Huomaan lukevani Heideggeria

[ei vittu mikä meno]

https://www.elonkeha.com/2023/03/10/olj ... 05UDMrNg6I

Vaden paaluttaa perusasiat tossa haastiksessa.

Tai siis perusasiat ehkä tän topsun lukijoille.

Joo.

Nauratti tää

fossiilienergian yltäkylläisyydestä luopuminen voi väkevöittää elämää

kun puhe on esim sähköttä kervistelystä. Ei sillä että olisin eri mieltä mutta jotenkin tuo "elmän väkevöittäminen" huvittaa

[ei vittu mikä meno]

"Hikiloikka" myös upea termi

[Testo Torture]

"Hikiloikka" myös upea termi

Kyllä!

[ei vittu mikä meno]

En saa unta ja lueskelen BIOSin ekologisen jälleenrakennuksen ohjelmaa. Hyvää kamaa tiätty mut tässä Kulttuurinen muutos -laatikossa varsinkin on hyvää kiteytystä.

https://eko.bios.fi/

Hiilineutraalin yhteiskunnan rakentaminen vaatii monentasoista ja -laatuista sopeutumista ja neuvotteluja, joille on luotava tilaa ja aikaa. Ympäristötietoisuus ja huoli tulevaisuudesta edesauttavat kulttuurista muutosta, mutta sen toteutumiseen voi myös vaikuttaa aktiivisesti. Keinoja voivat olla poliittinen ohjaus, koulutus, kasvatus ja tiedotus sekä taiteilijoiden ja muiden kulttuurivaikuttajien työ.

Kulttuurisen muutoksen välttämättömyyden voi tiivistää ajattelemalla muutoksen mittaluokkaa. Jos elämän puitteet ja merkitys rakentuvat aineellisen kulutuksen varaan, ja sitten esitetään käsitys, että aineellisen kulutuksen on laskettava esimerkiksi 80%, on selvää, että käsitys kuulostaa ankealta ellei mahdottomalta. Tarkoitus ei kuitenkaan ole, että ekologisen jälleenrakennuksen jälkeen eletään samalla tavalla (samoin tavoittein, arvostuksin, haluin ja toivein) kuin ennenkin, mutta “vähemmän”.

Pikemminkin eletään toisin, tavalla, jossa aineellisten resurssien kulutuksen määrä ei määrittele tyytyväisyyden, onnellisuuden ja merkityksellisyyden kokemista. Voidaan siis elää “enemmän”, mutta ei enemmän aineellisen kulutuksen mielessä. Tähän toisin elämiseen päätyminen vaatii kulttuurista muutosta, joka laajimmillaan tarkoittaa juuri ihmiselämän kokonaisuuden muuttumista kaikilla merkityksellisen elämän saroilla.

Kulttuurisen muutoksen merkitystä ympäristökriisin hoidossa voi havainnollistaa seuraavan ajatusketjun avulla. Energian tuotanto aiheuttaa yli puolet ilmastopäästöistä. Energia käytetään erilaisten inhimillisten tarpeiden tyydyttämiseen. Vain pieni osa energiasta käytetään välttämättömimpiin perustarpeisiin. Suurimman osan ihmiskunnan kestämättömästi tuottamasta energiasta käyttävät kulutusyhteiskunnat ja niiden kuluttajiksi mielletyt kansalaiset. Kuluttajuus ei ole perustarpeiden tyydyttämistä vaan kulttuurisesti määrittynyt identiteetin rakentamisen prosessi, jossa tavaroiden ostamisella, käyttämisellä ja pois heittämisellä on itseisarvo.

Pienempi energian kulutus tuottaa vähemmän päästöjä ja nopeuttaa systeemistä muutosta kohti päästöttömien teknologioiden käyttöä. Nykytilanteessa jatkuvasti kasvava energiankulutus taas tekee riittävien päästövähennysten tuottamisen käytännössä mahdottomaksi. Äärimmäisen tärkeä keino energian tuotannon ilmastopäästöjen laskemiseksi on siis energian kulutuksen vähentäminen.

Teknistaloudellisessa viitekehyksessä energiasektorin päästövähennystavoitteet on annettu insinöörien tehtäväksi. Heidän tulisi pystyä tekemään mahdottomasta mahdollista, eli löytää tapa tuottaa jatkuvasti enemmän kaikissa tilanteissa käytettävissä olevaa energiaa samalla kun energiasektorin päästöt nollataan. Mahdottoman äärellä on pakko esittää oleellinen kysymys: Mihin energiaa tarvitaan?

Jos vastaus on, että energiaa tarvitaan jatkuvasti lisää (yli)kulutuksesta riippuvaisten kulttuuristen ideaalien vaalimiseen, olisi luonteva jatkokysymys, onko järkevää asettaa insinöörien tehtäväksi epäkestävien kulttuuristen ideaalien kannattelu, vai pitäisikö huomio suunnata kulttuuriseen muutokseen kohti uusia planeetan reunaehtojen puitteissa toteutumiskelpoisia hyvän elämän ihanteita.

On tärkeää huomata, että yhteiskuntamme samoin kuin teknologiamme ja niiden tavat käyttää energiaa ja luonnonvaroja ovat perustaltaan sosiaalisia ja kulttuurisia ilmiöitä. Siten myös niiden toimintalogiikan muuttaminen vaatii erityisesti työtä kulttuuristen käsitysten uudistamiseksi.

Kulttuuri koetaan usein muuttumattomaksi tai hyvin hitaasti muuttuvaksi. Tärkeiden kulttuuristen arvojen, kuten kuluttajuuden tai talouskasvun, kyseenalaistaminen koetaan usein uhkaavaksi. Ihmiskunnan historia osoittaa kuitenkin, että kulttuuri ei ole koskaan ollut pysyvä tila vaan jatkuvassa muutoksessa. Hallitsevat kulttuuriset arvot ovat toisinaan murtuneet ja korvautuneet uusilla hyvinkin nopeasti, muutamassa vuodessa tai vain muutamassa viikossa.

Kulttuurinen muutos kohti kestäviä elämänihanteita voi lopulta olla paljon luontevampi ja tehokkaampi keino ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi kuin epätoivoinen insinöörityö yhä kestämättömämpien mielihalujen tyydyttämiseksi rajallisella planeetalla.

[ei vittu mikä meno]

Laajoja linjoja kuvattaessa voidaan sanoa, että vallitsevaa kulttuuria leimaa paljouden ja helppouden tavoittelu. Kääntöpuolella ovat kiire ja merkityksettömyys. Koskaan ei ole tarpeeksi, ja kokemukset jäävät tyypillisesti ohuiksi. Juostaan kovaa, mutta minkä takia? Nimenomaan kulttuurisesti ekologisessa jälleenrakennuksessa on paljon voitettavaa. Paljous ja helppous ovat fossiilisen energian tuotteita – voimme väkevöittää sosiaalista ja kulttuurista elämää samalla kun vähennämme energian- ja materiankulutusta.

Tapamme ja kykymme olla esineiden kanssa on yksi esimerkki. Esineet voisivat kestää käytössä kymmeniä kertoja nykyistä kauemmin, monet lähes ikuisesti. Talot, veneet, takit, tuolit, pannut, jopa yleiskoneet. Tietokoneetkin merkittävästi nykyistä kauemmin. Tällöin materiaalisia resursseja tarvitaan paljon vähemmän, eivätkä esineet enää ole samalla tavalla tuosta vain korvattavia, merkityksettömiä. Pitkäikäisyys vaatii käyttäjältä tietoja, taitoja, aikaa ja viitseliäisyyttä. Mutta se vaatii myös mittavia muutoksia tuotannossa: muovikuidusta valmistettua kuoritakkia, lastulevyhyllyä tai Apple-tuotetta ei käytännössä voi korjata. Ne ovat jätettä melkein jo valmistuessaan. Esineiden kulttuuriset ulottuvuudet eivät millään muotoa rajoitu niiden “kulutukseen”.

Tapamme ja kykymme olle toisten ihmisten kanssa on tietysti toinen esimerkki. Kulttuuri on merkityksiä luova ja yhteisöjä koossa pitävä voima. Sen kehittyminen ratkaisee, minkälaista maailmaa rakennamme materiaalisten olosuhteiden muuttuessa ja miten koemme muutokset. Osaammeko käsitellä luonnonympäristön muutoksiin liittyviä tunteita? Miten hahmottelemme yhteistä tulevaisuutta? Väistyykö kiire yhdessäolon tieltä?

[Testo Torture]

Hyvää kamaa saatana.

[ei vittu mikä meno]

Hyvä myös Teren haastattelussa linkattu hikiloikkajuttu: https://www.elonkeha.com/2020/04/17/hik ... raisuutta/

Vähän kyl mietin mainintaa, ettei "juolavehnäkahvikaan maultaan juuri häviä sikurikahville". Onko huumoria?

[Uutiset ja mää]

Voi tosiaan olla että juolavehnästä saa yhtä hyvää korviketta kuin sikurista mutta ei se mitään kahvia ole saatanan saatana.

[ei vittu mikä meno]

Voi tosiaan olla että juolavehnästä saa yhtä hyvää korviketta kuin sikurista mutta ei se mitään kahvia ole saatanan saatana.

Testiin menee!

[B.B. Bottinen]

Voisitko sinä testata tämän reseptin puolestani tai edes selittää, että rikkoutuuko kananmunan kuori happamassa

Mitä helvettiä

[Testo Torture]

https://www.theguardian.com/environment ... 1679037074

Kyllä se on DeGrowth joka määrää:

Governments must urgently stop subsidising the extraction and overuse of water through misdirected agricultural subsidies, and industries from mining to manufacturing must be made to overhaul their wasteful practices, according to a landmark report on the economics of water.

Nations must start to manage water as a “global commons”, because most countries are highly dependent on their neighbours for water supplies, and overuse, pollution and the climate crisis threaten water supplies globally, the report’s authors say.

Tuli mieleen vaan se, että kirjoittelen tässä tekstiä ja arviota eräästä tekstissä, joka dumaa degrowthia ja sanoo ydinvoiman yms. shits olevan ratkaisu päästöihin. Eli ku pistetään sähköö ja ydinvoimaa kehiin, niin ilmastonmuutosongelma ratkee. Yeah right.

[Bara en kapibara]

Voisitko sinä testata tämän reseptin puolestani tai edes selittää, että rikkoutuuko kananmunan kuori happamassa

Mitä helvettiä

Kyllähän se liukenee happamaan mutta kuulostaa kyllä todella epäkäytännölliseltä tavalta päästä kuorista eroon

[ei vittu mikä meno]

Voisitko sinä testata tämän reseptin puolestani tai edes selittää, että rikkoutuuko kananmunan kuori happamassa

Mitä helvettiä

Kyllähän se liukenee happamaan mutta kuulostaa kyllä todella epäkäytännölliseltä tavalta päästä kuorista eroon

Testiin menee vaikka vähän kammottaakin 15 sitruunaa

[ei vittu mikä meno]

https://www.theguardian.com/environment ... 1679037074

Kyllä se on DeGrowth joka määrää:

Governments must urgently stop subsidising the extraction and overuse of water through misdirected agricultural subsidies, and industries from mining to manufacturing must be made to overhaul their wasteful practices, according to a landmark report on the economics of water.

Nations must start to manage water as a “global commons”, because most countries are highly dependent on their neighbours for water supplies, and overuse, pollution and the climate crisis threaten water supplies globally, the report’s authors say.

Tuli mieleen vaan se, että kirjoittelen tässä tekstiä ja arviota eräästä tekstissä, joka dumaa degrowthia ja sanoo ydinvoiman yms. shits olevan ratkaisu päästöihin. Eli ku pistetään sähköö ja ydinvoimaa kehiin, niin ilmastonmuutosongelma ratkee. Yeah right.

jeah!

[B.B. Bottinen]

Voisitko sinä testata tämän reseptin puolestani tai edes selittää, että rikkoutuuko kananmunan kuori happamassa

Mitä helvettiä

Kyllähän se liukenee happamaan mutta kuulostaa kyllä todella epäkäytännölliseltä tavalta päästä kuorista eroon

Testiin menee vaikka vähän kammottaakin 15 sitruunaa

Itse aion ehkä ensin kokeilla yhden munan ja kolmen sitruunan taktiikkaa ja kaippa siitä jallun määrästäkin voisi vähän leikata