Led Zeppelin

[Leper]

Sen lisäks, että Jimmy Page on tehnyt vitun loistavaa musaa, se vaikutti viikonloppuna Netflixistä katotun It Might Get Loud -dokkarin perusteella myös todella hyvältä ja mukavalta tyypiltä. Fiilisteli hymy korvissa Link Wrayta vinyyliltä ja vuosikymmenien supertähteyden jälkeenkin sen olemuksesta ja käytöksestä paisto vilpitön innostuneisuus, vaatimattomuus ja kunnioitus musiikkia kohtaan.

[Del Griffith]

Sen lisäks, että Jimmy Page on tehnyt vitun loistavaa musaa, se vaikutti viikonloppuna Netflixistä katotun It Might Get Loud -dokkarin perusteella myös todella hyvältä ja mukavalta tyypiltä. Fiilisteli hymy korvissa Link Wrayta vinyyliltä ja vuosikymmenien supertähteyden jälkeenkin sen olemuksesta ja käytöksestä paisto vilpitön innostuneisuus, vaatimattomuus ja kunnioitus musiikkia kohtaan.

Oliko toi muuten katsomisen arvoinen dokkari?

[Hemmetinmoinen sössö]

Sen lisäks, että Jimmy Page on tehnyt vitun loistavaa musaa, se vaikutti viikonloppuna Netflixistä katotun It Might Get Loud -dokkarin perusteella myös todella hyvältä ja mukavalta tyypiltä. Fiilisteli hymy korvissa Link Wrayta vinyyliltä ja vuosikymmenien supertähteyden jälkeenkin sen olemuksesta ja käytöksestä paisto vilpitön innostuneisuus, vaatimattomuus ja kunnioitus musiikkia kohtaan.

Oliko toi muuten katsomisen arvoinen dokkari?

Ihan mielellään tän kyllä katsoi!

[Leper]

Sen lisäks, että Jimmy Page on tehnyt vitun loistavaa musaa, se vaikutti viikonloppuna Netflixistä katotun It Might Get Loud -dokkarin perusteella myös todella hyvältä ja mukavalta tyypiltä. Fiilisteli hymy korvissa Link Wrayta vinyyliltä ja vuosikymmenien supertähteyden jälkeenkin sen olemuksesta ja käytöksestä paisto vilpitön innostuneisuus, vaatimattomuus ja kunnioitus musiikkia kohtaan.

Oliko toi muuten katsomisen arvoinen dokkari?

No tota on niitä parempiakin ja joku Edge/U2 ei kiinnosta, mut sit taas Whiten ja etenekin Pagen osuuksia katto ihan mielellään.

edit. Ja olihan tässä jonkun verran sellasta kivaa mies ja kitara -fiilistelyä/soittamista josta oli saatu riisuttua aika hyvin se supertähteys pois.

[nahkasikari]

III on mun lemppari. Hats off to Roy Harperia lukuun ottamatta ei yhtäkään huonoa biisiä. Muissa levyissä on enemmän munaa, mutta kolmosella on hitosti tunnelmaa. A-puoli on aivan hävyttömän hieno. Okei, ehkä A-puoli kolmoselta on paras Zepukka-puoli, jääköön kokonaisuutena paras levy sittenkin tuntemattomaksi. Ellei saa laskea sitä 1970 Royal Albert Hallin keikkaa, se on mieletön. Neloslevyllä on ehkä vähän samanlainen ilmiö ku AC/DC:n Back in Blackilla - kiistatonta klassikkokamaa ja ehkä noin niinku viistoistavuotiaana helpoin lähestyä, mutta samalla siinä on vähän ammattimaisempi ote eikä ihan samanlaista rupugruuvea mikä aiemmilla viehättää.

Plantin ääni on mulle ollu niin iso osa diggailua, että Physical Graffiti ei nappaa niin paljoa, koska Plantilla on se kiekumisääni jo rupsahtanu, mutta se ei oo vielä löytäny uutta matalampaa rekisteriään (kuten vaikka sillä Kraussin kanssa tehdyllä Raising Sandilla, joka on tosi hieno), vaan koittaa puskea korkeelta. Mun mielestä Graffitilla on kyllä aika vähän hyviä biisejäkään.

[Del Griffith]

Oon nyt duunissa kuunnellut putkeen parin päivän aikana albumit debyytistä Physical Graffitiin ja onhan ne kaikki ihan järkyttävän hienoja levyjä - jokaiselle voin ilman tunnon tuskia antaa 5/5-arvostelun.

[jaxen]

Fysikaalinen Graffiti on äänestyksessä nousemassa tonne tasapisteisiin muiden Zepukka-klassikoiden kanssa niinkuin pitääkin.

[örinähead]

Kolmonen maittavin.

[eetu ilimari]

En oo ikinä saanut kuunnelluksi noita IV:n jälkeisiä levyjä. Pitäis varmaan laittaa soimaan?

[jaxen]

En oo ikinä saanut kuunnelluksi noita IV:n jälkeisiä levyjä. Pitäis varmaan laittaa soimaan?

Mulla oli kanssa joku ihme taikausko, että Nelosen jälkeen levyt olisi huonoja.
No, on ne huonompia, mutta PG on ihan yhtä hyvää kamaa, jos ei sillisalaattiudessaan parempaa + vitun funky levy.

[-------]

En oo ikinä saanut kuunnelluksi noita IV:n jälkeisiä levyjä. Pitäis varmaan laittaa soimaan?

Mulla oli kanssa joku ihme taikausko, että Nelosen jälkeen levyt olisi huonoja.
No, on ne huonompia, mutta PG on ihan yhtä hyvää kamaa, jos ei sillisalaattiudessaan parempaa + vitun funky levy.

Sama juttu, nyt on tullu spotifysta kuunneltua ja hyviähän ne on.

[Del Griffith]

Houses of the Holy on melkein paras levy

[Hemmetinmoinen sössö]

Houses of the Holy soi äsken työmatkalla.

[Hexa]

Houses of the Holy on melkein paras levy

Onhan sillä tosi hyviä biisejä, mutta jotenkin hajanainen kokonaisuus (eikä yhtä kiehtovalla tavalla kuin PG).

[Lusku]

Houses of the Holyllä muutama bändin parhaista biiseistä.