jaxen wrote:Itse olen tässä genressä suoran retroilun vastustaja. Sellainen oma "hulluus" pitäis olla, jos lähtee noille poluille. Lux Ohrista kuuluu ja näkyy, että noi on joku akateeminen synakerho, mutta se kulma sais sitten olla huomattavasti sakeampi, että nousisi pinnalle. Kunnon sellainen Ralf ja Florian tyylinen akateeminen nihkeys messiin, kone-elitismi jne. niin avot!
Vähän off-topic, mutta hauskaa, että Reverend Bizarre-yhtyeen koko jäsenistö on nykyään messissä vähän tän tyylisissä jutuissa
Toi on kyllä totta että (kaikessa) retroilussa on yleensä oltava jotain erikoista eikä vain sitä esikuvien matkimista, jotta se jaksaa kiinnostaa. Vaikka retroilu olis saman "tasoista" kuin esikuvat, niin silti sitä ei välttämättä jaksa kuunnella ihan vain siksi että ennen oli paremmin jne. Enkä nyt mitenkään tarkoita että Lux Ohr olis esikuviensa tasolla, enkä yritä saada jätkiä tykkäämään bändistä, kunhan vain pohdin asiaa
Omalla kohdalla hieman muuttaa asiaa, jos retroillaan ja esikuvana on genre, jota ei nykyään kauheasti soiteta tai saati sitten näe livenä. Tällänen tilanne on aikalailla Lux Ohrin tapauksessa.
qwasar wrote:Omalla kohdalla hieman muuttaa asiaa, jos retroillaan ja esikuvana on genre, jota ei nykyään kauheasti soiteta tai saati sitten näe livenä. Tällänen tilanne on aikalailla Lux Ohrin tapauksessa.
Tää on itseasiassa totta myös omalla kohdalla. En pidä esim. Siinaita mitenkään erityisen hyvänä bändinä (molemmat ei-moonface levyt kyllä löytyy hyllystä), mutta mielellään tota esikuvien mukaan hiottua soundia kuuntelee livenä. Samalla tavalla Lux Ohrin näkeminen kiinnostaisi, vaikka levyltä toi on mulle lähinnä tollaista äänitapettia/musaa jota kuunnellaan töiden ohessa.
Ystäväni,
Ihmisinä joudumme elämään suurten paineiden ja tulevaisuuden pelkoa tuovien ahdistusten alla.
Elämä vaatii niin paljon ja tulevaisuus pelottaa.
Jokainen päivä tuo ahdistusta lisääviä uutisia, ja vaikka tänään menee hyvin, ei huomisesta voi olla enää varma.
Nämä on tietysti makuasioita, mutta livenä Lux Ohr ja Siniaalto on itselle olleet sellaisia suorituksen katsomista ja sitten samoista lähteistä ammentava Varropas taas tavoittanut samassa jutussa jotain omaa sydäntä lämmittävää.
Yksi mikä on sitten yllättävän (tai vähemmän yllättävää) hyvä on Esa Kotilaisen vedot, mitkä olen nähnyt. Mutta ehkä Kotilainen on sitten "real thing".
jaxen wrote:Itse olen tässä genressä suoran retroilun vastustaja. Sellainen oma "hulluus" pitäis olla, jos lähtee noille poluille.
Erittäin osuvasti sanottu.
Näi o, vielä huomioon ottaen että omalla kohdalla kaikkein koviten pioneereiltakin iskee just ne levyt, missä ollaan vielä todella kokeellisessa laidassa.
Asianharrastajille varmasti tuttu, mutta satunnaisen kuuntelijan kannattaa tsekata 'Sergius Golowin - Lord Krishna Von Goloka'. Miltei yhtä sakiaa kamaa, kuin toi Walter Wegmullerin Tarot, eikä yhteneväisyys lopu siihen, koska Sveitsissä tämäkin äänitetty ja Cosmic Couriers musisoi taustalla.
Golowin oli ymmärtääkseni Keski-Eurooppalaisen alkuperäisen vihreän liikkeen puuhamiehiä ja alunperin siinä jengissä oli tätä lsd/krishna/antroposofi-jengiä aika paljon.
jaxen wrote:Itse olen tässä genressä suoran retroilun vastustaja. Sellainen oma "hulluus" pitäis olla, jos lähtee noille poluille. Lux Ohrista kuuluu ja näkyy, että noi on joku akateeminen synakerho, mutta se kulma sais sitten olla huomattavasti sakeampi, että nousisi pinnalle. Kunnon sellainen Ralf ja Florian tyylinen akateeminen nihkeys messiin, kone-elitismi jne. niin avot!
Vähän off-topic, mutta hauskaa, että Reverend Bizarre-yhtyeen koko jäsenistö on nykyään messissä vähän tän tyylisissä jutuissa
Toi on kyllä totta että (kaikessa) retroilussa on yleensä oltava jotain erikoista eikä vain sitä esikuvien matkimista, jotta se jaksaa kiinnostaa. Vaikka retroilu olis saman "tasoista" kuin esikuvat, niin silti sitä ei välttämättä jaksa kuunnella ihan vain siksi että ennen oli paremmin jne. Enkä nyt mitenkään tarkoita että Lux Ohr olis esikuviensa tasolla, enkä yritä saada jätkiä tykkäämään bändistä, kunhan vain pohdin asiaa
Omalla kohdalla hieman muuttaa asiaa, jos retroillaan ja esikuvana on genre, jota ei nykyään kauheasti soiteta tai saati sitten näe livenä. Tällänen tilanne on aikalailla Lux Ohrin tapauksessa.
Vähän samaa mieltä. Lux Ohr on kyllä minusta lähtökohtaisesti kiinnostava bändi ja muutaman keikan olen nähnyt, mutta jotenkin aina vähän tylsäksi ja vaisuksi se on jäänyt. Biisit eivät oikein kunnolla lähde liikkeelle ja jäävät ikäänkuin vain vellomaan paikalleen. Eipä tuollaisen musiikin nyt varsinaisesti tarvitse minnekään mennä, mutta vähän omaperäisempää ja tiukempaa otetta kaipaisi minusta. Tuollaisenaan jää liiaksi esikuvien hieman turhan varovaiseksi jäljittelyksi.
jaxen wrote:24.4. 1972 Kulttuuritalolla Deutsche Institutin järjestämä konsertti, jonka esiintyjänä XHOL. Lämppärinä Paroni Paakkunaisen yhtye. Yleisöä noin 400.
jaxen wrote:24.4. 1972 Kulttuuritalolla Deutsche Institutin järjestämä konsertti, jonka esiintyjänä XHOL. Lämppärinä Paroni Paakkunaisen yhtye. Yleisöä noin 400.
Elikkäs Xhol Caravan?
Aikakirjoissa merkitty tolla nimellä ja mulla on sellainen muistikuva, että vaihtoivat nimeään, mutta sama bändi kyllä.
Kuuntelin hetki sitten Ejwuusl Wessahqqan nimistä krauttiproggista ja alko ihan kunnolla hapottamaan toi urkutykittely. Eiköhän toi autoilumusana menis jos kaahais jossain keskellä periferiaa.
rubaiyat of omar munk wrote:Kuuntelin hetki sitten Ejwuusl Wessahqqan nimistä krauttiproggista ja alko ihan kunnolla hapottamaan toi urkutykittely. Eiköhän toi autoilumusana menis jos kaahais jossain keskellä periferiaa.
Kuuntelin Youtubesta nyt ja aluksi olin, että urkuprööt-progea, mutta täällähän väännetään välillä oikein kunnolla filtteriä ja dronetetaan.
jaxen wrote:24.4. 1972 Kulttuuritalolla Deutsche Institutin järjestämä konsertti, jonka esiintyjänä XHOL. Lämppärinä Paroni Paakkunaisen yhtye. Yleisöä noin 400.
Tää on muuten samalta vuodelta, kun Goethe-instituutti rahoitti Agitation Free:n Lähi-idän kiertueen ja sama bändi soitti Munchenin Olympialaisten avajaisissa
