Fuzz Facen soundi on sinänsä aika häilyvä termi, sillä niinkin yksinkertaisesta kytkiksestä saa suurin piirtein mitä vaan geittaavasta ja sylkevästä rutinasta full HD stoner-pörinään riippuen just niistä käytetyistä trankuista ja niiden säädöistä. Se trankkujen mittaaminen itsessään on tosi helppoa, ja vaatii vain noin huntin hintasen kikottimen, mutta etenkin germanium-trankkujen kunnollinen mittaaminen on tosi aikaavievää. Pelkästään semmosen ottaminen sormien väliin nostaa sen lämpötilaa sen verran, että arvot alkaa liikkua, joten niitä on joko käsiteltävä työkaluilla tai odoteltava useampi minuutti mittariin tuuppaamisen jälkeen, jotta saa luotettavia tuloksia. Noissa NOS-trankuissa on vielä helvetin vaihtelevaa laadunvalvontaa, joten yhtä fuzz facea varten saattaa helposti joutua ostamaan 10 tai 20 transistoria, jotta sieltä löytyy sopiva pari.
Kyllähän ne Paasosen fuzzit kalliita on, mutta tuskin se kummoisille tuntipalkoille sillä hommalla pääsee. Se tekee ihan tolkuttomalla pieteettillä vanhan tavan mukaan. Hyvältä ne saundaa, mutta tuskin kovin moni pelkästään soundin takia niitä ostaa, vaan nimenomaan siksi, että ne on tehty niin hervottoman suurella rakkaudella lajiin ilman kompromisseja. Mä tein ennen sivutoimisena putiikkipedaaleita (lähinnä fuzzeja, täysi turret board-rakenne jne.), jotka maksoi keskimäärin 200€ tsipale. Laskin joskus, että bruttopalkka niistä oli jotain 3€ tunnissa, ja yht'äkkiä alkoikin tuntua siltä, että ei kyllä enää kiinnosta rakentaa neljää samanlaista pedaalia päivän aikana