Molemmat näistä uusimmista sinkkulohkaisuista ovat kyllä niin perinteistä fetusta että oi ettien että On grooveriffiä ja yhtäkkiä kunnon tilutulittelu ja takas breakdowniin ja aah. Sounditkin mun mielestä hyvin lähellä Reign Supremea ja sekös maistuu.
Molemmat näistä uusimmista sinkkulohkaisuista ovat kyllä niin perinteistä fetusta että oi ettien että On grooveriffiä ja yhtäkkiä kunnon tilutulittelu ja takas breakdowniin ja aah. Sounditkin mun mielestä hyvin lähellä Reign Supremea ja sekös maistuu.
suht samat fiilikset kyllä ja oli hyvä biisi, piti kuunnella heti kahdesti, levyä odotellessa
aah, uusi biisi molested divinitylta. crushing brutal velocity! ei ole pelkoa löystymisestä ja uusi örinämies toimittaa. tää on top-2 brutal bändejä kyllä
Molemmat näistä uusimmista sinkkulohkaisuista ovat kyllä niin perinteistä fetusta että oi ettien että On grooveriffiä ja yhtäkkiä kunnon tilutulittelu ja takas breakdowniin ja aah. Sounditkin mun mielestä hyvin lähellä Reign Supremea ja sekös maistuu.
suht samat fiilikset kyllä ja oli hyvä biisi, piti kuunnella heti kahdesti, levyä odotellessa
Semmonen tietty flow mitä joskus Fetuksella ollut on kyllä vähän kateissa about kaikilla näillä uudemmilla. Attritionilla se vielä vähän pyristeli mutta sittemmin mennyt jotenkin... kylmemmäksi?
Molemmat näistä uusimmista sinkkulohkaisuista ovat kyllä niin perinteistä fetusta että oi ettien että On grooveriffiä ja yhtäkkiä kunnon tilutulittelu ja takas breakdowniin ja aah. Sounditkin mun mielestä hyvin lähellä Reign Supremea ja sekös maistuu.
suht samat fiilikset kyllä ja oli hyvä biisi, piti kuunnella heti kahdesti, levyä odotellessa
Semmonen tietty flow mitä joskus Fetuksella ollut on kyllä vähän kateissa about kaikilla näillä uudemmilla. Attritionilla se vielä vähän pyristeli mutta sittemmin mennyt jotenkin... kylmemmäksi?
aijaa luulen saavani kiinni siitä mitä tarkoitat, mutta minusta bändi on tehnyt parhaat levynsä nykykokoonpanollaan eli descend into depravitysta alkaen
Olen vannoutunut Destroy the Opposition -fani, mutta nämä uudemmat ovat heti sen jälkeen parhaasta päästä. Tosin DF-faniuteni on sillä tasolla, että oikeastaan mikä vain levy maittaa koska vain. War of Attrition on varmaan vähiten kuunnelluin Descend to Depravityn jälkeen, jotenkin DoD on sen verran synkkä, ettei nostata turpaanvetofiilistä yhtä paljon kuin muut levyt. Toisaalta ei Wrong One to Fuck Withkään mikään hyvän mielen levy ole.
DtO:ta ei kyllä ohita mikään. Se on niin monella osa-alueella lakipiste että huhhuh. Ja semmonen luomisvimmainen kokonaisuus missä kaikki kuitenkin soljuu hienosti yhteen ja kaikki kuulostaa niin tajuttoman luontevalta etten tiedä missä muualla niin hienoa kokonaisuutta kuulisi. Miellyttävää kuunneltavaa. Uudemmat on semmosta aika rymistelyä ja räpistelyä ja semmosta... kovaa ajoa kovan ajon takia, ei oo semmosta svengiä tai miellyttävyyttä enää läsnä, mikä siis toki miellyttää monia ihmisiä ja itseääni siis ei niinkään. Ehken ole siis tutustunut tarpeeksi tai en tiedä, makuasioitahan nämäkin
reign supreme on itselleni se lakipiste ja onhan siinä otettu asioita varman päälle: pitkiä pätkiä nyökkäilyriffejä ja tartuntapintaa. toisaalta varma päälle ottaminen ei tässä tapauksessa haittaa koska biisit on niin älyttömän hyviä
aiemmin postaamani akinetopsia ansaitsee uuden suosittelun. ostin levyn ja tämän on oikein hyvää orgaanista brutaloa josta saa myös selvää. olen nykyään huomannut olevani entistä ronkelimpi genren suhteen ja bändin pitää täyttää tietyt laatustandardit aina soittotaitoa myöten, että alkaa kiinnostaa. akinetopsian brutalo on tiukan kurissa pideltyä kuten esim. deeds of fleshin joten jos loputtomat tiukat riffikokoelmat ja blastbeat asiallisella tuplaörinällä kiinnostaa, niin tässä brasialainen vaihtoehto
aah, uusi biisi molested divinitylta. crushing brutal velocity! ei ole pelkoa löystymisestä ja uusi örinämies toimittaa. tää on top-2 brutal bändejä kyllä