Yleinen CD-fiilistely topsu

[Sauna-Vaudeville]

Mikä siinä vinyylissä on parasta? Siis tämä ei ole mikään vittuilukysymys ja itsekin omistan satoja vinyylejä ja joitakin uusiakin tulee ostettua mutta hinnat on melko järjettömiä nykyään. Käsittääkseni vinyylin hyvyys on täysin subjektiivinen juttu.

Ei ollut kuin vinyyli ja c-kasetti vaihtoehtoina silloin kun kävin musaa ostamaan. Kaseteista jäi ankea fiilis jo muksuna CD oli taas törkeän kallis silloin kun ne tuli kauppoihin. Ekat mun ostamat uudet cd:t maksoi varmaan 110-120mk ja se oli helvetisti rahaa joskus 1989-1990. Vinyyleitä sai paljon halvemmalla. Toki meni myös aika pitkään,että mitään järkevää punk/hc cd:tä alkoi edes markkinoilla olemaan.
Suurimman osan siitä ajasta minkä mä olen ostanut musiikkia vinyyli on kumminkin ollut halvempi vaihtoehto kuin cd. Toki nyt viimeisen 10v aikana hinnat vinyylissä lähtenyt täysin lapasista uusintapainoksissa sekä käytetyissä.

[harry-irene]

Kyllä waretettu flac kuulostaa parhaalta.

mul parhaalta kuulostaa 60-luvun mono-yéyé-seiskat soitettuna tommosella kannettavalla rantalevarilla keittiössä


forget hi-fi and lo-fi -- it's all about right-fi!

[madagascarin orava äijä]

forget hi-fi and lo-fi -- it's all about right-fi!

No siis näin. Lähes ikinä vynil vs cd-väännöissä ei puhuta siitä, MILLÄ ja MITEN niitä ääniään kuuntelee. Kyllähän minkä tahansa saa kuulostamaan lähes miten kliiniseltä tai räkäiseltä miltä huvittaa, kun kotonakin asiaan vaikuttaa esim. soitin, vahvistin, kaiuttimet, ehkä joku taajuuskorjain (itse käytän tämmöstä), akustiikka, potikoiden ja tähtien asento, vuotuinen sademäärä jne. Ja sehän on täysin subjektiivinen juttu, mikä hyvältä kuulostaa.

[madagascarin orava äijä]

Ostin muuten justiinsa 12 CD-levyä ja kaksi vinyyliä.

[päiväni pilalla]

Itsekin pidän myös vinyyleistä, ja hyllystä niitä löytyy siinä missä ceedeetäkin. Itseä lähinnä näissä CD vs. Vinyl keskustelussa naurattaa suurin piirtein oman ikäiset nuorehkot tyypit jotka keuhkoaa vinyylin ylivoimasta ja siitä kuinka se on oikea formaatti, vaikka aivan tyytyväisinä ostivat ja fiilistelivät muksuina niitä samoja Iron Maiden CD:itä kuin minäkin ilman mitään mukinaa. Nyt kuitenkin herran vuonna 2021 ainoa oikea on vinyyli tai sit joku C-kassu.

[päiväni pilalla]

.

[Jesse Python]

C-kassu kyllä absoluuttisesti paskin formaatti

[vile]

Kyllä kiitos! Mä ryhdyin keräämään vinyyliä ehkä n. 2004, jolloin huuto.netistä löytyi sangen halvalla viistoistavuotiaalle vinyylimusaa. Ceedeetäkin ostin kyllä ihan mielelläni, ja jos sattui joku kasetti eteen kirppiksellä tai divarissa, niin kyllä senkin otin talteen. Vajaat kymmenen vuotta, ehkä n. 2008-2016 jaksoin olla vinyylipuritanisti, vaikken kyllä sen erinomaisuudesta oo kovinkaan montaa kertaa kellekään paasannut. Nykyään kun rahaa ei juurikaan ole, niin hyvin mielelläni ostan kierrätyskeskuksen kampanjasta kymmenen yllätysceedeetä kympillä ja jätän just ne aiemmin topikissa mainitut ysärirokkien vinyyliuusintapainokset ostamatta. Jättäisin kyl ostamatta vaikka rahaakin olis. Ja jätän kyllä ne kympin käytetytkin nykyään jo kirpputorin hyllyyn, jos ei oo mikään löydös kyseessä. Tän ja viime vuoden kotiin kannetun levyn vinyyli/CD-suhde menee CD:lle ehkä 95/5.

Viimeisimmät CD-hankinnat. Danzigia lukuunottamatta kaikki pääkaupunkiseudun eri kierrätyskeskuksilta:
Tehosekoitin: Golden Greats, Tegan & Sara: So Jealous, Michael Jackson: History, Katrina & The Waves: The Greatest Of.., Sahara Hotnights: Kiss & Tell, Danzig: How The Gods Kill, Paleface: Helsinki Shangri-La, PJ Harvey: To Bring You My Love, The Hives: Your New Favourite Band, Joensuu 1685, Pennywise: Unknown Road, Apocalyptica Plays Metallica, Belle & Sebastian: The Life Pursuit, Teddybears Stockholm: RocknRoll Highschool, Teenage Fanclub: Thirteen, Ne Luumäet: Pahat ja Rumat, The Sounds: Crossing The Rubicon, Jamiroquai: The Return Of The Space Cowboy

[Mike Progehevi]

huh

[Jesse Python]

Olihan se kivaa aikaa kun jengi luopui pilkkahinnalla vinskoista, nyt ihan sama homma mut toiste päi

[Pondo Sinatra]

Olihan se kivaa aikaa kun jengi luopui pilkkahinnalla vinskoista, nyt ihan sama homma mut toiste päi

Paitsi ne oli sillon levyjä eikä mitään vinyylejä, puhumattakaan nyt jostain vitun vinskoista.

Uuniin kaikki.

[madagascarin orava äijä]

Itsekin pidän myös vinyyleistä, ja hyllystä niitä löytyy siinä missä ceedeetäkin. Itseä lähinnä näissä CD vs. Vinyl keskustelussa naurattaa suurin piirtein oman ikäiset nuorehkot tyypit jotka keuhkoaa vinyylin ylivoimasta ja siitä kuinka se on oikea formaatti, vaikka aivan tyytyväisinä ostivat ja fiilistelivät muksuina niitä samoja Iron Maiden CD:itä kuin minäkin ilman mitään mukinaa. Nyt kuitenkin herran vuonna 2021 ainoa oikea on vinyyli tai sit joku C-kassu.

Tämä kyllä vituttaa, olipa keuhkoaja mitä ikäryhmää tahansa, ja lasken tuon samalle viivalle jonkun "ennen musiikki oli parempaa"-sössötyksen kanssa. Tällaisilla puhtaasti tunneperäisillä jutuilla saadaan ihan yhtä tunneperäisesti meikä pelaamaan enemmän CD:n pussiin.*

Mitä kasetteihin ja offtopikkiin tulee, niin ostan, kuuntelen ja joskus julkaisenkin niitä ihan sujuvasti, mutten niitä miksikään vanhuudenturvaksi ajattele. Mieluummin sitten joko CD tai vinyyli rinnalle, jos mahdollista. Sain tuossa jokin aikaa sitten enon 70-luvulla ostamia kasetteja haltuun, yhteensä noin 20. Kahdesta kasetista oli nauha lähtenyt puolalta ns. vittuun ja viisi kasettia oli taantunut kuuntelukelvottomaksi mössöksi.

*Levyhyllystäni on arviolta yhtä paljon CD:tä kuin vinyyliä. Tarkkaa laskelmaa ei ole.

[Jesse Python]

Olihan se kivaa aikaa kun jengi luopui pilkkahinnalla vinskoista, nyt ihan sama homma mut toiste päi

Paitsi ne oli sillon levyjä eikä mitään vinyylejä, puhumattakaan nyt jostain vitun vinskoista.

Uuniin kaikki.

Vinska sanana on kyl ihan perseestä

[Hardcore-Mummo]

Ekat mun ostamat uudet cd:t maksoi varmaan 110-120mk ja se oli helvetisti rahaa joskus 1989-1990. Vinyyleitä sai paljon halvemmalla. Toki meni myös aika pitkään,että mitään järkevää punk/hc cd:tä alkoi edes markkinoilla olemaan.
Suurimman osan siitä ajasta minkä mä olen ostanut musiikkia vinyyli on kumminkin ollut halvempi vaihtoehto kuin cd. Toki nyt viimeisen 10v aikana hinnat vinyylissä lähtenyt täysin lapasista uusintapainoksissa sekä käytetyissä.

Mulla alkoi levyjen ostaminen siitä että ostin pari vinyyliä alkuun (vanhemmilla oli soitin) ja sitten isäpappa semmosena aavistuksen teknologiaa fiilistelevänä tyyppinä osti pojalleen cd-soittimen. No niitä cd:tä tuli osteltua muutamia mutta hiton kalliitahan ne oli. Sitten huomasin että hitto näitä vinyylejähän saa nyt ihan pennillä. Eli äkkiä myös halpa vinyylisoitin settiin.

Ainiin ja:

Uuniin kaikki.

[antero vaan]

Olihan se kivaa aikaa kun jengi luopui pilkkahinnalla vinskoista, nyt ihan sama homma mut toiste päi

Paitsi ne oli sillon levyjä eikä mitään vinyylejä, puhumattakaan nyt jostain vitun vinskoista.

Uuniin kaikki.

Vinska sanana on kyl ihan perseestä

Aina, jos ilmoituksessa mainitaan "vinska" tai "levykäinen", jätän tsekkaamatta/ostamatta.

Asiaan: mä tykkään kaikista formaateista, kaikille on jotenkin paikkansa. Enkä erota (ja väitän ettei kaikki muutkaan) sokkotestissä näitä välttämättä toisistaan. Paljon kiinni laitteista. CD:t on kyllä käteviä monesti.