Genreuskollisuus musiikkihommissa

[Johnny Hash]

Tykkään ihan helvetisti kun johonkin toimivaan musa tyyliin sotketaan jotain paskaa.

[maatalous-emontségur]

Ollaan vaan tehty sillai, että mikä kuulostaa vähänkään omalta bändiltä niin sitä soitetaan.

[Oi! Maamme Suomi]

Ennen tuli tehtyä vähän sitä sun tätä saman bändin sisällä. Nykyisin sitten on sen verran projekteja, ettei tarvi kaikkia ideoita tunkea yhteen bändiin, mutta silti aika laidasta laitaan tulee tehtyä ja soitettua. Sitä tehdään mitä on tarkoitus missäkin tehdä. Ei ole aikaa, eikä kiinnostusta sellaiseen, et katotaan mitä tulee. Pymathonissa se on improvisoitua thrash metallia, Slow Floessa se on aikuisprogea, Hisko Detriassa krautrockia ja Hjärnblödningissä d-taktia. Soolona omalla nimellä olen antanut luvan kokeilla mitä mieleen juolahtaa ja yhdelläkään keikalla ei ole tainnut olla sama setup eli elektronisesti mennään, mutta laitteisto vaihtelee. Sama koskee erilaisia kollaboraatiotia. Mutta niin... Joo olen hyvinkin genreuskollinen nykyisin, mutta toisaalta uskon, että monipuolisuus soittajana ja erilaiset instrumentit eri bändeissä vaikuttaa siihen, että näkemys pysyy kohtalaisen tuoreena, vaikka lähtisi kuinka geneeristä kamaa tekemään. Tavoite on kuitenkin aina ylittää esikuvansa, eikä vain palvoa alttareita.

[sata Nakkia & The Gay Drummers]

On kyllä tullut soitettua aika monenlaista kantrista punkkiin ja suomirokista erikoiskikkailuprogeen ja kansanmusiikista noiseen; heviäkin joskus lapsena ja pakolliset bluesitkin joskus ja tietty muutamat humpatkin.

[Viserys Targaryen]

△

[eipä vissii]

Punkkia on vitun jees soittaa, mutta niin on myös esim. vanhaa tanssimusaa. Goottihommat on myös viimeaikoina ruvenneet nostaan päätään. Eli en ole genreuskollinen.

[Teslalla ajeleva kryptomiljonääri]

Ei ole genereä eikä uskollisuutta