Piti nyt perustaa oma topikki ettei tartte sitä muutaman vuoden takaista keikkatopikkia enää nostella. Vähän myöhäisherännäinen olen tähän bändiin,vaikka bändi on ollut tiedossa siitä saakka kun punkkia ja hardcorea tuli käytyä kuuntelemaan.
Oikestaan se Kuudennen Linjan keikka pisti heräämään lopullisesti. Oikeastaan kaikista levyistä olen tykännyt mitä olen saanut haalittua,mut harvoin näitä enää nykyään tulee levykaupoissa vastaan. Sburg/Laama distrossa taisi joskus 80-luvun lopulla olla melkein kaikki siihen saakka jullkaistut levyt,mutta siitä ei taida olla paljon apua levyjen hankkimisessa nyt
Vaikka Shellac on kova bändi, niin kyllä se on myönnettävä, että The Ex oli vielä kovempi Oranssilla 1998(?). Levyjä ei löydy kuin sinkkukokoelma-CD, joka on kyllä hyvä.
A richer understandment of what’s already understood
Vaikka Shellac on kova bändi, niin kyllä se on myönnettävä, että The Ex oli vielä kovempi Oranssilla 1998(?). Levyjä ei löydy kuin sinkkukokoelma-CD, joka on kyllä hyvä.
Luin joskus 1986 aikoihin Maximum Rocknrollista että tässä bändissä on Sonic Youth -vaikutteita, joten mielenkiinto heräsi. Yhdeltä vaasalaiselta tyypiltä sain sitten nauhalle melko pian tämän Peel session: ja siitä se sitten lähti. Aluksi Sburgin ja ranskalaisen connexönin kautta sai levyjä. Mutinyn kakkosnumerossa (1988) oli The Ex -juttu (= Too Many Cowboys -tuplan mukana tulleesta sanomalehdestä kännettyjä). Kolme kertaa olen bändin nähnyt (molemmat Suomen-keikat 1999 ja nyt Tampereella kun viimeksi kävivät), kahdesti on haastateltu (se 1999 haastis on edelleen hukassa) ja joku 30+ levyä on hyllyssä, joitain puuttuu. G.W.Sokin lähtö laulajanpallilta kirpaisi aika paljon, mutta kyllä tää "uus" jamppa toi silti mukavasti uutta bändiin. Taitaa olla mulla aika korkealla sijalla kauiten diggailluissa, edelleen koossa olevissa ja edelleen erinomaisia levyjä tekevissä bändeissä.
