Piffiviisut vol. 64: PIANON PIMPUTTELU Lähetys alkaa sivulta 34, tulokset s.1 ja 43

[same rules apply]

Oikeastaan jopa vähän surullista, että ei yhtäön kunnon kilkattavaa Stooges-pianorokkia.

jep, suosikkipiano tää!

[Lusku]

Myös yks ummetusaiheinen pimputtelu kävi mielessä, muttei löytynyt hyvälaatuista versiota

Constipation Blues?

[Lahja]

Itse olin eniten ihmeissäni ettei listalla ollut yhtään jatsia, vaikka piano on jatsin perussoittimia.

[Tears for Bears]

Tällä kierroksella toi "pimputtelu" tulkittiin omaan makuun aivan liian kirjaimellisesti

Itse mietin vikan pistesijan kanssa, pitäisikö antaa plussaa asenteesta vai pimputtelevuudesta.

Arvelin etukäteen että kirjaimellista pimputtelua on, todennäköisesti runsaasti mahtipontisia balladeja. Mulla olis ollut yksi lähempänä tätä, joka olis ollut oman boxini ulkopuolelta ja siksi hyvää vaihtelua, mutta säästin oveluussyistä.

Noin muuten tuntuu että olen ehdokasasettelussa hieman urautunut ja jotain uutta pitäis tavoitella. Uuden musiikin laittaminen olis hyvä tavoite, mutta ei tuu kauheesti sellaista kuunneltua/etsittyä, ellei sattumalta tule vastaan. Tai sitten ne on niitä minkä laittamista moni muukin odottaa ja mahdollisesti ehtii ensin tai sitten ne sössötetään salamannopeasti verboteneiksi.

[Lusku]

Itse olin eniten ihmeissäni ettei listalla ollut yhtään jatsia, vaikka piano on jatsin perussoittimia.

tää on kieltämättä aika erikoista, näissä viisuissa kun kuitenkin aika pitkään on ollut se 1-3 jatsitsibaletta/kiekka.

[Del Griffith]

Itse olin eniten ihmeissäni ettei listalla ollut yhtään jatsia, vaikka piano on jatsin perussoittimia.

tää on kieltämättä aika erikoista, näissä viisuissa kun kuitenkin aika pitkään on ollut se 1-3 jatsitsibaletta/kiekka.

Itse ainakin ajattelin, että näitä tulee varmasti, niin en sit harkinnut.

[ripple]

Yllätyin kans rokin puutteesta, mut eipä se sinänsä haitannut.

Itse meinasin omalla valinnallani osallistua jo Kevin Bacon -kierrokselle, mutta onneksi en, kun sopi tähän paremmin. Halusin osallistua biisillä missä piano ei ole mikään pääsoitin, mut kuitenkin olennaisena osana luomassa tunnelmaa. Sirkkelöijän Bruce-vertailut sinänsä ymmärrän, mut en ite sitä tässä kauheasti kuule. Ehkä tullut vertailtua enemmän muihin aikailaisiin Aussibändeihin. David McComb yks suosikkilaulajia, niin tää oli aika selkeä valinta.

Molly Nilsson yllätti eniten hyvyydellään! Tuli joskus 2010 kuunneltua paljon, mut jotenkin jäänyt viime vuosina ja LP:tkin myin. Ei ois varmaan pitänyt...

[Fun Beerman]

Myös yks ummetusaiheinen pimputtelu kävi mielessä, muttei löytynyt hyvälaatuista versiota

Constipation Blues?

Joo, ja siitä yks tietty esitys...

[esteri]

Tällä kierroksella toi "pimputtelu" tulkittiin omaan makuun aivan liian kirjaimellisesti, mut eipä siinä. Oma koni kevyesti paras tsibale (no pari kyllä pääsi tosi lähelle), eikä ole tosiaankaan mikään tusina-girl-group-rallatus vaan Shangri-La'sin ym. parhaiden biisien tasolle yltävä painostavan dramaattinen mini-eepos. Jännä juttu sinänsä että Dawnista ei ole juuri mitään infoa löytynyt, vaikka iät ja ajat jo diggaillut tuota biisiä. 16-vuotias oli levyttämisen aikaan eli olisi lapsikiekallekin mennyt mukavasti.

Kaivelin vähän ja jotain löytyi. Dawnin oikea nimi on Joan (Dawn) Capetola Robertson. Laulu-ura alkanut jo alle 10-vuotiaana. Vanhemmat ovat jossain vaiheessa perustaneet yrityksen Diva Management huolehtimaan Dawnin manageroinnista. DIva Management on 1970-luvun lopulla kiistellyt oikeudessa Tony Orlandon kanssa yksinoikeudesta taiteilijanimeen (Orlandon taustabändi oli nimeltään Dawn).

Samoihin aikoihin on Philadelphiassa toiminut Dawn niminen cover(?)bändi, joka ehkä liittyy kyseiseen henkilöön, ainakin bändissä soitti myös heppu nimeltään Freddy Casta, josta ilmeisesti tuli myöhemmin Dawnin puoliso.

Vuodelta 2010 löytyi artikkeli, jossa Dawnin nimeksi mainitaan Joni Casta. Silloin Joni on ollut sukulaistyttönsä Liv Devinen manageri ja lauluvalmentaja.

Tuoreempaa infoa en onnistunut (vielä) löytämään.

[Fun Beerman]

Tällä kierroksella toi "pimputtelu" tulkittiin omaan makuun aivan liian kirjaimellisesti, mut eipä siinä. Oma koni kevyesti paras tsibale (no pari kyllä pääsi tosi lähelle), eikä ole tosiaankaan mikään tusina-girl-group-rallatus vaan Shangri-La'sin ym. parhaiden biisien tasolle yltävä painostavan dramaattinen mini-eepos. Jännä juttu sinänsä että Dawnista ei ole juuri mitään infoa löytynyt, vaikka iät ja ajat jo diggaillut tuota biisiä. 16-vuotias oli levyttämisen aikaan eli olisi lapsikiekallekin mennyt mukavasti.

Kaivelin vähän ja jotain löytyi. Dawnin oikea nimi on Joan (Dawn) Capetola Robertson. Laulu-ura alkanut jo alle 10-vuotiaana. Vanhemmat ovat jossain vaiheessa perustaneet yrityksen Diva Management huolehtimaan Dawnin manageroinnista. DIva Management on 1970-luvun lopulla kiistellyt oikeudessa Tony Orlandon kanssa yksinoikeudesta taiteilijanimeen (Orlandon taustabändi oli nimeltään Dawn).

Samoihin aikoihin on Philadelphiassa toiminut Dawn niminen cover(?)bändi, joka ehkä liittyy kyseiseen henkilöön, ainakin bändissä soitti myös heppu nimeltään Freddy Casta, josta ilmeisesti tuli myöhemmin Dawnin puoliso.

Vuodelta 2010 löytyi artikkeli, jossa Dawnin nimeksi mainitaan Joni Casta. Silloin Joni on ollut sukulaistyttönsä Liv Devinen manageri ja lauluvalmentaja.

Tuoreempaa infoa en onnistunut (vielä) löytämään.

Vau, hienoa salapoliisityötä!! Mun tietolähteet on lähinnä One Kiss Can Lead to Another -boksin vihko, jossa mainitaan että Dawnin mutsi oli tosiaan manageri. Billy Carlucci, John Madara ja David White -nimisten heebojen kanssa on tehty yhteistyötä mm. purkkamainosjinglen muodossa.

Tossa mainitaan myös APT- ja ABC-lafkoille tehdyt sinkut, mutta näitä ei kyllä Discogsista löydy... Laurie Recordsin piti kai julkaista aikoinaan Dawnilta lp:kin.

[Del Griffith]

^ Jaah, siltä boksiltahan toi olikin tuttu biisi.
Ei millään muista kaikkia biisejä siltä, mutta melkein se pitäis aina tsekata tällaisista biiseistä. Yhdellä sen boxin biisillähän on viisut jo voitettu, että saa nähdä tulisko jo toinen.

[Tears for Bears]

En pitänyt ton Dawnin kertosäkeestä yhtään. Muuten se olis ollutkin tosi hyvä biisi.

[esteri]

Tällä kierroksella toi "pimputtelu" tulkittiin omaan makuun aivan liian kirjaimellisesti, mut eipä siinä. Oma koni kevyesti paras tsibale (no pari kyllä pääsi tosi lähelle), eikä ole tosiaankaan mikään tusina-girl-group-rallatus vaan Shangri-La'sin ym. parhaiden biisien tasolle yltävä painostavan dramaattinen mini-eepos. Jännä juttu sinänsä että Dawnista ei ole juuri mitään infoa löytynyt, vaikka iät ja ajat jo diggaillut tuota biisiä. 16-vuotias oli levyttämisen aikaan eli olisi lapsikiekallekin mennyt mukavasti.

Kaivelin vähän ja jotain löytyi. Dawnin oikea nimi on Joan (Dawn) Capetola Robertson. Laulu-ura alkanut jo alle 10-vuotiaana. Vanhemmat ovat jossain vaiheessa perustaneet yrityksen Diva Management huolehtimaan Dawnin manageroinnista. DIva Management on 1970-luvun lopulla kiistellyt oikeudessa Tony Orlandon kanssa yksinoikeudesta taiteilijanimeen (Orlandon taustabändi oli nimeltään Dawn).

Samoihin aikoihin on Philadelphiassa toiminut Dawn niminen cover(?)bändi, joka ehkä liittyy kyseiseen henkilöön, ainakin bändissä soitti myös heppu nimeltään Freddy Casta, josta ilmeisesti tuli myöhemmin Dawnin puoliso.

Vuodelta 2010 löytyi artikkeli, jossa Dawnin nimeksi mainitaan Joni Casta. Silloin Joni on ollut sukulaistyttönsä Liv Devinen manageri ja lauluvalmentaja.

Tuoreempaa infoa en onnistunut (vielä) löytämään.

Vau, hienoa salapoliisityötä!! Mun tietolähteet on lähinnä One Kiss Can Lead to Another -boksin vihko, jossa mainitaan että Dawnin mutsi oli tosiaan manageri. Billy Carlucci, John Madara ja David White -nimisten heebojen kanssa on tehty yhteistyötä mm. purkkamainosjinglen muodossa.

Tossa mainitaan myös APT- ja ABC-lafkoille tehdyt sinkut, mutta näitä ei kyllä Discogsista löydy... Laurie Recordsin piti kai julkaista aikoinaan Dawnilta lp:kin.

Oiskohan noi APT ja ABC sinkut nää?
https://www.discogs.com/Dawn-Babys-Gone ... e/13005556
https://www.discogs.com/Dawn-Cant-Get-H ... e/11790014

[Riivattu Velho]

Sirkkelöijän Bruce-vertailut sinänsä ymmärrän, mut en ite sitä tässä kauheasti kuule. Ehkä tullut vertailtua enemmän muihin aikailaisiin Aussibändeihin. David McComb yks suosikkilaulajia, niin tää oli aika selkeä valinta.

Bruce vertailu ei ollut niinkään laulajasta vaan biisistä muuten. I'm on fire tuosta minulla tuli mieleen välillä. Ei minään suorana kopiona tai, että samoja juttuja kierrätetty vaan enempi yleistunnelma.

[Fun Beerman]

Oiskohan noi APT ja ABC sinkut nää?
https://www.discogs.com/Dawn-Babys-Gone ... e/13005556
https://www.discogs.com/Dawn-Cant-Get-H ... e/11790014

Olette minua edistyneempi internet-salapoliisi Arvelinkin, että se voisi olla joku noista "muutamasta" muusta Dawnista, mutten jaksanut klikkailla ja discogsin haku ei oikein jeesannut. Pitääpä hoitaa joku noista kokoelmista niin saa kuulolle! Kiitos!!

Tänään sitten finaali. Vielä pitäis jaksaa kai joku tuplatsekkaus tehdä noille pisteille