Punk in Finland

pidetään symposium wrote: ↑

14 Mar 2022, 10:48

nostetaas tää talteen, aika hiljaista kyllä ollut viime aikoina näiden kanssa

Komp. Mykkiksiä on jonkin verran näkemättä enkä oo pitänyt kiirettä. Norumarojektikin aika jäissä.

Muokkasin vähän otsikkoa

Muistin että enpäs rapsannutkaan yhtä minkä katoin tossa alkuvuodesta: Jiro Kawaten The Scent of Pheasant's Eye.



Varhaisin tietämäni lgbt-aiheinen japani leffo. Historiallisesti ihan mielenkiintoinen ja joitakin hienoja/hassuja hetkiä (päähenkilö puun latvassa jne), mutta pösilöitä melodramaattisia juonenkäänteitä piisaa ja 20/20 hindsightillä perus Class S tavaraa.

Yoshitaro Nomura rojekti jatkuu:

Yatsuhaka-mura / Village of Eight Gravestones (1977)



Tässä Nomuran omituisessa perimistrillerissä oli kyllä vähän kaikenlaisia juttuja joita tuppaan rakastamaan mysteereissä. Syrjäinen kylä mystisellä historialla ja kirouksella, komeaa maaseutua, ikivanhan klaanin perimyskamppailut, omituiset sukulaiset, kirouksen pillastuttamat kyläläiset, kylän alinen tippukiviluolasto, omituisia twistejä liittyen verilinjoihin et cetera, et cereta. Onhan tää pitkä elokuva, mutta en myöskään tuntunut siltä, että ainakaan ihan hirveästi olisi kaivannut tiivistämistä.



Ja ai niin mainitsinko jo 5/5 soundtrackin?

Oho! Mitä vittua?

"It's a curse! The curse of the eight gravestones!"
Originally based on the novel by Seishi Yokomizo, from the 1977 classic film by director Yoshitaro Nomura, "Village of Eight Gravestones", comes a figma of the crazed head of the Tajimi family, Yozo Tajimi.

The smooth yet posable figma joints allow you to act out a variety of different scenes.
A flexible plastic is used in specific areas, allowing proportions to be kept without compromising posability.
An expressionless face plate and grinning face plate are included.
His sword and rifle are included as optional parts.
An articulated figma stand is included, which allows various poses to be taken.

mitkä ihmeen periskoopit tolla on päässä

pidetään symposium wrote: ↑

06 Apr 2022, 19:50

mitkä ihmeen periskoopit tolla on päässä

En oo ihan varma, mutta oletan että jonkin näköiset taskulamput.

ai niin tietenkin, ei taideta olla missään edo-kaudella kuitenkaan

Nomura rojekti jatkuu tänään Castle of Sandilla, jonka muistelen olevan mestariteos.

Suna no Utsuwa / The Castle of Sand (1974)



Murhamysteeri ja moderni tragedia. Noh rautainen poliisiproseduurileffa ainaskin ja tunteikas finaali tuskin jättää ketään kylmäksi. Kuvattu hyvin kauniisti, leffa on välillä kuin kokoelma postikortteja 70-luvun Japanista. Elokuvana tää muistuttaa mua vahvasti Kurosawan High and Low:desta paitsi, että tässä on myös sellainen vahva sentimentaalinen taso, jolle omistaudutaan sellaisella pieteetillä ettei se jää halvaksi. Leffassa oli myös piirteitä, jotka muistuttivat Hitchcockin The Man Who Knew Too Much:desta. Kaiken kaikkiaan helvetin hyvä vilmi ja veti vertoja kyllä tuolle Village of Eight Gravestonesille, josta tulikin mieleen että musiikki on myös tärkeä osa tätä elokuvaa ja siitä vastaa Gravestonesinkin säveltänyt Yasushi Akutagawa yhdessä Mitsuaki Kannon kanssa käsittääkseni. Etenkin finaalin Rahmaninovilainen pianokonsertto on herkkua korville ja sielulle.

Pistetääs siitä tähän tämmönen live veto ihan hitto vie tältä vuodelta.

Nomura hommat jatkuu ja tällä kertaa vuorossa oli

Haitatsusarenai Santsū no Tegami / The Three Undelivered Letters (1979)



Ellery Queenin murhamysteeriromaaniin Calamity Town pohjautuva whodunnit-leffa. Tää oli tehokas tyylipuhtaudessaan ja tykkäsin tunnelmasta, puvustuksesta, miljööstä ja värisuunnittelusta kovasti. Mikään kovin mullistava elokuva tämä ei missään nimessä ollut, mutta jos haluaa nähdä konstailemattoman, klassisen rikosmysteerin, joka pelaa omilla vahvuuksillaan on elokuva ihan hyvä valinta.

Katsoin Kinji Fukasakun Crest of Betrayalin just. Tää on näitä Fukasakun fantasia/samurai leffoja ja varsin tyylikäs pläjäys kyllä väreineen ja efekteineen, mutta tarina oli heikonlainen sekamelska, jossa yhdistellään 47 Ronin ja Yotsuya kaidan tarinoita. Kyllä tätäkin suositella voi, mutta jos haluaa kunnon samurai-fantasiaa niin Fukasakun Legend of the Eight Samurai tekee sen paremmin ja jos taas vähän vakavampaa period leffaa niin Fukasakun fantasiaton 47 Ronin kuvaus The Fall of Ako Castle toimittaa.

Wife, Be Like a Rose! tuli katsottua tuossa ja olikin hieno. Se aviopari (etenkin äiti) oli tosi samaistuttava ja koko tilanne selvisi mukavan hitaasti pala palalta. Tuntuu, että nää Narusen varhaisemmat leffat ei ole niin ykstotisia kuin myöhemmät, mutta vkl vois katsoa jatkotutkimuksena vaihteeksi jotain sodanjälkeistä.

Luin Paul Austeria ja käsiteltiin Tokyo Storya tosi kauniisti. Täytyis varmaan katsoa uudestaan

Tuli katsottua eilen Tadashi Imain Nigorie eli An Inlet of Muddy Water. Tää voitti vuoden '53 paras elokuva palkinnon Kinema Junpo Awardsissa eli meni ohi Tokyo Monogatarin ja Ugetsun mikä tuntuu vähän sairaalta, mutta pidin kyllä. Tämmönen kolmeen Ichiyō Higuchin novelliin pohjautuva antalogiaelokuva.