Piffiviisut vol. 59 - PÄIHTEET (Finaali perjantaina klo 18 nurkilla)

[P O L L Y]

Meinasin ekaksi laittaa alkuperäisen J. J. Calen Cocainen mutta vaikka viisueliitti on tuominnut RO-kulmitukset en uskaltanut lähteä kokeilemaan vaan käytin jemmalistalla jo tovin roikkuneen Clapton-kortin nyt veke.

Sinänsä valinta on kismittänyt koska olisin mielummin käytänyt Claptonilta joskus yllärinä Forever manin, mutta tuona sunnuntaina teemaan sopivasti päihtyneessä tilassani aivot löi täysin tyhjää ja onhan Eric Eric.

[Lahja]

The Limiñanas - Calentita
Jo syntyessä vanhentuneen kuuloista cooliutta tavoittelevaa ilmaisua. Laiskan boheemisti lausuttu huume/tuotemerkkilitania ei herätä minkäänlaisia tunteita.

Pakko sen verran korjata, että siinä ei (punaviinin ja blossin lisäksi) lausuta ainakaan espanjaksi mitään tuotemerkkejä vaan erilaisia ruokia.

[Bulizky]

luskun rapsat

[Riena]

Tuli tuo Kostas Roukounasin Marika Hasiklou (käännetty joko Marika hassisaddiktiksi tai pot headiksi) itselleni vastaan, kun etsiskelin Marika-nimisiä kappaleita ja siihen sillain tykästyin (yhdellä kokoelmalevyllä, jossa on erilaisia kreikkalaisia kansanlauluja huumeista, olisi ollut yksi ehkä helpommin lähestyttävä kappale, mutta tähän olin itse mieltynyt, joten juuh).

Kun en itse käytä päihteitä ja on sen vuoksi tavallaan vaikea keksiä biisejä näinkin hyvään teemaan, niin menin sitten kansanlaululla, kun se tavallaan tuo esiin huumeiden käytön historiaa.

[Bulizky]

voittajaveikkaukseni on Deep Wound

[Lusku]

The Limiñanas - Calentita
Jo syntyessä vanhentuneen kuuloista cooliutta tavoittelevaa ilmaisua. Laiskan boheemisti lausuttu huume/tuotemerkkilitania ei herätä minkäänlaisia tunteita.

Pakko sen verran korjata, että siinä ei (punaviinin ja blossin lisäksi) lausuta ainakaan espanjaksi mitään tuotemerkkejä vaan erilaisia ruokia.

kiitos korjauksesta.

[Lusku]

Tuli tuo Kostas Roukounasin Marika Hasiklou (käännetty joko Marika hassisaddiktiksi tai pot headiksi) itselleni vastaan, kun etsiskelin Marika-nimisiä kappaleita ja siihen sillain tykästyin (yhdellä kokoelmalevyllä, jossa on erilaisia kreikkalaisia kansanlauluja huumeista, olisi ollut yksi ehkä helpommin lähestyttävä kappale, mutta tähän olin itse mieltynyt, joten juuh).

Kun en itse käytä päihteitä ja on sen vuoksi tavallaan vaikea keksiä biisejä näinkin hyvään teemaan, niin menin sitten kansanlaululla, kun se tavallaan tuo esiin huumeiden käytön historiaa.

Kiinostava kappale oli! Ja tämän selityksen kautta vielä kiinostavampi.

[General Error]

tyypit vois muuten avata halutessaan omien biisien päihdekulmia?

Time Machines on tosiaan Coilin tollainen sivuprojekti ja levyn tarkoituksena "simuloida" musan kautta neljällä biisillä nimensä mukaisia päihteitä äänien avulla. Samalla tavoitteena oli se, että kuulija kadottaisi ajantajun, josta tuleekin projektin / levyn nimi Time Machines. Vähän ehkä teennäinen, mutta toisaalta ihan siisti teema ja levy on kyllä yks mun drone-lemppareista.

[Del Griffith]

En ole pitkään aikaa kuunnellut tota levyä, mutta näin girl-group-musan fanaatikkona pidän tota Amy Winehousen Rehabia aika helvetin täydellisenä kappaleena. Niin hieno sovitus ja lauluääni ja soundit ja kaikki. Koukkukin on yhtä hyvä kuin jossain Ronettesin biiseissä. Vois ottaakin sen Back to Blackin taas kuunteluun., koska en ole itse sitä mitenkään puhkisoittanut.

[Dirt Track Beamon]

In his book The Stranglers Song By Song (2001), Hugh Cornwell states "'Golden Brown' works on two levels. It's about heroin and also about a girl." Essentially the lyrics describe how "both provided me with pleasurable times."

Ei ollut muistiossa montaa manageriveikkausta eikä mennyt ykskään oikein.

[Lahja]

Itse valitsin ton Black Moonin "Stoned Iz the Wayn" ensisijaisesti aivan hillittömän tiukasti rullaavan basso- ja torviluupin takia, jonka päällä Buckshotin tavaramerkiksi muodostunut hitaan pehmeä räppiflow luo musta hienoa dynamiikkaa, niin kuin Lusku kommentissaan mainitsikin. Huumeviittaus kertsissä on tietty ilmeinen, mutta ehkä yllättäen säkeistöissä ei juurikaan puhuta pössyttelystä vaan kuvataan yleisemmin katu- ja hip hop -elämää New Yorkissa/Brooklynissä, josta vaan yksi osa on toi kertsin "stoned is the way we walk". Alun perin meinasin tosiaan laittaa listalle jonkun Cypress Hillin ysäriklassikon (esim. "Hits from the Bong" tai "Illusions"), mutta sitten kelasin että ne on niin puhkikuultuja, ja ainakin mulle tärkeintä näissä kisoissa on ennestään tuntemattomaan hyvään musaan tutustumiseen, niin päätin sit laittaakin Black Moonia, koska varmaan bändi tai ainakaan toi biisi/albumi ei oo suurimmalle osalle tuttu?

[Del Griffith]

Itse valitsin ton Black Moonin "Stoned Iz the Wayn" ensisijaisesti aivan hillittömän tiukasti rullaavan basso- ja torviluupin takia, jonka päällä Buckshotin tavaramerkiksi muodostunut hitaan pehmeä räppiflow luo musta hienoa dynamiikkaa, niin kuin Lusku kommentissaan mainitsikin. Huumeviittaus kertsissä on tietty ilmeinen, mutta ehkä yllättäen säkeistöissä ei juurikaan puhuta pössyttelystä vaan kuvataan yleisemmin katu- ja hip hop -elämää New Yorkissa/Brooklynissä, josta vaan yksi osa on toi kertsin "stoned is the way we walk". Alun perin meinasin tosiaan laittaa listalle jonkun Cypress Hillin ysäriklassikon (esim. "Hits from the Bong" tai "Illusions"), mutta sitten kelasin että ne on niin puhkikuultuja, ja ainakin mulle tärkeintä näissä kisoissa on ennestään tuntemattomaan hyvään musaan tutustumiseen, niin päätin sit laittaakin Black Moonia, koska varmaan bändi tai ainakaan toi biisi/albumi ei oo suurimalle osalle tuttu?

Tää oli hyvä.

[Vilja heilimöi, minä en]

tyypit vois muuten avata halutessaan omien biisien päihdekulmia?

Deep wound kappaleessa lauletaan että nuorena pitäs vetää huumeita.

Rumpalia kun tuossa kehuit niin se on Dinosaur Jr:stä monille tutumpi J Mascis.

Mascisin studiopaniikki-rummutus

[Lahja]

En ole pitkään aikaa kuunnellut tota levyä, mutta näin girl-group-musan fanaatikkona pidän tota Amy Winehousen Rehabia aika helvetin täydellisenä kappaleena. Niin hieno sovitus ja lauluääni ja soundit ja kaikki. Koukkukin on yhtä hyvä kuin jossain Ronettesin biiseissä. Vois ottaakin sen Back to Blackin taas kuunteluun., koska en ole itse sitä mitenkään puhkisoittanut.

Tää on tosiaan sävellyksenä ja esityksenä aivan upea, mutta valitettavasti myös todella puhki kulunut, ja biisin sanoitus on musta (oletetusta ironiastaan huolimatta) melkoisen inhottava... Oli jo ennen Winehousen kuolemaa inhottava noin niin kuin yleisenä steitmenttinä, ja tietty kuoleman myötä se muuttui vielä ankeammaksi.

[Del Griffith]

En ole pitkään aikaa kuunnellut tota levyä, mutta näin girl-group-musan fanaatikkona pidän tota Amy Winehousen Rehabia aika helvetin täydellisenä kappaleena. Niin hieno sovitus ja lauluääni ja soundit ja kaikki. Koukkukin on yhtä hyvä kuin jossain Ronettesin biiseissä. Vois ottaakin sen Back to Blackin taas kuunteluun., koska en ole itse sitä mitenkään puhkisoittanut.

Tää on tosiaan sävellyksenä ja esityksenä aivan upea, mutta valitettavasti myös todella puhki kulunut, ja biisin sanoitus on musta (oletetusta ironiastaan huolimatta) melkoisen inhottava... Oli jo ennen Winehousen kuolemaa inhottava noin niin kuin yleisenä steitmenttinä, ja tietty kuoleman myötä se muuttui vielä ankeammaksi.

Mä onneksi olen välttynyt puhkikuuntelulta - en varmaan ton ilmestymisen aikoihin juuri mitään radioita kuunnellut - ja nyt ihan hämmästelin, että miten hyvä se olikin. Sanoitukset ei mua sinällään tällaisessa musassa kiinnosta