Jytämusaa rautaesiripun takaa

[lonksunoukka]

Kiinnostais kyllä että miten näiden bändien lähtömaissa on suhtauduttu jannujen pitkiin hiuksiin, vai olenko vain länsimaisen propagandan aivopesemä sika joka vain kuvittelee että rautaesiripun takana pitkätukkaiset miehet joutuivat siperiaan?

[Jesse Python]

No noihan kaikki vähintään Breznevin ajalta, ei siihen aikaan enää mihinkään Siperiaan joutunut. Ja jos oli tarpeeksi korkeatasoista musiikillisesti, sai varmaan tiettyjä vapauksia. Tai sitten vaikutusvaltaisia sukulaisia.

[puup :P]

Tomasz Stańko -vainaan ja SBB:n yhteistyöstä oli juttua muutama sivu sitten. Jo tovin on ollut tarjolla muutamia julkaisuja, joille on mukamas koostettu Black Sabbathin Earth-nimellä tehtyjä demobiisejä. Ainakin yksi noista raidoista (joka tunnetaan ainakin nimillä "Thomas James" ja "Thomas Jam") on Sabbathin sijaan oikeasti Stańkon ja SBB:n kappale "Z Tomaszem". Jos ketään on koskaan mietityttänyt miltä kuulostaisi Black Sabbath pienellä (isolla) free jazz -twistillä, niin tuosta:

Yritin eilen Discogsista tuota levyä etsiä, mutta en oikein löytänyt. Onko noi yhdessä jollain levyllä?

[Hemmetinmoinen sössö]

SBB nähty livenä

[Mekaaninen äänensärkijä]

Kiinnostais kyllä että miten näiden bändien lähtömaissa on suhtauduttu jannujen pitkiin hiuksiin, vai olenko vain länsimaisen propagandan aivopesemä sika joka vain kuvittelee että rautaesiripun takana pitkätukkaiset miehet joutuivat siperiaan?

Suhtautumisessa pitkätukkamusaan on varmaankin ollut maakohtaisia ja ajallisia eroja. Esimerkiksi Jugoslaviassa (joka tarkalleen ottaen kuului ns. sitoutumattomiin maihin Lännen ja Neuvostoliiton blokkiasetelman välissä) julkaistiin pitkin 70-lukua myös länsimaista jytämusaa paikallisina painoksina. Varmaankin se selittää, miksi maassa tehtiin myös omasta takaa enemmän kovia jytälevyjä muihin sosialistimaihin verrattuna.

Puolassa valtiollinen radioyhtiö äänitti kaukonäköisesti jytäbändejä nauha-arkistoonsa ja muutama pääsi jopa tekemään pitkäsoittolevyn. Jokunen puolalaisyhtye (esim. Czeslaw NIemen & SSB, Klan) kävi myös Suomessa keikalla ja noista esiintymisistä on olemassa taltioinnit.

Unkarilainen Omega-yhtye oli maansa suoranainen vientituote (lähinnä tosin sosialistiblokissa) ja Scorpions levytti englanninkielisen version Omegan kappaleesta "Gyöngyhajú lány". Tsekkoslovakiassa oli aktiivinen rock/pop-skene jo 60-luvulla, jonka huipentuma oli 1967 pidetty Prahan Beat Festival. Räikeitä kuoseja (vaatteissa, siis), tuttuja coverbiisejä (Land of 1000 Dances, Then He Kissed Me) ja fuzz-kitaroita ihan lännen tyyliin! Vuotta myöhemmin Varsovan liiton tankit jyristivät pitkin kaupungin katuja.

Romanian pahmaineinen salainen poliisi Securitate ahdisteli Transsylvania Phoenixin jäseniä siihen malliin, että yhtye loikkaisi Länsi-Saksaan 1977 Marshallin vahvistinkaappeihin piiloutuneena. On myös huhuttu, että Tsekoslovakian salainen poliisi StB olisi sekaantunut laulaja Jiří Schelingerin hämäräperäiseen hukkumiskuolemaan 1981.

Neuvostoliiton pitkätukkameininkiä on kartoitettu Terje Toomistun dokumenttielokuvassa Soviet Hippies. Helppoa ei ollut. Valtiollinen levy-yhtiö Melodija suosi populaaarimusikkirintamalla iskelmää, mutta levyille pääsi kuin salaa luiskahtamaan joskus joku merkillisempikin raita. Fuusiojazzin puolelta löytyy jotain kokeilevamapaa kamaa. Albaniassa puolestaaan nuorison oli heavy metallin rämppäämisen sijaan tyydyttävä betonin raudoittamiseen. Raskasta hommaa sekin. Bulgarian 70-luvun jytäskene on vielä itseltäni kartoittamatta.

Mutta mistä kielii se, että yrityksistäni huolimatta en ole onnistunut löytämään yhtään kunnollista itä-saksalaista jytäbändiä 70-luvulta? Muutamat maassa tehdyistä rokkiyritelmistä ovat tavattoman sisäsiistejä tai silkkaa iskelmää. 80-luvulta sen sijaan on olemassa ihan oikeaa DDR-heviä.

[Mekaaninen äänensärkijä]

Ai niin, yksi Tsekkoslovakian keskeisimmistä kommunistivallan aikaisista ug-bändeistä on vielä käsittelemättä: The Plastic People of the Universe. Yhtyeen musa ei ollut silkkaa lekaa-otsaan "jytää", mutta se on silti pakko mainita merkkitävyytensä takia. Tässä karuja ja autenttisia kenttä-äänityksiä vuosilta 1969-72:

[Mekaaninen äänensärkijä]

Spoiler:

Tomasz Stańko -vainaan ja SBB:n yhteistyöstä oli juttua muutama sivu sitten. Jo tovin on ollut tarjolla muutamia julkaisuja, joille on mukamas koostettu Black Sabbathin Earth-nimellä tehtyjä demobiisejä. Ainakin yksi noista raidoista (joka tunnetaan ainakin nimillä "Thomas James" ja "Thomas Jam") on Sabbathin sijaan oikeasti Stańkon ja SBB:n kappale "Z Tomaszem". Jos ketään on koskaan mietityttänyt miltä kuulostaisi Black Sabbath pienellä (isolla) free jazz -twistillä, niin tuosta:

Yritin eilen Discogsista tuota levyä etsiä, mutta en oikein löytänyt. Onko noi yhdessä jollain levyllä?

Tuo "Z Tomaszem" löytyy albumilta Sikorki, jossa on 70-luvulla tehtyjä, mutta silloin julkaisematta jääneitä äänityksiä.

[Jesse Python]

Mikä selittää, että esim hämyjytäbändi Uriah Heep oli vissiin jo melko varhain itäblokissa hyväksyttyä kamaa? Pink Floydikin taisi olla liian rajua sanoituksellisesti politbyroolle, vaikka aika vasemmistolaista menoa havaittavissa.

[Mekaaninen äänensärkijä]

Mikä selittää, että esim hämyjytäbändi Uriah Heep oli vissiin jo melko varhain itäblokissa hyväksyttyä kamaa? Pink Floydikin taisi olla liian rajua sanoituksellisesti politbyroolle, vaikka aika vasemmistolaista menoa havaittavissa.

Viittaatko Komsomolin reippaiden pioneerinuorten vuonna '85 laatimaan "Japin listaan" 38:sta arveluttavasta bändistä/artistista? Pink Floyd taisi päätyä sille, koska kappaleessa Get Your Filthy Hands Off My Desert lauletaan "Brezhnev took Afghanistan". Komsomolin mukaan tämä oli Neuvostoliiton ulkopolitiikan vääristelyä.

Kyseiselle lauantain ei-toivottujen listalle laitettiin myös rankka rock'n'roll-elukka Julio Iglesias uusfasismista syytettynä ja liuta diskohileitä eroottisuutensa takia, poikkeuksena Gengis Khan (ilm. länsi-saksalainen Dschinghis Khan, pumppu joka Suomessa muistettaneen mm. Frederikin ja Juhamatin käännöshiteistä Tsingis Khan, Sheikki Ali Hassan ja Volga), jolle tuomio pätkähti kommunismin vastaisuudesta ja nationalismista. Disco Against Communism!

Tietty tuossa listassa haiskahtaa semmoinen viikonloppuna-ja-ehkä-jopa-vähän-kännissä-Komsomolin-datshalla-laadittu -viba, eikä sitä kai kovin tosissaan otettu kuin kaikkein kirkasotsaisimpinen ja puhdasoppisimpien piirissä? Muutamaa vuotta myöhemmin Melodija lisensoi Länsi-Saksan Polydorilta Deep Purplea ja Rainbow'ta (jotka tosin eivät olleet listalla ) ja starttasi kirppislaareista tutun Архив Популярной Музыки -sarjan. Sopii tosin pohtia, johtiko moinen rock'n'roll-holtittomuus valtionyhtiössä lopulta Neukkulan hajoamiseen?

DDR:n valtiollinen levy-yhtiö Amgia oli puolestaan ehtinyt julkaisemaan Uriah Heepin Innocent Victim -älppärin jo 1979. Tosin alkuperäinen raju käärmekansi oli vaihtunut sovinnaisempaan ja reaalisosialistiseen makuun sovitettuun bändipotrettiin.



Että empäs tiijjä! Kai sitä pistettiin bändejä pannaan ihan vaan flliksellä, sopiva syy kyllä löytyi sitten jälkikäteen.

[Mekaaninen äänensärkijä]

Grupa 220:sesta tuttu Drago Mlinarec yhdistelee debyyttisoolopitkäsoitollaan "A ti se ne daj" (1971) hard rockia singer/songwriter-kamaan hiukan samaan tyyliin, kuin vaikkapa David Bowie samana vuonna ilmestyneellä albumillaan "The Man Who Sold The World". Valitettavasti Mlinarecin kappalemateriaali ei ole yhtä vahvaa ja omaperäistä, eikä sovituksissakaan tehdä erityisen rohkeita ratkaisuja. Tässä kuitenkin malliksi levyn avausraita "Pop Pjevač":

[Tappo Semmilehto]

Grupa 220:sesta tuttu Drago Mlinarec yhdistelee debyyttisoolopitkäsoitollaan "A ti se ne daj" (1971) hard rockia singer/songwriter-kamaan hiukan samaan tyyliin, kuin vaikkapa David Bowie samana vuonna ilmestyneellä albumillaan "The Man Who Sold The World". Valitettavasti Mlinarecin kappalemateriaali ei ole yhtä vahvaa ja omaperäistä, eikä sovituksissakaan tehdä erityisen rohkeita ratkaisuja. Tässä kuitenkin malliksi levyn avausraita "Pop Pjevač":

Tän tyypin pari ekaa älppyä on noussut omiksi suosikeiksi itäblokin jytäilyistä, ihan siihen Phoenixin rinnalle. Itse pidän materiaalia hyvinkin vahvana, ja etenkin kaikkien alueen Heep-pastissien rinnalla suorastaan raikkaana. Noilla levyillä on joukossa tollasia menevämpiä/kepeämpiäkin biisejä, kuten toi linkkaamasi, mutta löytyy kyl todella väkevää melankoliaa, kuten tää protodoomailu:



Toisaalta taiteellisempaakin maalailua:



Jostain syystä näiden levyjen tunnelmasta tulee itelle vahvasti Haikara mieleen.

[Mekaaninen äänensärkijä]

Grupa 220:sesta tuttu Drago Mlinarec yhdistelee debyyttisoolopitkäsoitollaan "A ti se ne daj" (1971) hard rockia singer/songwriter-kamaan hiukan samaan tyyliin, kuin vaikkapa David Bowie samana vuonna ilmestyneellä albumillaan "The Man Who Sold The World". Valitettavasti Mlinarecin kappalemateriaali ei ole yhtä vahvaa ja omaperäistä, eikä sovituksissakaan tehdä erityisen rohkeita ratkaisuja. Tässä kuitenkin malliksi levyn avausraita "Pop Pjevač":

Tän tyypin pari ekaa älppyä on noussut omiksi suosikeiksi itäblokin jytäilyistä, ihan siihen Phoenixin rinnalle. Itse pidän materiaalia hyvinkin vahvana, ja etenkin kaikkien alueen Heep-pastissien rinnalla suorastaan raikkaana. Noilla levyillä on joukossa tollasia menevämpiä/kepeämpiäkin biisejä, kuten toi linkkaamasi, mutta löytyy kyl todella väkevää melankoliaa, kuten tää protodoomailu:

Spoiler:

Toisaalta taiteellisempaakin maalailua:

Spoiler:

Jostain syystä näiden levyjen tunnelmasta tulee itelle vahvasti Haikara mieleen.

Ei tuo huono levy ole, semmoinen mukiinmenevä laulaja-lauluntekijä albumi pienoisilla jytämausteilla ja orkesterisovituksilla. Itse asiassa tuo laittamasi "Izgleda, ostat Ćeš Sam" saattaa koko levyn kohokohta. Siitä plussaa, että tyyli pitää koko kiekon ajan, eikä mukana ole pakon edessä täytemateriaaliksi tehtyä tusinaiskelmää.

[Mekaaninen äänensärkijä]

Sitten hämärän peittoon jäänyttä kamaa Puolasta. Koitin etsiä 74 Grupa Biednych:istä lisätietoja, mutta melkein kaikki informaatio oli puolaksi. Yhtye toimi vuosina 1966-73, mutta ei ilmeisesti levyttänyt mitään, joten uumoilisin näytekappaleen "W Trąby Dać" olevan taas kerran Puolan yleisradion nauha-arkistosta. Muut löytämäni esitykset olivat äänenlaadullisesti melko kelvottomia. Jostain syystä kitaristi on päättynyt soittamaan suht kuivalla dänkkä-dänkkä soundilla. Olisihan tämä ollut särön kera paljon rajumpi. Ihan menevä biisi silti.

[moska]

Pesniary on parhaimmillaan parasta ja tämä liveviteo on kultaa! Korostetun jäykän esiintymisen vastapainona toi biisiin jyvitetty vislailu tuntuu eleenä aivan poikkeuksellisen härskiltä.

[Mekaaninen äänensärkijä]

^ Tuommoinen yhteislaulu on tuntunut olleen useamman itäblokkibändin suosiossa.

Juri Morozov (kyrillisin aakkosin Юрий Морозов) on ollut ketjussa esillä jo pariin otteeseen. Neuvostovenäjän Jimi Hendrixiksikin mainitun musikantin varhaisvuosien radikaalimmat kokeilut pysyivät piilossa 90-luvulle saakka, jolloin niistä koostettiin kokoelma "Вишнёвый Сад Джими Хендрикса", eli Jimi Hendrixin kirsikkapuisto.

Tänään on sattumalta kulunut 60 vuotta Morozovin kaiman, Juri Gagarinin avaruuslennosta. Pistetäänpä tapahtuneen johdosta tämmöistä paikka paikoin karummanpuoleista sisäavaruusmatkailua 70-luvun alun Neuvostoliitosta: