Pakko jotenkin nyt jäsennellä ajatuksia aiheesta ja voi olla että otan tän pois, joten älkää kiitos lainatko tätä
Tullut taas keskusteltua aiheesta ja käytyä läpi myös omia kokemuksia. Omista kokemuksista kertominen ei ole helppo asia ja kukaan ei varmastikaan lähde kertomaan itselle traumaattisista kokemuksista kovinkaan kevyin perustein. Itse olen puhunut asioista siksi, että haluan tehdä taas kerran asioita näkyväksi. On ymmärrettävää, että tekijöiden lähipiirin on vaikea uskoa, että asioita on tapahtunut, vaikka tekijä itse myöntäisi, että asioita todellakin on tapahtunut. Halutaan todisteita ja konkretiaa, tuntuu että ilman niitä uhrien kokemuksia ei pidetä todellisina. Ehkä samalla mietitään omaa roolia kuviossa. Julkista keskustelua paheksutaan ja että asiat pitäisi selvittää kaikessa hiljaisuudessa. Moni on tiennyt tiettyjen ihmisten käytöksestä jo vuosia ja mikään hiljainen sisäpiirikeskustelu ei ole tekijöiden toimintaa muuttanut. Julkinen keskustelu pakottaa tekijät ottamaan vastuun teoistaan eri tavoin kuin sisäpiirin puheet. Kaikki osapuolet tarvitsevat tukea ja apua, mutta tekijät eivät ole tässä suurimmat kärsijät.
Olen käynyt ystävien ja tuttujen kanssa paljon keskustelua siitä, pitääkö uhrien kertoa tekijöistä nimillä. Että jos nimiä ei mainita, kannattaisi sitten olla hiljaa, ettei viattomat vaan vahingossa joudu epäilyksenalaisiksi. Osa rohkeasti kertoi ja sai uhkailut syytteiden nostosta. On ihan ymmärrettävää, että uhrit keskustelevat asioista ilman tekijöiden nimiä. Mielestäni tärkeintä on, että uhrit saavat puhua asiasta sillä laajuudella kuin haluavat. Ei ole minun tehtäväni määrittää sitä, miten joku omasta kokemuksestaan kertoo. Eikä kenenkään muunkaan. Keskustelussa minua hämmentää usein se, että uhreilta vaaditaan hillittyä käytöstä ja harkittuja ulostuloja kokemuksistaan ilman epäloogisuuksia. Uhrina tätä on vaadittu myös minulta. Tällaiset vaatimukset kertovat siitä, miten syvällä rakenteissa ongelmat ovat. Mielestäni uhrina minulla on oikeus kokea ja ilmaista tunteita laajalla skaalalla, jopa ristiriitaisesti. Sinä, joka et ole joutunut kokemaan esim. seksuaalista väkivaltaa ikinä, mitä luulet, oletko kovin looginen asian käsittelyn suhteen koko ajan, jos itse moista joustuisit kokemaan? Minun pitäisi uhrina ennen kaikkea ottaa huomioon se, ettei tekijälle tai hänen bändikavereilleen tai skenelle nyt vaan aiheudu mitään ikävää ja ettei heille vaan nyt tulisi paha mieli. Että kyllä oikeuslaitos sitten hoitaa. Omalla kohdallani asiat ovat vanhentuneita tai sellaisia, ettei oikeuslaitos niitä käsittelyynsä tule hyvin todennäköisesti ottamaan. Vaikka moni tiedostaakin rakenteelliset ongelmat, on uhrien syyllistäminen valitettavan yleinen reaktio.
Omista kokemuksista kertominen ei todellakaan ole helppoa. Vaatii todella paljon rohkeutta kirjoittaa ja sanoa asioista. Moni meistä on tuonut asioita esiin useaan kertaan ja meitä ei ole uskottu. Minä en haluaisi puhua tästä, koska tämä satuttaa joka kerta, vaikka olen asioita saanut käsiteltyä tosi paljon. Mutta jos minä ja muut emme puhu tästä, on muidenkin helppo olla puhumatta. Uskon että ihmisillä on vaikeeta, kun omista ystävistä ja skenestä paljastuu asioita. Voisin kuitenkin väittää, että meille, jotka puhumme omasta kokemuksestamme, tämä on vielä pikkiriikkisen vaikeampaa.
Kiitos kaikille keskusteluista asian tiimoilta.
, spoilerissa kuvat:
+ 
= 
+ 
