Tilasin nytten ton Suomen filmiteollisuus -boksin (232 DVD)

[Separi ruispellossa]

Yks' tavallinen Virtanen (1959)

Lapiomiehet Joltinen (Hannes Häyrinen) ja Pummi (Esko Toivonen) rallattavat ärsyttävää biisiä vältellessään töitä jossain maaseudulla. Heidän esimiehensä, insinööri Kallio (Göran Cederberg) nimittäin etsii seudulta uraania. Helvetin hieno '51 Buick tolla insinöörillä. Kallion ystävä, taidemaalari Virtanen (Martti Katajisto) liikkuu samoilla kulmilla vonkaamassa Annia (Leni Katajakoski), jonka isä omistaa paikallisen kesähotellin. Jokainen hahmo laulaa jokaisessa mahdollisessa välissä.

Annin isä Edward (Toivo Lehtelä) ja äiti Mammi (Siiri Angerkoski) eivät tykkäisi siitä, että Anni heilastelee persaukisen taidejorman kanssa. Siispä Kallio ja Virtanen vaihtavat rooleja keskenään: insinöörinä esiintyvä Virtanen menee Kallion Buickilla kesähotelliin tapaamaan appikokelaitaan. Kallion motivaatio näytellä rahatonta on kai se, ettei häntä kusetettaisi maakaupoissa tai en perkele tiiä. Tulevat juonenkäänteet raivostuttavat jo etukäteen, kun lähtökohdat ovat tämmöiset.

Duunarina esiintyvä Kallio on pestautunut hotelliin rengiksi, ilmeisesti vongatakseen Sirkkaa (Pirkko Mannola), joka työskentelee siellä myöskin. Samaan aikaan toisaalla Joltinen ja Pummi ovat yrittäneet lunastaa miljoonan markan shekkiä Kallion valtakirjalla, mutta joutuneet putkaan epäiltynä petoksesta. Hotelliin ilmestyy myös slangia solkkaava prätkäjätkä (Jouni Brännare) sekä surinasussu (Pirkko Alatalo), jotka pistävät tanssiksi rokin tahtiin (kts. oheinen kuva).

Putkasta päästyään sällit toimittavat miltsin insinöörille Mammin välityksellä. Mammihan tietysti antaa sen Kallion sijaan Virtaselle, joka ei edes ylläty saamastaan miljoonasta, sillä luulee sen olevan taiteilija-apuraha, jota hän on aiemmin anonut. Vittuuuuuuuuu. Sirkka suunnittelee ampuvansa Virtasen, sillä luulee tätä huijariksi, joka on tappanut Sirkan isän. Kallio ehtii kuitenkin korjata väärinkäsityksen ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtuu. Ui Sirkan liiveihinkin siinä sivussa.

Taidesäätiön edustajat Pitkänen (Heikki Savolainen), Pätkänen (Masa Niemi) ja Lihavainen (Veikko Linna) tulevat tapaamaan taiteilija Virtasta tuodakseen tälle apurahan, mikä hänelle siis on oikeastikin myönnetty. Sekoilu henkilöllisyyksistä saavuttaa lakipisteensä, mutta väärinkäsitykset oikenevat lopuksi. Pariskunnat saavat toisensa, musa pauhaa täysillä ja koko lössi tanssaa iloissaan.



Typerä juoni höystettynä juostenkustuilla laulukohtauksilla, lopputuloksena suorastaan kirvelevä elokuvaelämys. Yksi piste taidokkaista rokkitanssijoista.

1/5.

Tämän voi katsoa Elonetissä, jos tykkää katsoa huonoja elokuvia.

Tämä oli laulu-uraansa aloittelevan Pirkko Mannolan ensimmäinen leffarooli, mutta sopimusteknisistä syistä hänen lauluaan ei voitu käyttää, vaan hän liikutteli huuliaan Eila Pellisen laulamien biisien tahtiin. Se sopiikin erinomaisesti tähän kokonaisuuteen.

[Avaruusmessias]

Jumalauta mikä raa'an eläimellinen seksuaalisuus tosta miehestä huokuu. Ei ihme että tyttöä vähän ujostuttaa.

[Separi ruispellossa]

Nuo tanssijathan siis oli oikeesti hyviä (kts. oheinen promokuva).

[Endless Boogie Mustonen]

haluun samanlaisen paidan kuin tolla tanssija jorkilla

[Raju kakka]

Tästä topicista minä nautin edelleen

[Viikonloppuisä]

Vatsa sisään, rinta ulos -filmissä näytellyt 19-vuotias Lena Ressler (kuvassa oik.) voitti Suomen kaunein tyttö -kisan, minkä kautta päätyi mannekiiniksi ja mm. tohon filmiin. Hieman myöhemmin hän lähti maailmalle silloisen kirjailijamiehensä kanssa, kekä osoittautui väkivaltaiseksi juopoksi. Seuraava siippa oli sisilialainen liikemies, jolla -voitteko kuvitella- oli mafiakytköksiä. Äiä pisti Lenan toimimaan "korkealuokkaisena puhelintyttönä" elikkäs myymään persettä. Ukon jouduttua linnaan Lena muutti Tunisian kautta takaisin Suomeen ja eli elämänsä loppuun Liperissä, kaikista maailman paikoista.

Ehtihän Lena toki myös tekemään kelpo uran italialaisessa elokuvateollisuudessa päätyen muun muassa useampaan peplumiin ja Fulcin varhaiseen rikoskomediaan How We Robbed the Bank of Italy. Seppo Porvali on kirjoittanut Lenan vaiheesta kirjan, joka pitäisi kyllä jossakin välissä lukea.

[Separi ruispellossa]

Vatsa sisään, rinta ulos -filmissä näytellyt 19-vuotias Lena Ressler (kuvassa oik.) voitti Suomen kaunein tyttö -kisan, minkä kautta päätyi mannekiiniksi ja mm. tohon filmiin. Hieman myöhemmin hän lähti maailmalle silloisen kirjailijamiehensä kanssa, kekä osoittautui väkivaltaiseksi juopoksi. Seuraava siippa oli sisilialainen liikemies, jolla -voitteko kuvitella- oli mafiakytköksiä. Äiä pisti Lenan toimimaan "korkealuokkaisena puhelintyttönä" elikkäs myymään persettä. Ukon jouduttua linnaan Lena muutti Tunisian kautta takaisin Suomeen ja eli elämänsä loppuun Liperissä, kaikista maailman paikoista.

Ehtihän Lena toki myös tekemään kelpo uran italialaisessa elokuvateollisuudessa päätyen muun muassa useampaan peplumiin ja Fulcin varhaiseen rikoskomediaan How We Robbed the Bank of Italy. Seppo Porvali on kirjoittanut Lenan vaiheesta kirjan, joka pitäisi kyllä jossakin välissä lukea.

Juu, kyllä siellä maailmalla aluksi ihan pärjättiinkin. "Sai kaiken ja menetti kaiken", kuten joku hänestä mainitsi.

[Separi ruispellossa]

Pekka ja Pätkä mestarimaalareina (1959)

Pekka Puupää (Esa Pakarinen) ja hänen kaverinsa Pätkä (Masa Niemi) pukeutuvat gorilloiksi ja säikyttävät paskajäykäksi Pekan vaimon Justiinan (Siiri Angerkoski), joka päättää häipätä maalle tätinsä luokse. Justiinan poissa ollessa jätkät mm. kusettavat talonmies Pikkaraista (Armas Jokio) kädenvääntökilpailussa ja pelaavat niin hidastempoisen shakkimatsin, että kun Justiina lopulta palaa kotiin, Pekka ja Pätkä istuvat hämähäkinseittien seassa ja molemmilla on risuparta.

Justiina käskee Pekan ja Pätkän opetella taidemaalareiksi, sillä lehti-ilmoituksen mukaan se on helppo tapa tienata elantonsa. Malliksi värvätään neiti Kaihokielo (Anja Hatakka, kts. oheinen kuva). Helsinkiin ollaan avaamassa kansainvälistä taidenäyttelyä, johon Pekka ja Pätkä päättävät saada taulunsa esille. Naapurin kauhukakarat ovat omin lupineen käyneet Puupäiden kämpässä pelleilemässä pensseleiden kanssa, mutta koska heidän töhrimänsä taulu osoittautuu hienommaksi kuin Pekan ja Pätkän omat teokset, valitaan se vietäväksi näyttelyyn.

Pekka, Pätkä ja nti Kaihokielo sniikkaavat yön pimeydessä näyttelyyn viemään salaa taulunsa esille. He eivät ole ainoat hiiviskelijät, vaan myös taidevarkaat (Heikki Savolainen ja Leo Jokela) ovat mestoilla varastamassa Mona Lisaa kehyksistään! Rosvot pääsevät livistämään saaliinsa kanssa, kun taas sankarikolmikkomme viettää yön näyttelyssä kummituksia peläten ja housuihinsa paskoen. Näyttelyn avauduttua he esiintyvät patsaina, kunnes taidevarkaus paljastuu ja poliisi nappaa heidät epäiltyinä siitä.

Pekka ja Pätkä joutuvat vankilaan. Kaihokielo vakuuttaa jätkien syyttömyyttä ja yrittää vedota vankilanjohtajaan (Matti Aulos), joka ei usko sanaakaan. Tämä siitäkin huolimatta, että johtaja on selvästi viisas ja arvostelukykyinen mies, sillä hänellä on seinällään muotokuva Joel Rinteestä. Rinnehän näytteli sittemmin mm. Komisario Palmu -elokuvissa. P&P ryhtyvät kaivamaan tunnelia vapauteen, mutta klassisesti kaivavat sen suoraan vankilanjohtajan toimistoon. Vapaus koettaa lähes yhtä klassisella tavalla, seiväshypyllä muuri yli.

Vankilapaosta kerrotaan uutisissa, joten oikeat tauluvarkaat päättävät etsiä karkurit käsiinsä varmistaakseen ettei heitä vasikoida. He ottavat Justiinan ja Kaihokielon vangeikseen! Pian samassa satimessa ovat myös Pekka ja Pätkä. He onnistuvat kuitenkin hälyttämään apua pullopostilla, joten kyybelit tulevat nappaamaan roistot talteen. Pekan ja Pätkän taulu on voittanut näyttelyssä pääpalkinnon, mutta rahat käytetään talon lasten hyväksi, sillä hehän taulun maalasivatkin.



Tämä oli jo varsin väkinäinen tekele. Sen huomasi myös 11 Puupääleffaa ohjannut Armand Lohikoski, joka nosti tämän jälkeen kädet pystyyn, eikä ohjannut enää seuraavaa.

1/5.

Aiempien Puupäiden tavoin tämänkin voi katsoa Elonetissä, mutta on siellä kyllä paljon parempaakin katsottavaa.

[useita varabooleja piilossa]

Miksi Pätkällä on kivääri selässä?

Edit: Vai haulikkoko se on? No, kuitenkin.

Ps. Rakastan tätä topikkia.

[Separi ruispellossa]

Miksi Pätkällä on kivääri selässä?

Edit: Vai haulikkoko se on? No, kuitenkin.

Ps. Rakastan tätä topikkia.

Kävivät kaupungilla metsästämässä aiheita tai inspiraatiota tai jotain tämmöstä, ja se sitten tehtiin vähän kirjaimellisemmalla otteella, koska Puupäävilmissä oltiin,

[Separi ruispellossa]

Kohtalo tekee siirron (1959)

Veljekset Reino (Ekke Hämäläinen), Pentti (Matti Oravisto) ja Mauri (Åke Lindman) himoitsevat rikkaan setänsä, asessori Petäjämaan (Uuno Montonen) rahoja ja odottelevat tämän kuolemaa. Viaton ei ole setäkään, vaan hänen omaisuutensa on hankittu muuta sukua kusettamalla. Rahantarvetta on etenkin Pentillä, jolle Hilkka (Tuija Halonen) odottelee vahinkovauvaa. Hilkka yrittää epätoivoissaan heittäytyä junan alle, mutta väliin ehtii Mauri. Hän vie järkyttyneen leidin kotiinsa, ja vasta ovella nimen nähdessään Hilkka tajuaa Maurin olevan Pentin veli. Hän pökrää siihen paikkaan ja saa myöhemmin vielä keskenmenonkin.

Mauri ja Hilkka alkavat seurustella, eikä Mauri tiedä mitään Hilkan aiemmista kuvioista Pentin kanssa. Maurin terveyttä riivaa sodassa päähän jäänyt kranaatinsirpale, eikä saita setä suostu maksamaan leikkausta. Koska Mauri pelkää tästä syystä tulevansa hulluksi ja kuolevansa nuorena, hän lemppaa Hilkan, jottei tämän tarvitsisi kärsiä. Hilkkahan sitten palaa yhteen Pentin kanssa. Naimisiinkin menevät, vaikka Pentti on edellisellä kierroksella ollut jyrkästi sitä vastaan. Mauri katsoo suu viivana hääauton perään.

Pentti ei ole kovin kummoinen aviomies ainakaan raha-asioiden suhteen. Hän häviää korttipöydässä kaiken mitä omistaa ja saa päälle vielä turpaankin. Pentti tarvitsee rahaa velkoihinsa ja Mauri leikkaukseensa, joten veljekset ryhtyvät punomaan juonia asessorin pään menoksi. Reino varoittaa setää tästä salaliitosta, vaikkei itsekään hänestä suuremmin pidä. Tästähän setä pöyristyy ja ryhtyy pistämään testamenttiaan uusiksi.

Salaperäinen nahkahanskainen hahmo hiipii taloon revolveri ojossa ja ampuu asessorin hengiltä! Möykkään herää taloudenhoitaja Mari (Martta Kinnunen), joka kirkuu hereille muutkin. Komisario (Vilho Siivola) saapuu tutkimaan murhapaikkaa sekä kuulustelemaan veljeksiä ja palvelusväkeä. Selkeää syyllistä ei löydy, joten koko lössi saa lähteä koteihinsa. Ovelana jätkänä komisario kuitenkin mainitsee testamentin olevan eräässä pöytälaatikossa.

Laitetaas loppuratkaisu poikkeuksellisesti spoilereihin siltä varalta, että joku muukin tahtoo katsoa tämän:

Spoiler:

Aivan kuten komisario oli arvellutkin, testamentti kiinnostaa murhaajaa. Kytät odottelevat piilossa nähdäkseen, kuka sitä tulee yön pimeydessä noutamaan. Maurihan sieltä perkele hiippailee. Myös tämän komisario oli arvannut, sillä rikospaikkaa ihmetellessään hän huomasi, että yhdeltä shakkinappulalta on katkaistu pää. Kuolemaa tekevä asessori on viimeisillä voimillaan katkaissut nappulalta pään viitatakseen Maurin päävammaan!

Klassinen dekkari, tykkäsin. Hienoista, mutta juonen kannalta epäolennaisista asioista mainittakoon huikeat rullaluistintanssijat ja söpö koiranpentu.

3,5/5.

Elonetistä tämänkin voi katsoa.

[Märkivä Avohaava]

Spoiler:

No jos Åke Lindman on kehissä ja rikollista haetaan, niin eiköhän se ollut siinä.

Arvasin.

[Suosikkijuontaja]

Kohtalo tekee siirron ja Nukkekauppias ja kaunis Lilith on semmosia, jotka on ollut näistä katsomislistalla, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ehkä pitää aktivoitua esim viikonloppuna, kun tuo Kohtalo tekee siirron arvostelukin tösähti just.

[Separi ruispellossa]

Taas tapaamme Suomisen perheen (1959)

Edellisestä Suomiset-fimistä on 14 vuotta, ja sen kyllä huomaa. Olli (Lasse Pöysti) ja Pipsa (Maire Suvanto) ovat aikuistuneet, Ollista on tullut varatuomari ja nimismies! Sota-aikana adoptoidut kaksoset Matti ja Marja ovat kasvaneet vilkkaiksi teineiksi (Jyrki Lappi-Seppälä ja Ulla-Riitta Jämsä). Isä-Suomista ei nähdä ollenkaan, sillä häntä aiemmissa osissa näytellyt Yrjö Tuominen potkaisi tyhjää v. 1946. Äiti Aino (Elsa Turakainen) ja kotiapulainen Hilda (Siiri Angerkoski) ovat entisellään.

Suomiset ovat kesänvietossa huvilallaan. Naapuritilan on ostanut johtaja Lokka (Matti Aulos), jonka poika Aarne (Matti Oravisto) ja tytär Anita (Marjatta Kallio) hierovat tuttavuutta Suomisten kanssa. Aarne on myös hiippaillut geiger-mittarin kanssa läheisellä kalliolla ja tarjonnut maan omistavalle Pullin isännälle (Aarne Laine) siitä puolta miljoonaa markkaa. Pulli ei ensin suostu myymään, mutta kun hänen uusi latonsa palaa ja suuri osa sadosta tuhoutuu sen mukana, alkaa joutomaan myyminen kiinnostaa.

Nimismies-Olli tutkii Matin avustuksella palopaikkaa ja toteaa nopeasti tapauksen tuhopoltoksi. Matti ja Marja näkevät Aarnen upottavan järveen epäilyttävän paketin! Tapauksen pähkäily jää kuitenkin kesken, sillä Ollin tyttöystävä Laura (Elina "Pikku Myy" Salo) saapuu kylään (kts. oheinen kuva). Laura kiristelee hampaitaan Anitalle, joka vaikuttaa kiinnostuneen Ollista. Tästä huolimatta Olli, Laura ja Pipsa menevät Lokkien luokse rapujuhliin, kun kutsu käy. Juhlien tiimellyksessä Olli kähveltää Aarnen geiger-mittarin ja saa vahvistuksen epäilyksilleen: kallio on arvokasta uraania väärällään.

Olli syyttää Aarnea tuhopoltosta. Todisteena hänellä on mm. järven pohjasta sukellettu paketti, josta löytyi tismalleen palopaikalla olleisiin jälkiin täsmäävät kengät. Aarne Lokka lienee sukua Junekselle, koska on mulkkuuden lisäksi myös änkyrä, eikä myönnä mitään todisteidenkaan edessä. Lopulta hänet käräyttää hänen oma koiransa, joka tunnistaa Aarnen kengät. Isä-Lokka yrittää vielä lahjoa Ollin, mutta suoraselkäinen virkamies ei moiseen täkyyn tartu. Sen sijaan hän tarttuu Lauraan ja ilmoittaa menevänsä tämän kanssa naikkuliin.



Ei tässä nyt ihan saavutettu aiempien Suomis-leffojen vetovoimaa. Tämän enempää niitä ei tehtykään. Taas oltiin uraania etsimässä, lienee ollut kuuma aihe tuohon aikaan.

2/5.

Elonetistä tämäkin striimi löytyy.

[Separi ruispellossa]

Tää kuvattiin jo 1956, mutta ensi-ilta venähti uuden vuosikymmenen puolelle:

Lumisten metsien tyttö (1960)

Ollaan entisajoissa. Jukka (Åke Lindman) ja Mäenpään isäntä (Heimo Lepistö) etsivät metsästä pikkupoikaa, joka on lähtenyt yksinään kikkailemaan suksilla lumimyrskyyn. Kovan uurastuksen ja huonon huulisynkan jälkeen poika löytyykin - kuolleena hangesta. Taikauskoinen kylänväki syyttää kuolemasta uutta opettajaa Markusta (Matti Oravisto), joka on juuri saapunut Helsingistä kylälle ja "tuonut kuoleman tullessaan". Markus ihmettelee sotkuista ja huonokuntoista koulua, mihin syyksi osoittautuu edellisen opettajan, Vellanuksen (Arvo Kuusla) mieltymys kovaotteiseen viinanjuontiin.

Markus tutustuu Mäenpään 16-vuotiaaseen tyttäreen Tarjaan (Anneli Sauli, kts. oheinen kuva), joka on ilmeisesti kylän ainoa kimuli. Tarja auttaa Markusta koulun siivoamisessa ja kunnostamisessa. Pientä silmäpeliäkin siinä on, mutta syntiä ei sentään tehdä. Tarja jää koululle asumaan, sillä isä-Mäenpää ei päästä häntä takaisin kotiin. Koulu alkaa, mutta kakaroita saapuu hyvin vähän, sillä vanhemmat eivät ole päästäneet jälkeläisiään kuoleman enkelin luokse. Osa taas ei pysty tulemaan, koska ei ole kenkiä.

Jukka on mustasukkainen Tarjan ja Markuksen yhteisestä puuhastelusta, sillä hän on suunnitellut Tarjasta vaimoa itselleen. Hän käy talvisessa metsässä käsiksi Tarjaan, mutta Markus ehtii väliin pelastamaan apulaisensa raiskarin kynsistä. Kauppias Salkinin rouva (Eila Pehkonen) puolestaan himoitsee Markusta, tulee kylään ja pöyristyy Markuksen "yhteiselosta porton kanssa". On siinä opettajalla sukset ristissä moneen suuntaan.

Markus hankkii koululle urkuharmoonin. Kun hän ja Tarja ovat noutamassa soittopeliä, Jukka tulee jälleen aiheuttamaan hankaluuksia. Hän pistää mustasukkaisena tappeluksi Markuksen kanssa, mutta Tarja käskee hänen suksia vittuun. Tämän jälkeen Markus ja Tarja antautuvat vihdoin suuteloon. Tulistunut Jukka vetää lörvät ja lähtee uudestaan Tarjaa huorittelemaan ja Markusta myllyttämään - tällä kertaa kirveen kanssa! Vanha opettaja Vellanus yrittää estää surman, mutta saakin itse kirveestä ja kuolee myöhemmin vammoihinsa. Henkirikos lakaistaan tapaturmana maton alle.

Markus tuumaa kokeneensa maaseudun rauhaa kyllikseen ja lähtee takaisin Helsinkiin. Siellä hän ei kuitenkaan viihdy, sillä ei saa Tarjaa ja pohjoisen luontoa mielestään. Fiini friidu Constance (Mai-Brit Heljo) yrittää flirttaillakin, mutta Markus vaan tupruttelee tupakkia ja tuijottaa tyhjyyteen. Samaan aikaan toisaalla Tarja ryhtyy Jukan emännäksi ja kylän lapset ovat vailla perusopetusta.



Ankee paska, 1/5