Suomalainen primitiivikitarointi

[Pornosta elannon saava(f)]

Lokakuussa Kadonnutta Mannerta on mahdollista käydä kuuntelemassa Joensuun Sointulassa. Hyvä!

[Poistunut käyttäjä f41bd82f]

Mä en oikein tajua tota ”primitiivi”-sanaa tässä, onko toi ihan yleisesti käytetty termi? Mä oon kuullut puhuttavan Faheysta ym. termillä ”guitar soli”? Oon nähnyt kolme ketjussa mainittua (Alanko, Manner, Tiheäsalo) livenä, ja Topias olis vissiin toukokuussa taas lähistöllä.

Toi "primitiivi" viittaa käsitykseni mukaan primitivismiin, elikkäs 1800-luvun lopulla vaikuttaneeseen kuvataidesuuntaukseen, jossa vaikutteita otettiin Euroopan ja läntisen maailman vaikutuspiirin ulkopuolelta. Primitiivikitaroinnissahan läntiset taidemusiikkivaikutteet lyö kättä country bluesin ja muun proletaarisen kansanmusan kanssa, etenkin tekniikkansa ja soitinvalintojensa puolesta.

Tokihan musan ja soittimen itseopiskelu korostui Faheyllä, elikkä perse hiessä korvakuulolta opeteltiin savikiekoilta biisejä, nuotteja ei opiskeltu. Akateemisuuden vastakohta.

[ljm]

Lokakuussa Kadonnutta Mannerta on mahdollista käydä kuuntelemassa Joensuun Sointulassa. Hyvä!

Jaa tääkö on jo julkista tietoa? Hyvä. To 18.10., muita keikkoja sille viikonlopulle Itä-Suomeen haussa.

Nii siis kai toi koko termi nyt on puoliksi läpällä Faheyn heittämä ettei tarvi vastailla tyhmiin kysymyksiin "onks tää bluesia vai ei". Oman aikansa power violencea jne.

[ljm]

Uusi minifestivaali esittelee suomalaisia kitaristeja, joita joillakin tavoin yhdistää American Primitive Guitar -tyylin synnyttänyt John Fahey. Festivaalin alkukipinänä on ollut Sävel- ja Eteenpäin! -levymerkkien yhteisjulkaisu vuodelta 1968: tasan 50 vuotta sitten Suomessa julkaistiin vinyylisinglenä Faheyn versio Jean Sibeliuksen Finlandiasta (”We Would Be Building”; Sävel SÄ 1518). Festivaali tarjoaa värikkään näkymän teräskielisen akustisen kitaran sointeihin – luvassa on avoimia virityksiä, avaria näkymiä ja huumaavia resonansseja!

Avausklubilla KIRJAKAHVILASSA pe 2.11.

KADONNUT MANNER
https://kadonnutmanner.bandcamp.com/

MYLLYKANGAS


ANTTI ALANKO
https://anttialanko.bandcamp.com/


Matinea-klubilla Tinatuopissa esiintyvät la 3.11. klo 15-16.30:

KADONNUT MANNER
https://kadonnutmanner.bandcamp.com/

ANTTI ALANKO
https://anttialanko.bandcamp.com/


Päätösklubi @ Bar Into la 3.11.

KLO 18.30
Voice of the Eagle: The Enigma of Robbie Basho
-ELOKUVAN ENSIESITYS SUOMESSA

KLO 20-22
TT SALO
NIKO KARLSSON

Vapaa pääsy!

[Pornosta elannon saava(f)]

Dokkari perkule kiinnostaa myös Turun ulkopuolella!

[ljm]

Dokkari perkule kiinnostaa myös Turun ulkopuolella!

Ei ollu mitenkään järkyttävän kallis esityskorvaus, vois jonkun toisen alan keikan yhteyteen säätää kyllö, tai jos joku haluaa näytöksen järkätä ite niin mailia ohjaajalle.

[ljm]

Laitetaas tähän vielä Fahey-elämäkerta Dance of Deathista pätkä Robbie Bashosta. Tainnut olla jonkin sortin erikoistyyppi hänkin, vaikka tässä kyllä huomaa että kirjoittaja on valinnut puolensa Fahey vai Basho-kysymykseen..

Other players were now beginning to add to the conversation of instrumental guitar. Another key figure in the early Takoma Records catalog was Robbie Băsho. Băsho grew up as Daniel R. Robinson Jr. in Baltimore, the adopted son of a middle-class family. He attended Catholic school, then military school, until he entered college in 1959 at the University of Maryland as a premed student. Far from a bookworm, Robinson defied the stereotype and spent some time working as a bouncer in a club. Known as an athletic, weightlifting jock, he transformed himself into a beatnik poet when he discovered the twelve-string guitar in his junior year. Robinson played the standard folk guitar repertoire of the time, which included the likes of the Kingston Trio, along with more pop-oriented material.

An encounter with the music of Ravi Shankar in 1962 set Robinson on an obsessive path toward Eastern music—Indian raga, specifically. To solidify this transformation he renamed himself Robbie Băsho, after the Japanese poet Matsuo Băsho. Băsho aimed to play solo steel-string guitar as elevated compositional music—not for pop songs—and began writing extended ragas for the instrument. Despite his prodigious skills on the guitar, his lack of social graces left him with few friends or supporters. He had no sense of humor about his work. Described as unapproachable and insufferable, no one seemed to like him.

“Fahey was obnoxious, but Băsho was just a nebbish—the personality of a frog,” recalls Tom Weller, a regular on the Berkeley folk scene. “He often complained that he couldn’t get laid.” The folk movement championed a relation to the common man, but Băsho presented himself as a mystic and dressed in robes and capes. Convinced of his own importance, he viewed his music as having spiritual and magical properties. Băsho tried to channel divinity and Eastern thought through long-form fingerpicking that was stunning in its complex virtuosity. Leaving the blues behind, he followed his new path with religious dedication. “Băsho was a religious mystic who used his guitar for chanting and expression of his religious views,” recalls Charters. “He didn’t interact in our world at all except to ask for a great deal of praise. I didn’t like him personally or musically, but Ed [Denson] liked the music a lot.”

Another important distinction between Băsho and his peers was his over-the-top, operatic singing style. His overwhelming bravado turned off many—although some were blown away by his emotional conviction. Băsho seemed removed from Americana in all but instrumentation. Few were ready for his mix of instrumental, raga-influenced guitar, or his pretensions.

Naturally, a tension between Fahey and Băsho grew, as they shared the same management, label, and scene. An intense gunslinger competition developed between the two. Fahey naturally believed himself superior as a musician, because of his compositional abilities. Fahey thought so little of Băsho that he would sell Băsho’s LPs at a deep discount at his shows. Later, Fahey would admit that Băsho had interesting moments, but for the most part he had nothing to do with him. “He was crazy,” said Fahey. “I never hung out with Robbie personally much. Nobody did. You couldn’t.” Even so, the two guitarists would be the mainstays of the Takoma label, both releasing solo guitar LPs at regular intervals.

Băsho’s 1965 Takoma Records debut LP, The Seal of the Blue Lotus, although largely ignored, became a cult classic to guitar players of a more experimental nature. Băsho played with a gorgeous, dexterous style, rife with dramatic flair and flourishes. By incorporating more Eastern influences the music came across as forward thinking, stylistically fitting the emerging Takoma style of innovative contemporary players.

In early 1966, Băsho moved out to Berkeley, having been picked up by Denson and various members of Country Joe & the Fish, whom Denson was also managing, on their return from a cross-country journey. Not surprisingly, Băsho did not bond with his new West Coast contemporaries on the trip. The group stopped in the Sierra Nevada Mountains, excited about going out in the woods and enjoying the trees and nature while taking psychedelics. Băsho sat in the car and kept honking the horn, complaining that he needed to get back to Berkeley to see a doctor. A notoriously vocal hypochondriac, he complained constantly about back problems. In fact, Băsho would demand they stop at hospitals the whole trip. Not once could a doctor find anything wrong with the twentysomething Băsho.

[Pornosta elannon saava(f)]

Dokkari perkule kiinnostaa myös Turun ulkopuolella!

Ei ollu mitenkään järkyttävän kallis esityskorvaus, vois jonkun toisen alan keikan yhteyteen säätää kyllö, tai jos joku haluaa näytöksen järkätä ite niin mailia ohjaajalle.

Rokumentin yhteyteen leffan esitys ja samalla muutama soittoniekka soittamaan Joensuuhun.

[Sergio Pissahätä]

yksi suomalainen primitiivikitaristi pyydystetty ja saatu tietoiseksi leffanäytöksestä ja festareista

[ljm]

Anoema Recordings on saanut Topias Tiheäsalo / Niko Karlsson split-LP:n pihalle. Varmaan jotain virallista mainosta ja tiedotetta saatavuudesta seuraa.

Tilasin noita 5 kappaleen nipun Ouluun, yv jos kiinnostaa.

[Hexa]

Alanko ja Manner on tuttuja artisteja. Elatu Nessa kiinnostaa jonkun lukemani haastiksen perusteella. Hyvää kamaa tämä tällainen!

[Thyranen Blastmor]

Anoema Recordings on saanut Topias Tiheäsalo / Niko Karlsson split-LP:n pihalle. Varmaan jotain virallista mainosta ja tiedotetta saatavuudesta seuraa.

Tilasin noita 5 kappaleen nipun Ouluun, yv jos kiinnostaa.

Vihdoinkin! Aivan törkeän hienot kannet Kuulematta vuoden parhaimpia levyjä.

[Heissan vaan!]

Tää on hyvä topik hyvästä musasta ja Basho-dokkari kiinnostais kuten noi festariktin jotka meni ihan ohi

[Sergio Pissahätä]

Basho-dokkari kiinnostais kuten noi festariktin jotka meni ihan ohi

Kohtuu sakia ja elokuvallisesti vaatimaton pätkä on, mutta viihdyttävää oli erikoisukkojen töhellystä seurata baarin nojatuolissa istuen. Bashon itsensä ja lahkolaiskamujensa lisäksi mm. saksalainen die hard -fani oli aikamoinen erikoistyyppi.

[Man-Thing]

Anoema Recordings on saanut Topias Tiheäsalo / Niko Karlsson split-LP:n pihalle. Varmaan jotain virallista mainosta ja tiedotetta saatavuudesta seuraa.

Tilasin noita 5 kappaleen nipun Ouluun, yv jos kiinnostaa.

Tilasin X:stä ihan piruuttani tuon, kun sain jotenkin niin hyvän fiiliksen pelkästä kannesta. Pitää toi sunkin projektis tsekata tässä kun kerkiää.