vuoden levyjä, no miksei, elikkäs tässä aakkosjärjestyksessä
abnormality - sociopathic constructs
brutaalihkoa ja teknisenpuoleista örinää massachuschetista, tai miten se nytten kirjoitetaankaan, naisörinä näin btw
apostate - at the tomb of sanity
brittiläistä brutalointia, soundit kotikutoiset/DIY mutta ei haittaa, päinvastoin
blackwater burial - the prison of belief
amerikkalainen, teknisprogressivisen melodinen deathmetalbändi, soundit mukavan luomut tässäkin
coffins - beyond the circular demise
old school deathmetallia japanista, suppeaa ja jopa laiskanpulskeaa keskihölkkää, mutta hiton hyviä riffejä ja jotenkin vaan osaavat tämän
dawn of demise - into the depths of veracity
tanskalaista deathmetallia kuulostamatta pätkääkään skandinaaviselta, omassa viitekehyksessään jopa maltillista, pääosin keskitempoista jyristelyä missä on viitteitä slämmiin ja brutaloon, mutta periaatteessa ihan perus deathmetallia
depraved murder - manifestation
perus-brutalointia indonesiasta, biisit on täysin yhdestä puusta, mitä ei mitään väliä, loputonta nuotti-per-isku riffitelyä koko rahan edestä
disentomb - the decaying light
julman brutaalia ja teknistä örinää australiasta, bändi on noussut genrensä huipulle ja kohtalaisen isoksi nimeksi, jos kuuntelet yhden brutaalin laidan levyn tänä vuonna, kuuntele tämä
disfigurement of flesh - shrine of immortals ep
entinen slam, nykyinen brutalobändi venäjältä, tasavahvaa suorittamista kautta linjan
epicardiectomy - grotesque monument of paraperversive transfixion
eppujen 3. on edelleen vitun hyvää slämmiä ja brutaloa ja virppasoundi ihana <3
fetid - steeping corporeal mess
fetid ei ole brutaloa vaan tätä old school ilmiötä joita on ilmeisesti tullut isoja määriä viime vuosina, tämä on hyvää murjomista
humanity's last breath - abyssal
todella raskasta ja synkeää jyryytystä missä haamuja blackmetallista ja deathcoresta
kataplexia - the rise of the unknown
kataplexia on suomesta ja yksi harvoista brutaalin laidan örinäbändeistä, viimeisin levy on hiukan käppäinen, mutta hyvää menoa silti, genrensä peruskamaa
necropsy defecation - flesh gore pieces of cannibalistic ritual altars
brutal/sick
organectomy - existential disconnect
organectomy uudesta seelannista on tosi nuorten kavereitten nouseva slämmibändi mikä venyttää mikrogenrensä rajoja ja on tehnyt levylleen jopa liian selvät ja tykit soundit
urosepsis - malicious malpractice
edellisessä postauksessa jo mainittu urosepsis on täälläkin, luomua brutalointia ja hyvää menoa
visceral disgorge - slithering evisceration
visceral disgorge teki levyn 8 vuoden tauon jälkeen ja muuttui samalla slämmibändistä nopeaksi brutaloörinäksi, genressään hämmentävän suosittu bändi, tai siis hyvähän tämä on
wounds - light eater ep
wounds on tuore mutta tosi pätevän kuuloinen bändi, soittotaitoa riittää brutaalistekniseen tykitykseen ja biisintekoon