Hienoin tarina piffillä

[MEE VITTU TÖIHI]

Tätä nyt ei voi laskea märän pierun uhmaamiseksi, sillä en ollut tapahtumahetkellä hereillä ja täten voinut tietoisesti mitään tai ketään uhmata, mutta asepalveluksesta muistui mieleeni ja vittu menkööt että semmosta.

Suoritin isämmaallista velvollisuuttani Vekaranjärvellä Herran vuonna 2008. Oli talviaika, ja turhan isämmaallisella taisteluammuntasykkimisellä järjestin itselleni korkeahkon kuumeen. Elettiin perjantaita, joten en helvetissä lähtenyt valittamaan oloani minnekään, vaan suuntasin lomille potemaan. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä hourailuni yltyi siihen pisteeseen, että silloinen tyttöystäväni raahasi minut 40 kilometrin päähän päivystykseen. Lappeenrannan keskussairaalan päivystyksessä virolainen naislääkäri totesi kuumeen ylittävän reippaasti 40 astetta, ja kuvauksista paljastui keuhkoputkentulehdus. Itäisellä aksentilla leppoisa lääkäritartar määräsi vaivaan kahta eri antibioottia. "Minä laita isompi annos, sinä parantu hyvi hyvi nopeasti." No tuota kiitoksia, ei muuta kö aamun tunteina kotioppäi ja illalla bussilla takaisin vekaranjärvelle lääkesatsi elimistössä.

Tämän pitkähkön pohjustuksen jälkeen heräsin tupamme punkasta aamuviideltä outoon tunteeseen. Tuntui siltä, että kuume olisi laskenut ja olisin hikoillut punkan läpimäräksi, mutta jokin hommassa ei täsmännyt. Pelko hiipi tajuntaani. Kauhaisin kädelläni boksereiden sisäpuolelta persvako regionia ja nuuhkin räpylääni. Hajuaisti oli poissa pelistä, vitun tauti. Yritin tihrustaa kättäni, mutten aamuhämärässä erottanut juuri mitään. Lopulta hyppäsin ylös punkasta, kaivoin kännykän kaapista ja sen näytöllä valaisin punkkani. Vittu ta-daa: sänky täynnä ripulipaskaa. Ja tämä ei nyt sitten ollut mikään märkä pieru tai heh heh kultaleima, vaan sitä paskaa oli ihan aidosti paljon. Nyt puhutaan Trainspotting -luokan ulostejuhlista. Totesin parhaaksi strategiaksi peitellä askartelemani spektaakkelin pedaten punkkani sotilaallisesti ja siirtyä suihkutiloihin pohtimaan jatkoa. Päivystäjä ei ruvennut sen enempiä utelemaan, kun marssin majesteetillisesti hänen ohitseen alasti, pyyhe olalla ja alavartaloni yltä päältä paskan tahrimana.

Peseydyttyäni kello alkoi olla jo niitä main, että pystyin hakeutumaan veksiin keskustelemaan olotilastani hoitajan kanssa. Hoitaja tutki lääkärintodistukseni ja reseptini, mistä seuranneen keskustelun muistan ikuisesti.

"Et kai sä ole syönyt näitä?"
"Joo."
"Onko sulla edes vatsa sekaisin?"
"Paskoin tossa just sänkyni täyteen."

Virolaisella lekurilla oli käynyt näppäillessä nollavirhe, tai sitten hän oli ollut ihan vitun kännissä, ja täten urhea sotilas oli popsinut kymmenkertaisen määrän antibiootteja. Hoitsu komensi välittömästi vuodeosastolle pötköttämään ja kyseli, koenko voivani pidättää kakkaa omin avuin. Vietin osastolla leppoisasti viisi vuorokautta Valittuja Paloja lukien, enkä enää kakannut sänkyyn.

Yllätysbonussektorina tässä hommassa oli toki se, että tuo kohtalokas maanantai merkitsi myös P-kauden loppumista ja täten valtaosa tulevista tappajista vaihtoi sinä päivänä tupaa. Minä ja toinen viestimies jäimme entiseen tupaan, mutta muut kymmenen heppua tulivat valtakuntaamme uusina tulokkaina, enkä tosiaan ehtinyt vaihtamaan petivaatteita ennen komennusta vuodeosastolle. Uudet tulokkaat siis viettivät viisi päivää tuvassa autuaan tietämättöminä siitä, että lasarettiin siirtynyt taistelija oli jättänyt lakanoiden alle väijymään arviolta kaksi litraa vetistä ripulipaskaa.

Selvisin asepalveluksesta puolella vuodella.

[Damone]

^tuota olin tulossa laittamaan.

[Viikin Fresh Prince]

Tätä nyt ei voi laskea märän pierun uhmaamiseksi, sillä en ollut tapahtumahetkellä hereillä ja täten voinut tietoisesti mitään tai ketään uhmata, mutta asepalveluksesta muistui mieleeni ja vittu menkööt että semmosta.

Suoritin isämmaallista velvollisuuttani Vekaranjärvellä Herran vuonna 2008. Oli talviaika, ja turhan isämmaallisella taisteluammuntasykkimisellä järjestin itselleni korkeahkon kuumeen. Elettiin perjantaita, joten en helvetissä lähtenyt valittamaan oloani minnekään, vaan suuntasin lomille potemaan. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä hourailuni yltyi siihen pisteeseen, että silloinen tyttöystäväni raahasi minut 40 kilometrin päähän päivystykseen. Lappeenrannan keskussairaalan päivystyksessä virolainen naislääkäri totesi kuumeen ylittävän reippaasti 40 astetta, ja kuvauksista paljastui keuhkoputkentulehdus. Itäisellä aksentilla leppoisa lääkäritartar määräsi vaivaan kahta eri antibioottia. "Minä laita isompi annos, sinä parantu hyvi hyvi nopeasti." No tuota kiitoksia, ei muuta kö aamun tunteina kotioppäi ja illalla bussilla takaisin vekaranjärvelle lääkesatsi elimistössä.

Tämän pitkähkön pohjustuksen jälkeen heräsin tupamme punkasta aamuviideltä outoon tunteeseen. Tuntui siltä, että kuume olisi laskenut ja olisin hikoillut punkan läpimäräksi, mutta jokin hommassa ei täsmännyt. Pelko hiipi tajuntaani. Kauhaisin kädelläni boksereiden sisäpuolelta persvako regionia ja nuuhkin räpylääni. Hajuaisti oli poissa pelistä, vitun tauti. Yritin tihrustaa kättäni, mutten aamuhämärässä erottanut juuri mitään. Lopulta hyppäsin ylös punkasta, kaivoin kännykän kaapista ja sen näytöllä valaisin punkkani. Vittu ta-daa: sänky täynnä ripulipaskaa. Ja tämä ei nyt sitten ollut mikään märkä pieru tai heh heh kultaleima, vaan sitä paskaa oli ihan aidosti paljon. Nyt puhutaan Trainspotting -luokan ulostejuhlista. Totesin parhaaksi strategiaksi peitellä askartelemani spektaakkelin pedaten punkkani sotilaallisesti ja siirtyä suihkutiloihin pohtimaan jatkoa. Päivystäjä ei ruvennut sen enempiä utelemaan, kun marssin majesteetillisesti hänen ohitseen alasti, pyyhe olalla ja alavartaloni yltä päältä paskan tahrimana.

Peseydyttyäni kello alkoi olla jo niitä main, että pystyin hakeutumaan veksiin keskustelemaan olotilastani hoitajan kanssa. Hoitaja tutki lääkärintodistukseni ja reseptini, mistä seuranneen keskustelun muistan ikuisesti.

"Et kai sä ole syönyt näitä?"
"Joo."
"Onko sulla edes vatsa sekaisin?"
"Paskoin tossa just sänkyni täyteen."

Virolaisella lekurilla oli käynyt näppäillessä nollavirhe, tai sitten hän oli ollut ihan vitun kännissä, ja täten urhea sotilas oli popsinut kymmenkertaisen määrän antibiootteja. Hoitsu komensi välittömästi vuodeosastolle pötköttämään ja kyseli, koenko voivani pidättää kakkaa omin avuin. Vietin osastolla leppoisasti viisi vuorokautta Valittuja Paloja lukien, enkä enää kakannut sänkyyn.

Yllätysbonussektorina tässä hommassa oli toki se, että tuo kohtalokas maanantai merkitsi myös P-kauden loppumista ja täten valtaosa tulevista tappajista vaihtoi sinä päivänä tupaa. Minä ja toinen viestimies jäimme entiseen tupaan, mutta muut kymmenen heppua tulivat valtakuntaamme uusina tulokkaina, enkä tosiaan ehtinyt vaihtamaan petivaatteita ennen komennusta vuodeosastolle. Uudet tulokkaat siis viettivät viisi päivää tuvassa autuaan tietämättöminä siitä, että lasarettiin siirtynyt taistelija oli jättänyt lakanoiden alle väijymään arviolta kaksi litraa vetistä ripulipaskaa.

Selvisin asepalveluksesta puolella vuodella.

tässä on voittaja-ainesta!

[varastomies]

Tätä nyt ei voi laskea märän pierun uhmaamiseksi, sillä en ollut tapahtumahetkellä hereillä ja täten voinut tietoisesti mitään tai ketään uhmata, mutta asepalveluksesta muistui mieleeni ja vittu menkööt että semmosta.

Suoritin isämmaallista velvollisuuttani Vekaranjärvellä Herran vuonna 2008. Oli talviaika, ja turhan isämmaallisella taisteluammuntasykkimisellä järjestin itselleni korkeahkon kuumeen. Elettiin perjantaita, joten en helvetissä lähtenyt valittamaan oloani minnekään, vaan suuntasin lomille potemaan. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä hourailuni yltyi siihen pisteeseen, että silloinen tyttöystäväni raahasi minut 40 kilometrin päähän päivystykseen. Lappeenrannan keskussairaalan päivystyksessä virolainen naislääkäri totesi kuumeen ylittävän reippaasti 40 astetta, ja kuvauksista paljastui keuhkoputkentulehdus. Itäisellä aksentilla leppoisa lääkäritartar määräsi vaivaan kahta eri antibioottia. "Minä laita isompi annos, sinä parantu hyvi hyvi nopeasti." No tuota kiitoksia, ei muuta kö aamun tunteina kotioppäi ja illalla bussilla takaisin vekaranjärvelle lääkesatsi elimistössä.

Tämän pitkähkön pohjustuksen jälkeen heräsin tupamme punkasta aamuviideltä outoon tunteeseen. Tuntui siltä, että kuume olisi laskenut ja olisin hikoillut punkan läpimäräksi, mutta jokin hommassa ei täsmännyt. Pelko hiipi tajuntaani. Kauhaisin kädelläni boksereiden sisäpuolelta persvako regionia ja nuuhkin räpylääni. Hajuaisti oli poissa pelistä, vitun tauti. Yritin tihrustaa kättäni, mutten aamuhämärässä erottanut juuri mitään. Lopulta hyppäsin ylös punkasta, kaivoin kännykän kaapista ja sen näytöllä valaisin punkkani. Vittu ta-daa: sänky täynnä ripulipaskaa. Ja tämä ei nyt sitten ollut mikään märkä pieru tai heh heh kultaleima, vaan sitä paskaa oli ihan aidosti paljon. Nyt puhutaan Trainspotting -luokan ulostejuhlista. Totesin parhaaksi strategiaksi peitellä askartelemani spektaakkelin pedaten punkkani sotilaallisesti ja siirtyä suihkutiloihin pohtimaan jatkoa. Päivystäjä ei ruvennut sen enempiä utelemaan, kun marssin majesteetillisesti hänen ohitseen alasti, pyyhe olalla ja alavartaloni yltä päältä paskan tahrimana.

Peseydyttyäni kello alkoi olla jo niitä main, että pystyin hakeutumaan veksiin keskustelemaan olotilastani hoitajan kanssa. Hoitaja tutki lääkärintodistukseni ja reseptini, mistä seuranneen keskustelun muistan ikuisesti.

"Et kai sä ole syönyt näitä?"
"Joo."
"Onko sulla edes vatsa sekaisin?"
"Paskoin tossa just sänkyni täyteen."

Virolaisella lekurilla oli käynyt näppäillessä nollavirhe, tai sitten hän oli ollut ihan vitun kännissä, ja täten urhea sotilas oli popsinut kymmenkertaisen määrän antibiootteja. Hoitsu komensi välittömästi vuodeosastolle pötköttämään ja kyseli, koenko voivani pidättää kakkaa omin avuin. Vietin osastolla leppoisasti viisi vuorokautta Valittuja Paloja lukien, enkä enää kakannut sänkyyn.

Yllätysbonussektorina tässä hommassa oli toki se, että tuo kohtalokas maanantai merkitsi myös P-kauden loppumista ja täten valtaosa tulevista tappajista vaihtoi sinä päivänä tupaa. Minä ja toinen viestimies jäimme entiseen tupaan, mutta muut kymmenen heppua tulivat valtakuntaamme uusina tulokkaina, enkä tosiaan ehtinyt vaihtamaan petivaatteita ennen komennusta vuodeosastolle. Uudet tulokkaat siis viettivät viisi päivää tuvassa autuaan tietämättöminä siitä, että lasarettiin siirtynyt taistelija oli jättänyt lakanoiden alle väijymään arviolta kaksi litraa vetistä ripulipaskaa.

Selvisin asepalveluksesta puolella vuodella.

tässä on voittaja-ainesta!

[Takapihan sankari]

Tätä nyt ei voi laskea märän pierun uhmaamiseksi, sillä en ollut tapahtumahetkellä hereillä ja täten voinut tietoisesti mitään tai ketään uhmata, mutta asepalveluksesta muistui mieleeni ja vittu menkööt että semmosta.

----

Selvisin asepalveluksesta puolella vuodella.

tässä on voittaja-ainesta!

Kyllä, vähintään kutsu Linnan Juhliin ja Pro Patria rintanappi puolustusvoimien lippu juhlassa!

[Timo Jutilan maksa]

Tätä nyt ei voi laskea märän pierun uhmaamiseksi, sillä en ollut tapahtumahetkellä hereillä ja täten voinut tietoisesti mitään tai ketään uhmata, mutta asepalveluksesta muistui mieleeni ja vittu menkööt että semmosta.

----

Selvisin asepalveluksesta puolella vuodella.

tässä on voittaja-ainesta!

Kyllä, vähintään kutsu Linnan Juhliin ja Pro Patria rintanappi puolustusvoimien lippu juhlassa!

Isäm maan pualesta!

[relefantti ronsunkärsä]

Tää kiilaa nyt kyllä kärkisijoille, jos välistä ottaa muiden kuin topikin aloittajan lomasössötykset vittuun. http://www.punkinfinland.net/forum/view ... 0&t=109672

[Vitu Hanna]

Tää kiilaa nyt kyllä kärkisijoille, jos välistä ottaa muiden kuin topikin aloittajan lomasössötykset vittuun. http://www.punkinfinland.net/forum/view ... 0&t=109672

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

[Hans Normaali]

Tää kiilaa nyt kyllä kärkisijoille, jos välistä ottaa muiden kuin topikin aloittajan lomasössötykset vittuun. http://www.punkinfinland.net/forum/view ... 0&t=109672

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Mutta kaikki päättyy hyvästi!

Smiling Igor & Spitfire

[Yön ninja]

Kiitos.

[Lörsson.]

Tää kiilaa nyt kyllä kärkisijoille, jos välistä ottaa muiden kuin topikin aloittajan lomasössötykset vittuun. http://www.punkinfinland.net/forum/view ... 0&t=109672

Helvetin kova. Helvetin kova.

[käyt.nimim.PELTO]

Hyviä stooreja!!! Oikein mieltä lämmittää lueskella näitä!

Ronja-ceissi Mites se menikään, "Rakkauden taistelukentille ei mennä varoen vaan vittu tankilla ja täysii"?

Eikös se mennyt että: "Rakkauden taistelukentälle ei mennä varmistin päällä pälyilemään vaan vittu tankilla ja täysiä!"

Hieno topique!

joo!

[Archie Crust Bunker]

Hyviä stooreja!!! Oikein mieltä lämmittää lueskella näitä!

Ronja-ceissi Mites se menikään, "Rakkauden taistelukentille ei mennä varoen vaan vittu tankilla ja täysii"?

Eikös se mennyt että: "Rakkauden taistelukentälle ei mennä varmistin päällä pälyilemään vaan vittu tankilla ja täysiä!"

Hieno topique!

joo!

Tuota slogania ajattelen usein!

[Lord Bob]

Nyt muistui mieleen yläasteella rinnakkaisluokalla ollut kommunistilarppaaja, jolle minulla oli tapana hailata, koska olin urpo (ja olen edelleenkin). Muistan myös miten vaahtosin ensimmäiselle tyttöystävälleni kansallissosialismista esittäen sen tietysti positiivisessa valossa. Myöhemmin se jätti minut, koska halusi seurustella jonkun ruotsalaisen pojan kanssa. Seuraava tyttöystäväni jätti minut, koska olin liian takertuva, outo ja antisosiaalinen. Kolmannen tyttöystäväni tapasin suljetulla osastolla ja myöhemmin jätin hänet, koska oma pääni ei kestänyt hänen kestämätöntä päätään. Tämä ei kyllä enää liity mitenkään hailaamiseen.

Leikin joka tapauksessa olevani uusnatsi, välillä anarkisti ja välillä jotain muuta, palvoin samalla Saatanaa, kuuntelin black metallia ja punkkia, pohdin kuumeisesti omaa seksuaalisuuttani, luokkani lestadiolaiset olivat parhaita kavereitani parin ystävä ystävän lisäksi, ja olin kaikissa konflikteissa aina heidän puolellaan, ja sekaannuin muutenkin aina suurella intohimolla kaikkiin kiistoihin ja konflikteihin ollen yleensä tappiolla olijan / sorretun puolella, eritoten jos tällä oli vaikeuksia puolustaa itse itseään. Toisaalta inhosin luokan syrjittyä tyyppiä siinä missä kaikki muutkin.

Tämmöisiä pitäisi kertoa jossain muussa topikissa, mutta ihan vitun sama, sieg hail kaikille. Niin ja syyni hailaamiselle oli tietysti juuri se, että se oli väärin. Nuo lestadiolaistoverit hämmästelivät ja paheksuivat hiljaa minun häröilyjäni, mutta olivat muutoin aina supporttaamassa minua ja olivat kovia perseilemään kanssani. He myös suhtautuivat homosteluun avoimemmin ja iloisemmin kuin muut. Paras ystäväni oli homofoobikko ja sai minut itkemään kommenteillaan aiheesta. Samat lestadiolaiset olivat myös ainoita, joita kiinnosti huolestua, kun minä suunnittelin itsemurhaani kertoen siitä kaikille ja aloin flippailla ja sekoilla ja esitellä koulussa puukkoa, jolla aioin muka tappaa itseni. Sitten rehtori otti minulta pois tuon puukon ja passitti minut lääkäriin. Puukko oli virosta luokkaretkellä ostettu perhosveitsi, se on minulla yhä tallessa. Itse asiassa se on minulla kädessäni juuri nyt, sen terään on kuvioitu rautaristi ja liekkejä(!).

Kaiken kaikkiaan minun maailmankuvani tai olemukseni tai mikä lie oli siis loistava sekoitus ääriliikkeiden ja äärihahmojen ihailua, heikompien puolella olemista, seksuaalisen identiteetin etsimistä, häilyvää uskonnollisuutta, halpaa ja tarkoitushakuista provosointia, ihmisten tappamisesta haaveilua ja lakanoihin masturboimista. En kyllä jätä näin pitkää tekstiä postaamatta, että fuck ass vaan.

Pitäisi mennä jo nukkumaan. Elämänhallinta kusee taas. Kurkku on kipeä. Hailaan Lady Gaga julisteelle.

[Äidin mielestä mukava poika]

Nyt muistui mieleen yläasteella rinnakkaisluokalla ollut kommunistilarppaaja, jolle minulla oli tapana hailata, koska olin urpo (ja olen edelleenkin). Muistan myös miten vaahtosin ensimmäiselle tyttöystävälleni kansallissosialismista esittäen sen tietysti positiivisessa valossa. Myöhemmin se jätti minut, koska halusi seurustella jonkun ruotsalaisen pojan kanssa. Seuraava tyttöystäväni jätti minut, koska olin liian takertuva, outo ja antisosiaalinen. Kolmannen tyttöystäväni tapasin suljetulla osastolla ja myöhemmin jätin hänet, koska oma pääni ei kestänyt hänen kestämätöntä päätään. Tämä ei kyllä enää liity mitenkään hailaamiseen.

Leikin joka tapauksessa olevani uusnatsi, välillä anarkisti ja välillä jotain muuta, palvoin samalla Saatanaa, kuuntelin black metallia ja punkkia, pohdin kuumeisesti omaa seksuaalisuuttani, luokkani lestadiolaiset olivat parhaita kavereitani parin ystävä ystävän lisäksi, ja olin kaikissa konflikteissa aina heidän puolellaan, ja sekaannuin muutenkin aina suurella intohimolla kaikkiin kiistoihin ja konflikteihin ollen yleensä tappiolla olijan / sorretun puolella, eritoten jos tällä oli vaikeuksia puolustaa itse itseään. Toisaalta inhosin luokan syrjittyä tyyppiä siinä missä kaikki muutkin.

Tämmöisiä pitäisi kertoa jossain muussa topikissa, mutta ihan vitun sama, sieg hail kaikille. Niin ja syyni hailaamiselle oli tietysti juuri se, että se oli väärin. Nuo lestadiolaistoverit hämmästelivät ja paheksuivat hiljaa minun häröilyjäni, mutta olivat muutoin aina supporttaamassa minua ja olivat kovia perseilemään kanssani. He myös suhtautuivat homosteluun avoimemmin ja iloisemmin kuin muut. Paras ystäväni oli homofoobikko ja sai minut itkemään kommenteillaan aiheesta. Samat lestadiolaiset olivat myös ainoita, joita kiinnosti huolestua, kun minä suunnittelin itsemurhaani kertoen siitä kaikille ja aloin flippailla ja sekoilla ja esitellä koulussa puukkoa, jolla aioin muka tappaa itseni. Sitten rehtori otti minulta pois tuon puukon ja passitti minut lääkäriin. Puukko oli virosta luokkaretkellä ostettu perhosveitsi, se on minulla yhä tallessa. Itse asiassa se on minulla kädessäni juuri nyt, sen terään on kuvioitu rautaristi ja liekkejä(!).

Kaiken kaikkiaan minun maailmankuvani tai olemukseni tai mikä lie oli siis loistava sekoitus ääriliikkeiden ja äärihahmojen ihailua, heikompien puolella olemista, seksuaalisen identiteetin etsimistä, häilyvää uskonnollisuutta, halpaa ja tarkoitushakuista provosointia, ihmisten tappamisesta haaveilua ja lakanoihin masturboimista. En kyllä jätä näin pitkää tekstiä postaamatta, että fuck ass vaan.

Pitäisi mennä jo nukkumaan. Elämänhallinta kusee taas. Kurkku on kipeä. Hailaan Lady Gaga julisteelle.