Punk in Finland

Yxs parhaista, mutta ei ollut topiccia

Popit, rokit, öh proto-punkit, räpit ja ennen kaikkea discot hoitu(i) huippisesti!!

Blondie-aiheisia asiaviestejä tähän topicciin, kiide hei!

Ei ihan yks parhaista, mutta hyvä bändi, kiva kuunnella.

Debbie tuijottaa mua silmii just NYT tälläkin hetkellä

will anything happen ehkä parhaita stygei ever?

Rapture räbäytys ja video . Muutenkin mahtava akka. Hyvä ettei jääny Bundyn nalkkiin.

Gumbroski wrote: Blondie-aiheisia asiaviestejä tähän topicciin, kiide hei!

Blondie
10.07.2008 Kulttuuritalo, Helsinki

Lämmittää kummasti mieltä huomata, miten keikkayleisö alkaa yhä kirkua kurkku suorana, kun yli kuusikymppinen entinen seksisymboli pörröttää tukkaansa lavalla. Kyllä, Debbie Harry on siis yhä ihana, ja Blondien hillitön hittiputki tarjosi useita värisyttäviä hetkiä. Mutta silti jotain jäi puuttumaankin.

Clem Burken yhtä aikaa voimakkaasta ja sävykkäästä rumpaloinnista huolimatta bändi kuulosti ajoittain aika rutiininomaiselta keskivertorokkipoppipumpulta, etenkin muutamien uudempien kappaleiden aikana. Chris Steinkin vaikutti lähinnä joltain eläkepäiviä odottavalta entiseltä soittajalta, jopa silloin harvoin, kun hänen kitarointinsa oli tarkoitus nousta edes hetkeksi huomionarvoiseen asemaan soolojen ajaksi. Mutta toisaalta: ehkä noin monen ja nerokkaan hittibiisin säveltäjällä pitää ollakin sellaiseen täysi oikeus vanhoilla päivillään?

Tämänkertaisen kiertueen tarkoituksena oli promotoida uudelleenjulkaistua Parallel Lines -albumia, joten keikan koko alkupuoli oli omistettu tälle "uuden aallon" kiistämättömälle klasikkoalbumille. Parin ensimmäisen roketin aikana Debbien laulu hukkui Kultsan kaikumökään, mikä sai hetkeksi epäilemään, yritetäänkö neidin äänen livekuntoa tarkoituksella piilotella. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi, kun miksaaja löysi paremman balanssin. 90-luvun jatsilauluopintojen jälkeen Debbien laulutaidothan ovat selvästi parantuneet, ja jopa Maria-paluuhitin korkealta liitävästä kertsistä hän suoriutui keikalla ihan mukavasti.

Parallel Linesin biiseihin keksittyminen tarkoitti valitettavasti myös sitä, että vähintään yhtä hyvältä Eat To The Beat -levyltä ei kuultu muita suosikkisävelmiäni kuin Atomic.

Ennen vankkaa Call Me -finaalia esitetty Rapture oli sovitettu moniosaisesti uusiksi. Normaalisäkeiden jälkeen tuli jostain käsittämättömästä syystä eräänlainen ränttätänttäbluesosuus, joka oli suorastaan puistattavan nuhjuinen idea. Eikä tilannetta helpottanut se, että blueskohta vaihtui hetkeksi vielä "Hey Bo Diddley" -osioksikin. Lopussa sentään Debbie osoitti osaavansa jopa päivittää Rapturen vanhentuneen räppäystyylin modernimmaksi flow'ksi.

Yleisö, jonka ikähaitari venyi ansiokkaasti teineistä kuusikymppisiin, osasi kuitenkin keskittyä keikan positiivisiin puoliin, siksi haltioituneelta vastaanotto kuulosti alusta loppuun.

waldorf wrote:Ei ihan yks parhaista, mutta hyvä bändi, kiva kuunnella.

Jotenkin näin.

helvetin hyvä

Soi justiinsa Yksi parhaista ehdottomasti. Sunday Girl on ehkä paras styge.

Kulttuuritalolla tuli oltua todistamassa, että Debbie on vieläkin ihana. Hyvä keikka oli.

Chubby Fresh wrote:

waldorf wrote:Ei ihan yks parhaista, mutta hyvä bändi, kiva kuunnella.

Jotenkin näin.

Just näin. Debbie Harryn ansiota osittain että rap-musiikki alko tulla suosituks sillon kun se lähti nousuun.

Toimii semmonen "20 best hits" kokoelmana. Muut kuin hitit ei ole napannut yhtään.


e. JA on päivittäisessä kuuntelussa tää

AnttittnA wrote:

Chubby Fresh wrote:

waldorf wrote:Ei ihan yks parhaista, mutta hyvä bändi, kiva kuunnella.

Jotenkin näin.

Just näin.

Näin on.

Debbie Harrylle

Duunipaikalla tulee soitettuu näien Best offia ihan mielellään. Ja sitä paitsi yks duunikavereist näyttää ihan silt laulajabeibeltä