Muistatko kaikki soittimesi? Muistatko, miten ja miksi ne hankit? Onko ikävä? Jostain syystä itse muistan omat vaiheeni parhaiten näiden kautta. Tässä ensin omat kitarat vuosien varrelta, jotain kyllä saletisti on unohtunut. Yritän lisäillä kuvia myöhemmin, jos vielä löytyy.
Reno RN-3
Ihan ensimmäinen oma kitara. Musta stratokopio valkoisella pleksillä ja ruusupuuotelaudalla. Sain tän 12-vuotissyntyärilahjaksi porukoilta pitkän ruonaamisen jälkeen. Näin viisivuotiaana Guns 'n' Rosesin November Rainin videon, ja kuva Slashista vetämässä sooloa pellolla nahkarotsi auki oli palanut niin pahasti verkkokalvoille, että olin siitä asti höpöttänyt kitaroista. Sisko asui Oulussa ja oli hakenut tän Oulun Soittimesta niiden puolesta ja tuonut Etelä-Karjalaan. Mulla ei ollut tälle ständiä tai koteloa, joten pidin tätä sängyllä ja nukuin ite lattialla, kunnes metallityötunnilla rakensin telineen ja sain kitaran turvaan. Olisin valmis maksamaan totisia rahoja, jos tää tulisi vastaan.
Ibanez lawsuit-LP -74(?)
70-luvun ihme. Tämä "löytyi" autiotalosta tosi hirveässä kunnossa, joten kaappasin mukaan kunnostettavaksi. Kirjoitin tästä ikuisuusprojektista pitkän sepostuksen tonne kitaratopikkiin. Yhä tallessa, toimittaa nykyään slidekitaran virkaa!
Ibanez RG321
Piti soittaa heviä, joten joskus 15-vuotiaana myin Renon ja kesätyörahoilla rahoitin loput tästä. Oli mattamustaa, humpparia, ohutta kaulaa, jumbonauhaa ja kiinteää tallaa, elikkäs kyllä irtosi hevit hemmetti. Ostin tän Musiikki Hyyryläisestä, joka oli (ja on kai vieläkin) semmonen lappeenrantalainen vanhan pariskunnan pitämä hämärä pulju. Kävelin pahvilaatikko kainalossa kahdeksan kilsaa silloisen tyttöystävän sukulaisten kämpille, jossa jostain syystä hetkellisesti majailtiin. Tyttis oli kesätöissä jäätelökioskilla ja sai virtsaputkentulehduksen istuttuaan pakastimen päällä.
ESP LTD EX-351
17-vuotiaana luin lehdestä, että kunnon hevikirveen pitää olla mahonkia ja liimakaulainen, joten Ibanez vaihtui tähän. Kaupat tehtiin Taipalsaaren kirkon hautausmaalla. Kielet oli umpiruosteessa, ja aattelin, että mitähän vittua nyt tuli tehtyä. Myyjä seposti outoja huoneensa ilmastosta ja sen vaikutuksesta kitaroihin. Hyvä keppi oli kuitenkin. Myöhemmin näin tän Satanic Warmasterilla. Se oli vetänyt siihen punaista sähköteippiä EVH-tyyliin ja mua vitutti.
Yamaha C-40
Tää oli siskon kitara, jolla alun perin opettelin alkeet. Sisko opetti soittamaan Hey Joen soinnut ja niitä veivasin nassikkana illasta toiseen portaiden yläpäässä istuskellen. Ostin tän myöhemmällä iällä siltä pois kun se oli rahapulassa ja lupasin takaisinlunastusoikeuden. Ehkä vuosi myöhemmin myin sen takaisin paljon halvemmalla ja taitaa olla soitossa vieläkin.
ESP LTD EC-400
Joskus justiinsa 18 täyttäneenä soitin ekassa bändissä ja hamusin EMG:n aktiivimikkejä, kun Hetfieldilläkin oli. Kaveri tiesi kertoa, että opintolaina voi nostaa, vaikka asuu porukoilla, joten nostin saman tien kaiken minkä sain ja ajettiin bändikaverien kanssa Lappeenrannan Soundwelliin, minne vein edellisen kitaran ja ostin tän, ja siitä suoraan Kouvolaan basistin kämpille ryyppäämään se mitä lainasta jäi jäljelle. Soundwellin Jyri väitti, että olin idiootti, kun vaihdoin hyvän kepin pelkkien mikkien takia, mutta todellisuudessa mua vaan hävetti soittaa hevisuunnikkaalla.
ESP LTD B-155
En osaa soittaa bassoa, mutta piti saada demotteluhommiin joku basso, joten ostin tämän entisen bändin basistilta. Vitullinen halko. Kai tämä oli ihan hyvä soitin. Emminä bassoista ymmärrä mitään. Myin lopulta ja tilasin niillä rahoilla Epiphonen Thunderbirdin, jota ei koskaan tullut. Hyvät kaupat!
Schecter C1 Hellraiser
Tää oli joku ihan hölmö päähänpisto. Myin EC:n ja tilasin Schecterin kokeilematta. Ihan hirveä, muovissa dipattu luuska, jossa oli vitun rumat bling bling bindaukset. Vitutti heti kun olin kaupat tehnyt. Tämä ei montaa kuukautta pysynyt.
Gordon-Smith Explorer
Schecteriin paloi käämi, ja halusin kerralla kunnollisen kitaran. Mustan explorerin pelkällä tallamikillä. Semmosta ei kuitenkaan löytynyt mistään, joten teetätin brittiläisellä perinnepajalla mittatilauksena. Oli tilillä just ja just ennakkomaksun verran rahnua, ja luoton siihen, että valmistusajassa saan jotenkin tonnin kasaan. Tää oli ihan helvetin hyvä kitara. Myin vasta viime kesänä, kun ei ollut enää käyttöä hevikitaralle. Harmittaa, mutta hukkaan se telineessä meni. Ihan järjetön sustain, ei ole missään skebassa tullut vastaan moista.
Tokai AST-30 -84
Pyöritettiin lähes vuosikymmen kotikylän elävän musiikin yhdistystä, jonka yksi funktio oli ylläpitää treenikämppää, jota itsemme lisäksi sai käyttää kylän nuoriso vapaasti kymmenen euron vuosimaksua vastaan. Joskus historian hämärissä eräs toiminnassa mukana ollut blues-ukko oli myynyt tämän rahapulassa yhdistykselle yhteiskäyttöön, ja yllätys yllätys kitara oli hautautunut jonnekin takahuoneeseen paskan alle. Löysin tämän sieltä rojujen seasta ja otin projektiksi laittaa kuntoon. Tässä oli rehellisesti niin vitusti kuonaa, että pelkkään putsaamiseen meni 20 työtuntia. Vähän myöhemmin pistettiin yhdistys lihoiksi ja sosialisoin Tokain itselleni. Paras strato, mitä olen ikinä soittanut. Nauharemppa pitäisi kyllä hiljalleen tehdä.
Epiphone G400
Semmonen ruskea naturaaliväritys. Piti saada joku halpa ruoska paiskottavaksi, ja tämä osui silmään ja käteen. Yllätti vitusti laadultaan, ihan oikea soitin ja hintaa taisi olla joku 250 euroa. Palveli monta vuotta hyvin, vasta pari kuukautta sitten pistin kiertoon.
Squier Vintage Mod Jaguar
Olin kesällä Fu Manchu -psykoosissa ja yht'äkkiä oli pakko saada Jaguar. Kävin F-Musiikissa testailemassa fenkkuja, mutta ne kaikki tuntui jotenkin muovisilta. Kotiin tultuani huomasin, että verkkokauppa.comissa oli yksi ainoa tämmönen jäljellä ja alennuksessa, joten tilasin heti. Omaan makuun tää pyyhki lattioita niillä kokeilemillani fenkuilla. Tosi hyvä soitin, mutta aika nopeasti muistin, etten ole Scott Hill. Käytin säätämiseen lopulta enemmän tunteja kuin tätä tuli soitettua. Ainakin uusi omistaja oli tyytyväinen, kun oli viimisen päälle laitettu. Kaupat tehtiin Kouvolan Veturin parkkipaikalla.
Gibson Midtown Custom -13
Kun nämä tuli Thomannille myyntiin, istuttiin kaverin kanssa baaritiskillä ja tuijotettiin näitä vuorotellen kuola poskella. Vannoin, että jonain päivänä perkele saatana. Gordon-Smithin myytyäni pistin naamakirjaan päivityksen, että jos joku tietää tämmösestä mustasta Customista jouten, niin pistää viestiä, ja pari tuntia myöhemmin tuttu ukko laittoi viestiä, että kaverillaan saattaisi olla justiinsa tuommonen jouten. Seuraavana päivänä kävin hakemassa veke. Ihan järjettömän siisti kitara, ja saundi on hyvin omanlaisensa. Vähän niinkö LP:n ja puoliakkarin sekoitus. Viimeistely ei ole ihan tip top, sillä reunalistat pykältää paikoin ihan inasen, mutta sepä ei meikää harmita yhtään. Tämän myötä päässä napsahti jotain Gibsoneiden suuntaan.
Gibson SG Standard -08
Meinasin Midtownin rinnalle hankkia Les Paulin ja olin hissuksiin laittanut pätäkkää sivuun ja myynyt turhia kamoja tätä varten. Syksyisenä lauantai-iltapäivänä silmään osui kuitenkin tämmönen SG. Olin aina vihannut punaista SG:tä yli kaiken, koska Angus Young, mutta jostain syystä tämä kiinnosti hemmetisti. Tuijottelin kuvaa tunnin verran ja yritin uskotella itelleni, että heritage cherry on enemmän ruskea kuin punainen ja Tim Sultkin on vetänyt tämmösellä että kyllä tää voi olla ihan coolikin tai en tiiä. Lopulta soitin myyjälle, väänsin hinnan kohdilleen ja lähdin samoin tein ajamaan kolmen tunnin päähän Pieksämäelle. Osui käteen niin tolkuttoman hyvin, että nappasin kitaran mukaan ja ajelin suoraan takaisin kotio. Paksumpi kaula kuin toi meikälle tuttu 60's slim taper, mutta jostain syystä toimii hyvin yhteen meikän nakkisormien kanssa. Mikkeinä oli SD:n Pearly Gates ja JB, enkä oikein noista tykkää, joten vaihdoin ensi töikseni alkuperäiset Gibsonin humpparit takaisin. Samalla revin kaikki sähköt vittuun ja tein uusiksi rakkaudella. Kuulemma ammattilaisella teetetty mikki- ja elektroniikkaremppa, mutta oli ihan käsittämättömän paskaa sekasotkua poterossa. Tän piti alun perin olla väliaikaishankinta ennen Les Paulia, mutta ei tästä oikein viitti kyllä luopua hitto vie.
F-Line teräskielinen
F-Musiikki mainosti näitä lauseella "Oikeita soittimia taskurahalla." Taisi maksaa kaheksankymppiä. Tallan liimaukset kesti tasan kaksi viikkoa, eikä tuota voinut palauttaakaan, koska ensi töikseni kotiin raahattuani taiteilin tuohon Red Fangin ensimmäisen levyn kannen koppaan. Eipä tuo mitään, ostin tämän jurrikitaraksi mökkinuotiolle, liimaillaan talla sitten takaisin kun antautuu lopullisesti. Paskan möivät.
Gibson Les Paul Traditional Pro -10
Ei todellakaan pitänyt tässä vaiheessa hankkia enää yhtään mitään, mutta tämä sattui löytymään kotikylältä ihan ryöstöhintaan. Satuin huomaamaan ilmoituksen heti, kun tämä tuli myyntiin, ja tykitin heti kolme tekstiviestiä perään. Ensin kyselin mallia, sitten totesin olevan Traditional Pro ja lopuksi pistin perään, että olkoot mikä tahansa, älä saatana myy kenellekään muulle, tuun heti illalla hakemaan ja lyön käteiset kouraan. Tilille ei jäänyt pennin lattia, mutta sama se. Tää on kuitenkin se skeba, joka Slashilla oli siellä pellolla käsissä ja voi helvetti. kyllähän tästä semmonen ympyrä sulkeutuu -fiilis tuli saman tien. Tilailin tähän justiinsa Bare Knuckle Pickupsilta Mississippi Queenin kaulaan ja The Mulen tallaan, ja ajattelin samalla repiä push-pull-elektroniikat veke ja tehdä uudet CTS:n ja Malloryn roippeilla.
Kamaa enemmän kuin keskiverto soitinkaupassa 
