Punk in Finland

Riena wrote: ↑

21 Jun 2022, 23:22

Voidaan olla kiusallisia, jos bongataan.

paskasti täytetty eläin wrote: ↑

21 Jun 2022, 23:24

Riena wrote: ↑

21 Jun 2022, 23:22

Voidaan olla kiusallisia, jos bongataan.

Mun tapaamiseni on aina ja kaikkialla kiusallista koska olen kiusallinen.

Tuolla on kyl varmaan muutenkin puolet piffistä.

Mitä upeinta juhannusta! Valitettavasti vain oma juhlamieli ei ole kovin korkealla, ja tuskin olen ainoa. Ensin eilen saatiin kauhistuttava uutinen aborttioikeuden kumoamisesta USAssa, ja myöhemmin illalla vielä kerrottiin Oslossa ammutun queerien suosiman ravintolan edustalla. Rikosta tutkitaan terroritekona.

Oslon tapahtumat ovat tärkeä muistutus siitä, mihin Prideä tarvitaan. Moni mieltää Priden vain juhlaksi ja iloitteluksi, mitä se toki myös on. Sen juuret ovat kuitenkin ihmisoikeustaisteluissa, mellakoissa ja vaatimuksissa ihmisarvoisesta kohtelusta ihan kaikille sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Tämä perintö on tärkeä yhä tänäkin päivänä.

Enemmistöihin kuuluvien on helppo ummistaa silmänsä siltä vihalta ja sorrolta, jota lgbtiqa+-ihmiset kohtaavat aivan joka päivä arkisessa elämässään. Oslon tapahtumien kaltaiset rikokset ovat siitä vain äärimmäisen pieni jäävuoren huippu. Ja toistan jälleen kerran itseäni: on tärkeää ymmärtää, että viharikokset eivät synny tyhjästä. Ne kumpuavat jokapäiväisestä sorrosta, vihapuheesta, huomiotta jättämisestä ja vihamielisestä ilmapiiristä. Joka kerta, kun kerrot vähemmistöjä sortavan vitsin tai postaat someen loukkaavan kuvan, osallistut tämän kulttuurin ylläpitoon.

Vähemmistöille Pride on jatkuvaa taistelua, johon myös enemmistöjen toivoisi liittyvän. Silmien sulkemisen ja vähättelyn aika on ohi.

Keskustelu Oslon ampumatapauksesta käy kuumana, ja haluan sen tiimoilta muistuttaa yhdestä asiasta. Jostain kumman syystä tästäkin pitää säännöllisin väliajoin huomauttaa.

Homo- ja transvihaa ei voi eikä saa ulkoistaa. Vaikka Oslon ampuja oli maahanmuuttajataustainen, teon kehystäminen maahanmuuttokysymykseksi on älyllisesti epärehellistä. Se tekee vähemmistövihasta Jonkun Toisen Ongelman, johon meidän ei tarvitse puuttua - sehän ratkeaa poistamalla vääränlaiset ihmiset tai kulttuurit keskuudestamme.

Tiedämme kuitenkin hyvin, ettei asia ole näin yksinkertainen. Homo- ja transvihaa esiintyy myös ihan kantasuomalaisten, evankelisluterilaisten (listaa voi jatkaa muilla normeilla) keskuudessa, emmekä voi sitä siivota pois. Vähemmistövihaan on puututtava kaikkialla ja sitä on torjuttava myös ennakolta: ainoastaan näin voimme edes yrittää ehkäistä Oslon tapahtumien kaltaiset, julmat rikokset.

Toki on huomioitava, että monille tässäkin tapauksessa sateenkaariväen oikeudet tuntuvat olevan vain näppärä keppihevonen rasismiin. Älkää menkö tähän spinnaukseen.

On niin kuuma ettei jaksa liikahtaakaan sohvalta, joten vielä yksi ajatus tähän #helsinkipride -viikon aattoon. Puhutaanpa siis hetki heteropakotuksesta.

Puhuessani syrjimättömästä kielestä yleisölle puhun aina hegemoniasta: se on täysin välttämätön käsite, kun yritetään ymmärtää, miksi joidenkin asioiden syrjivyyttä on hankala ymmärtää. Hegemonia tarkoittaa kyseenalaistamatonta valtaa, sellaista, joka tuntuu kuin luonnonlailta - siltä, "miten asiat ovat". Tosiasiassa kuitenkin vaikkapa norminmukaiset sanavalinnatkin ovat aina, niin, valintoja.

Tämä liittyy Prideen esimerkiksi siten, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen suurempi näkyvyys mediassa on saanut kommenttiraidat kuumiksi. Kyllähän te tiedätte tämän retoriikan: eiväthän heterotkaan tuputa omaa elämäntyyliään toisille. Tässä näemme juuri hegemonian toiminnassa: kun ihan koska tahansa - myös Priden aikaan - avaa vaikka television, siellä on heteroita heteroilemassa. Me emme vain kutsu heitä heteroiksi vaan vaikkapa näyttelijöiksi, uutistenlukijoiksi, meteorologeiksi, muusikoiksi tai juontajiksi.

Tämä heteronormi on niin vahva, että se näyttäytyy epäpoliittisena ja neutraalina. Ei vaikkapa käsi kädessä kameralle poseeraava homopari tuputa omaa seksuaalisuuttaan muille yhtään sen enempää kuin heterotkaan; kuitenkin, koska tuo toiminta poikkeaa normista, se tulkitaan provokatiivisemmaksi kuin heteroilu. Samoin jo pelkkä julkihomon tai -transihmisen esiintyminen vaikkapa tv-viihteessä mielletään "poliittiseksi valinnaksi", "wokeiluksi" tai aletaan puhua "kiintiöistä" - vaikkei henkilön esiintymisessä olisi lainkaan kyse seksuaalisuudesta. Tällaisessa ajattelussa vähemmistöt ovat aina ensisijaisesti vähemmistöstatuksensa kantajia, eivät kokonaisia, toimivia ihmisiä.

Heteronormin havaitseminen ei ole aina ihan helppoa, niin syvään juurtunut se kulttuuriimme on. Itse olen tavannut puhua heteropakotuksesta (vastineena homopakotukselle, öyhälistön muinoin käyttämälle termille) kuvaamaan sitä ylitsevuotavaa neutraaliuden kaapuun puetun heteroilun määrää, jonka kohtaamme ihan joka päivä somessa, perinteisessä mediassa, mainonnassa ja arkisissa keskusteluissa. Sen läpi on voitava nähdä.