Parhaat "divareista eurolla kilottain"-artistit.

[Mekaaninen äänensärkijä]

Veikkaisin, että tässä on sama homma, kuin noissa tietyissä 70-luvun soul/funk levyissä: joku on haalinut halvalla konttikaupalla jotain jäämistöjä Amerikoista ja laivannut tänne. Näitä taidettiin myydä paljon myös varsinaisten levykauppojen ulkopuolella?

Tuli mieleen: Vanhempien levyhyllyssä oli jonkun verran levyjä jotka ei jotenkin ”kuuluneet joukkoon”, The Alpha Bandin levy muun muassa. Kun joskus vanhempana kysyin noista niin faija kertoi ostaneensa jonkun sika säkissä-tyyppisen ”10 vinyyliä kympillä”-paketin jostain. Kauppaa en muista mutta varmaan joku näistä pohjanmaan halpaketjuista. Ajankohta varmaan 70-l loppu.

Semmostakin oli, että kun osti stereot sai nipun lp:itä kaupan päälle. Väri-tv:ssä asti mainostettiin että 40 lp:n nippu kylkiäiseksi. Tais olla Duxilla tämä.

Yhden luokkakaverin perheeseen oli hankittu stereot tämmösellä diilillä, ja ainakin tämä klassikko oli saatu:

Spoiler:

Tuo mielikuva siitä, että levyjä on rahdattu myytäväksi maitokauppoihin, kodinkoneliikkeisiin yms. on siis vahvistunut. Semmoinenkin tarina jälkimmäiseen jakelukanavaan liittyen on, että Pan Sonicin Vainio tai Väisänen oli ostanut Suiciden ekan levyn summamutikassa forssalaisesta kodinkoneliikkeestä (!) Loppu on, kuten sanotaan, kotimaisen elektronimusiikin historiaa.

Yhden kaverin setä oli aikanaan kuulemma ostellut noita parin markan Funkadelicejä yms. hyllyynsä ja sitäkin kautta innostuttiin kaveripiirissä diggailemaan & etsimään kirppisfunkia.

Edullisista kirpparilevyistä puheen ollen, 70-luvun brittiläisen folkrockin ystäville voisi vinkata Steve Ashleyn debyyttiälppäriä "Stroll On", joka kannattaa napata vastaan tullessa halvalla talteen. Kakkosalbuminsa "Speedy Return" on sekin tavallinen kirppislevy, mutta ei omaan makuuni yhtä hyvä.

Muok. jos joskus jaksan tehdä kirpparivinyyliaiheisen bingokortin, niin tuo Hot kuuluu ehdottomasti sille!

[Jesse Python]

Mistähän toi johtui että juuri tota 70-luvun lopun funk/soul/disco-osastoa on niin helvetisti rantautunut tänne? Discobuumin loputtua jenkeissä jäi levyjä myymättä helvetisti ja joku opportunisti osti poistokontillisen ja raijasi Suomeen jossa kaikki kulki vähän jälkijunassa tuohon aikaan, kun radiostakaan ei juuri maailman uutuksia kuullut?

[Del Griffith]

Samaa oon miettinyt - esim. mun faijalla ja enolla oli helvetisti Motownin sellaista 70-luvun lopun kamaa. Ei ne mun mielestä edes kauheasti sellaista kuunnellut, mutta jostain saatu halvalla.

[Lörsson.]

Isäukko osti joskus huutokaupasta halvan läjän levyjä, joka sisälsi suurimman osan tällä sivulla mainituista. Hyllyn täytteeksihän ne jäivät sen jälkeen, kun olivat kuunneltu läpi. Pari taisi mennä koulun arpajaisiin lahjoituksina. Toistakymmentä vuotta myöhemmin kiikutin funk/soulit arvioitaviksi divariin, joka ilmoitti ostavansa sitä sorttia ja hämmästys oli suuri, kun sijoitus tuli takaisin noin nelinkertaisena. Myöhemmin samalle divaristille kelpasi myös The Alpha Band ja muu honky-osasto lukuun ottamatta Alan O'Dayn Appetizersia, joka on yhä ainoana nipusta jäljellä.

Superflyhynkö meni?

[Hardcore-Mummo]

En tiiä sitten olenko asioinut väärillä mestoilla mutta tuntuu ettei nykyään näitä niin paljoa ole. Viimeksi ihmettelin kympin pyyntihintaa jostain Francis Goyan levystä. Mutta viimeksi nappasin jostain kasasta perustauhkaa Hoodoo Gurusin Blow Your Coolin vitosella. Muut levyt oli jotain 15 euron suomi-iskelmää ja Boney M:ää.

Toi on aina hauskaa kun jossain kusisessa emmauksessa joku myyjä löytää internetin ja alkaa läiskiä teipillä kasassa oleviin naarmuisiin vinskoihin mediaanihintoja.
Kurvin Fidassa oli hohhoijaa-Goyat yhdessä vaiheessa oikein lasivitriinissä kuin jotkut keräilylevyt.
Aika nopeasti palasivat normilaariin ja hinnat tiputettiin alaspäin. Ei tainnut paljon levyt liikkua.

[Sun äitis]

Onhan se hauskaa, kun kirpparilaatikosta aina nopeasti, noin 10-15 ekan levyn pläräämisen perusteella pystyy ennakoimaan, mitä kaikkea laatikosta voi olettaa tulevan vastaan. Aika helposti erottuvat toisistaan 70- ja 80-luvun vinyyleihin painottuvat lootat, tai nopeasti voi myös päätellä, onko levyjä rehattu Suomeen Ruotsista tai Viron/Venäjän suunnalta. Siinä mielessä yllättävän vähän nämä sekoittuvat keskenään. Sitten välillä sitä yllättyy nähdessään sellaisia laatikoita, joiden tarjoama valikoima on jotenkin aivan vieras ja erilainen, vaikka ei sitten mitään päätyisi ostamaankaan.

Ite tulee tarkimmin tsekattua nykyään kaikki pienet random-pinot, joihin on usein livahtanut joku yksi hyvä levy, ja toi itäblokki-tarjonta. Levymessumyyjien ”kirppispöydät” jätän nykyään melkein aina katsomatta (paitsi jos on joku halpisloota niin sen kollaan kyllä.)

Toi Steve Ashleyn ”Stroll on” on muuten hyvä levy.

[Henkkamaukka Perusjätkä]

Onhan se hauskaa, kun kirpparilaatikosta aina nopeasti, noin 10-15 ekan levyn pläräämisen perusteella pystyy ennakoimaan, mitä kaikkea laatikosta voi olettaa tulevan vastaan. Aika helposti erottuvat toisistaan 70- ja 80-luvun vinyyleihin painottuvat lootat, tai nopeasti voi myös päätellä, onko levyjä rehattu Suomeen Ruotsista tai Viron/Venäjän suunnalta. Siinä mielessä yllättävän vähän nämä sekoittuvat keskenään. Sitten välillä sitä yllättyy nähdessään sellaisia laatikoita, joiden tarjoama valikoima on jotenkin aivan vieras ja erilainen, vaikka ei sitten mitään päätyisi ostamaankaan.

Ite tulee tarkimmin tsekattua nykyään kaikki pienet random-pinot, joihin on usein livahtanut joku yksi hyvä levy, ja toi itäblokki-tarjonta. Levymessumyyjien ”kirppispöydät” jätän nykyään melkein aina katsomatta (paitsi jos on joku halpisloota niin sen kollaan kyllä.)

Toi Steve Ashleyn ”Stroll on” on muuten hyvä levy.

Nää helmet random-pinoissa kyllä kivoja yllätyksiä. Esim. joku suomalainen arvokas ja hyvä klassikko jossain Tijuana Brassin ja valittujen palojen välissä. Sitten vaan toivoo, että se olisi kunnossa ja kansissa olisi edes oikea levy. Harvemmin kyl mitään haluttua ulkomaalaista näistä löytyy etenkään alkuperäisinä.

[Hardcore-Mummo]

Onhan se hauskaa, kun kirpparilaatikosta aina nopeasti, noin 10-15 ekan levyn pläräämisen perusteella pystyy ennakoimaan, mitä kaikkea laatikosta voi olettaa tulevan vastaan.

Jeps, ihan hyvä vainu tähän kehittyy. Toki jos ekat 10-15 levyä on vaikka Meijua ja Jamppa Tuomista niin luultavasti loputkin on samaa settiä.
Kirppislootissa isoimman mielenkiinnon herättää jos setin alkupää on kunnon sillisalaattia. Sitten pengotaan huolella.

[Poistunut käyttäjä a64e92]

Samaa oon miettinyt - esim. mun faijalla ja enolla oli helvetisti Motownin sellaista 70-luvun lopun kamaa. Ei ne mun mielestä edes kauheasti sellaista kuunnellut, mutta jostain saatu halvalla.

Kyllä tähän ihan joku oikea syy oli muistaakseni, tai että joku näitä oli valikoinut mutta hemmetti kun en nyt muista että mistä tässä on ollut juttua. Heitin boomereille nyt vinkin, että tästä olisi kiva kun joku kirjoittaisi.

[Dirt Track Beamon]

Isäukko osti joskus huutokaupasta halvan läjän levyjä, joka sisälsi suurimman osan tällä sivulla mainituista. Hyllyn täytteeksihän ne jäivät sen jälkeen, kun olivat kuunneltu läpi. Pari taisi mennä koulun arpajaisiin lahjoituksina. Toistakymmentä vuotta myöhemmin kiikutin funk/soulit arvioitaviksi divariin, joka ilmoitti ostavansa sitä sorttia ja hämmästys oli suuri, kun sijoitus tuli takaisin noin nelinkertaisena. Myöhemmin samalle divaristille kelpasi myös The Alpha Band ja muu honky-osasto lukuun ottamatta Alan O'Dayn Appetizersia, joka on yhä ainoana nipusta jäljellä.

Superflyhynkö meni?

Sinne.

[sössön sössön]

Toi Francis Goyahan on tän sarjan kärkikastia Frank Valdorin ohessa, Goya oli ihan suhteettoman suosittu Suomessa just sen takia että sen levyjä sai kodinkoneliikkeistä ja valintaladoista markalla

[Hardcore-Mummo]

Tuli mieleen vielä se Anttilan yksi tempaus kun ne osti sen konkkaan menneen jakelijan varaston euroopasta (nimi ei nyt tuu mieleen). Ainakin Tunnelin Anttilassa oli kymmeniä laatikoita mm. Celluloidin levyjä (Zornia, Laswell-hommia, jne) ja taisin ostaa Hairway to Steven-vinyylin täältä kanssa. Ajanjakso tais olla ysärin loppu ehkä.

[Jesse Python]

Toi Francis Goyahan on tän sarjan kärkikastia Frank Valdorin ohessa, Goya oli ihan suhteettoman suosittu Suomessa just sen takia että sen levyjä sai kodinkoneliikkeistä ja valintaladoista markalla

+levyjä mainostettiin telkkarissa ja varmemmaksi vakuudeksi levyn kanteen joko lätkäisty tarra, tai vielä varmemmaksi myyntimenestykseksi oletetun levyn kanteen suoraan painettu ”Tuttu TV:stä”. Muuta TV-huomiota ei tietysti tarvittu kuin se mainos.

[Jesse Python]

Tuli mieleen vielä se Anttilan yksi tempaus kun ne osti sen konkkaan menneen jakelijan varaston euroopasta (nimi ei nyt tuu mieleen). Ainakin Tunnelin Anttilassa oli kymmeniä laatikoita mm. Celluloidin levyjä (Zornia, Laswell-hommia, jne) ja taisin ostaa Hairway to Steven-vinyylin täältä kanssa. Ajanjakso tais olla ysärin loppu ehkä.

Ysärin alusta muistan Graniitti-Anttilassa olleen 7” sinkkuerän, jossa oli pelkästään Virginin sinkkuja. Osa oli Stiff recordsin konkurssipesästä alunperin, niihin oli vaan lätkäisty Virginin katalookitarra päälle, mm. muutama Madnessin sinkku oli siinä kasassa. 10 penniä kipale.

[Hardcore-Mummo]

Tuli mieleen vielä se Anttilan yksi tempaus kun ne osti sen konkkaan menneen jakelijan varaston euroopasta (nimi ei nyt tuu mieleen). Ainakin Tunnelin Anttilassa oli kymmeniä laatikoita mm. Celluloidin levyjä (Zornia, Laswell-hommia, jne) ja taisin ostaa Hairway to Steven-vinyylin täältä kanssa. Ajanjakso tais olla ysärin loppu ehkä.

Ysärin alusta muistan Graniitti-Anttilassa olleen 7” sinkkuerän, jossa oli pelkästään Virginin sinkkuja. Osa oli Stiff recordsin konkurssipesästä alunperin, niihin oli vaan lätkäisty Virginin katalookitarra päälle, mm. muutama Madnessin sinkku oli siinä kasassa. 10 penniä kipale.

Ysärin alusta muistan kanssa Seinäjoen Anttilasta ostaneeni mm. Bill Friselliä hintaan 1.95mk.