Simba-antologia innoitti kuuntelemaan Split Lipiä. Täähän on hyvä.
Spoiler:
Simba-antologia kiinnostelis, mut Split Lip ei oikein lähde. Chamberlainilla (vissiin aika lailla sama bändi) oli taas yks biisi, joka oli ihan hillittömän hyvä, jos vaan muistais sen nimen.
Meni jotensakin niin, että Split Lip vaihtoi nimen Chamberlainiksi, ja ottivat vielä nimen omasta biisistään. Laitoin perään Chamberlainia soimaan eikä tää nyt lähde yhtään.
Simbaa voi täällä emo topikissa suositella. Jänniä haastatteluja sekä kelailuja omasta elämästä. Osaisipa itsekin kirjoittaa tollasta.
It is what it is. Näin rönsyilevässä alagenressä lienee itsestäänselvää, että yks tykkää omenoista ja toinen päärynöistä.
Fate's got a driverin kuuntelin eilen, ja oli se sittenkin hyvä. Joku myöhempi levy kuulosti mitäänsanomattomalta tuon ajan altsuradiorockilta, mutta tuohon vielä palaan.
Etenkin kun silloin 04-06 aikoihin aktiiviset alan suomibändit oli pääsääntöisesti aika hemmetin surkeita.
Mitäs näitä olikaan tuolloin? Meikästä ainakin Myne oli hyvä ja Jermainellakin oli pari kovaa hittistygeä ja livenä toimi hyvin noihin aikoihin. Ja kyl se sunkin bändisi oli ihan hyvän kuulosta vaiks en kuin pari biisiä tainnut kuulla
City of Breachin ep tais tulla 06 vai 07 ja se on kyl ainakin meikästä ihan sika kova.
En ole kuullutkaan. Taisi keskiolut kiinnostaa enemmän kuin emo. Yritänpä tutustua. No ehkäpä tästä keskustelusta syntyy joku emo topic emo bändi
STOP SAYING THINGS YOU FUCKING DICKHEADS
Alkoholitonolutlaskuri 2024: 63, virhemarginaali 2
Kombuchalaskuri 2024: 15, virhemarginaali 1
Ai saakeli City of Breachista kyllä tykkäsin. Onkohan mulla sitä cd:tä enää? Mynen eka demo oli kova ja mulla pyöri joskus jotain biisejä tokalta demolta, jotka oli vielä kovempia, mutta sitä ei kai sitten julkaistu ikinä (ilmari: korjaa asia ja eka demo jakoon kans!). Pitkäsoitto ei sit jostain syystä lähtenyt.
Jermainen kanssa kaveerattiin ja soitettiin keikkoja , mutta kun oltiin kutsuttu bändi 3-4 kertaa Helsinkiin soittamaan täyteen ahdetulle oranssille eikä vastakutsua ikinä kuulunut minnekään, niin meni aika lailla maku koko bändiin ja sen tyyppeihin. Proxima Centauriin (omaan sen ajan bändiin) tulee suhtauduttua aika ristiriitaisesti. Se demo mikä tehtiin oli niin hyvä kuin mitä keskiverto 16-17-vuotiaat jantterit pystyy tekemään. Myöhemmin tehtiin parempia biisejä, mut samoihin aikoihin riitaannuttiinkin sitten sen verta pahasti, ettei enää kauheasti saatu mitään aikaan. Siinä 08 alkuvuodesta paranneltiin välejä kriisikokouksissa jne ja meidän vikat keikat oli tosi hyviä, mut sitten pari tyyppiä bändistä muuttikin ulkomaille ja se siitä sitten.
Kusi Ensemblestä tuskin tarvii sanoa kauheasti mitään. Sitähän jotkut skenejäärät disautteli jo siihen aikaan aika huolella.
Last edited by paperikasa on 27 Mar 2021, 15:07, edited 1 time in total.
Mitä nyt kuuntelin noi Jermainen ep:t (None Of Us Live In Glass Houses 2004 ja Post Whatever 2005) ekaa kertaa johonkin 10+ vuoteen niin nehän kuulosti oikein passellilta ja paremmilta mitä muistinkaan! Hyviä biisejä, hyvä meininki ja kaikki pelaa.
Kusi Ensemblestä tuskin tarvii sanoa kauheasti mitään. Sitähän jotkut skenejäärät disautteli jo siihen aikaan aika huolella.
Kuuntelinkin Viper Ethicsin myös tässä ja ei se kyllä iskenyt niinkuin ei aikanaankaan. En tosin noihin aikoihin nähnyt koskaan bändiä livenä, jos ois niin olis saattanut olla erilainen kokemus. Memory Three Secistä tykkäsin kyllä ja First Aid Kitin radio rokistakin, mutta niillä ei juurikaan emon kanssa ollutkaan tekemistä.
Tuli eilen kuunneltuu pitkäst aikaa paljon Tigers Jawta ja mietiskeltyä tota jotain kiehtovaa ankeutta tos bändissä Vikaa kahta levyy en oo kuunnellu ollenkaan et en tiedä onko emon kaa enää senkään vertaa tekemistä mitä ennen. Linkin biisi ei nyt oo paras esimerkki tosta kiehtovasta ankeudesta, mut jätän tällasen menevämmän lyhyen kipaleen tähän.
Yaphet Kottoa (oliko tääl erikseen joku screamo-topanderi?) tuli kans pitkäst aikaa eilen pyöritettyy ja tykkään kyl edelleen! Aloin samassa muistelemaan 2003 Puntalan keikkaa joka teki silloin suuren vaikutuksen, varsinkin koska ei tän tyylilajin bändejä ollut/ole Suomessa hirveenä pyöriny. Olin myös nuori ja erityisen innokas tuolloin! Löysin jopa pienen videon tosta Puntalan keikasta, joka ei kyl erityisemmin tee oikeutta bändille, et jos ala kiinnostaa niin kanssii ennemmin kuunnella vaikka sitä tokaa lp:tä pohjalle.
Moshimoshi ei yhdellä kuuntelulla iskenyt läheskään yhtä kovin kuin livenä. Truth Cultin pitkäsoitto viime vuodelta sen sijaan oli kertakuuntelulla aika mielenkiintoinen. Perinteisen Dsichord-emon ystäville voisi toimia. Fiksusti laitettu huonoimmat/ärysttävimmät biisit alkuun mutta siitä se lähtee sitten avautumaan.
STOP SAYING THINGS YOU FUCKING DICKHEADS
Alkoholitonolutlaskuri 2024: 63, virhemarginaali 2
Kombuchalaskuri 2024: 15, virhemarginaali 1
Vikaa kahta levyy en oo kuunnellu ollenkaan et en tiedä onko emon kaa enää senkään vertaa tekemistä mitä ennen. Linkin biisi ei nyt oo paras esimerkki tosta kiehtovasta ankeudesta, mut jätän tällasen menevämmän lyhyen kipaleen tähän.
