Uutiset ja mää wrote: ↑30 Jun 2020, 03:48
Olen yrittänyt tässä nukkua mutta sateesta huolimatta kämpässäni on edelleen liian kuuma joten turisenpa aikani kuluksi entisestä kämppiksestäni Natsi-Jukasta, jonka kanssa asuin osakunnan solukämpässä Helsingissä joskus 12 vuotta sitten. Muutin etunimen hienotunteisuussyistä vaikka usealle piffiläiselle olen tarinoinut kyseisen kämppiksen käänteistä hänen oikealla nimellään.
Asuimme yhdessä muistaakseni 10 kuukautta. Muutin siis Helsinkiin tuolloin teologian opintojani varten. Olin 24-vuotias. Samassa solussa asui myös eräs nuori oikeustieteen fuksi joka on edelleen hyviä ystäviäni. Mutta asiaan. Vuokrasopimusta allekirjoittaessani osakunnan työntekijä varoitti, että kämpässä asuu sitten "no, ei enää ihan kolmikymppinenkään herrasmies". OK, mikäs siinä. Kyseinen herrasmies paljastui vajaa viisikymppiseksi, päivisin fyysisiä töitä tekeväksi humanististen tieteiden ylioppilaaksi, jolle viina maistui ilmeisen hyvin. No, viina maistui itsellenikin ilmeisen hyvin, joten mikäpä siinä.
Ensimmäinen juopotteluiltamme alkoi mukavasti. Joimme hieman kaupasta haettua keppanaa, niiden loputtua Jukka kaivoi kätköistään pullon rakastamansa merkin rosee-viiniä, ja sen loputtua avasin Tampereelta roudaamani viiden litran tonkan itsetehtyä, sangen hyvää omena-aronia-viiniä.
Jossain vaiheessa sivistynyt, yleiseen tutustumiseen ja kirjallisuuden klassikoihin keskittynyt keskustelumme sai vähän ikävän käänteen kun mainitsin olleeni sivarissa, jolloin Jukka alkoi intensiivisesti tuijottaa silmiini ja latoa tiskiin erilaisia skenaarioita, millä tavoin hän haluaisi tappaa kaikki sivarit. Päätin että tässä kohtaa lienee paras vetäytyä nukkumaan omaan huoneeseeni. Olin nuori ja viaton, ja lisäksi todella humalassa, joten tuli todella epämukava olo ja varmuuden vuoksi sain päähänpiston ottaa keittiöveitseni mukaan huoneeseeni. Oven laitoin tietenkin lukkoon. Soitin vielä kuiskaavalla äänellä isoveljelleni puhelun, että uusi kämppikseni haluaa ilmeisesti tappaa minut. Veljeni oli ymmärrettävästi huolissaan mutta yritin vakuutella että ei tässä mitään hätää, minulla on veitsi käsillä. En usko että tämä varsinaisesti rauhoitti veljeäni mutta nukahdin.
Ai niin äskeisestä unohdin tietysti mainita Jukan natsisympatiat, jotka tosin varmaan tulivat ilmi jo topicin otsikosta. Jukalla oli sellainen yleinen kaava humaltumisessa (jota siis tapahtui arviolta 3-4 kertaa viikossa, joko yksin tai minun seurassani), että alkuun oli erittäin sivistynyttä ja jopa valaisevaa keskustelua (hänen yleissivistyksensä oli erittäin korkealla tasolla), sitten jossain vaiheessa kun promillet alkoivat olla sillä tasolla että itse aloin jo mömmähtää, Jukalle tuli touhukännivaihe. Tämä oli erittäin kätevää koska yleensä tämä touhuvimma purkautui asunnon siivoamisena, joten käytännössä minun ei tarvinnut siivota asuntomme yleisiä tiloja kertaakaan yhteisasumisemme aikana. Jukka halusi siivota kaiken kloriitilla - vessaa pestessään hän kerran huusikin että "tämä se on hyvä aine, tällä lähtee niin pöpöt kuin juutalaisetkin" - mutta keittiön pintoja kielsin pesemästä kloriitilla, varsinkin kun olin ainoa asukas joka varsinaisesti laittoi siellä ruokaa. No, touhuvaiheen jälkeen hetki rauhoittumista sivistyneen keskustelun äärellä - tässä vaiheessa hän yleensä kaivoi ne pianomusiikin nuottikirjansa, joita ei vielä ollut vienyt kaniin - ja kertoi pianomusiikin nyansseista, joista en itse ymmärtänyt mitään - Jukka olisi varmaan voinut työkseen soittaa pianoa, ellei olisi ryypännyt 80-luvulta saakka ja ilmeisesti sormenpäänsäkään eivät olleet kovin herkät fyysisten hanttihommien jäljiltä. No, sitten tuli eeppisin vaihe eli natsikännit. Usein hän mairea hymy kasvoillaan hailasi, kopsautti kantapäänsä yhteen (mikä oli hauska näky kun yleisin juopoitteluasu oli t-paita ja munakalsarit) ja huusi jonkun sloganin, esim. TAISTELU JATKUU -SS!!! tai LEBENSRAUM tai mitä näitä nyt on. Aikaa myöten opin olemaan pelkäämättä Jukan natsikännivaihetta ja sain siitä itse asiassa suurta hupia.
Eräs huomionarvoinen keissi oli kun silloinen tyttöystäväni tuli ensimmäistä kertaa kylään. Ensinnäkin Jukka kätteli ja esittäytyi "moi, olen Jukka, vanha runkkari". No, illan tullen oli ilmeisesti dokaillut yksin huoneessaan, ja yöllä, kun olimme jo nukkumassa, kuulimme kun touhuvaiheeseen päässyt Jukka viskeli seiniin eteisessä kasalla olleita ilmaisjakelulehtiä huutaen "diesen... propagandistischen.... Zeitungen!" Jonkin aikaa kuuntelimme menoa ja tyttöystäväni, joka halusi jo nukkua, halusi minun menevän sanomaan Jukalle että turpa kiinni, mutta en halunnut show'ta, joten sanoin vain että kyllä se kohta tuosta rauhoittuu. Tyttöystäväni kuitenkin vaati, että menen huomauttamaan häiriöstä, joten avasin oven ja sanoin Jukalle että pitäisiköhän mennä nukkumaan. Jukka vastasi että NUKKUMAAN? MINÄKÖ? EN KOSKAAN! VATERLAND! ja ryntäsi pihalle. Huoneeni ikkuna oli pari kerrosta suoraan rapun ulko-oven yläpuolella ja lämmin syysilta kun oli, ikkuna oli auki. Jukka meni huutamaan yksin lähiön yöhön että JOKAINEN SUOMALAINEN TIETÄÄ MIKÄ ON ISÄNMAA!
Tämän purkauksen jälkeen onneksi vetäytyi huoneeseensa ja nukahti, tai ei ainakaan mölissyt enää. Kello oli ehkä 2:30. Ja tapansa mukaan heräsi joskus kuudelta lähteäkseen töihin. Ilmeisesti Natsi-Jukalle ei ikinä tullut krapulaa mutta monesti mietin, miten sinänsä hyväkuntoisen lähes viisikymppisen miehen sydän kestää tuollaista kohellusta.
