Tilasin nytten ton Suomen filmiteollisuus -boksin (232 DVD)

[Separi ruispellossa]

nytkö suomen filmiteollisuus on rikkonut nimimerkin separi ruispellossa

Ei ole mitään tukholma-syndroomaa tämä, vaan oikeasti hyvä vilmi

[Jesse Python]

Olen kuullut itsekin kehuja Hilmanpäivistä, vaimoni kultivoituneiden siskon ja miehensä suosikkileffoja. Pitäsköhän toi tsekata lopulta itekki

[Isä Ted]

nytkö suomen filmiteollisuus on rikkonut nimimerkin separi ruispellossa

Ei ole mitään tukholma-syndroomaa tämä, vaan oikeasti hyvä vilmi

Voin mennä takuuseen Separin mielenterveydestä, Hilmanpäivät on ihan täysiverinen komediaklassikko

[sisar rento valkoinen]

nytkö suomen filmiteollisuus on rikkonut nimimerkin separi ruispellossa

Ei ole mitään tukholma-syndroomaa tämä, vaan oikeasti hyvä vilmi

Voin mennä takuuseen Separin mielenterveydestä, Hilmanpäivät on ihan täysiverinen komediaklassikko

uskottava se on

[Separi ruispellossa]

Taikayö (1954)

Amanda (Siiri Angerkoski) on topakka täti, joka hoitaa lossia ja myy sapuskaa tukkisavotan väelle. Hommia piisaa, joten hän ottaa apulaisekseen nuoren Eliisan (Tuija Halonen). Mulkku kauppias Remander (Uljas Kandolin) kieltää Amandaa operoimasta maillaan, koska yrittää viedä Amandan bisnekset. Hänen myymänsä ruoka on kuitenkin niin paskaa, että tukkijullit pysyvät uskollisina Amandalle.

Kulkukauppias Verneri (Aku Korhonen) on tienposkessa tutustunut nuoreen kulkuri Olaviin (Heikki Heino), ja nämä kaksi ilmaantuvat tukkilaisten mestoille. Olavi ryhtyy välittömästi naurattamaan Eliisaa, kun taas Vernerin läsnäolo vaivaannuttaa Amandaa. Taitavat tuntea entuudestaan! Tukkipomo Kiiveri (Eero Kosteikko) päätyy käsikähmään Olavin kanssa kiusattuaan Verneriä. Olavi heittää Kiiverin järveen, mistä Kiiveri vaikuttuu ja palkkaa väkivahvan kulkurin oitis tukkihommiin.

Käy ilmi, että Verneri ja Amanda ovat heilastelleet nuoruudessaan. Naimisiinkin oli aikomus mennä, mutta Verneri katosi jäljettömiin. Amanda luuli kokeneensa oharin, mutta todellisuudessa Verneri olikin joutunut lusimaan toisen miehen rikoksia! Tämän selvittyä Amandan kivisyömmi sulaa. Shokeeraavana yllätyskäänteenä myös Olavi ja Eliisa ovat hyvää vauhtia pariutumassa (kts. oheinen kuva).

Kauppias Remander kaivaa uusia mulkkuässiä hihastaan. Hän on nimittäin piipahtanut Helsingissä ostamassa Amandan velkakirjat tämän velkojilta. Niitä hän käyttää kilpailijansa kiristämiseksi: jollei rahaa löydy, hän vie Amandan kiskan. Onneksi sirkus sattuu olemaan seudulla, joten Olavi käy kellistämässä voimamiehen vapaapainissa, voittaa juuri sopivan summan rahaa ja maksaa Amandan velat. Sattuipa sopivasti. Sirkuksessa on myös Masa "Pätkä" Niemi pelleilemässä pellenä.

Kolme ylimielistä ylioppilasta (Pentti Siimes, Tauno Söder ja Rainer Karvinen) ilmestyvät lossille ja ahdistelevat Eliisaa. Olavi rientää hätiin, totta kai. Käy ilmi, että kyrvin ylioppilas Oswald (Siimes) on Olavin adoptioveli tai joku tämmönen! Hän ja Olavi opiskelivat yhdessä yliopistossa, kunnes Oswald varasti rahaa pelivelkojensa maksuun. Olavi otti syyt niskoilleen pelastaakseen velipojan, minkä seurauksena hän sai kenkää sekä yliopistosta että kasvatti-isänsä talosta, päätyen lopulta maankiertäjäksi.

Tarinan kuultuaan Amanda käy kertomassa totuuden puoliveljesten isälle, helvetin rikkaalle senaattori Haggrenille (Artturi Laakso). Senaattori ymmärrettävästi polttaa päreensä Oswaldiin ja toivottaa Olavin tervetulleeksi takaisin kotiin. Vielä toinenkin shokkipaljastus tulee, tosin se jää Amandan ja Vernerin väliseksi tiedoksi: Amanda on aikoinaan yksin jäätyään synnyttänyt Vernerin pojan, mutta persaukisena sinkkuplikkana joutunut hylkäämään vauvan rikkaan perheen portaille. Tuo vauva kasvoi senaattorin hoteissa Olaviksi! Olaviksi, joka nyt vie Eliisan kotiin senaattoria tapaamaan.



Jos elokuvassa on sekä tukkijätkiä että komea laulava kulkuri, niin ollaan aika syvällä SF:n ytimessä. Ja taas työmies paljastui todellisuudessa herrasväeksi.

Sirkushomma oli ihan perseestä, ja muutenkin oli tungettu vähän liikaa juttuja 74 minuuttiin. Ei tätä katsoessa kuitenkaan hermot menny, niin 2/5 vaikka.

Edit: Tajusin muuten vasta jälkeenpäin, että Eliisa puhutteli Amandaa tädiksi, elikkäs sehän taitaa tehdä Olavista hänen serkkunsa

[Separi ruispellossa]

Majuri maantieltä (1954)

Muutamastakin aiemmasta filmistä tuttu romanipariskunta Jenny ja Aleksi (Siiri Angerkoski ja Armas Jokio) riitaantuvat hevoshommista, minkä seurauksena Jenny lähtee kälppimään. Yksin maantiellä vetelehtiessään Aleksi kohtaa kulkuri Masan (Masa Niemi hitlerviiksien kera). Jäbät jatkavat yhdessä matkaa, liftaavat armeijan kuorma-auton kyytiin ja päätyvät heinäkuorman mukana kasarmille asti.

Luutnantti Touhu (Arttu Suuntala) ja kapteeni Koivula (Kullervo Kalske) panikoivat, sillä he ovat kuulleet majuri Pikkaraisen olevan tulossa kasarmille. Pikkarainen tiedetään viekkaaksi mieheksi, joka toisinaan tekee yllätystarkastuksia siviilivaatteet päällä. Upseerit bongaavat Masan ja Aleksin naurattamassa keittiömuijaa (Irja Kuusla), huomaavat Masan näyttävän kovasti majurilta, ja seuraava käänne onkin helppo arvata.

Kapiaiset pokkuroivat majuriksi olettamaansa Masaa, antavat tälle univormun ja näyttävät paikkoja. Sekaannusta edesauttaa sekin, että Masalla on sama sukunimi kuin majurilla! Masa saa myös sitkeän ihailijan Liisasta (Orvokki Vesaranta), joka on kapteenin sisko (kts. oheinen kuva). Tällä välin romani-Aleksi on stereotypioiden mukaisesti pöllinyt kasarmilta kaakin ja lähtenyt markkinoille hieromaan hevoskauppoja.

Helvetin yllättävänä käänteenä oikea majuri Pikkarainen ilmestyy mestoille. Käy ilmi, että hän on Masan kaksoisveli. Siitä seuraa varsin ennalta-arvattavia sekaannuksia. Markkinoilta Jennyn kanssa palatessaan Aleksi närkästyy, kun "Masa" ei enää olekaan hänen kaverinsa. Myös kullinnälkäinen Liisa roikkuu majurin kaulassa eikä ymmärrä pakkeja laisinkaan. Sekasotkun aiheuttanut härmä-Chaplin on jättänyt kasarmin taakseen ja tanssahtelee maantiellä laulellen.



Puolustusvoimat olivat tähän asti lainanneet kalustoaan ja kasarmeitaan useiden SF-elokuvien kuvauksiin, mutta tämä leffa oli heidän mielestään jo niin paska, että yhteistyökuviot pistettiin poikki. Tämä vaikeutti Tuntemattoman sotilaan (1955) tuotantoa melkoisesti.

1/5

[Viikonloppuisä]

Hilmanpäivät kyllä oikeasti hyvä ja hauska elokuva Kassila hallitsi nämä hommat, vaikka on siellä tietysti paskaakin.

[trailer park assistant supervisor]

hilmanpäivät on vitun kova parhaita kohtauksia ämmien komentaminen sankojonoon ja kuurolta isännältä tulipalopaikan tivaaminen

[Separi ruispellossa]

Opri (1954)

Opri (Rakel Laakso) on vanha karjalaismuori, joka elelee evakkona jossain päin sodanjälkeistä Suomea. Maanmittausjorma (Kyösti Erämaa) ilmoittaa, että Oprin tölli puretaan uuden tien alta pois, joten mummeli joutuu vastahakoisesti muuttamaan kunnalliskotiin. Siellä hänet asutetaan neljän hengen huoneeseen Akviliinan (Elsa Turakainen), Miinan (Elna Hellman) ja Tiinan (Liisa Pakarinen) kämppikseksi.

Otto (Ossi Kostia) ja Alpertti (Eero Roine) ovat kunnalliskodin vilkkaimmat silverfoxit, jotka ovat yhtenään jututtamassa "kunniamummoja" heidän huoneessaan. Ukot laittavatkin parhaat comboverinsa peliin tullessaan ensi kertaa Oprin juttusille. Johtajatar Laine (Sylvi Salonen) tekee parhaansa pitääkseen elähtäneet menomonot ojennuksessa, mutta pojat on poikia ja pyörätuoliralli päättyy kolariin (kts. oheinen kuva). Apunaan Laineella on Heinäsirkaksi kutsuttu hoitsu (Marjatta Kallio), jonka helman alle pyrkii parikin jorkkia.

Läheisen talon nuori isäntä Yrjö (Kunto Karapää) tulee lavatanssien jälkeen kännissä laulamaan kunnalliskodin pihalle kuoronsa kanssa, suunnitelmanaan vongata Heinäsirkalta persettä samalla reissulla. Johtajatar Laine hätistelee juopot helvettiin. Paikalle hälytetään myös ylikonstaapeli Marto (Esko Vettenranta), johon Laine ihastuu päätäpahkaa.

Kunnalliskodin varasto syttyy palamaan, mikä aiheuttaa perinpohjaisen kalabaliikin. Otto ja Alpertti "auttavat" viskelemällä kaiken irtaimiston vittuun mummeleiden huoneen ikkunasta, vaikka palo onkin eri rakennuksessa. Renki Jussi (Kosti Klemelä) kunnostautuu sammutushommissa ja saa palkinnoksi lempeä Heinäsirkalta. Laineen lemmenkuviot puolestaan menevät käteen, sillä ylikonstaapeli osoittautuu perheelliseksi ukkomieheksi.

Läheisen tilan emäntä (Saimi Vuolle) tarjoaa Oprille mahdollisuutta muuttaa luokseen, mutta Opripa on kiintynyt uuteen elinpiiriinsä, eikä lähde minnekään! Jopa Akviliina on hyväksynyt Oprin, vaikka aluksi vierasti kummallista evakkoa. Opri katselee ikkunasta taivaalle ja juttelee kuolleelle miehelleen. Mummot rallattelee jotain tiukkaa biisiä.



Tää sai kolme Jussi-palkintoa. Itse en lämmennyt ihan niin paljoa. 2/5.

[Separi ruispellossa]

Thure Bahnen kolmas ja onneksi viimeinen ohjaustyö:

Onni etsii asuntoa (1954)

Tiukkapipoinen Töttermanska (Sylva Rossi) ylläpitää täysihoitolaa, missä asuu monenkirjavaa sakkia. Tuoreimpana tulokkaana saapuu persaukinen Pirkko (Sirkka-Liisa Wilen), joka on jäänyt vaille oikeaa kämppää. Asuntopula nimittäin riivasi Helsinkiä edelleen. Muut asukkaat ovat miehiä, joilta totisesti ei jää viehkon misun saapuminen huomaamatta. Töttermanska epäilee antiikkikauppias Appelgrenin (Sven Ehrström) puuhailevan jotain sopimatonta Pirkon kanssa, mikä kismittää häntä, sillä hän on itse kiinnostunut Appelgrenistä.

Täysihoitolassa asuva viinaanmenevä liikemies Römsten (Aku Korhonen) palkkaa Pirkon sihteerikseen. Näissä kuvioissa Pirkko viedään hienolle klubille katsomaan tanssipimuja (kts. oheinen kuva). Samaisella klubilla pianoa pimputtaa toinen täysihoitolan asukas, opiskelija Esko (Heikki Heino), joka on ihastunut Pirkkoon ja siksi mustasukkainen nähdessään tämän Römstenin seurassa. Huoli on kuitenkin turha, sillä Römstenillä on ennestään heila Dolly (Mai-Brit Heljo).

Dolly on osallisena hämäräbisneksissä, joita pyörittää gangsterismies Leevi (Sasu Haapanen). Dolly on pestautunut kotiapulaiseksi pohattaperheeseen ja näiden poissa ollessa järjestää näyttöjä heidän kämpässään. Ideana on kyniä useilta asunnonhakijoilta vitulliset vuokraennakot ja tehdä sitten katoamistemppu rahojen kanssa. Yksi kusetuksen uhreista on Töttermanskan täysihoitolassa asuva työnjohtaja Ahokas (Heikki Savolainen), joka on juuri tullut isäksi ja etsii kämppää perheelleen.

Rosvo-Leevi palkkaa kaksi pikkurikollista myllyttämään Römstenin, koska on mustasukkainen Dollysta. Römsten onkin odotettua kovempi kasvo ja pistää nilkkejä oikein kunnolla turpaan! Samaan aikaan toisaalla Pirkko on riitaantunut Eskon kanssa, koska luulee tämänkin sutivan Dollya. Seuraa pitkä liuta käänteitä, joiden seurauksena mm. Römsteniä epäillään osallisuudesta Leevin bisneksiin, Ahokas tunnistaa Dollyn kämppähuijariksi ja koko täysihoitolan lössi kyörätään kyttikselle selvittelemään vyyhtiä.

Leevi apureineen yrittää karata ulkomaille, mutta jää nalkkiin lentokentällä. Paljastuu, että Pirkon nimi on todellisuudessa Raija. Hän on karannut kotoa ja piileskellyt väärän nimen turvin isältään (Artturi Laakso), koska heillä on mennyt sukset ristiin. Ne välit korjataan ja sit kaikki pariskunnat kai menee naimisiin tai jotain semmosta. Tommonen koirakin menee tossa. Ja toinenki. Juuh.



Sekava paska, 1/5

[Separi ruispellossa]

Pekka ja Pätkä puistotäteinä (1955)

Pekalla (Esa Pakarinen) ja Pätkällä (Masa Niemi) on taas rahat loppu. Jälkimmäinen on jopa joutunut veneen alle asumaan! Kaverukset lähtevät siis työnhakuun. Heti kärkeen nähdään myös talonmies Pikkaraisen ensiesiintyminen, joskin häntä näyttelevä Armas Jokio nähtiin jo Pekka Puupää kesälaitumilla -elokuvassa eri roolissa. Pikkarainen nimittäin näkee Justiinan (Siiri Angerkoski) heittämän lautasen, luulee sitä ufoksi ja soittaa paniikissa lehteen.

Pekka ja Pätkä yrittävät töihin ensin puutarhureiksi ja sitten automekaanikoiksi, sössien molemmat pyrkimykset katastrofaalisesti. Seuraavaksi jätkät vetävät mekot päälle ja pestautuvat hoitamaan lapsia leikkipuistoon, koska miksipäs ei. Arvannette, että sekin menee pitkin helvettejä. Puistosta tarttuu mukaan koditon pikkupoika Otto (Risto Jussila), joka majoitetaan Puupäiden kämpille.

Olavi Virralla näyttää olevan eri rooli jokaisessa Puupää-leffassa. Tällä kertaa hän on Oton isä, seitsämän vuotta merillä ollut perämies Antti, joka on palannut Suomeen jäljittämään poikaansa. Etsinnöissä jeesaa lastensuojeluviraston virkailija Anna-Liisa (Eila Peitsalo). Nämä kaksi kävelevät jopa kadulla Pekkaa, Pätkää ja Ottoa vastaan, tietämättä tietenkään kenestä on kyse.

Jäbät saavat uusia hommia remppareiskoina ja tärvelevät työkohteen asuinkelvottomaan kuntoon. Kun kämpän omistaja (Veikko Linna) näkee lopputuloksen, hän polttaa hihansa ja uhkaa hakea haulikon. Otto sentään on saanut hankittua kasan rahaa laulamalla sydäntäsärkeviä orpolauluja läheisessä satamaruokalassa. Seuraavaksi tomppeliduo rekrytoidaan hengenpelastajiksi uimastadionille, mutta hyvin ei mene sekään, sillä molemmat osoittautuvat uimataidottomiksi. Siispä hukkumaisillaan olevan neidon (Leena Grönroos tai ehkä Anu Kilpiö) pelastaakin tuntematon könsikäs (kts. oheinen pyllykuva).

Satamaukkojen luottamusmies (Artturi Laakso) on mieltynyt Oton lauluun ja värvää tämän esiintymään merimiesten kekkereihin. Arvatkaas kuka siellä on toisena laulajana esiintymässä?? Isän ja pojan jälleennäkeminen on perin koskettava. Antti ja Anna-Liisa ovat luonnollisesti pariutuneet, joten koko uusioperhe lähtee Antin mukana laivalla Belgiaan. Pekka ja Pätkä saavat kiitolliselta isukilta vaivanpalkaksi sata puntaa, mikä on Suomen rahassa ihan vitun monta markkaa.



Ihan sympaattista sähläystä, 3/5.

Tämän voi katsoa Elonetissä jos huvittaa, mut ei oo pakko.

[Separi ruispellossa]

Veteraanin voitto (1955)

Työmies ja ex-urheilija Santeri Kivilaakso (Vilho Siivola) jää eläkkeelle ja muistelee nuoruuttaan. Hän elvistelee tyttärenpojalleen Timolle (Pertti-Kalevi) vanhoilla urheilusaavutuksillaan ja sillä, että oli perustamassa Työväen Urheiluliittoa. Timon isä Antti (Tapio Rautavaara) on myös urheilumiehiä, mutta vähän taipuvainen tenuttelemaan. Tästä tulee sanomista kotopuolessa, vaimo Irma (Asta Backman) uhkailee jopa erolla! Anttia tämmöinen nalkutus vituttaa, joten hän muuttaa evakkoon kollegansa Ekan (Kullervo Kalske) nurkkiin.

Sisuuntunut Antti alkaa treenata tosissaan keihäänheittoa. Vaimoa ja anoppia (Tyyne Haarla) hän koettaa lepytellä kukkasin, mutta saa paskan haistettavakseen. Tämä syöksee Antin deekikselle. TUL:ssa ei lörväämisestä tykätä, joten Antti jätetään kutsumatta liiton kemuihin. Antti raitistuu, treenaa ihan kyrpänä ja hankkiutuu salaa bussikyydillä liittopäiville Helsinkiin, minne muut menevät junalla (kts. oheinen kuva). En tiiä yhtään miks harjoittelu pitää tehdä salaa, ja reeneistä palatessa jopa esittää kämppikselle feikkikänniä.

Helsingissä juhlahumu on valtaisa. TUL:lla oli ollut oikea juhlavuosi v.1954, ja iso osa kekkereiden kuvamateriaalista lienee ehtaa. On paraateja, voimistelunäytöstä ja tanssiaisia. Eka tanssittaa osuuskaupan tsirbulaa Ailia (Eila Peitsalo), mutta Ailin syömmen vie kyherö työnjohtaja Lauri (Heikki Savolainen). Ei Eka sentään ilman partneria jää, vaan pokkaa parketille Ailin kollegan Kertun (Elina Ollikainen). Antin perheen yllätykseksi isukki ilmestyy kentälle ja voittaa tietysti keihäänheiton suvereenisti. Perhe on koossa taas, torvet soi ja siniristilippu liehuu.



Odotin nimen perusteella sotaleffaa, mutta olikin sports.

Rautavaarahan oli todellisuudessakin sekä TUL:n että viinamäen miehiä, joten vaikea tuohon rooliin on sopivampaa näyttelijää keksiä, vaikkei Tapsa juuri näytellä osannutkaan.

Aika paska elokuva, mutta TUL:n paraati oli kyllä komeaa ajankuvaa, niin siitä plussaa. Laitetaan vaikka 2/5.

[Separi ruispellossa]

Pitkästä aikaa Waltari-filmatisointi:

Rakas lurjus (1955)

Vanha kärttyinen arkistonhoitaja Aukusti (Edvin Laine) ja hänen veljenpoikansa, insinööri Jussi (Joel "komisario Palmu" Rinne) asuvat kimpassa isossa lukaalissa. Molemmat ovat naisiin katkeroituneita piinkovia sovinisteja, eivätkä salli hameväen edes vierailevan asunnossaan. Tuolloin voimassa ollut huoneenvuokrauslaki pakottaa heidät ottamaan alivuokralaisen, mikä kyrpii kovasti varsinkin Aukustia. Hän on käyttänyt kaikki lykkäykset ja porsaanreiät säilyttääkseen kotirauhansa, mutta lopulta tekosyyt loppuvat ja uusi kämppis on otettava.

Alivuokralainen, maisteri Itkonen (Ansa Ikonen) ilmestyy ovelle puku päällään ja piippu suussaan, eivätkä jätkät muka tajua tätä naiseksi. Siitäkään huolimatta, että etunimi on Kaino. Kaino nimittäin on kuullut ukkojen naisvihasta ja päättänyt esiintyä miehenä. Tietenkin kämppikset ennen pitkää kohtaavat Kainon normaaleissa vaatteissaan, mutta tämä selitetään siten, että mies-Kainon kaksoissisko on tullut kylään. Juuh juuh. Jussi yrittää "kaksoissiskon" ihollekin, mutta saa pillun sijaan avokämmentä.

Litsarista huolimatta Jussi ei saa nais-Kainoa mielestään. Hän yrittää tentata mies-Kainolta lisätietoja tämän siskosta, mutta yritykset eivät kanna hedelmää. Vielä Jussiakin enemmän tunteistaan hämmentyy Aukusti, joka huomaa tuntevansa vetoa mies-Kainoon ja vahingossa suutelee häntä! Mahdollisesta homoudestaan järkyttynyt Aukusti on valmis kokeilemaan mitä tahansa eheytymiskeinoa, joten Jussin ehdotuksesta hän suutelee ensimmäistä vastaan tulevaa naista. Joka sattuu olemaan nais-Kaino, tietenkin.

Seuraa helvetin kiusallisia väärinkäsityksiä liittyen mm. siihen, että Kaino-nimen voi ymmärtää myös adjektiivina. Kun jätkät sitten viimein tajuavat että mies-Kaino ja nais-Kaino ovat yksi ja sama henkilö, he hieman närkästyvät (kts. oheinen kuva). Lopulta "rakas lurkus" saa kuitenkin anteeksi petkutuksensa ja ryhtyy Jussin rouvaksi. Aukustikin on iloissaan, kun kävi ilmi että hän on "normaali" eikä "hauhau-mies".



Eihän tämä missään tapauksessa hyvä elokuva ollut, mutta nauratti monta kertaa. Ei tosin välttämättä niissä kohdissa, missä olisi pitänyt. 2/5.

[äää]

[Separi ruispellossa]

Otetaas tähän myös tämmönen upea mies-Kainon ja Jussin reippailukuva: