästi jos ite pystyn välttymään siltä retoriikalta niin luonnollisesti haluan sen välttää, mut se saa mut tuntemaan itteni pelkuriksi verrattuna kaikkiin niihin jotka elää täysin avoimesti omana itsenään ja joutuu siksi siitä kärsimään. En tiiä vittu.

Ja toisaalta sit just toi huijarisyndrooma liittyy kans siihen et vaikka tiäänkin et dysforia ei oo sukupuoli-identiteetin mittari niin en voi välttyä niiltä ajatuksilta et koska en ite koe sillei (ainakaan enää) dysforiaa, tai ainakaan en niin vahvana et mun sen takia tarvitsis ruveta mitään transitio-prosessia käymään läpi vaan pystyn elämään elämääni ongelmitta mies-moodissa, niin sit tietty tulee se fiilis et oonko mä ees oikeesti trans tai queer tai just et kuulunko tohon tän topikin otsikon sateenvarjon alle. Ja sit ku oon tästä parille läheiselle aikoinaan avautunu niin viime aikoina oon alkanu myös pelkäämään et ajatteleekohan ne musta et mä vaan feikkasin koko jutun saadakseni huomiota tai ollakseni trendikäs tai jotain tms ku en oo vieläkään tullu julkisesti kaapista tai alottanu mitään prosesseja yms jne mitä mun ikään kuin "pitäisi" tehdä todistaakseni että oon oikeesti sitä mitä sanoin olevani.

En tiiä. Ois vielä paljon mistä haluisin avautuu mut pidetään tää teksti ny ees jotenkin lyhyenä.

On tääkin yks vitun trippi tää oman identiteetin pohtiminen.

Ja loppuun vielä perinteinen pyyntö että älkää quotatko siltä varalta että tuun katumapäälle ja poistan koko tekstin tai jotain.

[sxoxy]

^Tuttuja keloja, itselläkin toi guitarist drools(huijarisyndrooma, kiitti autocorrect ) oli vahvoilla kunnes sit parisuhteen myötä saanut tukea ja kannustusta niin et viimein alkaa tilanteen hyväksymään. Hullua et pystyi vuoden diyhormonikuurin jälkeenki funtsii et ehk tää on normaalia 30v+ myöhäisteini-iän kipuilua.

Ja tuli muuten pistettyy tissimehutilausta juuri, ei riitä hermot selvittelee mt/päihdehommia ennen transpolin hyppyytystä.

Toki DIYhommis riskinsä mut jos vaihtoehtona vuosien kipuilu ennen mahdollista hoitoa niin diy or die

[No wave Mymmeli]

Mulla oli ehkä viikon tai näin hormonien aloittamisen jälkeen huijarisyndrooma päällä, mut nyt huomannut, miten nää parantanut elämänlaatua aika paljon. Saa viel nähdä kuin keho tässä sit muuttuu.

[No wave Mymmeli]

Kun on ollut tässä tukkamietteet päällä, niin googlailin ja tuli tällainen hyvä kirjoitus vastaan. Lopussa hyvä yleishahmotus transitioon liittyen.

Often, those of us who are transgender focus on the result and not the journey. We want to reach the next benchmark and push this ‘becoming’ behind us to just be. But in that rush, we sometimes miss the point of transition. The journey is as important as the destination. It is the acceptance of ourselves that is crucial. Even acceptance as a bald woman. This journey is where we learn to love ourselves, despite how much we have been conditioned to these ideas of femininity and gender. We learn to cherish who we are every day, learning not to focus on our flaws. We revel in our strength, our beauty, our gifts. I am a beautiful transgender woman who happens to be bald.

https://medium.com/prismnpen/i-am-a-bal ... 79294a3531

[är jag en katt?]

Hyvä kiteytys, ite psykoterapiassa kävin opettelemassa keinoja yleensäkin sietää itseäni, ja tuo täysin sama ajatus sieltä ja keskusteluista puolin sh:n kanssa jäi käteen.

Itselleen voi olla liiankin helppoa esittää vaatimuksia ja ehtoja joita ei alitajuisesti esittäisi kellekään muulle, tai tietoisesti niin tekemällä olisin aivan kamala ihminen.

Miehisyyteen, naiseuteen, sukupuolisuuteen ja -puolettomuuteen mahtuu yleensäkin niin monenlaista, että sinne jokainen riittämättömyytensä kanssa tuskailevakin sujahtaa ihan yhtä hyvin. Tai näin ainakin musta tuntuu.